12.2.2007

Simpsiö

Tulevan tanssikeskuksen esittelyn jälkeen palataan hetkeksi takaisin Jaanan kotiin ja haetaan myös lapset mukaan.

Mennään Simpsiönvuorelle.
Simpsiönvuori on ainutlaatuinen korkea vuori keskellä aavaa lakeutta. Lapsilla on pulkat mukana ja he laskevat mäkeä. Lapsille on oma köysihissi, joka kylläkin on tarkoitettu laskettelijoille, mutta sillä pääsee myös pulkkarinteeseen.

Olisi hienoa jos jokaisella lapsiperheellä olisi tälläinen talvipaikka takapihallaan. Etelän talvet ovat kovin lyhyet ja loskaiset. Lapset kököttävät vain peliensä ääressä tai kantavat kuraa tammikuussakin sisälle housuissaan.

Sari ja Jaana katsovat lasten kisailua ja vaihtavat ajatuksia. Puhe kääntyy veljeen ja myös edesmenneeseen äitiin. Veljeä oli viimeksi mahdollisuus jututtaa äidin hautajaisissa, ja taisi ollakin ainoa tilaisuus taas pitkään aikaan. Hänen elämäntyylinsä ja -arvonsa ovat kuin toisesta maailmasta. Sari ja Jaana tulevat hyvin juttuun, näin kun harvoin näkevät. Oikeastaan ei esimerkiksi yhteisessä opiskelijakämpässä asumisesta varmaankaan tulisi yhtään mitään. Toinen on sottapytty ja toinen taas ylisiisti.

Aurinko alkaa jo painua Simpsiövuoren taakse ja rinteen valot syttyvät. Paikka suljetaan näin hiihtolomaviikolla iltakahdeksalta. Valaistus ja hissien pyörittäminen maksaa viljalti, on jo kolmas rinneyrittäjä tässäkin paikassa. Ensimmäisen vetäjän investointisuunnitelmat olivat varsin hurjat. Hän aikoi kovertaa alaspäin viettävän mäen kohti Simpsiövuoren keskustaa. Sieltä vuoren syvyyksistä olisi päässyt pystysuoralla nopealla hissillä pikaisesti taas ylös. Liian utopistinen suunnitelma ja pankki ei asialle lämmennyt.

Ei kommentteja:

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.