17.9.2008

Mozart & Haydn



Siinä se on teille Mozartin pää. Ei tarjottimella mutta kumminkin. Holja tapaus liittyy säveltäjä Joseph Haydnin päähän. Hänkin kuoli Wienissä ja yksinkertaiset hautajaiset järjestettiin v. 1809 Gumberndofin hautausmaalla.

Napeleon miehitti silloin kaupunkia ja kaikenlaista saattoi sattua. Lukkari sai soittaa surumusiikkinsa mutta suntio lahjottiin ja kaksi kaveria saattoi varastaa Haydnin pään.

Frenologia oli silloin muotitiede ja Karl Rosembaum sekä Johann Nepomuk harrastivat sitä. Frenologia selittää että ihmisen poikkeuksellinen kyvykkyys olisi nähtävissä kallon muodosta, ja kyhmyistä jotka syntyvät poikkeuksellisen voimakkaiden aivojen paineesta. Opin kehitti saksalainen Franz Gall joka oli havainnut että poikkeuksellisen mulkosilmäiset opiskelijat olivat lahjakkaimpia. (Onkohan Ben Zyskowicz erittäin lahjakas)

Pään varkaus ei ollut mikään kiva duuni, koska ruumis oli jo vanha ja osittain mätänemistilassa. Kaverukset kuitenkin keittivät pään ja mittailivat sitä tarkasti. Todettuaan että musiikkikyhmy oli täydellinen, kallo suljettiin mustaan laatikkoon jossa oli ikkuna.

Pahaksi onneksi vuonna 1820 prinssi Nikolaus Esterhazy II sai päähänsä siirtää Haydnin jäännökset sukuhautaan Eisenstadtiin. Kun prissi sai tietää että pää puuttui, hän tiesi heti epäillä näitä kahta kallotutkijaa. Sitä ei löytynyt kotietsinnöissäkään mutta prinssi ei antanut periksi ja Frenologit lopulta luovuttivat väärän kallon päästäkseen pälkähästä.

(Kotietsinnän aikana Rosembaum oli kätkenyt kallon olkipatjaan ja patjalla loikoili Rosenbaumin vaimo)

Rosenbaum kuolinvuoteellaan lupasi kallon Johan Peterille sillä ehdolla että kun Peter kuolee, hän luovuttaa sen Wienin musiikinystävien seuralle. Näin myös kävi ja vuonna 1895 seura esitteli kalloa ylpeänä kaikille arvovaltaisille vierailleen.

Prinssi Paul Esterhazy rakennutti loisteliaan haudan Eisenstadtin Bergkircheen (samaan kirkkoon jossa Haydnin säveltämät messut kantaesitettiin). Prinssi toivoi että Haydnin maalliset jäännökset voitaisiin saada kaikki tähän hautaan, mutta Wienin musiikinystävien seura oli niin kiintynyt kalloon että toive toteutui vasta 1954. Eli samana vuonna kuin projekti minua toimeenpanevasta työrupeamasta päätettiin.

1 kommentti:

Äijä kirjoitti...

Maailma on merkillisiä tositarinoita täynnä.
Kävihän kuulemma puolalaiset patriootitkin kaivamassa Chopinin haudan auki, ja veivät säveltäjävainaan sydämen Puolaan haudattavaksi.
Hurjaa.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...