10.12.2010

Joulupohdinnan 10. luukku

Pohdinta 10.

Kari Tapion poismeno saa laulujensa ystävät surun valtaan. Miksi nyt ja miksi niin varhain, on ihmisten huulilla niinkuin aina tälläisissä tapauksissa.

Laulajaa on juhlittu, kehuttu ja palkittu vuolaasti elinaikanaankin, toisin kuin tavallista tallaajaa. Vikojakin on tunnetusti ollut ja lehdistö niistä kertoillutkin. Mieleeni onkin joskus muistotilaisuuksissa tullut että kaikki ne positiiviset muistelut ja kehut olisi pitänyt esittää henkilön eläissään eikä vasta sitten kun se on jo perin myöhäistä.

Tosin outoa olisi jos jotakuta alettaisiin hänen sairastuttuaan ja vanhennuttuaan, vuolaasti ja lisääntyvässä määrin kehumaan, ja sitten vielä kaikki moitteet ja puutteensa kerrottaisiinjälkikäteen kun hän ei enää ole niitä kuulemassa.

Vesku Loirista tehtiin elokuva-henkilökuva, sitä katsoessa tuli mieleen että se oli jonkinlainen elämäntyödokumentti, joka tällä kertaa poikkeuksellisesti valmistui ja esitettiin elinaikanansa.

1 kommentti:

Äijä kirjoitti...

Olisikohan tuo kuvailemasi tapa jotain lainalaisuutta.

Melkein ja ihankin kaikissa on jotain hyvää, joka vain nousee noissa muisteluksissa esiin. Se myönteisyys otettanee vastaan itsestäänselvyytenä, ja sitä muistellaan silloin, kun noiden hyvien asioiden tuojaa ei enää ole.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.