15.10.2010

Syksyn lehdet jo putoo, mutta elämälle kiitos

Punaiset lehdet vaahterasta maahan leijaa, suvi on mennyt ,,,,vai kuinka se laulu menikään?

Kävin kaapimassa lehtiä ovikatoksen päältä viime lauantaina pois. Huonostihan siinä kävi. Tikkaiden kitkakerroin liian pieni ja alas rysähdettiin.

Nyt on ruodossa neljä naulaa ja pari titaanitukea.

Kuva suurenee klikkaamalla.



Tätä linkkiä klikkaamalla näkyy selässä oleva hakasrivistö. Kuva ei ole nätti joten ei ole pakko klikata jos ei taho.

Liisa Tavi lauloi aikoinaan; elämälle kiitos, sain siltä paljon, jalat jolla kuljen.. videon kohdassa 1,45

Video käynnistyy kolmiosta.

2 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Uusi yritys...
Minäkin rytkähdin marraskuisena aamuna tikkaiden kanssa maahan yrittäjäaikoinani vajaa neljännesvuosisata sitten. Jalka jäi hankalasti, vaan silloin alle 30- vuotiaan miehen rautainen fysiikka kesti tuon koettelemuksen.

Kysyin lääkäriltä sairaslomaa, ja se sanoi: "Voithan sä olla menemättä, jos se jalka tuntuu kipeältä. Sähän olet yrittäjä".

Mutta nyt ihan oikeesti, Murphy, paranemisia.

Murphy kirjoitti...

Niin, kiitos.

Luut taitaa haurastua tasaisen tappavaa tahtia iän karttuessa.

Ei ole vanhaks pyyntöö... sanoi vanhat ihmiset joskus kotipuolessa kun kremppojaan valitteli.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.