30.12.2010

Tervakosken pillipiipari

Toimii osoitteessa Urkupilli 2 12400 Tervakoski. Eli Porthanin perinteinen urkurakentamo. Aloitteli Kangasalla mutta vuodesta 1988 Tervakoskella.

Tälläistä teollisuutta tuskin ihan heti siirretään Kiinaan. Tervakoskella on tehty setelipaperiakin miksei myös siis paikkakunnalle sovi urkujen rakentaminekin.

Refenssilistastaan näkee että yksissä uruissa menee yli vuosi, joten ei mitään lyhytjännitteistä hommaa.

Kotisivunsa on tässä

Voitollista toimintaa yhtäkaikki.

24.12.2010

Viimeinen joulupohdinta

Niin.

Työpaikan taukohetkinä olen usein käynnistänyt pohdinnan jonkun sanonnan alkuperästä. Usein tietoa löytyy ja jos ei löydy niin katsotaan netistä. Mutta noin puoli vuotta sitten tuli tenkkapoo.

Työtoveri kertoi helmasyntinsä olevan runsas suolankäyttö. Kysymys tulikin mistä tuo " helmasynti" -sanonta on saanut alkunsa. Merkitys on tullut likimain selväksi mutta mihin tuo sanonta perustuu, ei löydy vastausta netistäkään.

Oma arvaukseni on että se on jokin perisynti, jo lapsuudesta ihmisen äidin helmoissa roikkuessa lähtöisin oleva mukana kulkeva riesa, maneeri ja tapa. Eli äidin helmasta saanut sanonta alkunsa.

Pelkkä arvaus toistaiseksi. Mikähän lie sanonnan historia?

23.12.2010

Joulupohdinnan 23. luukku

Pohdinta 23.

Niin. Pitäisikö pohtia sitä miksi ihmiset pohtivat, -hunteeraavat? Havukka-ahon ajattelija ja Mooses Pessi tekivät pohtimisesta taiteenlajin. Minnes se tuli menee kun se sammuu ja muuta olennaista.

Miksi sitten ihmiset pohtivat blogeissa. Poliitikoillakin kaikilla omansa, heillä se taitaa olla julkisuushakuisuuden matkaansaattamaa narsisimia. Kaikilla on täysi oikeus pohtia ääneen, kirjallisesti tai sitten ihan hiljaa itsekseen.

Turha ehkä onkin pohtia sitä miksi ihmiset pohtivat. Ainahan siellä humeetissa jokin asia kiertää omaa ympyräänsä. Toisaalta ressittömiä ovat sellaiset ihmiset jotka ei turhia pohdiskele.

Joku ehkä nyt pohtii sitä miksi tuokin pohtii tuollaisia pohtimisasioita, pohtikoon. Vielä yksi luukku ja sitten Joulu onkin jo pulkassa. Ja pulkassahan -sanonta on tullut ajoilta jolloin taksvärkkipäivät viillettiin päivän päätteeksi puupalikkaan, pulkkaan

22.12.2010

Joulupohdinnan 22. luukku.

Pohdinta 22.

Lapsuudestani muistan boheemin taiteilijan Kalle Aaltosen joka kiersi taloista taloon kaupitellen taulujaan. Vailla vakinaista asuntoa ja nukkui ladoissa sekä tupien lattioilla. Kauhea palttoo päällänsä kesät talvet, hänestä tuli myöhemmin TV-dokumenttikin.

Suomesta löytyy myös nainen joka pistää vieläkin paremmaksi. Nukkuu yönsä ulkona, kesät talvet ja jo useamman vuoden ajan. Matkustaa alinomaa ja lisäksi raahaa mukanaan kauheaa määrää kassejaan muutaman metrin kerrallaan. Missähän lienee tämän joulun?

Joroisissa kesällä.


Padasjoella syksyllä.

Marraskuussa jossain.

Kesäisin kassit siirtyvät kärryillä.



Mikähän saa ihmisen reissaamaan?

21.12.2010

Joulupohdinnan 21. luukku

Pohdinta 21.

Maailma on tullut täyteen ihmeellisiä teknisiä vempaimia ja aika halpakäyttöisiäkin. Yksi ihme epeli on autonavigaattori joka kertoo mistä risteyksestä pitää seuraavaksi kääntyä. Mammavainaa olisi ollut semmoisesta ihmeissään.

Tosin pappavainaa tuli joskus markkinoilta nukkuen reessä ja navigaattorina toimi hevonen joka tunsi tien. Sellainen hepokaattori juu.

Netissä on tälläinen palvelu josta näkee missä ne lentokoneet luuraa. Jos odottaa jotakuta jouluksi kotiin näkee onko kone reitillä vai väärästäkö risteyksestäkö sekin on kääntynyt.

Tämmöinen.

20.12.2010

Joulupohdinnan 20. luukku

Pohdinta 20.

Niin. Autossa on hyvä olla sisällä lämpöasteita kun ulkona on pakkasta. Kaikki toimii ihan hyvin paitsi pakkasella ja kovalla lumisateella. Kun auto on lämmin niin tuulilasikin on lämmin ja siihen putoilevat lumihiutaleet sulavat auton liikkuessa hitaasti tai sen seisoessa valoissa.

Kun sitten lähdetään maantieajoon tuo sulanut vesi jäätyy läpinäkymättömäksi kelmuksi ja pyyhkijän sulatkin ovat ihan tönkkönä. Tarvittaisiin siis eristetty tuulilasi tai erillinen jäähdytettävä tuulilasi joka ei sulattaisi höytälunta. Se lentäisi tuulen mukana pois ja pyyhkijätkin sen sivuun liippaisivat.

19.12.2010

Joulupohdinnan 19. luukku

Pohdinta 19. Niin. On joulutervehdysten aikaa. Sähköyhtiökin lähetti perinteisen joulutervehdyksensä. Oli oikein laskenut mitä se tervehdys merkitsee vuositasolla lisää keskimäärin eli 80 E. Mutta minullapa on ilmalämpöpumppu ja minulle se korotus maksaa tällä kertaa 65 Euroa lisää vuodessa. Mutta ehtiipä niitä tulla vielä uusia vuoden mittaan. Kyseessä oli Kraft&Kultur sähköyhtiö joka siis on tavarantoimittajani. Toisaalta mitään varmuutta minulla ei ole tuleeko se sähköni oikeasti Vaasasta asti. Onhan se varsin pitkä matka kuljetella. Fortum Distribution on jakeluyhtiöni ja myös he nostelevat omaan tahtiinsa sähkön kuljettamisen hintaa. On kuulemma nämä asiakkaiden hakkurivirtalähteet sellaisia että aina vaan kalliimpia investointeja tulee siirtoverkkoon. Siirtäminen on jo nyt saman hintaista kuin itse sähkökin ja verot on se kolmas partikkeli. Kun tuo siirtäminen on niin kallista niin luulisi logistiikkaratkaisuja olevan. Tuotaisiin vaikka junalla tai sitten konttikuljetuksena koko vuoden tarve kerralla, eikä pikkuhiljaa niinkuin nyt. Vaasasta lähtee niitä Rabben laivojakin. Ottaisin koko vuoden sähköni kerralla tuohon pihalle konttiin jos halvalla saisin. Tai sitten pitää alkaa kaatamaan pihapuita ja korvata ne kaikki kauniilla ja tehokkailla tuulimyllyillä, sillä viisiin kuin Hollanninpojillakin.

18.12.2010

Joulupohdinnan 18. luukku

Pohdinta 18.

Perinteiset jouluruuat ovat joillekin rasite mutta laatikkovalmistajille rahasampo. Lavakaupalla tuodaan laatikoita marketteihin ja altaat ovat kukkuroillaan kinkkuja.

Kinkku on varattu täksi päiväksi Kisun kaupasta. Kisuhan on monipuolinen mies ja laulu on hänen rattonsa, muttei sillä yksin elä. Kisu kertoo tässä myös ikävästä sairaudestaan.





17.12.2010

Joulupohdinnan 17. luukku.

Pohdinta 17.

Niin. Maailma on täynnä ikäviä uutisia. Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja syövät eläkesäästömme. Me tulemme siinä heti perässä ja joudumme järsimään pettua.
Olisikohan Thaimaalainen pettu paremman makuista, etenkin jos currylla oikein maustaa?

Seuraavasta kaavioista näkyy miten väestön ikärakenne on muuttunut nykyisin (vuonna 2006) versus 1917. Silloin aikoinaan oli paljon lapsia ja vähän vanhoja. Nyt pylväs on melko tasapaksu ja mötikkä vaan jatkaa nousuaan ylöspäin.

Klikkaa kuva suuremmaksi niin näkee mitä siihen on präntätty.

16.12.2010

Joulupohdinnan 16. luukku

Pohdinta 16.

Katselin juuri kalenterin liputuspäiviä. Niitä on ollut seitsemäntoista vuodessa. Viimeisin lisätty taitaa olla Minna Canthin päivänä eli tasa-arvon päivänä. Ensi vuonna tulee uusin joulukuun kahdeksas Sibeliuksen päivä. Sitä en tiedä onko niitä aina vain lisätty, onko koskaan otettu pois?

Eikös Paavo Nurmi tarvitsisi oman liputuspäivän? Sitten olisi vielä Joulupäivän liputus. Laitetaan vielä edesmenneiden presidenttien liputus kaikille yhtäaikaa. Ja vaikkapa Topeliuksen päivänä. Pääsiäisliputuskin voisi olla. Oliskos muuta? No olis.

Miina Sillanpään päivä. Ensimmäinen suomalainen naisministeri, jokioislainen naiskansanedustaja.

15.12.2010

Joulupohdinnan 15. luukku

Pohdinta 15.

Vaikka energiaa pitäisi säästää katu- näyteikkunavaloja poltetaan entistä enemmän. Liikerakennusten valaistukseen on hankala puuttua mutta moottoriteiden ja katujen valaistukseen olisi helppo tehdä säästötoimenpiteitä.

Nykyisin on olemassa valaisimia joiden ei kestä kylmälläkään kauaa syttyä ja sammua. On myös liikeantureita ja erilaisia navigaattoreita laskenta-algoritmeineen. Tehdään siis järjestelmä joka sytyttää moottoritien valoja sitä mukaa kun auto on tieosaa lähestymässä. Vastaavasti sammutetaan kun liikennettä ei ole.

Kello neljä yöllä olisi valtaosa hiljaisten tieosuuksien valoista sammuksissa ja ei siitä kukaan kärsisi kun ei siellä kukaan kuljekaan.

Edellisen öljykriisin aikoihin tässä kunnassa päätettiin säästää ja sammutettiin joka toinen katuvalo. Sähkömiehiltä meni urakkaan monta viikkoa ja kustannuksia syntyi varsin viljalti. Seuraavana vuonna ihmeteltiin miksei sähkölasku alentunutkaan?

Selvisi että katuvalaistuksen sähköt oli ostettu kokonaistoimituksena naapurikaupungin sähköyhtiöltä eikä koko järjestelmässä ollut edes energiamittausta.
Lamppujen lukumäärä ja teho kun tiedettiin asennusvaiheessa, niin mitä turhia siihen mittareita asentelemaan.

14.12.2010

Joulupohdinnan 14. luukku

Pohdinta 14.

Kauneimmat joululaulut tuli kuunneltua Haapajärven vanhassa puukirkossa. Penkki ei ollut suunniteltu selkävaivaiselle mutta tunnelma oli harras. Sekä kanttori että pappi olivat sijaisia koska varsinaiset ovat äitiyslomalla.

Kolehtihaaveja oli kahdenlaisia. Kädestä käteen kulkevia jotka vaativat penkin päähän kuitenkin valvojan että se kulkee sukkelasti. Pitkävartisia, joiden käsittely onkin taidetta ettei sohi käytävän toisen puolen ihmisiltä silmälaseja rikki.

Pappi ja itse päälaulattaja oli varsin leppoisa vai-ihminen. Arvuutteli mikähän nimi kätkeytyy P.J. Hannikaisen nimen taakse, siis mitkä ovat etunimet? Kanttorikaan ei tiennyt, ehkä äijä olisi tiennyt tuli mieleeni. No sitten jollakulla yleisöstä oli tietoa tai googlasi kesken tilaisuuden kännykällä ja oikea tieto ilmoitettiin.

Mahtava mies P.J. Hannikainen.

Nurmeksesta kotoisin ja Jyväskylässä koulunsa käynyt niinkuin taannoinen työkaverinikin. Isänsä oli lukkari. Nurmeksiksi sanottiin myös alakouluaikoinani sellaisia monoihin kiinnitettäviä luistimia.

13.12.2010

Joulupohdinnan 13. luukku.

Pohdinta 13.

Väinö tuskaantui omakotiasujana ja entisenä pienviljelijänä jatkuviin runsaslumisiin talviin. Jo toinen paha lumitalvi peräkkäin ja tuo polvikin vihoittelee, lumityöt eivät suju. Rauhalle hän kertoilee miten Paattisten kauppakeskuksen kyljessä olevassa kerrostalossa voisi asua pihatöistä vapaana.

Lyhyt matka kauppaan, pankkiin ja apteekkiin. Postikin tulee ovesta sisälle asti. Auton voi ajaa parkkihalliin ja saunakin lämpiää sähköllä. Taloyhtiössä on kerhotilaa ja harrastuspiiriä sekä naapurit lähellä. Ikiaikainen suvun perintötila pantiin myyntiin. Tästä on jo muutama vuosi aikaa.

Kaupat syntyivät uudesta velkarahalla, vaikka vanha koti oli vielä myynnissä. Muuttopäivä on heinäkuun ensimmäinen.

Rauha pakkaa katkerin mielin muistorikkaita tavaroitaan vinniltä, vain murto-osa mahtuu mukaan. Kaatopaikalle menevät liiterin ja vintin tavaroista suurin osa, mutta sitten vasta kun sukutila on saatu myydyksi.

Muuttopäivänä Väinö ja Rauha ovat saaneet poikansa avuksi traktorin ja peräkärryn kanssa. Vanha sohva nostetaan reunimmaiseksi kuormaan, laidat ylös ja matkaan. Rauha sekä Väinö istua pönöttävät törtevänä lakia uhmaten kuorman päällä seslongilla.

Entinen kotipiha on kukkeimmillaan ja kesä näyttää parastaan. Traktori kurvaa jo taloyhtiön asfalttipihalle. Kerrostalon muu väki istuu parvekkeillaan ja nousee katsomaan muuttokuorman saapumista sekä saapuvaa seslonkiväkeä. He ovat outo nähtävyys.

Mennään Väinö pois täältä ja äkkiä. Mennään takaisin entiseen kotiimme, sanoo Rauha itkua tuhertaen.

12.12.2010

Joulupohdinnan 12. luukku.

Pohdinta 12.

Kaupungit ja etenkin Helsinki ovat pulassa puhtaan luonnontuotteen kanssa. Lumi ei mahdu mihinkään. Suurin syy ovat autojen viemä tila, joten kadunvarsien kaikki vapaat tilat ovat autojen valtaamat. Lumikasoille ei ole edes väliaikaisia tiloja. Entisaikaan kaduilla mahtui kulkemaan vaikka siellä oli lumikasojakin. Nyt kaikki paikat on varattu autoille.

Ennen oli myös talkkareita jotka pitivät omat tontit puhtaina ja järjestelivät asioita. Nyt kiinteistötyöt ovat ulkoistetut ja lunta pitää kuljettaa pois kuorma-autoilla. Lumenkaatopaikat ovat jossain kaukana rinteillä ja touhu maksaa.

Kaupunkien keskuksiin pitäisi louhia eristettyjä isoja luolia jonne lumi voitaisiin talvella kipata. Mahdollisimman lähelle ja ehkäpä olisi myös joitain elevaattorikuljetinvastaanottopaikkoja. Lumi menisi kuin metrolla keskusvarastoon.

Tuo keskusvarasto olisi sitten kesäaikana mahtava kylmävarasto josta saataisiin viilennystä ilmaläpöpumppujen sijasta rakennuksiin ja kauppojen kylmätiloihin.

Olisikohan maapallo jotenkin vinksahtanut väärään asentoon kun lumisin paikka on Helsinki?

11.12.2010

Joulupohdinnan 11.luukku

Pohdinta 11.

Jouluna joka huushollista löytyy sinappia. Se saattaa olla juhlan kunniaksi konjakkisinappia lasipurkissa, mutta jos se on muovipakkauksessa olevaa kotisinappia niin voipi olla että se isoäidin hieno perintöpellavatuuki tahriintuu.



Nimittäin toimivien ketsuppi ja sinappipakkausten anhittomuus on suuri ja todellinen. Jos vajaata purkkia säilyttää jossakin nurkassa tuo kapea tulppa alaspäin niin hattua aukaistessa se paine purkautuu pihalle. Jos vajaata purnukkaa taas pitää pystyasennossa, sitä saa hakata ja ravistella tuhottoman kauan ennen kuin sieltä saa mitään herumaan. Sama vika siis ketsupeissa.



Siis tuo kapea korkki on yksi ongelma miksi niitä on ylipäätään vaikea säilyttää alaspäin. Siksi on kehitetty leveäkorkkinen versio. Siinä pitäisi olla vielä jokin paineentasaaja jottei korkkia aukaistessa tuo purskahdus tapahtuisi.




Jäämme odottamaan purskahtamattomia pakkauksia.

10.12.2010

Joulupohdinnan 10. luukku

Pohdinta 10.

Kari Tapion poismeno saa laulujensa ystävät surun valtaan. Miksi nyt ja miksi niin varhain, on ihmisten huulilla niinkuin aina tälläisissä tapauksissa.

Laulajaa on juhlittu, kehuttu ja palkittu vuolaasti elinaikanaankin, toisin kuin tavallista tallaajaa. Vikojakin on tunnetusti ollut ja lehdistö niistä kertoillutkin. Mieleeni onkin joskus muistotilaisuuksissa tullut että kaikki ne positiiviset muistelut ja kehut olisi pitänyt esittää henkilön eläissään eikä vasta sitten kun se on jo perin myöhäistä.

Tosin outoa olisi jos jotakuta alettaisiin hänen sairastuttuaan ja vanhennuttuaan, vuolaasti ja lisääntyvässä määrin kehumaan, ja sitten vielä kaikki moitteet ja puutteensa kerrottaisiinjälkikäteen kun hän ei enää ole niitä kuulemassa.

Vesku Loirista tehtiin elokuva-henkilökuva, sitä katsoessa tuli mieleen että se oli jonkinlainen elämäntyödokumentti, joka tällä kertaa poikkeuksellisesti valmistui ja esitettiin elinaikanansa.

9.12.2010

Joulupohdinnan 9. luukku

Pohdinta 9.

Itsenäisyyspäivien juhlatunnelmien jälkipohdinta matkaansaattoi ajatelman mitäs jos?
Niinistön tuleva presidenttikausi jääkin vain yhteen ja seuraava presidentti onkin Pekka Haavisto.

Harmaatukkainen ja koeteltu rauhantunnustelija seisoo siinä punaisen maton puolivälissä käsi ojossa. Tunnetusti ei tunnustele Rauhaa vaan vierellään on silloinkin miespuolinen puolisonsa ja tämähän puoliso ei juuri suomea puhu. Ei kai sitä niin paljoa tarvitsekaan, kunhaan osaa sanoa kiitos ja pitää kravattinsa suorassa.

Vai olisiko siinä matolla jykevä Timo Soini? Enpäs tiedä.

8.12.2010

Joulupohdinnan 8. luukku

Pohdinta 8.

Niin, tupakointi on turmiollista.

Juuri nyt on saatu selville että Israelia piinaavat valtaisat maastopalot ovat lähtöisin 14-vuotiaan pojan vesipiipun jämistä. Poika oli ollut polttamassa vesipiippua metsässä, karisti kuumat tuhkat maastoon ja siitä se lähti. 42 ihmistä on kuollut ja paljon omaisuutta tuhoutunut.

Piipusta, joskaan ei vesipiipusta se lähti aikoinaan Vaasan palokin. Siitä on 158 vuotta, kun vaasan palo alkoi v. 1852. palo alkoi raatimies J. F. Aurénin talossa nykyisen Vanhan Vaasan Kauppiaankadun varrelta. Palon syy oli palamaan jäänyt Vöyriläisen piippu. Monihan nykyäänkin kuolee vuoteeseen tupakan takia, mutta silloin kuoli paljon sivullisia ihmisiä.

Tässä tapauksessa vöyriläinen maanviljelijä oli tullut Vaasaan ja asettui yöpuulle. Aurénintalon ulkovajaan. Sinne oli varastoitu kuivaa sammalta, jota silloin käytettiin `fyllinä` rakennuksissa. Kovana tupakkamiehenä tunnettu vöyriläinen heräsi, sytytti piipun ja tietysti nukahti kuten helposti sattuu.

Sammaleet syttyivät kuin ruuti, ukko heräsi, loikkasi hevosensa selkään ja painui kotinurkilleen. Kuuma kesäaamun tyven muuttui kovaksi tuuleksi ja Vaasan kuolinkellot kumahtivat. Tiheä puutaloasutus, tämä ilma ja ennen kaikkea veden puute edesauttoivat nopeaa paloa. Vaasa oli mennyttä kalua.Seuraavana päivänä kaupungin 379 asuintalosta oli jäljellä 24. Tuho oli nopea ja täydellinen, muutama valtion kivitalo jäi pystyyn

Palon syntymispaikka oli heti selvillä silloisille byrokraateille, mutta ei itse syyllinen. Vuosi kului ja vöyriläinen teki kuolemaa kotosängyssään. Omatunnon karvainen peikko koputti olkapäälle ja Vöyrin mies kutsui paikalle prelaatin, papin, ja tunnusti piipputoimensa siellä sammalten seassa. Jonkun tunnin päästä hän erosi tästä elämästä mieli kevennettynä.

Älkää siis hyvät ihmiset piiputelko sammalten seassa, ainakaan väsyneenä.

Tuo israelilainen poika ei tainnut heti itse tunnustaa mutta muut olivat tapahtuman nähneet.

7.12.2010

Joulupohdinnan 7. luukku.

Pohdinta 7.

Koulun metallitöissä tein joulukuusenjalan ja luulin että se olisi hyvä. Se jäi kuitenkin äidilleni ja siinä piti pitää erillistä vesiastiaa jotta kuusi ei kuivuisi. Vesi ruostutti kiristysruuvit.

Sittemmin ostin muovisen siron joka oli ontto ja vesitäytteinen, luulin että se olisi ikuinen kuusenjalkani. Se kuitenkin oli liian kevyt ja kuusi kaatui helposti, piti ostaa uusi.

Valurautainen ja kaikin puolin tukeva tuntui toimivalta. Sittemmin tuli kasvatetut ulkomaiset kuuset joiden runko on niin paksu ettei ne mahdu perinteisiin kuusenjalkoihin. Piti veistää runkoa ja nyt se joulukuusi kuivuu varsin nopeasti.

Claes Ohlson on tuonut markkinoille jalan jossa on varsin laaja keskireikä. Vaikuttaa hyvältä mutta ei sitä joulukuusenjalkoja sentään jatkuvasti tohtisi ostella. Ollaan mieluimmin vaikka ilman joulukuusta. Kyllä se tuostakin joku vika paljastuu kun sen käyttöön ottaa.

6.12.2010

Joulupohdinnan 6. luukku.

Pohdinta 6.

Sattuneesta syystä viime aikoina olen välttänyt kumartumista ja alhaalta jotain ottaessani olen kyykistellyt. Kyykistelyssä, esim alakaapista kippoa otettaessa polvet vaan tahtovat tulla tielle ja ote-etäisyys jää perin kaukaiseksi. Linnuilla ei tätä ongelmaa olisi.

Niillähän ihmisen polvea vastaava nivel on mahan alla ja jalka taipuu taaksepäin. Tuollainen ominaisuus voisi olla eittämätön etu vaikkapa jalkapalloa pelatessakin, miksiköhän ihmisen jalka on tehty eteenpäin niveltyväksi?

Strutsin potkuhan on voimakas ja juoksunopeus suuri, ihmistä ja strutsia ei voi risteyttää, joten kai se vaan on tyydyttävä nykyiseen rakenteeseeni.

5.12.2010

Joulupohdinnan 5. luukku

Pohdinta 5.

Näin itsenäisyyspäivän tiimoilla meitä kehoitetaan muistamaan itsenäisyyden rakentajia, puolustajia ja ylläpitäjiä joten muistakaamme siis.

Rakentajia olivat ne henkilöt jotka eivät suostuneet alistumaan Venäjän ikeen alle vaan harasivat vastaan. Eugen Schauman ampui Bobrikoffin senaatin portaikossa sekä surmasi myös itsensä. Se oli marttyyriteko mutta rikos, joten ei kai sitä sovi muistella, se siitä.

Itsenäisyyttä puolustettiin talvisodassa, myös äitini puolisti maatansa Lotta Svärd järjestössä sillä hän päivysti tulipalopakkasessa Turun ilmavartiossa. Lotta Svärd järjestö lakkautettiin ja kiellettiin joten se siitä. Itsenäisyyttä puolustettiin myös Summan rintamalla jossa isänikin haavoittui ja kantoi sirpaleita kehossaan sekä muita vaurioita humeetissaan elämänsä loppuun asti, joten se siitäkin.

Itsenäisyyden ylläpito? Olemme integroituneet Euroopan Yhteisöön, vaikka joskaan emme kuulu Natoon joten ei kai tässä ihmeempiä. Olen suorittanut asevelvollisuuden ja käynyt kuusi viikkoa kertaamassa, taitaa riittää minun osaltani, se siitäkin siis.

4.12.2010

Joulupohdinnan 4. luukku

Pohdinta 4.

Niin. On ongelmia saada matkustamohenkilökuntaa lennoille juuri nyt. Vaikeaa. Junat kulkevat konnarin ja erillisen ravintolavaunun voimalla, löytyisikö tästä ratkaisu lentoliikenteeseenkin?

Turvallisuusohjeet tulisivat monitoreista ja perämies tarkstaisi varauloskäyntien lukitukset. Jo ilmaan päästyä käytävää pitkin tulisi tarjoiluvaunu kuin kädestä käteen kulkeva kolehtihaavi kirkossa.

Siitä voisi ottaa murkinat kortilla ja jos joku pulma olisi perämies tulisi ja kuuntelisi. Entäs viinanmyynti ja erilaiset tuliaiset? Automaatti vaan vessan nurkalle ja säästöjä syntyisi. Liikematkalaisille ja firman rahoilla mällääville olisi sitten omat koneet ja omat sopimukset.

Kai tähänkin touhuun joku roti täytyy löytyä.

3.12.2010

Joulupohdinnan 3. luukku

Pohdinta 3.

Niin. Päivittäin kaupassa asiakkaat kopeloivat tätä tavaraa ihan säännöllisesti ja järkijään tietämättä kuitenkaan sen nimeä. Joku sanoo sitä pulikaksi, mutta ei se pulikka ole. Pulikalla tehdään piirakoita.

Joku voi sanoa sitä orreksi mutta ei se mikään kananorsikaan ole. Toinen voi sanoa rimaksi tai ripaksi mutta ne on rakennusmiesten tarvikkeita. Olisiko se kalikka?

Se älähtää johon kalikka kalahtaa, mutta en ole kuullut kenekään älähtävän vaikka se on kalahtanutkin, ei, ei se ole kalikka.

Olisiko se rajapuomi? Ei, rajapuomi on maarajoilla ja ylösnostettava, toisesta päästä akseloitu.

Olisiko se välieroitin? No joo mutta huono nimi, sähkötekniikassa on välieroittimia.
Kapula se voisi olla mutta viestinjuoksijoita tai tollo suussa olevia ei näy silti missään.

Siis kyse on tuosta neliö- tai kolmiomallisesta puu/muovikappaleesta joka laitetaan hihnalle erottamaan omat ostokset edellä- ja jäljestätulevan vastaavista.

Outo asia ettei tuolla arkisella ja yleisellä objektilla ole sellaista nimeä joka olisi heti ensimmäiseksi huulilla kun esineen näkee.

Jos päätalon Herkko eläisi niin hän kyllä tuollaiselle nimen keksisi. Kiertäisi näävelikarvojaan, puhaltelisi paksuja ja pussuttaisi holkkitupakkiaan. Sanoisi lopuksi, "mitä noita kaikkia joutavia hummeetissaan räknäämään, olkoot vaikka suoro"

2.12.2010

Joulupohdinnan 2. luukku

Pohdinta 2.

Talvet ovat viime vuosina muuttuneet kylmemmiksi ja runsalumisimmiksi. Tämä muutos on tapahtunut aivan samassa suhteessa kun rakennuksissa ilmalämpöpumput ovat lisääntyneet. Entisaikonahan rakennukset olivat harvoja ja niitä lämmitettiin puilla, öljyllä sekä sähköllä. Osa lämmöstä karkasi ulos ja ilmasto alkoi lämmetä. Nyt on käymässä päinvastoin.

Ilmalämpöpumppu vain siirtää lämpöä ulkoa sisälle jolloin sisälle otettu lämpö on vastaavasti ulkoa pois, eli ulkoilmaa on jäähdytetty ja ulkoilma kylmenee. Tämä trendi on kiistatta todettavissa katsottaessa menneen ja tulevan talven keskilämpötiloja sekä vastaavana aikana asennettujen ilmalämpöpumppujen kasvanutta määrää. On paha pulma, on tottavie.

Ilmalämpöpumpun rakennehan on seuraava:




1. lauhdutin (lämmin puoli)
2. paisuntaventtiili
3. höyrystin (kylmä puoli)
4. kompressori.

Putkiston kylmäaineena toimii
kaasu- ja nesteseos.

Ei tätä kylmää talvea enää suomalainen kestä ja tammikuussa on mentävä Thaimaaseen. Siellä taas ongelma on kärjistynyt toiseen suuntaan. Taloja jäähdytetään jolloin lämpöä siirretään sisältä ulos ja sen seurauksena siellä onkin ulkosalla turkasen kuuma. Alle +30 asteen ei juurikaan mennä edes yöllä, on se kauhea vehje tuollainen ilmalämpöpumppu, juu.

1.12.2010

Joulupohdinnan 1. luukku

Äijä aloitti joulukalenterisarjan ja koetan minä sellaista sarjaa jossa pohditaan arkipäivän ongelmia.

1. Ongelma.

Talvikenkien pohjat ovat karkeat ja uritetut jotta pitoa löytyisi sekä lumella että liukkaalla. Tästähän syntyy varsin viljalti ongelmia. Sisälle tullessa kruusauksien välit ovat täynnänsä hiekoitussepeliä ja lunta.

Lumen sitten sisällä sulaessa tuo törky varisee painovoiman vaikutuksesta kenkäkaappiin ja kastelee sekä sotkee paikkoja. Pitäisi olla toisenlainen ratkaisu.

Sellainen pohja joka vivusta vääntämällä suoristuisi kynnyksellä ja roskat jäisi ulos. Tai sitten tehokas lämpöpuhallinharja joka puhdistaisi pohjat eteisessä johonkin kaukaloon. Tämä ongelma on sekä kauppojen että kotien pulma. Harmistuttaa pohdituttaa pientä kulkijaa.

25.11.2010

Forssan rautatieasema

Outo sanayhdistelmä nykyaikana. Forssahan on yksi niistä harvoista kaupungeista joiden kautta eivät junat kulje. Aikoinaan kirjoitin fiktiivistä juttua joka perustui sikäli historiaan että Forssassa aikoinaan oli kapearaiteinen rata Humppilaan asti. Kaikki purettiin asemaa myöten loimijokeen asti. Kiskot ja silta myytiin romukauppiaalle, Jokioinen ja Minkiö kehitti myöhemmin museorautatiensä. Sittemmin se on laajennettu kulkemaan Humppilaan asti.

Nyt se minun kirjoitukseni punkee googlettajien haarukkaan, kuten seuraavasta TimppaTT:n tekstistä (Juna tulee Vihdin, Nummi-pusulan ja Someron kautta. Onkos tämä kirjoitelma ihan täyttä fiktiota vai onko tuollaista reittiä joskus oikeasti mietitty? ) voi havaita. Ilmeisesti junarata Helsinki Pori on suunnitteilla.

Wikipedia

24.11.2010

Missä suojatiet ?


Patongilla on erittäin vilkas rantakatu mutta ei yhtään suojatietä. Myös liikennevalot loistavat poissaolollaan aamusta iltaan. Toissavuonna näin kun yksi nainen jäi skootterin alle. Näitä tapahtuu varmaan jatkuvasti.


Suomalaismies kuoli traagisesti Thaimaassa
23.11.2010 12:32

41-vuotias suomalaismies kuoli sunnuntaina Thaimaan Phuketissa tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa. Asiasta kertoo Phuket Wan -sanomalehti.

Lehden mukaan jalkaisin liikkellä ollut suomalaismies oli varhain sunnuntaiaamuna ylittänyt katua, kun hän oli jäänyt 34-vuotiaan thaimaalaismiehen ajaman auton alle. Suomalaismiesmies oli kuollut välittömästi törmäyksen seurauksena.

Thaimaalaistietojen mukaan suomalaismies oli asunut maassa pitempään ja hänellä oli thaimaalainen vaimo.

(MTV3)

23.11.2010

46 päivää lähtöön

Joillekuille voi tulla mieleen että mitä järkeä on lähteä Aasiaan kun Euroopan Espanjastakin löytyy lämpöä ja maa on lamassa, hinnat siis halvempia kuin ennen.
Turvallisuustaso on ainakin ihan toista tuolla Thaimaassa. Laukut lähtevät lava-autolla erikseen ja paikalliset eivät niitä suin surminkaan pölli.

Useimmat rikolliset turistikohteissa ovatkin yleensä joidenkin muiden maiden emigrantteja. Thaimaassa on burmalaisia mutta heidät on laitettu kuriin, toista on esim. Espanjassa arabit. Onkohan Suomenkin maine tulevaisuudessa menossa tärviölle romanialaisten rikollisten vuoksi?

Työkaverini olivat Ranskan Nizzassa ja pysähtyivät liikennevaloihin. Joku algerialainen tuli ja veti köniin, kaverinsa vei vielä laukut takapaksista.

Tässä kertomus minkälaista on Espanjassa.

13.11.2010

Latovainio tunnetuksi Aasiassakin

Kun kulkee maailmalla on tärkeää valistaa paikallisväestöä siitä mistä itse turisti on kotoisin. Kertoa omasta kulttuuristaan tappuroinnista ja talkkunasta. Piapo, puksmentti ja pylsy ovat tarkeä osa paikalliskansallisidentiteettiämme, miksemme siis kertoisi siitä.

Kun itse reissaa Aasiassa niin miksei siis toivoisi että aasialaiset tulisivat tutustumaan Latovainioonkin? Mahtaa tosin olla pieni pettymys kun aasialainen turisti pysähtyy Latovainion pikavuoropysäkillä ja kysyy ensimmäiseltä vastaantulevalta paikallisasukkaalta "hello, where is the Hotel?" ja saa vastaukseksi "häh"?

Mutta nyt on ainakin saatu reitti selväksi kaikille ja tulisipa vaikka Myanmarin Nobel palkittu Kyy pakolaiseksi Latovainioon niin tunnettavuus nousisi tuhanteen potenssiin.

Reitti on ainakin tehty selväksi. <-----klikkaapa tuosta


Ja Kiinaan on saatu oikein piapoon erikoistunut ravintolakin. Ja jos joku ei tiedä niin piapo on talkkunaa joka syödään yleensä piimän kanssa.

8.11.2010

Karl Headhouse

Mies oli kaatunut kyljelleen kesämökkinsä saunapolulla ja joutunut lonkkaleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen tuli pakollista vuodelepoa neljä viikkoa vaikka kesä oli juuri näppeimmillään.

Herättyään aamulla hän avaa aina ensiksi TV:n ja sitten lorauttaa kodinhoitajan illalla täyttämästä termarista mukiin kahvia. Muovimukissa on yöpöydällä sokeria ja kuin ikiaikaisella rutiinilla mies ottaa kaksi palaa ja tipauttaa ne kahvin joukkoon. Tipauttaminen tapahtuu aina tasan viiden sentin korkeudelta jotta plumpsahdus toisi huoneeseen jotakin elämää, ikäänkuin työn ääniä.

Ulkona linnut ovat jo aloittaneet aamun avauksensa mutta terassi ja pihakivetys on sateen liukastama, joten sinne miehellä ei vielä toviin ole asiaa. Mies tarttuu lusikkaan, kiertää sitä kupissa myötäsuuntaan määrätietoisin liikkein. Haukottelee ja puhaltelee, miettii tuleekohan tästäkin päivästä entisten kaltainen?

Mies kohottautuu puoliksi istuvaan asentoon ja ottaa mukin käteensä. Mukiin on kuvioitu maaalaismaisema, olisikohan se saksalaiskylästä? Muki on ikiaikainen ja hän ei tiedä miten se hänelle on päätynyt. Olisikohan se enon jäämistöä? Lapsettoman enon, jonka maallinen omaisuus jaettiin sukulaisten kesken, kun hänestä aikoinaan aika jätti.

Mies juo kahvinsa aina mustana, se on käytännöllistä kun maito ja kerma vaatisi kylmäsäilytystä. Musta kahvi vaatii vain enemmän jäähdyttelyaikaa, mutta tämä termarikahvi on yön aikana jo varsin oleentunutta, ehkä jopa jo liiankin pliisua.
Meneehän se näin kuitenkin, niinkuin on mennyt jo pari viikkoa putkeen.

Mies antaa katseen kiertää huonetta ja aina ylös katonrajaan. Seinätapetin yläosaan on naulattu kattolista jonka kiinnitysnaulat näkyvät tummempina pisteinä selvästi. Niitä on kahdeksan seinää kohti. Mies on laskenut ne jo useaan otteeseen ja havainnut että ne eivät ole aivat symmetrisesti naulattu. Lisäksi niitä olisi saanut olla yksitoista seinää kohden. Ylhäällä oleva kulmalista on ilmeisesti tehty suulakepuristetusta kuitulevystä ja siksi hieman vetelää materiaalia. Listan seinään heijastamista varjoista näkee että lista roikkuu hieman naulojen väliseltä alueelta.

Jos kiinnitysnauloja olisi enemmän roikkuminen vähenisi huomattavasti. Ei nauloja sentään ylenpalttisesti saata listaan tikata, mutta kolme enemmän seinää kohti olisi ollut parempi määrä, näin mies on pitkään pohtinut.

27.10.2010

Porkkala takaisin

Sanoi Kekkonen aikoinaan, -luultavasti.

Suositun bloggaajan Kemppisen kulmilla asuu muutama muukin tunnettu suomalainen. Musiikkipuolelta ainakin Danny, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio ja nyt viimeisimpänä kevään muuttolintuna lentänyt Laila Kinnusen tytär Milana.

26.10.2010

Tieteellistä tutkimusta

Uitettu karvakasa pyrkii aina kuivaamaan turkkinsa mahdollisimman nopeasti. Amos meni matolle tai sänkyyn kierimään tai ravisteli turkkiaan.

Joidenkin pidempikarvaisten ja isompien koirien ravistellessa itseään näyttää ihan siltä kuin turkki olisi ihan irtonainen koiran muuhun kroppaan nähden.

Ravistelun voimakkuudesta on tehty ihan tieteellinen tutkimus,

24.10.2010

Selkähierontaa

Eipä ole tietoa miten leikattu selkä tykkäisi thaihieronnasta, todennäköisesti liian rajua touhua mutta voihan niitä jalkoja hierotuttaa kumminkin.

Sedukin tykkää.

23.10.2010

Latovainio mediassakin

Forssan Lehti ja Aki Vaani kirjoitti Latovainion kylästä aukeaman verran. Ensimmmäiset maininnat aikakirjoista kyseisestä kylästä löytyvät vuodelta 1508.

Kylähän oli varsinainen syrjäkylä aina 1950 luvun lopulle asti, sitten tuli pikatie. Valtatie 2 halkoo nykyisinkin kylää ja maisema on avara kuin pohjanmaalla. Toisaalta voisi kysyä Juicemaiseen tyyliin: mitä hyvää Latovainiossa? No, pikatiellähän on pikavuoropysäkki jossa pysähtyy 20 Helsinkiin menevää linja-autovuoroa päivässä.
-Pääseepä helposti pois ja ne linjapiilit pysähtyy myös Vorssassa.

Tuo 2-tie katkaisee keskeltä myös ikiaikaisen pitkän tappoahteen. Tappoahde ei saanut nimeään tappavan pitkästä noususta vaan siitä että sen päässä jokaisella talolla oli humalatarha. Ja humalaahan tapetaan, vaikka kai nykyisin enemmänkin vain -ollaan.

Näitä humalakasvien jäänteitä saattaa vieläkin löytyä siitä kyläkauppaa vastapäätä olevasta Silvolan puutarhasta. Entinen Slvola, entinen Klemelä on entinen Hienukan tilan nykyinen päärakennus ja yli sata vuotta vanha. Viljelysmaat ja metsät on jo myyty toisille, niinkuin esimerkiksi sen Uijamon pellot myytiin Koskenojan Kallelle.
Alangon ja Ookreenin talot rakennettin myös osalle Silvolan maista. Päärakennus oli juuri myynnissä, hintapyyntö taisi olla yli 200 000 Euroa. Seinät ikiaikaista honkaa, mutta ei mikään passiivitalo.

Tällä hetkellä Latovainiossa asuu kolmisensataa asukasta. Hiukkonummen alueelle nuorempi väki ja Viljamaan Antero on pykännyt melkosmoisen ryppään omakotitaloja. Alue on kuivaa kangasmaastoa mutta kun vesijohto vedettiin Kuuman harjulta sitä kautta kohti etelää, alue muuttui suotuisaksi rakentaa.

Pikkupoikana kun siellä kävelitiin tai pyöräiltiin niin aluetta sanottiin erämaaksi. Kyläläiset olivat ottaneet aikoinaan alueelta pintasoraa ja kitukasvuinen mäntykasvusto ei korjannut myöhemminkään maanpintaa humustamalla vaan se oli kuin erämaa.

Kaiken kaikkiaan Latovainion kylä koostuu neljästä sirpaleisesta alueesta Jänhijoen ja Kuuman keskellä. Siksi postinumerot ovat joskus ihan epäloogiset naapureiden kesken. Vaikka Latovainiossa synnyinkin niin kävin alakouluni Terävän kansakoulussa koska Latovainion nimi koulukäyttöön oli toisaalle varattu. Latovainion kansakoulu oli jo aiemmin rakennettu Kuuman kylään ja nykyisin kuuluisa Latovainion varalaskupaikka sijaitsee taas Rehtijärven kylässä. No ei tuossa mitään, Jokioisissahan on kaksi Minkiö -nimistä taajamaakin jotka sijaisevat seitsemän kilometrin etäisyydellä toisistaan.

20.10.2010

Kuvankäsittelyä







Jo sosialistisissa maissa osattiin kuvia käsitellä, Poliitikko jos joutui epäsuosioon hänet saatettiin ottaa pois ryhmäkuvista.

Jos etelämatkailu kovin kallistuu saattanen teettää lomakuvia jossa maisema on otettu kuvakirjastostani ja itse keekoilen siinä virtuaalihiekalla.

19.10.2010

Lähihistoriaa

Kuvapuhelin on nyt monen kännykässä tai skype tietokoneella. Menin vuonna 1988 seitsemäntenä ihmisenä firmaan joka oli maailmanluokan pioneeri. Huonostihan sille kävi mutta eipä taida kukaan olla kerjuulle kuitenkaan joutunut.

Silloinen pomoni jota on nyt haastateltu asian tiimoilta laittoi vinkkilinkin ja laitan sen tähän kuin muistilapuksi itsellenkin.

Harryhaastattelu.

15.10.2010

Syksyn lehdet jo putoo, mutta elämälle kiitos

Punaiset lehdet vaahterasta maahan leijaa, suvi on mennyt ,,,,vai kuinka se laulu menikään?

Kävin kaapimassa lehtiä ovikatoksen päältä viime lauantaina pois. Huonostihan siinä kävi. Tikkaiden kitkakerroin liian pieni ja alas rysähdettiin.

Nyt on ruodossa neljä naulaa ja pari titaanitukea.

Kuva suurenee klikkaamalla.



Tätä linkkiä klikkaamalla näkyy selässä oleva hakasrivistö. Kuva ei ole nätti joten ei ole pakko klikata jos ei taho.

Liisa Tavi lauloi aikoinaan; elämälle kiitos, sain siltä paljon, jalat jolla kuljen.. videon kohdassa 1,45

Video käynnistyy kolmiosta.

8.10.2010

Tonava kaunoinen



Tonavaa kohti virtaa punainen liete. Alumiinitehtaan lieteallas murtui ja emäksinen syövyttävä velli tunkeutui maastoon ja asuntoihin.

Mäyräkoirat ovat matalajalkaisia ja siksi varsin alttiina kaikelle moskalle. Voi raukkaa.

7.10.2010

Ensimmäinen eläkekertymäni.

Niin,

Ihminen on viranomaisten mukaan tehnyt rehellistä työtä silloin jos siitä maksetaan veroa ja se kerryttää eläkettä. Tähän on enemmän poikkeuksia kuin sääntö.

Pienet hanttihommat tai nuorena tehdyt työt eivä kerrytä eläkettä, entisaikaan vielä vähemmän. Nykyisinhän lakia on muutettu ja näinä vuosina eläkkeelle pääsevät kokevat että vääryys on tapahtunut.

Eläkekertymä laskettiin vain ennen eri tavalla ja voipi olla että se on huomioitu myöhempien työsuhteiden kertymässä. Tulevaisuus vaan näyttää nykynuorista kovin sumuiselta ja sillä vielä jopa peloitellaan.

Minun eäketurvakeskuksen raportissa näkyy yksi maatalouslomitusrupeama 17-vuotiaana. Se oli ensimmäinen virallinen työsuhde.

Siis kotona kun veli ja sikoni aviopuolisoineen menivät autolla kesälomalle järvisuomeen. 

Ajoin traktorisilppurilla päivittäin tuorerehua lehmille ja jotain muuta askaretta. Sikäli se normaalista poikkeava lisätyöni että en ollut sitä aiemmin tehnyt. Kalustona oli vanha Porche traktori ja käytettynä ostettu niittosilppuri. Palkka oli se minimi, eli se minkä maatataloustottajain lomakassa maksoi maatalouslomittajille viikon ajalta.

6.10.2010

Seisoo savipatjalla

Savipatjan päälle tehty betonikansi on jo täytetty lisämurskeella ja tulevan asfaltin alta ei enää näe mitä siellä alla on.



Tässä kohtaa työmaata on miltei järvi. Kuitenkin pohja on hiekkainen joten pelkkä kalkkistabilointi riittää, ei tarvitse valaa betonikantta.

2.10.2010

Äijänostalgiaa kuin Latovainiosta ikään

Äijä laittoi blogiinsa kuvan puimakoneesta. Tuosta ihmevempeleestä joka eroitti viljanjyvät oljista. Meilläkin oli sellainen.

Lähinnä tälläinen puusta tehty Esa mutta ei ihan. Tuo sivussa oleva jyväsäkkejä varten koteloitu elevaattori sisälsi kaksi suulaketta jotta täyden säkin saattoi vaihtaa lennossa tyhjään.

Lyyli saattoi olla tuolla syöttöpäässä jossa tasolta syötettiin tähkäpäät koneeseen. Nuorempaa väkeä tarvitiin ruumenien ja olkien kantamiseen kauemmaksi. Myöhemmin hommattiin oikein lietso joka senaikaiseen tapaan oli aivan avoin tehoimuri.

Ihme että lapsia saattoi olla ilman valvontaa koneiden vieressä jotka olivat täynnä pyöriviä siivapyöriä, remmejä ja kaikenlaisia vaarallisia osia.




Kaiken nostalgian kruunaa juuri nyt alkava Päätalo filmatisointi.

15.9.2010

Sillan siirto

Museoviraston suojelupäätös vanhan sillan osalta aiheutti sen että nykyistä uudempaa siltaa joudutaan liu'uttamaan puolitoista metriä pohjoiseen.

Liu'utuksen jälkeen kummallekin puolelle rakennetaan uusi silta. Juuri toissavuonna kaukolämpöyhtiö sai vedettyä sillan kylkeä pitkin uudet kaukolämpöputket ja nekin on jouduttu nyt irroittamaan ja uudet liitynnät tapahtuvat alempaa.





Seurataanpas tätä kohtaa. Tästä sen pitäisi liikkua ja liikennettäkään ei katkaista tulevan siirron aikana


10.9.2010

Stabilointia

Aiemmin kuvissa oli miten savisuopohjalle tietä tehtäessä pitää valaa perustuslaatta betonista, Jos pohja ei ole aivan niin hyllyvää, voidaan porata syviä reikiä vieri viereen ja täyttää reiät seoksella joka veden kanssa reagoidessaan muuttuu kivikovaksi.

Tälläisella kalulla kairataan



Ja säiliöistä paineella kalkkia perään.



Merkkitikut valmiina ja joka tikun kohtaan struutataan.



Toinen kone toisaalla.

26.8.2010

Latovainiossa yllätysvierailulla

..

..
Joskus voi omatoimisuus yllättää. Lapsena oli vesiämpäri nurkassa ja kun sisko oli huuhdellut pyykkiä toisessa ämpärissä, join siitä vesikupilla.



...
...

..



Latovainiossa by anonymous

21.8.2010

Levollinen vehreä ja puutarhamainen tyyssija

On kaukana toisaalla jossain. Jos ajattelee huonojalkaista vanhusta joka haluaa tulla viettämään huolettomia ja rauhallisia eläkepäiviä vailla meteliä ja hälinää, helpon kulkutien varrella ja rauhallisessa ympäristössä niin avainsana on Ulcij.

Eli pysykää kaukana sieltä!

Teknomusa pauhaa kolmeen asti aamulla rannalla ja kukkulalla. Kulku ylös on vaivalloista ja liukkaiden kivien viitoittamaa. Loma-aikoina rannalle sulloutuu valtaisa ihmismassa joka piehtaroi savessa, kuulemma terveysvaikutteisessa, -iltaan asti. Kun sitten väsyneenä ja likaisena raahautuu ylös suihkuun, vettä ei tulekaan, koska sitä riittää kaikille vain tiettyinä aikoina päivästä.





19.8.2010

Kiviä pinossa ja poikittain

Venevalkama alhaalla rannassa.



Pöytien kattausta.



Juhlakalujen paikat.



Näkymä terassilta merelle.

18.8.2010

Polveileva maasto ja kiviset kadut.

Minimaalisen vähän käyttöä on täällä ruohonleikkurille.





Linnakokonaisuus
käsitti viisi ravintolaa ja kaksi hotellia, ruoka- ja jätehuolto tapahtui tällä traktorilla, muilla vehkeillä ei mahtunut liikkumaan.

11.8.2010

Puinen matkalaukku

Se kökötti takan päällä. Ikivanha. Sisällä lasten piirustuksia, uudempia.
Tuollaisen kun ottaisi mukaan matkalle olisi turvatarkastuksessa ihmettelemistä ja perillä kohdemaassa saisi vain kasan nuotiopuita matkalaukkujen luovutuspisteessä itselleen.



Sänky oli kuin mummolan sänky, päästävedettävä. Ei olkipatjoilla mutta sama tunnelma ja sama puurakennuksen raikkaus, kesäkuumallakin vilpoisa. Hirsirakennus.

7.8.2010

Saaristolautta

Asuntoautoja kyydissään.



Osa siltojen korvaajista oli vaijerikäyttöisiä. Enpä ole varma tapahtuuko veto vaijerin välityksellä vai onko niissä potkurikin.

4.8.2010

Saariston mökki

Ei Annelin vaan jonkun muun.

Kuin saunamökki.



Päärakennus.



Ulko-oven turvalukko.



Vanhanaikainen vaatekaappi.

3.8.2010

Rannikolta rannikolle

Saariston voi kiertää auton penkillä istuen. Pönöttää törtevänä ja katsoo navigaattorista mikä on yhteysaluksen nopeus.



Rakkolevä on myös rantautunut Iniöön-



Kuin ristilukki sylkee alus peltilehmiä kidastaan.




Toiset menee Ruotsiin toiset Ahvenmaalle matkustaa, minä vain... ja pappikin sai kahvia juodakseen...





Ja lisää satamaa ruopataan.


Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...