13.12.2010

Joulupohdinnan 13. luukku.

Pohdinta 13.

Väinö tuskaantui omakotiasujana ja entisenä pienviljelijänä jatkuviin runsaslumisiin talviin. Jo toinen paha lumitalvi peräkkäin ja tuo polvikin vihoittelee, lumityöt eivät suju. Rauhalle hän kertoilee miten Paattisten kauppakeskuksen kyljessä olevassa kerrostalossa voisi asua pihatöistä vapaana.

Lyhyt matka kauppaan, pankkiin ja apteekkiin. Postikin tulee ovesta sisälle asti. Auton voi ajaa parkkihalliin ja saunakin lämpiää sähköllä. Taloyhtiössä on kerhotilaa ja harrastuspiiriä sekä naapurit lähellä. Ikiaikainen suvun perintötila pantiin myyntiin. Tästä on jo muutama vuosi aikaa.

Kaupat syntyivät uudesta velkarahalla, vaikka vanha koti oli vielä myynnissä. Muuttopäivä on heinäkuun ensimmäinen.

Rauha pakkaa katkerin mielin muistorikkaita tavaroitaan vinniltä, vain murto-osa mahtuu mukaan. Kaatopaikalle menevät liiterin ja vintin tavaroista suurin osa, mutta sitten vasta kun sukutila on saatu myydyksi.

Muuttopäivänä Väinö ja Rauha ovat saaneet poikansa avuksi traktorin ja peräkärryn kanssa. Vanha sohva nostetaan reunimmaiseksi kuormaan, laidat ylös ja matkaan. Rauha sekä Väinö istua pönöttävät törtevänä lakia uhmaten kuorman päällä seslongilla.

Entinen kotipiha on kukkeimmillaan ja kesä näyttää parastaan. Traktori kurvaa jo taloyhtiön asfalttipihalle. Kerrostalon muu väki istuu parvekkeillaan ja nousee katsomaan muuttokuorman saapumista sekä saapuvaa seslonkiväkeä. He ovat outo nähtävyys.

Mennään Väinö pois täältä ja äkkiä. Mennään takaisin entiseen kotiimme, sanoo Rauha itkua tuhertaen.

1 kommentti:

Äijä kirjoitti...

Kyllä tuommoisten vanhojen ihmisten muutot yleensä menee suhkukuksi, ellei toimita sillä punaisella minuutilla, kun asia vahvana mielessä on.
Siltikin on tuota itkuntuherrosta viljalti, ja hyvinkin puoli vuotta voi mennä kaipaillessa.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...