30.6.2006

Rautatieasemalla

Riston palautettua lainakaivurin varikollensa ja saatuansa Topilta sievoisen summan rahaa, hän päättää lähteä Raumalle. Auto vain alkaa keittämään jo Tammelan suoralla ja hänen onkin mentävä junalla.

Forssan vanha ja idyllinen rautatieasema sijaitsee rautatienkadulla aivan uuden vesihelmen vieressä. Juna ei ole vielä tullut ja hän joutuu odottamaan. Juna tulee Vihdin, Nummi-pusulan ja Someron kautta. Forssasta mennään Ypäjälle, Loimaalle, Huittisiin ja sieltä Raumalle.

Idyllinen ikiaikainen rautatie on pidetty hyvässä kunnossa ja sen puiset asemarakennukset ovat kuin kopoita Terijoen vanhasta asemarakennuksesta. On todella hienoa että juuri tämä rata on säilynyt, muutenhan kakkostiellä kulkisi nykyisinkin hirmuinen rekkaralli ja trafiikki.

Aseman penkillä on jonkun sinne jättämä paikallislehti jota Risto selaa aikansa kuluksi. FoPs on noussut taas jääkiekkoliigaan ja Timo Sutinen aikoo valmentaa joukkueen kahdessa vuodessa mestariksi. Lehdessä myös kerrotaan kuinka joku nainen on pidätetty rauhoitetun närhilinnun munien hallussapidosta. Tällä seudulla ollan hieman varpaillaan vieläkin luonnonsuojeluasioissa koska se Koijärvijupakka on niin tuoreessa muistissa. Risto hymähtää ja miettii kuinka tyhmää on jonkun naisen mennä ja pihistää närhenmunia pesistään, niistähän tulee automaattisesti isot rapsut tai parhaimmillaan pari vuotta kuritushuonetta.

Kuulusteluissa tuolle naiselle tullaankin varmaan näyttämään mistä täälläpäin kanat pissivät. Risto muistaa kun silloin vielä aikoinaan poliisiasema sijaitsi Tammelan suoran alkupäässä ja eräänä päivänä sen alakerrasta paljastui jo monta vuotta toiminut pontikkatehdas. -holjaa

Vihti-Rauma ratahanke sai 20-luvulla paljon kuuluisuutta koska sen rakentamisessa käytettiin ensimmäisenä suomessa betonipölkkyjä. Nuo betonipölkyt olivat radan rakennuttajille kestävyydeltään suuri arvoitus. Routimisesta ja pakkasesta huolimatta ne ovat erittäin hyvässä kunnossa vielä tänäkin päivänä. Jokin tyhmyys kuitenkin oli tässäkin rakennushankkeessa vallalla koska rataa alettiin rakentamaan Vihdin suunnasta ja betonitehdas sijaitsi Porissa.

Riston muistissa on vieläkin elävästi kuinka isänsä aina puhui siitä hirvittävästä hevoskärryrallista joka täytti paikalliset maantiet. Olihan se tyhmästi järjestetty, kuka sellaisen työjärjestyksen tyhmyyksissään sitten määrittelikin.

Juna jo tuleekin ja kuski veivaa rattia törtevän näköisenä hytissään ettei vain rautahevonen tipahtaisi kapeilta raiteiltaan.

23.6.2006

Närhenmuna presentaatio

Riston jälkiä oli helppo seurata aina Makulihan tiskille asti. Siellä Sarille kerrottiin että Ristoa ei ole enää Juhannuksen jälkeen näkynyt paikkakunnalla. Ali-Lekkala pyytää vielä kaydä mökkikylästä varmistamassa tiedetäänkö siellä mitään.

Topi touhuaa siellä viimeistelyporukan kanssa ja kertoo että Riston oloinen mies lopetti Juhannukselta ja kaivurikin vietiin takaisin Espoon varikolle. -Mitä asiaa rouvalla olisi ollut?

Sari ottaa kassistaan esille kaksi kaunista närhenmunaa ja toteaa rauhallisesti että hän olisi vain esitellyt niitä Ristolle.

-jaahas jaahas, vai silläviisiin, tuollaiset olisivat olleetkin esittelyn arvoiset, toteaa Topi ja kääntyy jo pois mennäkseen näyttämään sähkömiehille seuraavan urakan kohdetta.

Minkiön, Latovainion ja Humppilan vielä tarkistettuaan Sarin on tunnustettava että Risto on jossain muualla, -olkoon.

22.6.2006

Lattialiukkausmittaripossusyndrooma

Holjanteri soittaa Sarille ja kertoo kauhistuttavan uutisen. Paikkakunnan lehdissä kohistaan kuinka vanhoja mittaripossuja ei saisi missään tapauksessa käyttää elintarvikkeena. Sarihan osti sellaisen viime vuonna Kotipalvin myymälästä ja he Pöljänterin kansa syöttivät maukasta lihaa jopa Somerniemen vallesmannillekin.

Nyt osa ihmisistä on sairastunut johonkin outoon röhötystautiin ja juuri tuota boorihappoa sisältävää possua epäillään aiheuttajaksi. Sari ensin hermostuu mutta sanoo että syy on kyllä niissä myymälöissä jotka ovat vuosikaudet myyneet alennuksella noita vanhoja liukkausindeksimittaripossujaan. Itse hän ei ole havainnut mitään röhötysoireita mutta Risto kylläkin on ollut koko ikänsä hieman eriskummallisen oloinen. Onko syy syödyssä possussa vai geeneissä, sitä ei ota pirukaan selville.

Holjanteri kertoo myös että paikallislehdessä oli ollut kuva ihan Riston näköisestä miehestä joka juoksutti palvisikaa lastenvaunuissa. Sari kyselee tarkemmin ja päättää lähteä itse sylttytehtaalle katsomaan ja näyttämään miehelle närhenmunat.

21.6.2006

Jussi puskee päälle

Juhannukselta on luvattu ensimmäisille asiakkaille mökkien luovutus ja siksi kiirettä pitää. Topi sai rakennusluvan suojelualueelle vain sillä ehdolla että jätevedet johdetaan umpisäiliöihin. Viimeiset viikot Risto on kaivanut isoja monttuja joihin valetaan vain kansi ja seinät, hiekkapohja toimii kustannusten minimoijana. Mökkien viemärijohdot päättyvät näihin isoihin betonisäiliöihin.
Yläosasta lähtee piilossa oleva putki joka johtaa hulevedet pitkälle järven selälle.

Rakennustarkastaja kuuluu samaan metsästysseuraan ja rotareihin kuin Topikin. Siksi hänen käyntinsä rakennustyömaalla ovat harvalukuiset, jätevesitarkastuskin meni puhelinsoitolla. "Kyllähän Topi sinä ne asiat osaat" -sanoi tarkastaja ja lekotteli itse Topin rakennuttamalla huvilallaan kuivajärven rannalla.


Olisihan se puustollekin hankalaa ja kallista rakentaa kaksivesijärjestelmiä joissa pesuvedet imeytetään maastoon ja mustavesi umpioidaan. Näin kevyemmällä investoinnilla on hyvä ja näin ne ennenkin on tehty. Raakavesi otetaan harjun toiselta puolelta Kaukjärvestä ja suodatetaan keinopohjavedeksi harjun läpi. Lokkeja vain lentelee satamäärin suodatusalueella kun he noukkivat helppoja kalansaaliita puppausputken purkuputken tienoilta. -sellaista se on nykyajan teknolokia.

Topi, rakennustarkastaja ja rakennuslautakunnan puheenjohtaja valtuuskuntineen viettivät ikimuistoisen hiihtolomaviikon toissavuonna Levin maisemissa. Siellä suunniteltiin ja pohdittiin tulevaa mökkikylää ja sen kaikenkaikkista piristysruiskevaikutusta koko Huhtiniemen seutukunnalle.

Nyt ollaan jo loppusuoralla. Harmi vain että Riston työmaa on loppumassa. Muutama omakotirakentaja on käynyt kyselemässä perustustenkaivuuta tontilleen mutta ei niissä paljoa työmaata ole. Haluavat niin moni myös jotakin kuitintapaista niinkuin se nyt kenekään etu olisi jotain arvonlisäveroja maksella. Todella niin harmittava takaisku oli tuo kotitalousvähennöskin pimeille urakoille, ennen asioista saattoi sopia ja tehdä asioita vailla turhia pyrokratioita. Rahat perslakkariin, kossupullo huiviin vielä harjakaisiksi ja kumpikin osapuoli oli tyytyväinen.

20.6.2006

Kuumuus

Ristolle tulee hiki ihan jo vain nostoauton touhua katsellessakin. Suuta kuivaa ja päätä jomottaa. Nosturimies tiesi kertoa että tuollaista vanhaa lattianliukkausmittaripossua ei tulisi syödä suihin surminkaan. Tanssilattioita liukastetaan boorihapolla ja se kulkeutuu väkisinkin sian nahan läpi kudoksiin. Boorihappo on kauheaa myrkkyä ja allergisoinut jo puolet esiintyvistä artisteistakin.

Ristoa alkaa etomaan kun hän miettii minkälaista lihaa sitä on tullut syödyksi. Hän menee hetkeksi parakkiin huilaamaan. Lattialla se osittain syöty raato rönöttää suu virneessä. Riston on pakko mennä ja potkaista sitä kiukuspäissään. Parakissa on yksi vanha propelli katossa joka kierrättää edes hieman ilmaa, muuten hän varmaan antaisi ylen.

Parakin pöydällä on Juuson jälkeensäjättämä oppikirja jota hän aina vapaa-aikanaan lueskelee. Risto ei voi ymmärtää mitä järkeä on opiskella kieltä jolla ei pärjää muuta kuin tohtori Ammondin tai Paavin juttusilla ollessa. Toisaalta jotkut sanat ja termit ovat helpostikin johdettavissa, kuten esim Riston jalassa oleva ärhäkkään vyöruusun nimi, -remmi rosacea.

Parakin ikkunasta Risto huomaa kuinka talonpystysporukka on lähdössä kirkonkylälle syömään ja myös hän menee ulos jotta voi änkeytyä mukaan.

19.6.2006

Perustavaa laatua

Kotvasen aikaa juostuaan koira sekä kaljapullomies heivaavat ja antavat Riston mennä menojaan. Risto puuskuttaa ja läähättää kuin viimeisiään vetelevä höyrykone. Ennen mökkikylän mutkaa on maitolaiturilla toinen äijäkööri, joka on myös kiinnostunut Riston eineksestä. Myöhemmin Risto löytää itsensä naapuritalosta saunomasta ja kamalista pontikan juomingeista. Puheenparsi on tällä sakilla Juusomaista verkkaisella nuotilla lausuttua vorssaorikinaalia. Myös kuuluu hirveää hoilotusta ja rasvaisten suiden mässytystä kun ylilihavat punannaamaiset miehet syövät suupielet rasvassa possua. Jokuset haukkaavat jopa suoraan nahkaan tehdystä viillosta suuria lohmakkeita. Risto väsähtää ensiksi. Naapurit vievät hänet yösyönnä kottikärryillä parakin lattialle nukkumaan. Yksi avulias kärräsi lastenrattaissa myös tuon syötävän hyvän sikaeineksen siihen samaan -kuin Ristonkin, eli jonkun isoäidin kutomalle kirjavaviiruiselle räsymatolle pötkölleen.

Aamulla Topi tulee herättämään Ristoa. Risto ei änkyröissään ole päässyt vielä edes makuupussiinsa, vaan makaa osittain kaluttu sika vieressään parakin lattialla. Unissaan hän kiertänyt kätensäkin sian ympärille, ja mitä lie tolkuton uneksinut.

Nyt ylös ja siirtämään kaivuriasi, rekkaa alkaa tulemaan ja pytinkiä pukkaa pystyyn ihan nyt justiinsa
! Topi meuhkaa kovalla äänellä ja Risto änkeytyy pihamaalle.


Vaikka kaivuutyöt välillä takkuaakin niin perustustentekijät ovat ahkeroineet.
Mökkikylän perustukset alkavatkin olla sillä mallilla että pohjanmaalta tilatut mökit voitiin tuoda paikalle. Rakennustekniikka on ainutlaatuinen. Pyöröhirsirakennuksilta näyttävät talot nostetaan kokonaisina perustusten päälle. Pyöröhirsi ei ole hirttä vaan hirreltä näyttävää muoviputkea jonka sisälle on ruiskutettu polyuretaani.

Topille tuli tuollainen idea kun hän näki kaukolämpöjohtoverkkoa rakennettavan. Kevyt ja hyvin eristävä rakenne joka sopii suomalaiseen luontoon kuin nenä niskaan. Pohjanmaalainen talotehdas tilasi Uponorilta kaukolämpöputkea ilman terässisusta ja talotehdas vain tekee salvokset sekä muovihirsien päät. Vesikatekin on valmiina näissä ainutlaatuissa taloissa.

Eikä aikaakaan kun autonosturi törmyyttää harjulle perässään iso rekkakolonna niin että metsäntutkimuslaitoksen nuori taimikko vain lakoaa kuin hurrikaanin saattelemana. Topi menee tervehtimään kuljettajaa ja ojentaa kätensä sanoen: " well, se sit alkaa -summer cottage erection project"


Puhukaa suomeksi stondiksistanne, -murahtaa siihen Risto ja sylkäisee pitkän mällin kanervikkoon. Topi ei ole kuullakseen mutta taloja aletaankin pian siirtelemään rekkojen laveteilta harjun päälle pitkäksi riviksi.

Risto seuraa sivusta autonosturin liikehdintää ja miettii että tuollaisen koneen ohjaaminen ei paljoa poikkea kaivurilla kaivamisesta. Hän ruokatauon aikoihin meneekin nostomiesomistajan juttusille ja kyselee mahdollista työpaikkaa.

No meillä on niin että, -aloittaa mies luentonsa.

Elinikäinen työsuhde. -sinun kohdalla se täyttyy helposti, olet niin ramukuntoisen näköinen että tuskin seuraavaa joulua näet.

Raittius. -luuletko että voisit olla päivääkään pössäyttelemättä ja tissuttelematta, -tuskinpa vain.

Leuan veto. -jos saat puoliakaan niin paljon vedettyä leukoja kuin minä kiskaisen niin saatat ehkä päästä jatkohaastatteluihin.

Paidatta juoksu. -olet kuulemma juossut sika kyydissä pitkin maanteitä, mutta kunnon juoksun pitää tapahtua ilman paitaa ja myös talvipakkasilla. -luuletkos pystyväsi siihen?

Enpä taida, vastaa Risto. Mutta bonukset ottaisin mielelläni ja sitten taas entinen meno maistuisi kahta makeammalta.
Jos minä aloittaisin ensi kuussa ja maksaisit ne poonukset etukäteen mun tilille jo tässä kuussa niin sopimus saattaisi syntyäkin, tinkaa Risto.

-no niin justiinsa joo, sanoo mies ja lähtee jatkamaan nostohommiaan.

15.6.2006

Sika

Maisema on Huhtiniemessä kaunis, sen suhteen ei Ristolla ole valittamista. Joka ilta hän menee pesulle järven rantaan ja ennen kastautumista tuo karvainen uros katsoo tovin peilityyntä järven pintaa. Ryppyinen niska ja tursoittava parta peilautuu järven pinnasta. Osa vääristyneestä kuvajaisesta tallentuu pinnan alla kaislikossa lymyävien haukien aivoihin, kuin etiäisenä jostakin kalan painajaisunen kauhujaksosta.

Mökkikylän valmistuttua kaikki tulee olemaan toisin, kalat kaikkoavat painajaisineen ja rantaan tuodaan hiekkaa jotta kaislikko kuolisi. Rauhallisen rannan täyttää polskuttelevat ihmismassat. Mutta vielä toistaiseksi täällä on Rauha kuin Tiuruniemen nokassa.


Sosiaalitilat ja evästys oli Huhtiniemen korvessa myöskin ensin aluksi jonkinlainen puute ja rasite. Ristolla on kylläkin purkkiruokaa ja olutta joita Topi kantaa aina pyydettäessä auliisti lisää parakille. Lähistöllä on myös Makulihan kotiteurastamo ja -jalostamo josta eräänä päivänä Risto käy ostamassa tuoretta savukinkkua. Halli on niin lähellä että sinne ei oikopolkua mene kävellen kuin vartti.

Myyjä näkee että Risto on satunnainen kävijä ja koettaa myydä Ristolle kaikkea mikä muille ei ole kelvannut. Kinkkuroiskeita, mahapaitaa ja pylsyä. Sitten Ali-Lekkalan isäntä aloittaa varsinaisen myyntipuheen: Leimukalliolta tuotiin viime viikolla kokonainen lattianliukkausmittaripossu -toteaa hän. Se on palvattu kokonaisena ja painaa nyt kolmisenkymmentä kiloa. Sen saisi edullisesti puoleen hintaan, kun ottaa koko sian. Risto estelee ja empii, eihän sitä saa kuljetettua vaikka perillä kylläkin voisi kaivaa syvän maakuopan ja tehdä ikäänkuin kellarin. Myyjä lupaa vanhat lastenrattaat varastosta ja kohta on Risto pihalla sovittamassa palvattua sikaa lastenrattaisiin.

Pihalla on vanhoja äijiä siemailemassa olusiaan ja ne naljailevat ja vinoilevat jostakin isänsä näköisestä perillisestä, siitäpä Risto hermostuu ja ottaa puseronsa pois ja peittää sillä sian pyöreän profiilin kuin lastansa kapaloiden.


-Ostiks sää kesseli sen Leimukallion vanhan sian jota on kaupiteltu jo pitkään? -kysyy terassilta toinen paikallinen oluenjuoja ja näin Ristolle selviää että ilmeisesti tämä sika onkin kuuluisampi kuin hän osasi odottaakaan.

-Juu ostin mää, eiks sitten olis saanu? Risto vastaa samanlaisella hämäläisellä määkimisellään. Kyllä sikoja maailmaan riittää ja sikamiehiä myöskin terasseille, vastaa Risto vielä lisäksi turhautuneella äänellään. Muu sakki terassilla rähähtää nauramaan.

Huutelija on pienessä tuiskeessa ja suuttuu kun turistit tulevat ja vastaavat hänen kommentteihinsa niin että hän tulee nolatuksi. Mies nousee ylös ja alkaakin käärimään hihojaan.

Risto ei jää odottelemaan mahdollista yhteenottoa, vaan koska possu on maksettu niin hän lähtee kymppitien suuntaan ja pistää juoksuksi. Possu keikkuu rattaissa ja takki siirtyy sivuun niin että sian pää tulee esille. Juoksu jatkuu nopeana hölkkänä possun avonaisen suun vain keikkuessa maantiekuoppien tahtiin.

Mies lönköttää Riston perässä ja näky on tosi holjakas. Risto painaa edellä kuin omaa jälkeläistään rattaissa työntäen ja paikallisasukki tulee perässä olutpulloa kädessään heristäen. Naapuritalon tontti on aidattu verkkoaidalla ja toisella puolella oleva koirapirulainen saa vainun juoksevasta ryhmästä ja alkaa räksyttäen myös juosta samaan suuntaan. Juuri sattumalta on Makulihan terassilla myös paikallislehden kuvaaja, joka ikuistaa tämän ikimuistettavan näyn digitaalikameransa muistiin.

12.6.2006

Pujo

Sunnuntaina Sari päättää siistiä hieman tonttiaan ja niittää kaikki pujot pois aivastuttamasta. Voiko turhempaa kasvia ollakaan? Mitkään eläimet eivät sitä syö ja kukintokin on perin vaatimaton. Voikukka ja niittyleinikki ovat pujoon verraten kuin orkideoita. Orkidea on kasvi jonka kukinto on kaunis kuin marsipaanikoriste joita Sarikin iltaisin ajankulukseen väsäilee.

Muuttaessaan tänne ja kirvesmiehen kanssa aikoinaan tuumatessa tonttien välistä raja-aitaa, päädyttiin jättiukonputkiaitaan, -orapihlaja-aidan sijaan. Jättiukonputki tahtoo levitä monien satojen metrien matkan naapurien tontille ja näin naapuritkin saavat ilmaisia kasveja. Näin vuosien perästä massiiviset ukonputket ovat kuin jättiläiskokoinen anisviljelmä, sellaista ei Espoossa ole muilla.

Pujo ja koivu tuntuu allergisoivan yhä vain enemmän ja etenkin näin keväisin asia on kaikkien huulilla. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä miten kurja kohtalo on heinäallergisella peltohiirellä. Entäs kaaliperhosen toukka joka ei ehkä pidä lainkaan kaalin mausta? Saattaa joitakuita linnunpoikasia inhottaa multaiset kastemadotkin joita emonsa pudottelevat heidän suihinsa. Paha on myös maitoallerginen hirvenvasa, kuka häntä auttaa ilmavaivoissaan?

Ihmiset ovat vaivoineen yhä vain enemmän esillä mutta luontokappaleet saavat vähemmälti palstatilaa. Linnuille kyllä pönttöjä rakennetaan, mutta kukaan ei kaiva supikoirille tai ketuille koloja.

Entäs aikuiset metsäneläimet sitten? Jokin karhuemo saattaa olla totaalisen kyllästynyt samaan iänikuiseen turkkiinsa ja tikkauros on ehkä turhautunut iskemään päätään kaikenaikaa seinään. Muurahainenkin voisi olla ikikiitollinen jos joku ystävällinen ihminen toisi heidän pesänsä viereen vanhoja joulukuusia, joista sitten olisi paljon lyhempi matka neulasia kekoonsa kiikuttaa. Jokin yksittäinen kalakin voi olla kyllästynyt uimaan ja aina vain uimaan, kukaan ei sille kuitenkaan korvaansa kallista koska sen kukaan korvaan menisi näin vettä.


Maanantaina Sarille sitten soitetaan Tapiolan Energiasta ja kysellään tietääkö hän mitään Ristosta tai varikolta kadonneesta kaivurista?

9.6.2006

Huhtiniemi

Maanantaina Riston ohjaama kaivuri rouhaisee ensi kerran Huhtiniemen harjun neitseellistä pintaa. Ensin kaivetaan vesi- ja viemärijohdot. Tältä nimenomaiselta harjulta kerrotaan Hakkapeliittojen lähteneen 1600 -luvulla sotaretkilleen. Monenmoista tarua kiertää kieltäytyneiden teloituksista ja sanotaan että itse Mannerheimin esi-isä olisi teloitettu tälle paikalle. Myös Mannerheimin veli joka omisti aikoinaan Jokioisten Kartanon ennen Wille Branttia, teki pyhiinvaellusmatkoja tänne, sekä Kaukolan näkötornin maisemiin.

Tabe ja miesystävänsä Erik von Franckell katselevat aloitustöitä avoautonsa istuimelta. Viereisessä konikankaan metsikössä hyppivät valkoselkätikat puusta-puuhun peloissaan ja karkuun moista traktorin jurskutusta. Erikillä on tapana ammuskellla tikkoja ja liito-oravia aina iltaisilla kävelylenkeillään.

Puun juuria on valtavasti ja siksi tarvitaan moottorisahamies kaivurin avuksi jotta kaivuu-ura pysyisi kohtuullisen levyisenä. Iltapäivällä kaivurin kauhaan tulee ihmisten luita ja pääkallo jossa on keskellä reikä. Risto nostaa tuon kuorman hieman sivumpaan ja pyytää Topin paikalle. Topi hermostuu hirvittävästi. Jos tästä löydöstä hiiskuu tietoa arkeologeille tai museovirastolle nin mökkikylän rakentaminen tyssää alkuunsa.

Topi käskee Riston olla hiljaa löydöksestä ja pyytää kaivamaan vain eteenpäin. -Mitä lie hirvien luita ja joku ketun hautausmaalta kaivama ja kuljettama pääkallo, -tuhahtaa hän nokkaansa ja laittaa luut jätesäkkiin.
Ristokin havahtuu ja miettii että jos tänne valokuvaajia ja reporttereita saapuu niin Tapiolan Energian pomot kyllä tunnistavat uutisista kaivurinsa ja hän on kiipelissä.

Ristolle on varattu kortteeriksi parakki jossa on mittamiesten tavaroita ja sokkelivalajien taukotila. Tuossa parakissa Risto aikoo asua niin kauan kuin tätä työmaata tulee riittämään. Sijoittaja Taito Tuunanen on myös osaomistajana tässä projektissa ja mökkien ennakkomarkkinointi on jo aloitettu. Ainutlaatuinen mökkikylä ikiaikaisessa L1esjärven kansallispuistossa historiallisessa Huhtinemen harjumaisemassa. Kyllä näille mökeille varmaan tulee olemaan kysyntää.

Kaivuu jatkuu iltaan asti. Monenmoista muunkinlaista roinaa paljastuu ohuen humus- ja hiekkakerroksen alta. Sapeli, tussareita ja joitain vanhoja rahoja sekä kuparinen lekkerikin tammikorkkineen. Risto eroittelee selvimmät romut erikseen ja Topi siirtää niitä sitten jätesäkkiin. -Onpas täällä törkyä, tulee kaatopaikkakeikka, ei viitsi tuollaisia romuja takaisin kaivantoon laittaa. -Sanoo Topi ja on olevinaan kovin harmissaan metalliroinan löytymisestä.Ristokin kansakoulupohjalta kyllä ymmärtää että esimerkiksi löytyneet kypärä, nahkahaarniska költeri ja teräksinen rintahaarniska, kyrassi ovat mittaamattoman arvokkaita kansallisaarteita. Lisäksi Risto näki eräässä taistelukilvessä Torsten Stålhandske -nimen kaiverrettuna senaikuisin kirjaisimin. Jo se on pelkästään arvokkaampi kuin Mona Lisa.

Ehtoon tultua Topi lähtee asunnolleen ja Risto kääriytyy makuupussiin homeelta haisevassa parakissaan.

8.6.2006

2/10 -tien risteys

Risto haukkaa donitsistaan ja mieli kääntyy hänellä mammaansa, naapuripöydässä elämän ehtooseensa ehtineen naisihmisen nähdessään. Mamma oli loppuaikana niin kovin kumarainen mutta ei eläissään lainkaan nöyrä. Sitkeä ankeiden aikojen sissi, joka vei isoa perhettä eteenpäin loihtien ruokapöydän antimet miltei kokonaan oman maan ja karjan tuotteista. Jälkeenpäin analysoiden hän oli ehkä katkerakin kohtalolleen. Niin raskas on sukupolvenvaihdoksen koittaessa luopua omasta itse hankitusta, ja antaa se jälkeentuleville kuin valmiiksi katetun pöydän.

Aika on työn ja aika on levon, mutta entisaikojen isännät ja emännät menivät usein suorilta jaloilta maan multiin. Niin ehkä oli hyväkin. Ei niinä aikoina joutenoloa arvostettu ja ahdistavaa oli se syytikiläisen aika monelle eläkeläisellekin. Matkustelukin rajoittui lähimpään kaupunkiin jossa käytiin apteekissa tai hakemassa uusi syysulsteri, paikkakankaan jo loputtua.

Ruokottomin ulsteri -siitä puheen ollen, oli varmaan paikallisella boheemilla ja taidemaalarilla, Kalle Aaltosella. Ei suostunut sitä riisumaan edes kesäkuumalla, koska peitti niin kätevästi mahan ympärille vyötetyn kangassäkistä tehdyn rahavyön. Hänen taulunsa ovat nyt taas arvossaan. Taulut jotka hän usein maalasi ruokapalkalla maakuntia kiertäesään. Samanlainen turjake oli myllynkivien puhdistaja. Hän oli Kauhajoella ollessaan myynyt mittavan määrän kotitarvemyllyjä maalaistaloihin. Myöhemmässä elämänvaiheessa lähti jalkaisin kulkemaan ja puhdistamaan kiviä talosta taloon, kuin laukkuryssä.

Sellainenko elämänvaihe olisi nyt Ristollakin edessä? Ei hänellä ole mitään erityistä annettavaa kenellekään ja maalaistaloissakaan ei juuri tarvita enää ammattitaidotonta tilapäistyövoimaa. Risto haukkaa viimeisen murusen donitsistaan, vie tarjottimen telineeseen ja menee vessaan.

Vessan edessä on telineessä asusteita joiden yläpuolella on outo termi "funktionaalinen asuste", -mitähän sekin tarkoittaa? Lineaarisen, vertikaalisen, horisontaalisen Risto jotenkin ymmärtää, mutta että funktionaalinen? Lakana on horisontaalinen tekstiili ja ikkunaverho vertikaalinen tekstiili. Olisikohan tässäkin kyse siitä?

Pilkkimiehet kuulemma ostavat kovien pakkasten lämmittimiksi angorakanin poikasia, joita sitten laittavat elävänä housuihinsa. Onko siinä kyse eläinrääkkäyksestä vai symbioosista?

Vessan edessä on miespari jonka keskustelua Risto ei voi olla kuulematta. Toinen heistä on Lindvallin Topi. Hän kertoo kuinka mökkikylän rakennustyöt Tabe Sloorin mailla Tammelan Huhtiniemessä ovat keskeytyksissä koska mistään ei saada kaivuria.
Sillä silmänräpäyksellä Risto esittäytyy yksityisyrittäjäksi ja sanoo että jos kuorma-auto ja lavetti sekä majoitus löytyy niin kaivuri on käytettävissänne.

Myöhemmin sunnuntaina Tapiolan Energian varikolta lähtee traktorikaivuri lavetin kyytiin. Risto tiesi avainten säilytyspaikat ja hälytyslaitteiden ovikoodit, hieman pelottaa mutta onpa työtä ja askarta tiedossa. Luvaton käyttöönotto, käyttövarkaus, anastus vai vaiko pelkkä lainaus tai itsepuolustusko kyseessä on, kun käry kumminkin joskus käy?

7.6.2006

Kuninkuusravit

Lehdessä on myös mainos kuninkuusraveista ja holjista markkinoista iltaohjelmineen. Saapi nähdä nähdäänkö Kari Tapio oikeasti paikalla? Holjien organisaatiossa toimii Erkki Tervomaa joka on Timo Tervon veli ja Jonna Tervomaan setä. Erkki on ainoa ja oikea originaali Holjanteri. Kaikki muut jälkeensänimetyt ovat feikkejä, niinkuin Latovainiossa äitinsä kanssa asuva kaimakin.

Erkin kaveri on moottoripyöräaktivisti jo neljäkymmentä vuotta luojan armosta.
Humppilassa oli talvena 1974 seurojentalolla tanssit joissa esiintyi Kontra Virtanen ja lauloi Jerry-jee Cotton lauluaan. Keijolle tuli jotakin riitaa toisen kaverin kanssa lavan edustalla. Hän ratkaisi tilanteen vetämällä kovan nilkkapotkun toisen munille. Aiemmin ei eikä sen jälkeenkään Risto ole nähnyt toista niin poispelattua taistelukaveria. -No paitsi eilen kun Kirkkonummen Amin Asikainen veti saksalaista nokkaan, kunhan oli ensin raapaissut silmäkulman auki hanskan syrjällään.

5.6.2006

Uutisia

Risto jatkaa lehtien selaamista. Hesarissa on yllättävä uutinen. Kuka ajoi tikanpojan puuhun? Oliko se pikkukajava? Juska Parviainen kertoo ystävästään johon hän tutustui DTM-katurata-ajoissa.

Surullisia kertomuksia, niinkuin se Porvoon kirkon palokin. Oliko se taas Pöljänteri?

Sitten kerrotaan siitä kun joku Jari tuli kaapista ulos. Mitä uutista siinä on, koskaan ei kerrota kun joku menee kaappiin sisälle. Kaipa sinne kaappiin ensin on mentävä jotta sieltä voi tulla ulos. No jos äiti synnyttää kaapissa niin sitten tietenkin sieltä tullaan vain ulos, mutta sitten voitaisiin kertoa kuinka äiti meni kaappiin synnyttämään. Sehän se vasta suuri uutinen olisi.

Nykyään on vielä asunnoissa niin pienet kaapitkin että miten sinne mahtuu? Jos on isompi niin sitä sanotaan vaatehuoneeksi. Missähän menee vaatekaapin ja vaatehuoneen ero? Varmaan siinä että vaatehuone on kiinteä ja vaatekaappia taas voi siirtää. Mutta mitä sitä turhia siirtelemään, jalkalista puuttuu takaa ja tapettikin ei ole auringossa kellastunut.

Risto on koko ikänsä pohtinut probleemaa: Jos hän rakentaisi talon joka olisi kuin iso pallo, miten laskettaisiin lattiapinta-ala? Varmaan kannattaisi laskea eri tavalla kun laittaa myynti-ilmoituksen, ja eri tavalla taas jos joutuu maksamaan jotain maksua neliöiden mukaan.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...