7.12.2009

Kööpenhaminan kokous

Metsänielu ja hiilijalanjälki on palaverin aiheena tanskanmaalla. Mikäli johonkin sopimuksiin päästään niin lentoliikenne on yksi johon tullaan puuttumaan, -joskus tulevaisuudessa.

Haittaverolle ja vankalle, turhaa pröystäilyä. No se vero tulee toivottavasti vasta helmikuussa ja pääsen kuin koira veräjästä.

Tässä linkki kuin matkailumainos.

6.12.2009

Talvisodan tuulahduksia

On näemmä tullut tavaksi muistella sotaa kun tulee itsenäisyysjuhlinnan aika. Kemppinen laittoi sivuilleen mahtavan kokoelman isänsä prenikoita, joten tarvitsi sitten minunkin ottaa kuva mitä piirongista löytyi.

Siinä on pinssi Äänisjärveltä ja tuo toinen pinssi on talvisodan rintamerkki.
Sitten on risti joka on jatkosodasta ja tuo mitali on talvisodasta. Isäni jäämistöä kaikki. Oli niitä kait muitakin mutta, ei niille arvoa annettu. Karhunhammaskin ja kiväärin pistin sekä kaasunaamari, muistona rintamavuosista.




Siskoni sai isältään sodasta tuliaisena messinkisen kranaatinhylsyn. Siihen oli puukolla kaiverrettu Mannerheimin miekantuppijulistus. Se oli aikaa jolloin suur-suomesta haaveiltiin ja jo yli vanhan rajan oli edetty.

Isäni (joka jos eläisi olisi täyttänyt tänä vuonna sata vuotta), sai kutsun ylimääräisiin harjoituksiin 9.10.1939. Ei niistä asioista paljoa puhuttu aikoinaan, eikä minua olisi ehkä kiinnostanutkaan.

Setäni jäämistöstä löytyi isäni hänelle (nuoremmalle veljelleen) lähettämä postikortti vuodelta 1942:

___________________________________________________________________________

KENTTÄPOSTIA Jostakin 28-3-42

Kotiväelle:

Olen nyt matkalla yhä edemmäksi kohti itää. Parhain pääsiäistervehdykseni kotiväelle ja siskoni perheelle.


-poikanne J....
______________________________________________________________________________

No ne sodat loppuivat sitten joskus. Talvisota kesti 105 päivää. Talvi oli ennätyskylmä ja olosuhteet rintamalla sen mukaiset.

Isäni ja siis minunkin syntymäkuntani miehistä kaatui talvisodassa 89 soturia. Heistä jai tantereelle 23, muut on haudattu kotipitäjän multiin. Jatkosota verotti vielä 123 miestä, eli aikasmoinen lovi pienen pitäjän väestöön.

3.12.2009

Astianpesukone

Tunnen monta jolla ei sellaista ole eikä tarvitsekaan, hyvä niin. Eivät likaiset astiat ole ongelma jos ne hoitaa samantien pois, eikä jätä päiviksi lavuaariin kuivumaan. Toisaalta astioiden käsinpesu ja huuhtelu juoksevan veden alla kuluttaa enemmän vettä, kuin astioiden pesukonepesu täysinä koneellisina pestyinä.

No astianpesukone alkoi kuitenkin kurluttaa ja temppuilla. Koska on jotenkin outoa pitää rikkinäistä konetta kalusteissa ja tyhjää koloakaan ei ole kiva katsella, niin uusihan se piti hankkia.

Mielenkiintoista on ko-koneen hintakehitys. Jotenkin tuntuu että kaikki vempeleet ja härpäkkeet ovat vain kallistuneet vuosien saatossa, mutta näin ei ihan yksiselitteisesti kuitenkaan ole.

Minulla oli tallella tuon laitteen (edellisen asukkaan) ostokuitti Veikon koneesta 16-vuoden takaa -3400 mk. Malli oli Electrolux. Ihan saman näköinen ja sama merkki, mutta enegiatehokkaampi ja elektronisella ohjelmavalitsemalla varustettuna, maksoi nyt 360 Euroa + kotiinkuljetus. Mielestäni hinnat ovat laskeneet, sillä nykyindeksi huomioonottaen markat kait pitäisi jakaa 4.2:lla jotta päästään euroihin ja jonkimoiseen vertailukohtaan.

Tämä oli vain yksi vempele joten vertailu ei ole kattava ja kestoiästäkään en tiedä mitään. Litteistä telkkareista on sanottu että ne tulevat kestämään vain muutaman vuoden kunnes taustavalolamppu tai sen virtalähde palaa, ja se korjaus tuleekin sitten maksamaan liki saman kuin uuden ostaminen.

Semmosta.

30.11.2009

Lampunrikkojatuholaiset.

H1N1 -virus on löydetty ja tarkkaan tutkittu. Sitä ei ole vaan millään saatu selville mikä rikkoo jouluvalosettien lamppuja kesän aikana?

Moni kaivaa sähköisiä adventtikynttilöitä juuri nyt varastostaan esille pantavaksi. Ja kas, yksi tai kaksi lamppua on mennyt rikki varastoinnin aikana. Mikä ihme mötiäinen ne on rikkonut?

Jouluaattona isä tuo kuusen sisälle ja lapset koristelevat kuusen. Ensiksi siihen pannaan sähkökynttilät. Mutta mikä ihme on särkenyt niistä pari pientä polttimoa? Ei se selviä ja ei sitä ehditä edes pohtiakaan, isän pitää lähteä huoltoasemalta etsimään uusia, jos on ajokunnossa.

Olennaista on että kaikki lamput ovat ehjiä kun laite varastoon laitetaan mutta jokin ihme rikkisärki iskee niihin kesän aikana. Se tulee kavalasti ja katkaisee tyhjiössä lepäävän volframilangan. Ihan selvää ei vielä ole pystyykö tämä rikkisärki uusiin led-lamppuihin mutta eiköhän se osaa muuntautua niidenkin tuhoojaksi.

25.11.2009

Nostalgiaa

Vanha antiikkinen esine ei aina ole kaunis eikä sitä aina edes pidetä piirongin päällä. Minulla on vanha ruuvimeisseli jonka alkuperää en muista. Vanha se ainakin on ja varsi meltorautaa.

Puukahva ja niklattu messinkihela. Käytössä jo vääntynyt ja maaliin tahriintunut. Olen avannut sillä maalipurkkien kansia viimeisimmät vuodet.
Uskollinen palvelija joka on aina siinä liki missä maalipurkitkin.

Tuolla nimenomaisella meisselillä korjasin siskoni telkkaria vuonna 1975. Muistan sen siitä että se silloin unohtui siskon huusholliin. Siellä se jökötti pitkään eteisen pöydällä ja sisko kertomansa mukaan pyysi mieheltään useaan otteeseen että sitä pitäisi varta vasten lähteä minulle viemään. No ehtihän sen.

Ei ollut siskoni miehen mielestä kovin ammattilaisen oloinen kalu. No eihän se ole, mutta käteenkäypä se on. Jotenkin muotovaliokin vääntyneine kurveineen. No kun ja jos joskus minusta ehkä aika jättää ja jos jotain irtaimistoa huutokaupalla myydään, niin toivottavasti väki ymmärtää tämän vehkeen arvon. Ei se käyttöarvo -vaan tunnearvo.

Voikohan ruuvimeisselilläkin olla sielu?

24.11.2009

Murphyn laki

Jos kaikista maailman laivoista, kahdelle pitää tulla samanlainen vika perättäisinä päivinä, niin tulkoot ne itämerellä ja vieläpä suomalaismatkustajia täynnä oleville laivoille.

Murphyn laki.

15.11.2009

Odööreitä pyöräreitilläni

Pyörämatkani varrella oli vuosikaudet eräs paikka jossa tuoksahti viemäri. Se oli mysteeri minulle mutta nyt sen syy on selvinnyt ja hajujakaan ei enää ole.

Viemäriverkostossa on ylä- ja alamäkiä, joten tarvitaan viljalti pumppuja. Syntyy siis paine-eroja joita pitää tasoittaa laskemalla ilmaa pihalle. Se tehdään mahdollisimman harvaan asutulla alueella.

Ilmeisesti tuosta nöfiksestä tuli valituksia enemmänkin, joten paineenpurkausputkeen asennettiin suodatin.

25.10.2009

Raaseporin pihlaja

Syksyn tulon huomaa lehtien tippumisesta. Mitenköhän tulevaisuudessa kun sähköinen media korvaa perinteiset lehdet?






6.10.2009

Aamun usvainen hetki

Meren ruskaa








Kastetta meren pinnalla. Pilvenlongalta katselee Unto Mononen maailman menoa nykyään. Säveltää meriaiheisia lauluja.




Rasvatyynihän se meri oli kesällä.



Syksyaamunakin kala syö ja usva kiirii veden pinnalle.


30.9.2009

Kylälukkarin toccata

Musiikki polveilee ja sävelet pirskahtelevat iloissaan keskilaivan kattoon, -sanoisi Yleisradion eläkkeellä oleva kultturitoimittaja Eila-Maija Mirolybow, selostaessaan keskisyksyn kansallista kulttuuritapahtumaamme, eli kylälukkarin toccataa.

17.9.2009

Kahdeksastoista elokuuta vuonna 2009

Kuoli Kim Dae-jung. Hän oli kuollessaan 84 -vuotias ja vielä vuoteen 2003 Korean tasavallan presidentti. Hän sai aikoinaan (vuonna 2000) Nobelin rauhanpalkinnon lähestymisestään Pohjois-Korean kanssa.

Unohdin kokonaan tämän merkittävän päivämäärän vaikka juuri samana päivänä tuli tasan sata vuotta oman isäni syntymästä.

Sata vuotta, onhan se tasaluku totta tosiaan, kymmenen potenssiin kaksi. Kaksisataavuotispäivää en ole itse enää näkemässä.

11.9.2009

Ehtoopohrintaa

Äijä kirjoittaa akuuteista ja ajankohtaisista aiheista ja sai minutkin pohtimaan kun luin selvitystä joka on todella totta joka työpaikalla..

Vanhempia ihmisiä siirretään eläkeputkeen tasaista vauhtia mutta sairaseläkkeelle heitä siirtyy vielä paljon enemmän ja lisäksi kaiken aikaa kiihtyvää vauhtia. Mikä nykyajan työelämässä oikein mättää?

Nimittäin masennuksen takia työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja nyt puhutaan jo kansansairaudesta. (Näitä lukuja tarjoili 4.9.2009 Aamulehti.)Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 49 -vuotta. Hälyttävän alahainen luku.

Ei Latovainiossa aikoinaan tuon ikäiset ihmiset olleet masentuneita vaikka oli köyhiä kirvesmiehiä ja siivoojia, he olivat ainakin ulospäin ihan leppoisia. Mikä nyt on työelämään tullut?

Ihan virallisen tutkimuksen mukaan kuulemma nyt suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan alle 50-vuotiaat koulutetut naiset, jotka työskentelevät ihmissuhde- ja asiantuntija-ammateissa. Miesten tilanne on aikalailla samanlainen. Eli toisten murheet ja empatia heitä kohtaan masentaa auttajansakin?

On myös kolikon kääntöpuoli tai toinen totuus: Jotkut asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä että joissakin instansseissa on sovittu ja järjestetty sellainen juttu että työttömyysputken rinnalle on ujutettu vähin äänin "masennusputki", jonka kautta vähän jo väsähtäneitä työntekijöitä tuupataan eläkkeelle?

Isoimmissa työpaikoissa on tätä asiaa tukeva ilmiö havaittavissa siitä että samaa työtä tekevistä toinen masentuu ja toinen saattaa porskuttaa eteenpäin tasaisen varmaa tahtia.

Kuitenkin monissa firmoissa on erilaisia työssäjaksamisprojekteja mutta kuitenkin ja siitäkin huolimatta toiset uupuvat toiset eivät ja kiihtyvä työvauhti sen vaan kuin jatkuu. Ei voi millään välttyä ajatukselta että tietty karsinta on myös hyväksi työelämän uudistumiselle ja se on otettu yhdeksi työkaluksi ja -välineeksi lomautusten ja irtisanomisten jatkoksi.

Työpaikkahan ei kuitenkaan ole tai ei ainakaan saisi olla ihmiselle ainoa elämänmuoto, niin turha toisaalta on koko kuormaa sysätä työnantajien harteille. Toiset ihmiset masentuvat enemmän kotona ja työttömänä ollessaan kuin kiivastahtisessa työssä konsanaan. Useimmiten kuitenkin masennukseen määrätään sairaslomaa ja joutilaisuutta.

Ja vaikkei mitään sairaslomaa määrättäisi tai diagnoosia tehtäisikään niin moni äkillinen irtisanoutuminen tai heittäytyminen vapaaherraksi voi olla osa ja ilmiö tätä samaa taudinkuvaa.

15.8.2009

Maksaa mansikoita

-Sanonta, kuitenkin tarkoittaa eri asiaa eri vuodenaikoina sanottuna. Maisema jokamiehenoikeudella katsottuna on kuitenkin aina saman hintainen, siis ilmainen.
Kalastusluvista joutuu maksamaan.





14.8.2009

Narikkapihlaja

Töissä meillä on jääkaappi johon päivän eväät aamulla laitetaan. Ei sieltäkään kukaan varasta, mutta joskus joku unohtaa sinne ruokansa ja sitten se pilaantuu.

Tälläinen konttipihlaja oli kirkkokansalla muinoin.






Siis Rautalammilla.

13.8.2009

Mökkeröinen

Oli vuokrasellainen minulle, hyyryläiselle. On Vaholan isännän oma.



Näemmä Suonenjoella on tälläinen kirkko.Oma kuvani ei ole sieltä, olisiko kuitenkin tehty samoilla piirustuksilla?

Vai onko kuvatekstissä virhe, kun tälläinenkin kuva löytyy?

Hiekkaa vain, pölyn valkoista hiekkaa vain. Kuinka sitä lie sinne kertynytkään niin paljon? Ja muurahaisia. Kiesimäjärvelle.

Tikka on varmaan ollut käpytikka joka on tehnyt ruustukin. Mikä on ruustukki? Siis kiinnitysjärjestelmä aihiota varten.

Hyvinpä kolo toimii joskin jätehuollossa on vielä puutteita. (Klikkaa kuvaa niin näet rakorakenteen)





12.8.2009

Ontuvan Eriksonin sisko?

Ei sisälle aivan vaan eteiseen,....,lauloi Tapsa Rautavaara ontuvasta Eriksonista. Tämä vahvan sammaleen peitossa oleva risti on koruttoman kaunis. Ei unohdettu leposija männyn juurella koska kukat on kasteltu ja rikkaruohotkin kitketty. Voi olla seurakunnankin hoidossa.




Paikkakunnalla on tälläinen iso puukirkko, luulin että tälläisiä on vain Kerimäellä. Kerimäen puukirkon rakentamisvaiheista kiertää legenda että piirustuksien tuumat ja sentit olisi tulkittu virheellisesti ristiin. -Tarua.



25.7.2009

Mustikkapiirakan ylistys

Niin. Äijä teki mustikkapiirakan joka täytti kaikki piirakan perusprinsiipit:

-itse kerätyistä tuoreista mustikoista
-pullapohjaan


Koetin itse samaa mutta muutama virhe jäi joten kuvaa en viitsi linkittää. Virheet olivat:

-5 min liian pitkä paistoaika -> pohja kuivui
-ei kanamunaa voiteluun eikä ristikkoja pinnalla -> ruma
-mustikoita liian vähän, lisukkeena vadelmaa -> kuningatarpiirakka

No, otettaneen uusiksi ensi viikolla, -ehkä

23.7.2009

Porvoon mitalla

Porvoossa vietettiin juhlaa jonka nimeä en muista




Kirkko oli saanut uudet paanut päällensä. Ilmeisesti ne tervataan paremmin kunhan hieman kuivuvat katolla.



Aleksanteri oli tullut Pietarista hoviväkineen ja talojen julkisivuja oli maalattu.
Kansa hurrasi ja osoitti kunnioitustaan.



ll

18.7.2009

Hildur

On heinäkuun kahdeksastoista armon vuotta 2009 ja kello on 10.12. Menen ja kävelen Hildurin asunnon oven taakse, en soita ovikelloa, en koputa oveen, annan miehen nukkua jos hän vielä nukkuu. Otan siis kuvan.

Olen Hildurille jonkin verran kateellinen, hänellä on seutukunnan kaunein köynnösruusu ja se kukkii juuri nyt. Ruusu on rehevä ja se kukkii kauniisti, kuin villiruusu jossain kaukana lämpimissä maissa. Tämäkin ruusu on saanut kasvaa ilman koulivaa kättä koko kaksikymmentäseitsemänvuotisen ikänsä ajan.

Klikkaa kuvaa niin koko komeus täyttää ruudun.



Kaunis on kukka ja kaunis on suomen suvi.

Itse asunnon omistaja tämä Hildur olisi useankin tarinan arvoinen, hän on kuin villiruusu tässä kvartaalitalouden ja tulosvastuullisuuden hurvattomassa maailmassa. Pieni puhevika yhdistettynä hervottomaan puheripuliin, on yhdistelmä jolla ei arvatenkaan edellytyksiä ollut aikoinaan akateemiselle alalle. Hildur onkin nykyisin mitä parhain yleismies jantunen ja myös paikallisen urheiluseuran kantava voima.

On armoton puurtaja ja hän on halpaa sekä kiitollista työvoimaa siellä missä vain talkooapua tarvitaan. Hildur hoitaa kentät kuntoon ja organisoi juoksutapahtumat. Itseään säästämättä pyöräilee kymmeniä kilometrejä vesisateessakin, jotta seura saa tapahtumansa järjestettyä. Nöyrä ja uuras on tuo Hildur.

Hildur syntyi maanviljelijäpeheeseen, sukutilalle jota on viljelty jo vuosisatoja. Tosin välillä niitä vainiota käyskenteli naapurikansan tinanapit, mutta Hildurin suku tuli takaisin ja sai omansa lopulta uudelleen hallintaansa.

Hildur ei ollut ainoa lapsi ja sukutilalla se polvenvaihdos on aina se paha paikka. Isäntä piti kovin Hildurista ja kun muut lapset opiskeli ja hummaili, Hildur teki kotitilalla töitä uupumatta ja nurisematta aina yli kolmikymppiseksi asti.

Hameväki vain ei kiinnostanut Hilduria ja siksi nuorempi veli oli se jolle talonkirjat jaossa tehtiin. Nuoremmalla veljellä oli jo naapurin tytär katsottuna ja samalla kertaa tuli kolmisenkymmentä hehtaaria hyvää peltoa Hildurin sukutilaan lisää.

No, Hildur on tyytyväinen elämäänsä näinkin. Hän sai sisarosuutena ostettua kaksion rivitalosta ja sen ovenpieleen isänsä istutti hienon köynnösruusun.

Olihan se ensiksi outoa Hildurille kun ei ollut enää askaretta iltaisin. Usein hän pyöräili veljelleen ja siivosi talleja sekä auttoi kylvötöissä. Jotain kränää kuitenkin tuli jossakin vaiheessa uuden nuorikon kanssa ja Hildur antoikin jatkossa enimmät energiansa urheilujärjestön toimintaan.

Oikeastaan Hildur on onnellinen mies. Ei ole kiukkuista vaimoa eikä metelöiviä lapsenlapsia vaivoinaan. Varsin yksinäistä vaan on vain toisinaan, etenkin näin heinäkuussa kun kaikki aktiviteetit ovat keskittyneet perhematkailujen ja -tapahtumien ympärille.

Hildur kuitenkin jo suunnittelee tulevan talven hiihtomatkaa Ruotsiin. Vasaloppet on tullut jo hiihdetyksi muutamaan otteeseen veljen pojan kanssa, ja eiköhän se mene ensi talvenakin, eihän hänellä ole vielä ikää vasta kuin 52.

19.6.2009

Puutalo


Osataan sitä nykyisinkin tehdä silmälle sopivia pytinkejä.
Tätä tehtiin seurantani mukaan pari vuotta, mutta eipä sitä katsoessa silmä sairasta, -kuten Päätalo sanoisi.

12.6.2009

Ristinsä on meillä itse kullakin

Monella se on ylilihavuus. Itse surkastutin omat sisuskaluni ja ruokaluhalunikin kait olemalla nuorena varsinaisen kranttu ruuan suhteen. Isäni oli eläissään lihava ja veljellänkin sellaista taipumusta on. Itse olen pahimmalta säästynyt.

Latovainiossa oli kyllä lihaviakin jos oikein muistelen. Vahteran emäntä kun ajoi polkupyörää niin satulaa ei näkynyt lainkaan. Näytti kuin hän olisi istunut suoraan metalliputken päällä-

Geeneistähän se lihavuus osittain johtuu sekä kilpirauhasen toiminnoista ja myös itsekurista, jota minulla ei sen ihmeemmin kuitenkaan ole. Amerikan tummaihoisilla on verenpainetta johtuen siitä pitkästä merimatkasta jota orjat joutuivat tekemään. Pohjosen asukkien geenit on viritetty keräämään vararavintoa pitkän talven varalle.

Intiaanien kroppa ei kuitenkaan sovellu lainkaan viinalle -jos kenekään sopii. He alkoholisoituvat tosi helposti ja tämä herra (intiaani) Jon Minnoch lihoi vielä helposti. Hän on lihavin mies ikuna.

Hän kuoli vuonna 1983. Minnoch kärsi ylipainosta jo lapsena: 12-vuotiaana Minnoch painoi 132 kg. Minnoch oli ammatiltaan taksinkuljettaja.

Minnoch ei syönyt sen enempää kuin muutkaan, vaan hänen liikalihavuutensa johtui nestepöhöstä, joka aiheuttaa nesteen kertymistä kudoksiin. Minnochia hoitanut lääkäri arvioikin, että hänen painostaan 408 kg oli nestettä. Minnoch joutui myöhemmin sairaalaan lihottuaan uudestaan 432-kiloiseksi vain runsaassa vuodessa. Minnoch kuoli 42-vuotiaana vuonna 1983. Kuollessaan Minnoch painoi yli 362 kg.

Jo 37-vuotiaana vuonna Minnoch joutui liikalihavuudesta johtuvien sydän- ja hengityselinoireiden vuoksi sairaalaan. Minnochin liikkuminen – ja liikuttelu – oli vaivalloista: hänen sairaalassa ollessaan tarvittiin 13 miestä siirtämään häntä, jotta liinavaatteiden vaihto onnistui. Minnoch laihtui sairaalassa tiukan dieetin ansiosta, ja palatessaan kotiin 16 kuukauden jälkeen, hän painoi enää 216 kg. Painonpudotus on suurin koskaan taltioitu.

Olihan siinä hiukan tukeva mies, jos näin rumasti voi sanoa.

27.5.2009

Uurnille

Näin jo ajan mentyä Sarikin on palannut arkeen. Uurnille pitänee mennä kun EU-vaalit ovat ajankohtaiset, mutta hän myös usein iltakävelyllään käy uurnalehdossa.

Mieli rauhoittuu ja harmoninen sommittelu on terapeuttista katseltavaa.

Miltei joka päivä on tuoreita kukkia keskusaukiolla ja muutoinkin kaunis ja rauhallinen ympäristö. Muistomuurit ja -paadet ja kaikki.





23.5.2009

Riston muistotilaisuus

Oli yksinkertainen ja pelkistetty, kuten mies itsekin oli eläissään ollut.
Sari kertoi vieraille että näin oli Risto aikoinaan itsekin toivonut olevan.
Ei turhia hälinöitä ja ei keinotekoisia kehuja miehelle joka ei itsekään kehuja jaellut ja vain kehuista kiusaantui.

Sari oli kutsunut sukua Riston puolelta hänen nuorimman siskonsa välityksellä mutta vieraantuneet hänestä olivat kaikki, ja vain harva tuli. Eivät ehtineet ja onhan sitä touhua monenmoista aina keväisin ihmisillä.

Väen jo mentyä ja Sarin korjatessa piparilautasilta jäljelle jääneitä kastettavia, Sarille iskee apeus pintaan kuin jälkijättöisesti. Muutoin tämä päivä meni kuin horroksesessa, robotinomaisesti pöytä kuitenkin tulee siivottua ja astianpesukoneen suristessa taustalla Sari rojahtaa rottinkituoliinsa.

Muistaa Äijän kertomuksen tilanteesta jossa omaisia ei ollut tätääkään vähää. Joillakin elämä vaan on mollivoittoista vaikka ympärillä soisi minkälaiset balalaikat ja seireenit kutsuisivat juhlimaan kanssaan.

22.5.2009

Rasvatyyni meri



Klikkaa kuvaa suurentaaksesi aamu-usvaisen kuvajaisen.


Äijä kertoili lasimerestä. Saasteettomien seutujen kirkkaasta kuvajaisesta tai sitten myös tupaantuliaisjuhlien ja baaritiskien kaaosnäystä.

Olen kuullut puhuttavan rasvatyynestä merestä. Aamupoljenollani näin sellaisen, juuri äsken. Usean kilometrin matkalla täysin sileää pintaa, ja vatupassissa. No maan kaareutuminen aiheuttaa pientä vääristymää, mutta kuitenkin.

Pikkukalojen aiheuttamat pienet renkaat aiheuttivat jossain kaukana kehäefektin joka eteni hetken kunnes pysähtyi, tai oikeastaan loiveni ja vaimeni sitten rantaan.

Rasvatyyni, -ruma sana kuin saasteinen. Vesilintujen painajainen. Rasvaa ei kuitenkaan näkynyt, eikä vielä levääkään. Hyvä on kalastajan kalastella kun kohon liikkeet näkyvät selkeästi ja vieheen liikkeen voi nähdä läpi pinnan.

16.5.2009

Vielä kerran kivestä

Piti ajella polkupyörällä pitkin pitäjiä ja kuvata kivipytinkejä ja niiden alkujuuria, olisiko ne viimeiset kuvat sitten tässä:

Naapurikartanon vanha navetta. On siinä massiivisuutta ja kokoa, ikuinen rakennus jos katto vain pidetään kunnossa.



Vuokralaisten töhrimä seinä. Tiilimuuraus ei salli perustuksen liikkumista, siksi rapistuu.



Tässä saman pihapiirin päärakennus. Suitian kartanolinnaa ei naapurit saaneet tärveltyä, vaan jylhänä se siellä mäellä seisoo vieläkin.



Tämmöisen viestin ovat jättäneet seinään. Historiaa sekin, vaikka kaikki koetetettin häivyttää aikoinaan. Vuonna 1956 tuli suomalaiset takaisin.



No, nykynuoriso pyrkii myös tekemään omat kalliopiirustuksensa jälkipolville.



Lopuksi vielä kuva epäonnistuneesta työstä. Kiveä on louhittu kiilaamalla. Lohkeaminen on tapahtunut kuitenkin toisaalta joten jumiin jääneet kiilat on jätetty paikoilleen. Olkoon, jätetään tähän ja mennään kahveelle.

15.5.2009

Asuntojen myynti-ilmoittelu on kallistunut

Asuntojen hinnat ovat laskeneet mutta myös myynti-ilmoituksissa tapahtuu, -ne kallistuvat.

Tuo sama talo oli kaksi vuotta sitten myytävänä ja myös saman välittäjän toimesta ja oli silloin samalainen kylttikin, -ihan kuin jenkeissä.

En tiedä myytiinkö se silloin, ainakin silloin tuon kyltin pois oton jälkeen autoja ilmestyi pihalle ja ilmalämpöpumppukin talon seinään asennettiin.

Kuva kuukausi sitten:



Kuva juuri äsken. Kallistunut on:

12.5.2009

Paanuseinää

Olen nähnyt päreillä verhoiltua seinääkin. Rumaa. Tässä talossa on käytetty paanua, tiiltä ja kiveä. Eksoottista ja jylhää.



11.5.2009

Kivestä

Berlusconi sanoi jotta suomen vanhat puukirkot saisi purkaa, Kivikirkoista ei ollut puhetta. Tässä kuvassa näkyy useaa tekniikkaa. Kiviaita on vain ladottu tyylikkäästi. Sen takana betoniin upotettuja liuskiviä jotka on kuin koristeena, ei niinkään itse rakenteena. Itse kirkko on jykevää kiveä ennen vuotta 1800, yläosa myöhemmin korjattu ja vasemmassa sivussa on tiilirakennettakin.




Ennen oli tapana haudata aivan seinän viereen. Katolta tippuva vesi ja lumi ropsahteli kivien päälle.

Kiven taitajia


Niin.

Ennen kun ei ollut juurikaan betonia, tai simenttiä kuin Kalle Päätalo sanoisi, käytettiin kiveä perustuksissa, ja miksei koko tönössäkin.

Nykyisin tehdään nopeasti harkoista tai valetaan valmismuotteihin. Tulee suoraa ja vikkelään.

Ennen ei ollut niin kiirus. Kuinkahan kauan on tuollaisen sokkeli/alakerran kivien ladonta joskus 1800 luvun loppupuolella kestänyt? On tarvinnut hommata miehä lohkomaan kalliota ja kiikuttaa niitä reellä työmaalle. Siellä sitten alkaa kova valkkaus että yläreuna ja sivut etenisivät suorassa linjassa ja mahdollisimman isoilla paloilla tehtyinä.

Taitavaa se on ollut. Nyt näkee sellaisia retrotyylin kiviaitoja joissa vaan metalliverkkojen väliin pudotellaan kivenmurikoita. Onhan sekin jotain mutta taitoa ei niin viljati tarvita.

Muutoin: Tuo nurkanvaltaajapuu ei paljoa holjempaa kasvupaikkaa olisi voinut valita.

6.5.2009

Nykytaiteen museo

Tuon rappustaideteoksen kyltti, klikkaa kuvaa niin sen voi lukea:




Itse Kiasma rakennuksena on harvinaisen epäonnistunut arkkitehtooninen ratkaisu. Jos jotain hyvää pitäsi sanoa niin portaat on korvattu pääosin loivilla rampeilla, liikuntavammaisetkin pääsee kulkemaan, ainakin alaspäin.

Tämä äijänpää ei ole Kiasmasta vaan Toompean mäen juurelta. Melkein kuin Lenin sivusta katsoen mutta muutoin tulee mieleen joku suomalainen julkkis mutta nimi ei tule nyt mieleen. Kehys rosteria.

1.5.2009

Taidetta?

Kiasman seinäpintaa. Betonilaudoituksen jäljet näkyvät selvästi. Ei turhia rappauksia.




Ford Escort.





Kultainen ukkeli.




Kuin jäätynyt aalto.




Puskurin raapama parkkihallin seinässä, -kehystettynä ja lasitettuna.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.