22.3.2006

Vitjamunat

Miehet istuvat löylyssä, kolme vierekkäin kuin palvattavat porsaat. Holja pyyhkii hikeä kasvoiltaan ja roiskauttaa vedet kiukaalle, näin sillä on aina tapana tehdä vaikka nenäänsä pyyhkisi, -etovaa. Pöljä heittää löylyä ja laittaa hieman olutta löylyveden joukkoon. Maltaan tuoksu täyttää löylytilan ja kuumuus iskee vasten kasvoja.

Risto kumartuu kohti polviaan ja kurkkaa lauteiden alle. Kaikenmaailman törkyä ja roskaa, milloinkahan lie siivottu? Pöljän testikkelit roikkuvat laudepuiden raosta pitkällä alaspäin, on tuollaistenkin kanssa vaikea elää -miettii Risto. Jos tekee remonttia polvillaan niin voi jäädä jalan alle ja miten sen aina päättää kummassa puntissa pitää milloinkin?

Risto muistaa kerrotun vastaavasta miehestä joka meni alasti istumaan öljytynnyrin päälle. Pienempi tulppa oli auki ja munat menivät peräkkäin tynnyriin. Tynnyrissä ne kääntyivät vierekkäin ja mies ei enää päässykään ylös.
Piti leikata sivusta tynnyri auki ja ujuttaa pois reiästä peräkkäin, niinkuin olivat läpi tulleetkin.

Olisi se Pöljälläkin kova kimeä kiljaisu jos lauteiden alla olisi nyt villisika. Sika luulisi luumupuiden hedelmiksi ja näykkäisisi niin että rouskis vaan. -uh Ristoa puistatuttaa kun ajatteleekin, vaikka hän itse on prostataton mies.

Se tynnyriajatus jää pyörimään ikiluuppia Riston mieleen. Mielessään hän näkee kuinka alaston mies kävelee kohti kyläsepän pajaa ja peltileikkuria. Takana tulee kaksi miestä ja kantaa tynnyriä joka on kiinni miehen vehkeissä. Tasatahtia on mentävä eikä vastaantulijoille kannata jäädä kauheasti selittelemään. Jos olisi armeijassa niin kunniaa vastaantulevalle upseerille tehdessä ote pitäisi välillä irroittaa ja alastoman miehen mentävä maahan mahalleen makuulle ja tynnyri ahterin päälle siksi aikaa.

Risto ajattelee ottaa puheeksi eväs-nimityksen tässä maalaisympäristössä jossa siitä ei varmaan ole puhuttu. -Kuules Holja, mitäs mieltä sinä olisit jos joku nimittelisi sinua selän takana evääksi? -kysyy Risto ja heittää vuorostaan kipollisen vettä kiukaalle. - vai evvääksi..., mites kukaan semmooseks .. mutta eihän se kivalta tuntuus, ihan kuin joksikin makkaranpalaksi tai aivottomaksi lihakimpaleeksi haukuttaisiin, sanoo Holja ja kyyristyy hänkin jo kumaraan kun kuuma vesihöyry kiirii ylälauteille.

Risto kertoilee vielä yksityiskohtaisesti minkälaista kieltä tanssiporukoissa kavereista käytetään ja kuinka oudolta se hänestäkin kuullostaa. -Jos joskus ottaisin lampaan mukaani iltatansseihin ja sitten viimeisen valssin jälkeen jatkuvaan mäkättämiseen kyllästyneenä teurastaisin ja söisin sen pihan grillissä niin silloin minäkin voisin sanoa että olin evään kanssa tansseissa, -en muuten ja se on vissi, -sanoo Risto vielä lopuksi ja sihauttaa vissi-sanan hampaidensa välistä samoin kuin vesitippa kiukaan kyljessä olisi pihahtanut.

-no semmonen eväs-sika meillähän oli Sarin kanssa Ämyrillä toissakesänä, enkä nyt puhu tuosta Pöljästä, sanoo Holja ja menee välillä vilvoittelemaan.

17.3.2006

Kulinaristinen poikamiesmäinen ruokahetki

Kerrotaan kuulumiset ja Risto selostaa miten hän on jo käynyt alkulämmittämässä mökkiä. Autossa olisi viinaksia jos Pöljänterikin lähtisi messiin ja saunan lämmitykseen, parannettaisiin maailmaa ja muisteltaisiin nuoruutta. Otettaisiin myös Holjanteri mukaan. Ristosta tuntuu oudolta kutsua mökin haltijaa hänen omalle mökilleen, mutta hän on sen nyt ikäänkuin ominut viikoksi ja koettaa kääntää sanomisensa sopivan nöyrään muottiin.

-Sopiihan se, sanoo Pöljänteri ja kaivaa pari muovilautasta kaapista, avaa hernekeittopurkin ja laittaa kattilaan lämpenemään. Tiskipöydällä on paperikääreessä ruisleipää ja maitoa löytyy jääkaapista. Syntyy kulinaristinen poikamiesateria jolle Ristokin osallistuu. Ei hänen tästä sivusta katsoen oikeasti kauheasti käy juuri tällä hetkellä kateeksi tämä Pöljänterin poikamieselämä.

Vaikka kotona Sari siivoaakin, hoitaa lapset, vastaa maksuliikenteestä, tekee ruuan ja käy kaupassa, niin silti Risto aina on haikaillut poikamiehen vapauden perään. Yksin ollessa ei kukaan motkottaisi kaljan juonnista ja aikatauluistaankaan ei tarvitse tehdä tiliä. Pöljänterillä on juuri sellainen tilanne, mutta kun se on jatkuvaa niin taitaa olla eri kuin viikon tilapäisvapaus.

Siinä hernekeittoa suuhun lappaessa pohditaan jo koko viikoksi ohjelmaa. Huominen tiistai menisi varmaan jos siellä mökillä korjattaisiin saunan lauteet ja keskiviikkona josko heräisi jo aikaiseen ja iltapäivällä sitten porukalla lähtisi kohti Tulisuudelmaa ja lentoasemaa. Holjanterilla on vanha amerikanrauta johon ne mammat sitten sopii palumatkalla vaikka kolme ihmistä olisi jo mennessä.

Terveystalon ikkunasta näkyy myös Minkiön vanhan meijerin savupiippu. Hulluimpina hetkinään Risto kiipesi tuon piipun puoliväliin siellä sisällä olevia tikkaita pitkin. Hapertuneet noen peittämät kiinnikeet ja humalatila ei ollut mikään hyvä yhdistelmä, mutta hengissä hän selvisi. Toisin kävi Riston ammattikouluaikaiselle kaverille -Käppyrälle. Hän lähti eräs juhannus uimaan Särkän tanssilavan terassilta kohti lähisaarta, mutta uupui kesken ja siltä juhannukselta ei Käppyrän kotiin tullut ilosanomaa vaan poliisi tuli aamusella kertomaan suruviestin.

Samaiseen Vehkajärveen hukkui myös kalastusreissullaan Alankon Ville. Moottoripyörä rannassa odotti turhaan isäntäänsä palaavaksi veneellään. Oli hirvittävä myrsky ja niin siinä kävi vaikka järvi on pieni ja matala. Alankoilla Pöljänteri katsoi aina joskus Sirkus Papukaija TV-ohjelmaa sunnuntaisin, Villen poismentyä sekin rutiini sammui ja Onni Klovni jäi näkemäti, ennen kuin oma TV hankittiin.

15.3.2006

Nimismies Pelttari

Risto astuu poliisilaitoksen ovesta sisälle. Ensimmäisenä on ovi jonka pielessä lukee Nimismies Pelttari. Sinne Risto ei mene vaan vastaanottotiskille ja naisvirkailijan lisäksi paikalla on vanhempi konstaapeli Tuomola. Heille Risto alkaa selostamaan ongelmaansa. Kertoilee pitkin sanakääntein ja kovin kiihdyksissä, jolloin Tuomola hieman hermostuu. "Herra on hyvä ja ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaisiin, ellette pysty osoittamaan selkeää rikosta. Tyhmyydestä saa aina maksaa ja emme ole täällä paimentamassa mihin milloinkin päätätte tililtänne rahaa siirrellä."

Ristokin havahtuu siinä ja nyt jälkikäteen hieman häpeää, olisihan hänen sisäinen varoituskellonsa pitänyt soittaa kun puhutaan virtsavalkaisuista ja tammaterapiasta.

Ristoa ketuttaa niin vietävästi. Aina hän menee ja nolaa itsensä. Ellei hän olisi kertonut kenelläkään hevoshoidoistaan niin tämän voisi jotenkin sietää, mutta kun hän työkavereillekin meni niin kovasti mainostamaan, voi ketkujen ketku!

Risto kääntyy kannoillaan ja palaa rappukäytävään. Kaikkien sekavien ajatuksien lisäksi pakkaa valtaisa ahdistus päälle. Tulee mieleen johtajan ilmoitus ulkoistamisesta ja Risto miettii myös mitä hän tekisi sen oman firman perustamisensa kanssa. Jos hän on itse itsellään töissä niin kenelle sitä sitten valittaa työoloista tai palkasta? On noloa neuvotella itsensä kanssa palkankorotuksesta ja voikohan sitä enää lähteä perjantaisin jo kello kahdelta kotiinkaan?

Nykyisistä työkavereista tulisi alaisia ja ne alkaisivat häntä arvostelemaan samalla tavalla kun hän arvostelee omaa työnantajaansa. Kaikkia ikäviä asioita tulee usein päätettäväksi ja riitojakin voi joutua setvimään. Kallella on vaimokin sairaana ja solidaarisuudesta kait pitäisi hänet palkata firmaansa vaikka Kallen työteho on mitä on. -Joskus jopa heikompi kuin Riston konsanaan.

Riston ajatukset alkaa kiertämään kehää ja hän poistuu sekavin ajatuksin poliisilaitokselta. Ajaa vanhan kehräämön eli Alkon parkkipaikalle, ostaa satsin viinaksia ja kaasuttaa kohti Holjanterin kortteeria Latovainiossa.

Savukatalysaattori

Sarin työviikko sisältää erilaisia näytteiden analysointia ja projektipalavereja. Hänet integroitiin erääseen huippusalaiseen projektiin jonka on tilannut tupakkatehdas. Tupakkatehtaan tavoitteena on kasvattaa myyntiään vaikka suomeen ollaankin puuhaamassa tupakointikieltoa.

Hän oli aiemmin töissä tilitoimistossa ja hetken työttömyyden jälkeen Sari on nyt Espoon yhtyneissä VTT/TKK laboratoriossa äitiyslomansijaisena. Sarin nykyisessä projektissa kehitetään savukekatalysaattoria joka tulee onnistuessaan olemaan maailmanlaajuinen sensaatio.

Tupakointikielto ravintoloissa, parvekkeilla ja ulkosalla kun kielletään v. 2007 totaalisesti, on tiedossa mahtavat markkinat katalysaattorille. Siinä savuke sijoitetaan koteloon johon samaan laitteeseen myös savu keuhkoissa vierailun jälkeen puhalletaan. Katalysaattori muuttaa kaikki päästöt hiilidoksidiksi ja vesihöyryksi.

Ketjupolttajille on isompi versio joka sisältää vyölaukun ja kaasunaamarityyppisen kasvomaskin.
Sen avulla voi työskennellä aivan normaalisti ja tupakoida kuten aivan ennenkin. Idea on kopioitu asbestipurkutyön suojavälineistä, tässä tapauksessa vain nikotiini pyritään pitämään kehon sisällä kun asbesti taas pyritään pitämään ulkona kehosta.

Hankalaa tämäntyyppisessä työryhmässä mukana oleminen on siksi, että projektista ei saa vihjaista sivullisille mitään. Syntyy kiusallisia tilanteita kun Sarin tuttavat kyselevät hänen työstään ja hän vaan joutuu vastaamaan epämääräisiä ympäripyöreitä lauseselitteitä. On kuin hän olisi hieman ylpeä tai ylimielinen kun muut taas kertovat niin vuolaasti omasta työstään ja toimenkuvistaan.

-sellaista tämä elämä on.

Hammaslääkärikammo

Niin. Mennäkö sinne Tulisuudelmaan vai ei? Risto pohtii asiaa kovasti ajaessaan Jänhijoen läpi kohti Minkiötä. Keskiviikkonahan minulla on nimipäiväkin, voisihan sitä vähän juhlistaa mutta kun paluumatkalla on ne vanhat ämmät kyydissä niin ei voi paljoa irroitella. Ellei sitten satu niin holjasti että jäisikin yökuntiin ja tulisi vasta aamusella linjurilla takaisin Humppilaan. -no kattoo si

Terveystalon pihalla Ristolle punkee väkisinkin mieleen ensimmäiset hammaslääkärikokemukset. Kansakoulussa heti ensimmäisen kouluvuoden aikana sai hän nimittäin tutustua kunnan hammaslääkäriin Martta Huoviseen. Huovinen ei tietääkseen ole mitään sukua kuuluisalle Bugg-taiturille Suke Huoviselle, mutta kumminkin. Martta oli ronski nainen joka oli kuulopuheen mukaan toiminut sota-aikana kenttäsairaaloissakin.

Tutkiessaan hampaita ensin alustavasti koululla, hän otti pään tukevasti isojen tissiensä väliin ja alkoi huudella kovalla äänellä avustajalleen: Ykköset terveet. kakkoset terveet, kolmonen ylhäällä reikä jne. Sana "reikä " huudettiin normaalia kovempaa ja ärrää surauttaen joka aiheutti oppilaassa jo kauhukuvia tulevasta paikkauskäynnistä itse vastaanotolla kunnan keskustaajamassa.

Myöhemmällä vastaanottokäynillä ei mitään puudutusta tunnettu ja porat olivat pienikierroksesempia kuin nykyversiot, myös kaikki porausjätteet piti niellä eikä saanut sylkäistä kuten nykyisin. Varmaan paikkakunnan suurin osa aikuisten hammaslääkärikammosta onkin perua näistä lapsuusajan karmaisevista hammaslääkärikokemuksista. Joissakin perheissä uskottiin lasten kauhukertomuksia ja nuorempia lapsia kuljetettiin omalla kustannuksella yksityiselle hammaslääkärille.

Martta Huovinen oli monelle maalaislapselle ensimmäinen tupakkia polttava nainen jonka he näkivät muualta kuin televisiosta. Kesken luokan tarkastuksen hän piti muutaman tauon ja vetäisi hermosauhut. Tupakki suussaan todennäköisesti hän ei kuitenkaan kenenkään hampaita operoinut, ei Risto myöskään muista että hän olisi karistanut tuhkia lasten apposen avoimena oleviin suihin.

Ilkeämieliset ihmiset kertoilivat myös että neiti Huovinen olisi ollut hieman viinaanmenevä ihminen, mutta sellaista asiaa ei Risto uskalla lainkaan ajatella, mainita saatika ylöspanna, koska asiasta hänellä ei ole pienintäkään näyttöä.

Risto parkkeeraa auton ja kävelee Pöljänterin kortteeriin joka on reunimmainen asunto, ja ikkuna antaa Mäenpään kaupan päätyä kohti.


Puolimatka

Risto on kotoisin Loimaalta -siis ihan Humppilan naapurikunnasta. Humppilassa syntyi aikoinaan teollisuusmies joka vaikutti hyvin myönteisesti koko Forssan seutukunnan työllisyyteen, eli Armas Puolimatka. Tyhjästä hän kasvatti yrityksensä melkomoiseksi työllistäjäksi. Kaikenlaisia tarinoita liikkuu seudulla tästä miehestä. Joskus kuulemma hän meni Helsingin reissullaan Hotelli Vaakunan kabinettiin miesporukalla. Löi vasaralla ja naulalla ovenkarmiin ison tukun satasia. Sanoi tarjoilijalle: " pidä huolta että meillä riittää ruokaa ja viinaa, revi tuosta rahaa tarvittaessa".

Konserni myytiin ennen sukupolvenvaihdosta Hankkijalle joka taas pilkkoi toiminnot syvimmän laman aikana, ennen kuin itse joutui konkurssiin. Kuitenkin Armas Puolimatkan poika on perintörahoillaan myös nykyisin mukana vielä monessa liiketoimessa, pääosin sijoittajana eikä niinkään operatiivisena johtajana.

Risto jaksaa aina kehua ja ottaa Armaksen esille joka mutkassa. Kertoilla kuinka PARMA-sanakin tulee Armaksen nimestä. Sari siihen aina kuittaa kertomalla juttuja Herlevistä ja Sarin kotipitäjän, -Kälviän erinomaisuudesta. Sari kertoo myös mielellään tarinaa alkuaan pohjamaalalaisesta rakennusalan huomattavasta työllistäjästä joka toimii nykyisin aivan kansainvälisesti. Oli ollut jokin teollisuuspamppujen palaveri etelärannassa. Heikki Pentti, Härmälä, Viinanen, hän ja kolme muuta isokenkäistä kokoontuivat. Piti päästä sopuun EU:n teollisuuskehitysrahaston rakennusjaosmäärärahan vuosittaisesta kohdentamisesta. Kesärannassa odotti pääministeri Pekkarinen työryhmän esitystä tiukan aikataulun ja EU:n virkamiesvaltuuskunnan kera. Etukäteen oli sovittu että esitys oli tultava tietyllä kellonlyömällä ennen kuin virkamiesvaltuuskunnan kone lähtee takaisin Brysseliin.

Kokous alkoi pari minuuttia myöhässä koska tämä konsernijohtaja juoksi suomi-verkkareissaan petikosta, ja ei päässyt heti etelärannan suihkuun vaihtamaan vaatteitaan. Muut osallistujat olivat hermostuneita, naljailivat miehelle parin minuutin myöhästymisestä ja keskeyttivät kokouksen tämän tästä käydäkseen paukulla ja röyhyyttääkseen sikareitaan. Mies hieman hermostui ja huomauttikin asiasta. " tsot, tsot ,asiat tärkeysjärjestykseen" - vain oli tyly sikarikerhon vastakommentti.

Lopulta esitys oli kasassa ja aikataulu oli jo ihan tipalla. Porukalla mentiin tilataksiin ja kohti kesärantaa. Autossa vuorineuvosten välille viriää keskustelu päivän aiheista. Toinen toteaa toiselle:

-oletko kuullut että operaattori Alisa aikoo fuusioitua?

-älä perhana, -mistäs olet kuullut?

-varma tieto kansan parista, kyllä maakansa tietää.

-no voi sun siinä menee senkin riippumattomuus.

-no ei välttämättä jos saa riippumattokaverin kaverikseen.

-taitaa olla huhupuheita. Riippumaton ajattelija olen minäkin, kesät makaan ja ajattelen riippumatossa.

-ei ole huhua ei, ystävä oli käynyt Alisan pääkonttorissa. Siellä oli seinävaatteessa nähtävissä fuusiokumppanit värit jo.

- ai jaa , no sit se on varma tieto. Kai täytyy alkaa keinottelemaan ja laittaa roposet likoon.

- joku vastapenkiltä toteaa että ei kiinnosta pätkääkään, on kilpaileva operaattori käytössä jo kymmenettä vuotta ja hyvin toimii, mitä vähän välillä pätkii. Vaihtorumbaan en lähde!


Pääpostin kohdalla pohjanmaan mies pyytää kuljettajaa pysäyttämään auton kohtaan jossa katukiveysmiehet olivat levittäneet tuoreen hienon hiekan jälkakäytävälle.
Pekkarinen pekkaroi jo kesärannassa hermostunena ja valtuuskunta on valmistautunut jo lähtemään ilman esitystä takaisin päämajaansa.

Lopulta porukan taksi pysähtyy postin eteen ja mies ottaa auki salkkunsa alkaa höpistä outoja: "Drago, Aino, Kurppi, Pöllöneiti, Jönni, Aarre, Tirpukka, Twototango, Pilke, Kikka, Humbuugie, kultainen Sukelle jne". Samalla mies kirjoittaa nimiä muistikirjastaan kirjekuorien päälle ja sujauttaa jonkun metallisuikaleen kuoren sisään. Muut osallistujat hermostuvat ja huomauttavat kiireestä. "tsot, tsot, asiat tärkeysjärjestykseen" -sanoo mies ja kävelee rauhallisin askelin postilaatikolle ja takaisin.

"No vihdoinkin", mutisevat muut autossa olevat miehet ja auto lähteekin liikkeelle. "stop, stop" -kuuluu vielä käskevästi miehen suusta. Hän pyytää kuljettajaa avaamaan takaoven. Kuljettaja tulee ja avaa takaoven sepposen selälleen. Mies ei kuitenkaan nouse pois autosta, vaan osoittaa muille autossa oleville meno- ja tulojälkiään hiekkaisella kivetyksellä. " kahdet askeleet, on hiekkaan painuneet .............", -hyräilee mies, lopuksi vielä toteaa rauhallisesti: muulle seurueelle "nyt voidaan lähteä".

Valtaisa naurunremakka kuuluu silloin tilataksista, niin että rautatieaseman kellotornin naakatkit pelästyvät.

Krapula

Riston vaivana on usein toistuva ja piinallisesti jomottava krapula. Se tahtoo vaivata häntä alinomaa ja vaiva on tosi kiusallinen. Astman ja allergioiden kanssa kyllä pärjäisi mutta tämä säännöllisesti toistuva krapula on yhtä helvettiä, -totesi Risto aikonaan jo lääkärillekin.

Nyt aamukymmeneltä vaatteet päällään sohvalta herätesäänkin hän huomaa krapulan taas iskeneen. Miksi syytöntä miestä näin piinataan, ei ole edes jääkaapissa kylmää olutta ensihätään. Pojan huoneesta kuuluu kuorsaus ja Sarista sekä nuoremmista lapsista ei ole hajuakaan.

Huomenna on jo työpäivä, tänään pitäisi saada itsensä virkistettyä työkuntoon. Suomenojalle vedetään uusi kaukolämpöputki ja routaista maata pitää lohkoa jopa rautakangella koska kaivuri ei ihan joka nurkkaan uletu.
Ulkotyö on sopivilla ilmoilla ihan mukava mutta kesäkuumalla ja talvipakkasilla ei välttämättä aivan herkkua. Riston selän reistattua ja prostataleikkauksen jälkeen oli kuntoutuslääkärin kanssa hieman puhetta josko Risto kouluttaisi itseään hieman ja opiskelisi ATK-tukihenkilöksi. -Ei vanha mies enää uusia temppuja opi, totesi Risto niille puheille, sormetkin paksut pötikät ja mitä hittoa tarkoittaa ATK-tuki?

Paras vain jatkaa näin ja mennä sitten viisikymppisenä eläkkeelle, sairaana reumatismisena raakkina. Maksa ja munuaiset rekkaleena, verenpaine tapissa ja kolestroli pilvissä. Niveletkin piloilla mutta mahasta ja mahan alla olevasta nahan kekkaleesta olisi vaikka kahdelle jakaa.

14.3.2006

Latovainio

Risto ajaa vanhaa Vieremän tietä pitkin Latovainioon ja kurvaa Holjanterin pihalle. Holjanteri asuu vanhan äitinsä kanssa aikasmoisen metsätien takana. Pihalla Risto kuulee puuvajasta kuinka Klapeja hakataan. Pilkkeet lentelevät pitkin seiniä ja mies puuvajassa kiroilee ja räkii yksikseen kirveen kanssa heiluessaan.

Riston nähtyään Holjanteri hämmästyy ja Riston on aika selittää paikkakunnalla olonsa syyt ja seuraukset. Risto erityisesti pyytää että jos Sari tai joku muu kuin Pöljänteri kyselee hänestä niin ei saa mainita halaistua sanaa. Holjanteri on alan mies ja lupaa olla sanansa mittainen. Holjanterin kanssa on Risto resunnut eräisenkin kerran ja monennäköiset reissut, niistä ei paljoa ole jälkipolville kertomista.

Selviää että Holjanterin äiti on jonkun naapurin kanssa lomalla Lanzarotella ja on tulossa yökoneella Helsinki-Vantaalle torstaita vastaisena yönä. Holjanteri houkuttelee Ristoa kanssaan äitiään hakemaan ja samalla vähän juhlimaan Vantaan tulisuudelmaan, koska lentokone saapuu vasta aamukahdelta.

Risto lupaa miettiä asiaa, hän ei oikein keksi miten saisi nyt koko viikon tärvättyä kun hevosvierihoidoista ei tullutkaan mitään. Holjanteri ehdottaa vielä torstaiseksi jotain risteilyä Turusta, mutta Riston ajatukset ovat kovin rikkonaiset.

Riston näyttäessä Holjanterille esitettä virtsavalkaisusta niin mies ratkeaa konekiväärimäiseen nauruun joka nolostuttaa Ristoa entisestään.

-Uskoitko sinä tuollaiseen oikeasti? -pelleilet, ei kai tuollaiseen kukaan muu voi uskoa kuin semmonen jolla on nestettä jo pään sisällä riittävästi. Sellaisille riittää että laittaa turbaanin päähän kun sitä virtsaa on jo omasta takaa, ei tarvitse mitään hevosen kusia hautoa päässään vuorokausitolkulla. - Holjanteri paasaa kovaan ääneen ja Risto naurahtaa väkinäisesti.

Ketuttaa niin valtavasti. Kahdeksansataa euroa meni kankkulan kaivoon ja aivan oman typeryyden takia meni.
Voihan kurjuuden kurjuus.

Risto lupaa lähteä vielä ilmoittamaan mökkeilystään Pöjänterille, joka nykyään asuu Minkiön terveystalolla, ihan siinä museorautatien vieressä. Auto lähtee ja Risto lupaa ilmoitella siitä keskiviikon tulisuudelmareissusta, hän huutaa viimeiset sanat pää sivuikkunasta pitkällä kenottaen.

2.3.2006

Helmikuussa

Ilotulitus

Kansa kerääntyy parkkialueen laitaan. Ruuhimäen kaupunki viettää tasavuosia ja osallistuu ilotulituksen kustannuksiin. Tälläinen ilotulitus on vain kerran kymmenessä vuodessa ja aina hintansa arvoinen. Tämän vuoden budjetti on tasan 38 700 Euroa ja ilotulituksen kesto huikeat viisitoista minuuttia.

Ruuhimäen kaupungin budjetti on alijäämäinen, ja siksi tähänkin momenttiin rahojen kohdistaminen aiheutti valtuustossa jupinaa. Seppo Markula on kuitenkin paikallisen jääkiekkojoukkueen pääsponsori ja siksi rahat saatiin järjestymään lykkäämällä vanhainkodin vuodeosaston remonttia yhdellä vuodella.

Hienoja raketteja lentääkin järven jäältä ammuttuna ja kansa voihkii ihastuksissaan. Tulee vain yksi haaveri kun Riston yli lentävästä raketista irtoaa jokin kekäle ja sytyttää miehen tupeen palamaan.

Nopeasti Risto tarttuu palavaan lisäkkeeseensä, heittää sen hangelle ja hyppii tasajalkaa sen päällä. Muu porukka katsoo tapahtumaa sivusta, ja kun he huomaavat että mitään vahinkoa ei syntynyt alkaa valtaisa aplodimyrsky ja kansa nauraa selkäkeikkanauruaan.

-Nyt äkkiä autoon ja kotiin, -sanoo Risto piukeana. Minna, Jussi sekä Sari tottelevatkin ikäänkuin enemmältä huomiolta välttyäkseen ja lähtevät kotimatkalle.

Autossa tupeeasiaa ei oteta puheeksi, Sari kertoilee suunnitelmistaan von Niljanderin kanssa ja Minna valittelee kipeytyneitä jalkojaan. Risto mököttää, katselee ulos sivuikkunasta ja mumisee hiljaa mielessään: "mokomakin Niljanteri, -kaikkia kesseleitä niitä onkin"
Autossa

On kuulakas ilma ja omakotitalojen pihat ovat kauniisti valaistut. Kotimatka mennään vanhaa tietä ja iltamaisemia ihaillen.Saria harmittaa Riston mököttäminen ja vähän koko miehen olemuskin, siksi hän purkaa sisintään:

-Tuossakin tuollainen kauniisti hoidettu piha ja lipputankoonkin on kierretty valokaapeli ylös asti, meillä kotona ei mitään kohennusta mies saa aikaisesti, sen kun vaan kaljaa kittaa ja autotallissa kuppaa alvariinsa.

-Menisit itse joskus kolaamaan lumia ja leikkaamaan pensasaitaa etkä siinä aina mäkättäisi, -vastaa Risto samalla mitalla. Mutta Sari ei lopeta vielä....

-ne on miesten hommia, minä siivoan meillä pelkästään, saat sinäkin jotakin edes joskus tehdä. Juhannuksena kaatunut lipputankokin vielä maassa pitkällään.

Minna ja Jussi kuuntelevat vaivautuneita sapelin kalistelua sivusta ja koettavat keksiä jotakin muuta puhuttavaa.

Risto kuitenkin puolustautuu ja kertoo kuinka hänen unohtui tilata uusi lipputanko ja tarkoitus oli että rautakauppa veisi samalla katkenneen pois, ehtiihän sen keväälläkin.

-keväällä, ...keväällä, ...manjaana, ...manjaana, olisit edes kesällä ottanut sen lipun pois tangosta, johan naapuritkin tuollaista vetämätöntä ketkaletta ihmettelee.

Sari alkaa oikein kiihtyä ja miettii kaikkia Riston kesken jättämiä töitä.

Ennen kuin Sari ehtii luetella kaikki jalkalistat, keskentekoiset hyllyt ja keittiön paneloinnit, Riston verenpaine kasvaa niin että hän ääni falsetissä tiuskaisee takaisin:

-Pidä nyt akka suusi kiinni ja jättäkää minut sitten Espoossa siihen pubin nurkalle, en lähtenyt tansseihin teidän kanssa haukuttavaksi!

-eikä jätetä, kotiin viedään ja sieltä et lähde mihinkään ja katsokin että olet kotona kun tulen lapsien kanssa Minnalta! -sanoo Sari lopuksi ja keskustelu loppuu yht'äkkiä

Autossa on kutenkin painostavaa pitkän hiljaisuuden ansiosta ja Minna koettaakin etsiä neutraalin puheenaiheen ja alkaa kertoa eräästä tuttavastaan joka sai juuri urakkansa valmiiksi.

Minna kertoilee lempein äänenpainoin ja ylistävin laatusanoin aivan samoin kuin jostakin entisestä alkoholistista ja entisestä huippu-urheilijasta jolla on vielä viisikymppisenä haave tulla maailman parhaaksi mäkihyppääjäksi. Sehän on täysi mahdottomuus kaikkien mielestä, mutta mies uskoo unelmaansa ja toteuttaa sen.

Täysin salaa tämä mäkihyppääjäkin tulee harjoittelemaan ja villillä kortilla päässee Torinon olympialaisiin. Kaikille olisi täysi yllätys kun suorassa lähetyksessä tuo tunnettu elokuvankin surullinen ritari ilmestyy hyppytorniin ja pesee koko porukan uudella mäkiennätyksellä.

Kukaan ei osaa kommentoida omituista vertausta tai kertomusta mitenkään ja uuden hiljaisuuden vallitessa tullaan jo Tamlanterien pihalle.

Kotipihassa

Jussin parkkeerattua auton Sari irroittaa turvavyön ja astuu ulos autosta, vaikka hän jatkaa vielä matkaansa Kopparöhön niin pitää kuitenkin käydä ensin pissalla. Mäkeä ylös kavutessaan hänen mieleensä palautuu eräs kirjoitus Pirkka-lehden yleisötarinasivuilta. Siinä joku Kerberos kertoi Sarin kaimasta joka kotipihalle päästyään oli huomannut että kalliin villakangasulsterin lieve oli jäänyt oven väliin ja rapaantunut sekä rispaantunut ihan piloille. Sari hymähtää hiljaa itsekseen ja tarkistaa kuin vaistomaisesti myös oman takkinsa, ja voi surkeuksien surkeus, hänenkin takkinsa lieve on laahannut pitkin asfalttia ja on nyt aivan ravassa sekä kulunut piloille. Sari alkaa syyttämään Ristoa minkälainen mies hänellä oikein on kun ei huomaa moista auton ovea sulkiessaan. Risto vain kohauttelee hartioitaan ja ei lainkaan ota osaa tähän tragediaan, tokaisee vain että siksiköhän ne takana tulleet autoilijat vilkuttivat valojaan, Jussihan se ajoi ja kuski on vastuussa kyyditettävistään.

Nyt on paha paikka, Sarin kallis takki piloilla, kova kinastelu tulomatkalla ja hänen mielialansa on nyt aivan maassa, tai oikeastaan ylhäällä ukkospilvessä. Tuossa kirjoituksessa Kerberos ratkaisi asian niin että Sari otti kuitenkin asian huumorilla ja lyhensi myöhemmin takkiaan, mutta oikeassa elämässä tämähän ei käy.

Takki on kallista Englantilaista aitoa Burberryä ja helma on tehty niin ettei sitä voi tärvelemättä lyhentää. Risto on täysi junttityperys ja ei ainakaan osallistu edes sympatialla tähän tragediaan. Sukkansakin Risto laittaa pyykkiin aina miten sattuu, väärinpäin ja mytyssä. Tästä naapurin Pilkkeen kanssa he ovat paljon keskustelleetkin ja jakaneet yhteiset murheet. Kalsareissa kamalat jarrutusjäljet ja hikiset paidat mytätty miten sattuu. Pesisi äijä itse sotkunsa ja ottaisi oman pyykkikorin. -saakelin laiska renttu äijänketkale!

Pissit lirautettuaan Sari menee ulos ja paukauttaa ovia niin että terassin lasit vain helisevät. -mahtaneeko kiukkuakka jäädä lapsien kanssa Minnalle yöksi, miettii Risto ja menee itse autotalliin etsimään kossupulloaan.
Nyt en kyllä jää renginkaapin lumoihin vaan käväisen pikaisesti kulmakuppilassa, ei tästä muuten selviä on miehen päällimmäinen ajatus ja älli.



Lapsia hakemassa

Risto arvasi oikein, Sari puntaroi autossa kovinkin sitä että kehtaisiko hän ehdottaa Minnalle jäävänsä sinne yöksi. Jos lapset ovat jo nukahtaneet niin päätös on helppo tehdä. Ketuttaa tuo Risto ja niin vietävästi. Runebergin palkinnon voitti Riitta Jalosen teos "kuvittele itsellesi mies", niin pitäisi tosiaan Sarinkin tehdä.


Toisaalta Sari on pitänyt Jussia aina kaikinpuolin täydellisenä ja jokaiselta ominaisuudeltaan ihannemiehenä. Tämä illuusio karisee autokyydin aikana kun saavutaan Pikkalan Esson kohdalle . On ollut ilmeisesti jokin risteyskolari.

Pieni Smart aivan rusinana risteyksessä ja hermostuneen oloinen nainen seisoo poliisien tentattavana.

-No niin tuossa se taas nähtiin, naisille ei saisi korttia antaa ollenkaan. Ajavat vielä tuollaisilla sittiäisillä, eihän niitä edes kunnon autoilijat havaitse. -Jussi vuodattaa karkeita sanoja ja aidosti tuomiten naisen sekä tilanteen josta hän ei tiedä yhtään mitään.

Poliisit ohjaavat liikennettä ja matka jatkuu. Ohitetaan Inkoo ja risteys josta pääsee Saloon tai niinkuin kerran kovien pakkasten aikaan Sarin oli laita, -Tanhuhoville. Sen muistaa siitä että oli Nostomiestanssit ja pakkasta niin paljon että auto piti jättää käymään koko tapahtuman ajaksi ulkosalle.


Risto

Sari ei ole vielä soittanut tarkistussoittoa ja Risto menee alakerran talliin ja ottaa takuuvarmasti parit kopsut. Mies miettii mennyttä tanssireissua, peliäkään ei tullut tanssituksi, muita kytättyä tuli sitäkin enemmän. Ihmetyttää miten naiset aina juoruaa toisista ihmisistä, itse hän ei juorua mitään on vain aidosti utelias.

Tanssipaikalla ja juhlissa Ristoa useinkin kovasti kiinnostaisi tietää mitä pariskunnat keskenään juttelevat sekä mitä naiset naistenhuoneessa turinoivat, tällöin olisi enemmän aineistoa pohdittavaksi. -Puhuvatko he ehkä pahaa hänestä?

Poikamiesaikoinaan Risto vei jopa kerran Leimukallion miestenhuoneeseen nauhurin piiloon, jotta se nauhoittaisi kaikki miesten illan aikana matkaan saattamat hengentuotteet. Seuraavana päivänä nauhaa purkaessaan hän havaitsi että eipä totta tosiaan kovin ihmeellisiä hengentuotteita ollut kuunneltavissa. Vain pelkkää lorinaa, humalaisten örinää ja sitten viljalti niitä tuskan parahduksia.

Ajatukset sikseen, mies kävelee kopsujen jälkeen suoraan kauppakeskukseen, astuu pubin ovesta ja tilaa ison tuopin. Tässä samaisessa kauppakeskuksessa Risto suorittaa joskus harvoin perheen ostoksetkin. Eräs reissu jäi erityisesti hänen mieleensä.

Sillä kertaa joku mies oli siinä käytävällä edessä ja tien tukkeena. Miehellä on sellainen ostoskärry jossa lapselle on auto kiinteästi siinä etuosassa. Mies on leikkisästi tankkaavinaan leikkiautoa ja näin luullen saavansa känisevän kakaransa hiljaiseksi. "No nyt on tankattu, mistäs laitetaan auto käyntiin?" -Mairealla äänellä mies leperteli lapselleen kuin itsekin uskoen auton olevan oikea.

" Se on leikkiauto, ei se millään käyntiin lähde ", -sanoi Risto kovalla äänellä ja siirsi miehen kärryä eteenpäin jotta sai itse mentyä eteenpäin. Mies jäi katsomaan hölmistyneenä peräänsä kun hän itse jatkoi matkaansa.

Partakoneenteriä, miksi niitäkin on jo kolmikkoteräisiä? Lapsuudessa oli vain yksikköteräisiä ja sitten todettiin että ensimmäinen terä kohottaa partakarvan ja jos laitetaan vielä toinen niin parta katkeaa nuukemmin. Ei silloin puhuttu että se toinenkin vielä kohottaa lisää ja tarvitaan kolmas terä. Entäs jos se kolmaskin vielä kohottaa niin että tarvittaisiin neljäs tai viides? Pannaan sitten kymmenen terää peräjälkeen jotta kaikki kohotukset saadaan leikattua, se on sitä miesten kasvojen kohotusta. Hän eteni näin miettiessään vessapaperihyllyjen suuntaan.

Yksöis-, kaksois. vai kolmoiskreppiä, valkoista vai keltaista, kuviollista vai kuviotonta, litistettyä vai pyöreätä -aina tuo sama kauhea pulma valita. Koskahan tulee neloiskreppi, senhän on oltava parempaa kuin aikaisemmat, kunnes keksitään viitoiskreppi. Vessapapereista mieleensä tuli vanha juttu Kekkosen ajoilta:

Kekkosella oli ollut vieraita Tsekkoslovakiasta juuri ennen Prahan -68 kevättä. Valtuuskunta ihmetteli miksi suomessa on vessapaperit tehty kaksikerroksisiksi kun he ovat muualla nähneet vain yksikerroksisia? Kekkosella oli siihen vastaus kuin tykin piipusta: " No meidän täällä Suomessa pitää lähettää kaikista papereista kopio Moskovaan", -siinä syy.

Hedelmätiskillä hän tuli tahtomattaan rikoksen todistajaksi: Tiskillä oli kotimaisia luomutomaatteja joiden hinta verraten tuontitomaatteihin on nelinkertainen. Ruskeahattuinen nainen keräsi ison pussillisen luomutomaatteja mutta vaa'alla työ ryökäle painoi pokkana tuontitomaattien koodinappulaa. -Tuokin myymälävaras syö pöydässäni, ajatteli Risto ja mietti jo silloin miten hedelmätiskillä näkee parhaiten geeniteknologian kehittymisen.

Kirsikkatomaatteja, luumutomaatteja, pihvitomaatteja ja terttutomaatteja kaikissa sateenkaaren väreissä, kuka olisi vielä vuosikymmen sitten uskonut että kaikki nuo risteymät on mahdollisia. Kuinkahan se kirsikka ja tomaatti pariutuu?

Vartti hänellä meni pähkäillessä siinä hedelmätiskin vieressä kun hän mietti mikä ero oikeasti on klementiineillä, mandariineillä ja satsumas:lla. Kauheasti pohditutti sellainenkin seikka miksi tomaateista ja paprikoista pitää olla niin montaa eri väriä, ketä se hyödyttää ja kuka sen kehitystyön maksaa?

Tuoppi lasketaan tiskille ja Risto maksaa sen.

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin, Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias...