1.7.2006

Junassa

Junassa istuessaan Ristolla on aikaa miettiä mennyttä ja tulevaa, lapsuusmaisemiensa kiitäessä sivuikkunoissa kuin kaitafilmi ikään. Tutut Loimijoen penkereet ja lehmälaitumet ovat nykyisin muuttuneet reheviksi pajupusikoiksi ja jokikin itse on muuttunut miltei avoviemäriksi.

Aikoinaan Ypäjän rajalla pettänyt puhdistuslaitoksen selkeytysaltaan patoseinä tuhosi viimeisetkin kalansintit tuosta ruskeasta vedestä. Kirkot sentään ovat kauniita ja vanhoja, sääli vain että sillat on muutettu pelkiksi viemäriputkiksi, joita ei edes kunnolla silloiksi havaitse maantietietä pitkin ajettaessa.

Loimaan kaupunkirajan tultua ylitetyksi, maisema muuttuu jo kauniiksi harjumaisemaksi, sitä pirstovien kymmenien pienien järvien luodessa kuvankauniin postikorttimaiseman. Vastaavaa saa hakea aina Punkaharju-Puumala-Pulkkilaharju akselilta asti. Kaunista, niin perin kaunista.

Punkalaitumen aseman jälkeen vasta Huittisissa on seuraava pysähdys. Täältä on lähtöisin eräs sitkeä ja kuuluisa jättiukonputki. Sen taimia kuljettiin myös Tampereelle jossa se versoo vieläkin, lisääntyy ja voi hyvin. Tampereen paikallisradiossa pähkäiltiin voisiko 20-vuotta sitten taimen kuljettanutta naista moittia vai ei. Huittisista on kotoisin myös Risto Ryti, Pekka Talonen ja Kyllikki Lintunen. Seuraavaksi ollaankin Vammalassa, jossa pysähdytään lähelle hautausmaata. Täällä Arrun isovanhemmat lepäävät. Risto ottaa vaistomaisesti lakkinsa pois ja viettää hiljaisen hetken.

On outoa miten hautausmaa hiljentää miehen kuin kuin miehen.

Ei kommentteja:

Pepe Epsanjassa

Rannalla ja auringossa.