27.5.2009

Uurnille

Näin jo ajan mentyä Sarikin on palannut arkeen. Uurnille pitänee mennä kun EU-vaalit ovat ajankohtaiset, mutta hän myös usein iltakävelyllään käy uurnalehdossa.

Mieli rauhoittuu ja harmoninen sommittelu on terapeuttista katseltavaa.

Miltei joka päivä on tuoreita kukkia keskusaukiolla ja muutoinkin kaunis ja rauhallinen ympäristö. Muistomuurit ja -paadet ja kaikki.





23.5.2009

Riston muistotilaisuus

Oli yksinkertainen ja pelkistetty, kuten mies itsekin oli eläissään ollut.
Sari kertoi vieraille että näin oli Risto aikoinaan itsekin toivonut olevan.
Ei turhia hälinöitä ja ei keinotekoisia kehuja miehelle joka ei itsekään kehuja jaellut ja vain kehuista kiusaantui.

Sari oli kutsunut sukua Riston puolelta hänen nuorimman siskonsa välityksellä mutta vieraantuneet hänestä olivat kaikki, ja vain harva tuli. Eivät ehtineet ja onhan sitä touhua monenmoista aina keväisin ihmisillä.

Väen jo mentyä ja Sarin korjatessa piparilautasilta jäljelle jääneitä kastettavia, Sarille iskee apeus pintaan kuin jälkijättöisesti. Muutoin tämä päivä meni kuin horroksesessa, robotinomaisesti pöytä kuitenkin tulee siivottua ja astianpesukoneen suristessa taustalla Sari rojahtaa rottinkituoliinsa.

Muistaa Äijän kertomuksen tilanteesta jossa omaisia ei ollut tätääkään vähää. Joillakin elämä vaan on mollivoittoista vaikka ympärillä soisi minkälaiset balalaikat ja seireenit kutsuisivat juhlimaan kanssaan.

22.5.2009

Rasvatyyni meri



Klikkaa kuvaa suurentaaksesi aamu-usvaisen kuvajaisen.


Äijä kertoili lasimerestä. Saasteettomien seutujen kirkkaasta kuvajaisesta tai sitten myös tupaantuliaisjuhlien ja baaritiskien kaaosnäystä.

Olen kuullut puhuttavan rasvatyynestä merestä. Aamupoljenollani näin sellaisen, juuri äsken. Usean kilometrin matkalla täysin sileää pintaa, ja vatupassissa. No maan kaareutuminen aiheuttaa pientä vääristymää, mutta kuitenkin.

Pikkukalojen aiheuttamat pienet renkaat aiheuttivat jossain kaukana kehäefektin joka eteni hetken kunnes pysähtyi, tai oikeastaan loiveni ja vaimeni sitten rantaan.

Rasvatyyni, -ruma sana kuin saasteinen. Vesilintujen painajainen. Rasvaa ei kuitenkaan näkynyt, eikä vielä levääkään. Hyvä on kalastajan kalastella kun kohon liikkeet näkyvät selkeästi ja vieheen liikkeen voi nähdä läpi pinnan.

16.5.2009

Vielä kerran kivestä

Piti ajella polkupyörällä pitkin pitäjiä ja kuvata kivipytinkejä ja niiden alkujuuria, olisiko ne viimeiset kuvat sitten tässä:

Naapurikartanon vanha navetta. On siinä massiivisuutta ja kokoa, ikuinen rakennus jos katto vain pidetään kunnossa.



Vuokralaisten töhrimä seinä. Tiilimuuraus ei salli perustuksen liikkumista, siksi rapistuu.



Tässä saman pihapiirin päärakennus. Suitian kartanolinnaa ei naapurit saaneet tärveltyä, vaan jylhänä se siellä mäellä seisoo vieläkin.



Tämmöisen viestin ovat jättäneet seinään. Historiaa sekin, vaikka kaikki koetetettin häivyttää aikoinaan. Vuonna 1956 tuli suomalaiset takaisin.



No, nykynuoriso pyrkii myös tekemään omat kalliopiirustuksensa jälkipolville.



Lopuksi vielä kuva epäonnistuneesta työstä. Kiveä on louhittu kiilaamalla. Lohkeaminen on tapahtunut kuitenkin toisaalta joten jumiin jääneet kiilat on jätetty paikoilleen. Olkoon, jätetään tähän ja mennään kahveelle.

15.5.2009

Asuntojen myynti-ilmoittelu on kallistunut

Asuntojen hinnat ovat laskeneet mutta myös myynti-ilmoituksissa tapahtuu, -ne kallistuvat.

Tuo sama talo oli kaksi vuotta sitten myytävänä ja myös saman välittäjän toimesta ja oli silloin samalainen kylttikin, -ihan kuin jenkeissä.

En tiedä myytiinkö se silloin, ainakin silloin tuon kyltin pois oton jälkeen autoja ilmestyi pihalle ja ilmalämpöpumppukin talon seinään asennettiin.

Kuva kuukausi sitten:



Kuva juuri äsken. Kallistunut on:

12.5.2009

Paanuseinää

Olen nähnyt päreillä verhoiltua seinääkin. Rumaa. Tässä talossa on käytetty paanua, tiiltä ja kiveä. Eksoottista ja jylhää.



11.5.2009

Kivestä

Berlusconi sanoi jotta suomen vanhat puukirkot saisi purkaa, Kivikirkoista ei ollut puhetta. Tässä kuvassa näkyy useaa tekniikkaa. Kiviaita on vain ladottu tyylikkäästi. Sen takana betoniin upotettuja liuskiviä jotka on kuin koristeena, ei niinkään itse rakenteena. Itse kirkko on jykevää kiveä ennen vuotta 1800, yläosa myöhemmin korjattu ja vasemmassa sivussa on tiilirakennettakin.




Ennen oli tapana haudata aivan seinän viereen. Katolta tippuva vesi ja lumi ropsahteli kivien päälle.

Kiven taitajia


Niin.

Ennen kun ei ollut juurikaan betonia, tai simenttiä kuin Kalle Päätalo sanoisi, käytettiin kiveä perustuksissa, ja miksei koko tönössäkin.

Nykyisin tehdään nopeasti harkoista tai valetaan valmismuotteihin. Tulee suoraa ja vikkelään.

Ennen ei ollut niin kiirus. Kuinkahan kauan on tuollaisen sokkeli/alakerran kivien ladonta joskus 1800 luvun loppupuolella kestänyt? On tarvinnut hommata miehä lohkomaan kalliota ja kiikuttaa niitä reellä työmaalle. Siellä sitten alkaa kova valkkaus että yläreuna ja sivut etenisivät suorassa linjassa ja mahdollisimman isoilla paloilla tehtyinä.

Taitavaa se on ollut. Nyt näkee sellaisia retrotyylin kiviaitoja joissa vaan metalliverkkojen väliin pudotellaan kivenmurikoita. Onhan sekin jotain mutta taitoa ei niin viljati tarvita.

Muutoin: Tuo nurkanvaltaajapuu ei paljoa holjempaa kasvupaikkaa olisi voinut valita.

6.5.2009

Nykytaiteen museo

Tuon rappustaideteoksen kyltti, klikkaa kuvaa niin sen voi lukea:




Itse Kiasma rakennuksena on harvinaisen epäonnistunut arkkitehtooninen ratkaisu. Jos jotain hyvää pitäsi sanoa niin portaat on korvattu pääosin loivilla rampeilla, liikuntavammaisetkin pääsee kulkemaan, ainakin alaspäin.

Tämä äijänpää ei ole Kiasmasta vaan Toompean mäen juurelta. Melkein kuin Lenin sivusta katsoen mutta muutoin tulee mieleen joku suomalainen julkkis mutta nimi ei tule nyt mieleen. Kehys rosteria.

1.5.2009

Taidetta?

Kiasman seinäpintaa. Betonilaudoituksen jäljet näkyvät selvästi. Ei turhia rappauksia.




Ford Escort.





Kultainen ukkeli.




Kuin jäätynyt aalto.




Puskurin raapama parkkihallin seinässä, -kehystettynä ja lasitettuna.

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin, Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias...