17.9.2011

Uuni Latovainiossa

Luin Antti Hyryn kirjan uunista. Pikkutarkkaa selostusta uunin rakentamisesta mutta kuvat olivat uupeluksissa. Hän käytti tavallista ja tulenkestävää tiiliä sekä valumassaa.

Mielikuvituksessani koetin hahmoittaa uunin rakennetta. Ilmeisesti arinan takaosassa oli aukko josta liekit menivät ensin alas ja sieltä uunin sivujen kautta ylös ja sieltä savukaasujen kera päällä olevaan savuhormiin.

Tärkeää on että uuni lämpiää tasaisesti ja että lämpö ei mene savupiipun kautta pihalle. Kivet pitää lämmetä mutta röörit tulee olla nuohottavissa. Lisäksi oli arinan alla kolo johon palon loputtua henkuvat kekäleet vedettiin. Sieltähän ne vasta sitten hyvin lämpöä hehkuivatkin.

Meillä kotona oli myös iso leivinuuni. Olisko koko systeemi ollut parimetriä kanttiinsa. Kulmassa oli hella ja sivussa myös vesisäiliö lämpimän veden saamiseksi. Uuni oli paaltä tasainen ja avoin. Romua täynnä, ei siellä kukaan voinut makoilla. Uunin ja seinän välissä ei ollut rakoa, niinkuin sellaisen Hyry teki omaansa. Hänen uuniaan kiersi 40 cm käytävä, joten uunin saattoi kiertää.

Äiti lämmitti uunin kait noin kerran kuukaudessa. Isoja koivuhalkoja piti polttaa pari pesällistä niin sittenpä uuni oli parahultainen. Polttamisen jälkeen vedettiin uunikolalla hehkuvat kekäleet uunin sivussa olevaan koloon josta ne valuivat arinan alle. Vanha saunavihta oli sidottu puuvarteen ja oli likoamassa vesiämpärissä. Sillä lakaistiin uunin arina noesta ja tuhkasta ennen kuin sinne leipiä saattoi sijoittaa.

Siinä uunissa leivottiin oikein reikäleipiä. Omasta suvun ikiaikaisesta juuresta puutiinussa hapatettuja. Taikina oli raakanakin hyvää mutta saattoi saada vatsan rikki jos sitä varsin viljalti mussutti.

Tiinussa vuorokauden muhittuaan, taikina oli valmista työstettäväksi. Ensin käännettin kyökin ruokapöydän massiivinen pöytälevy toisiapäin ja jauhotettiin se. Sitten leikattiin taikinasta sopiva lohmake alustettavaksi.

Otettiin molemmat kädet käyttöön ja möyhennettiin sitä kun taputusotteessa olevien käsien välissä. Pöytälevy toimi alapuolella tukena ja taikinaa tupsuteltiin siinä kuohkeaksi. Sitten se käännettiin pöytälevylle. Lässyteltiin siinä kämmenpohjilla littanaksi pyoreäksi levyksi.

Sitten otettiin katkaistu lehmänsarven kappale. Sillä tehtiin reikä keskelle ja irroitettu kiekko pantiin takaisin taikinatiinuun. Nyt otettiin haarukka ja pisteltiin nopeasti leivän kehälle useita reikiä. Koristeita kait ne? Sitten leipä varovasti siirrettiin etukäteen jauhotetun leipälaudan päälle kohoamaan.

Leipälapiolla uuniin ja ja sieltä myöhemmin takaisin leipälaudan päälle jäähtymään.

10.9.2011

Koiraharrastus

Kun valitsee lemmikikseen koiran tulisi sen kanssa harrastaa. Likkua, juosta ja pomppia yhdessä.

Tässä tapauksessa yhteinen liikuntaharrastus voisi saada naapurin isännän vielä vihaisemmaksi, vaikka kunto kyllä nousisikin.

4.9.2011

Kemppinen, Päätalo ja Hyry

Palautin Pentti Haanpään kirjastoon ja lainasin Antti Hyryn Finlandiavoittajan "Uuni".
Teos kuvaa neljänsadan sivun verran perinteisen leivinuunin muuraamista pohjoissuomalaisella uudisrakennuksella, ja teos huipentuu – tai ainakin päättyy – pohjoispohjalaisen rieskan paistamiseen ja maistamiseen. -Näin sanoo esittely.

Eli joidenkin mielestä yhtä pitkäpiimäistä juttua kuin Päätalolla, mutta ei näin ole minulle.

Meillä kotona Latovainiossa oli myös perinteinen muurattu leivinuuni ja siinä sivussa olevine keittohelloineen. En koskaan ajatellut millainen taideteos ja mestarillinen työnäyte tuo uuni oli. Taiten rakennetut savukanavat ja hiilipesät. Metrisiä halkoja siinä poltettiin ja itse tehty ruisleipä oli maittavaa. Tuosta myöhemmin.

Mutta Kemppinenpä on juuri nyt Jokijärvellä Päätalon maisemissa, liki ruskan aikaan. Siellä Taivalkoskella oli ja on Päätalon uuni. Satusedän muuraama ja puuperustuksilla, -haki paikkaansa jonkin aikaa.

Kemppinen sanoo:

Päätaloa pilkataan edelleen verkkaisuudesta ja joutavanpäiväisten asioiden kuvaamisesta. Tuo tuollainen kertoo kaiken tarvittavan pilkkaajasta. Realistit ovat usein ottaneet kuvatakseen tapahtumasarjan, kuten Tolstoi ja Linna ja monessa mielessä Hemingway. Toinen vanha perinne on kehitysromaani, jossa päähenkilö tai joku toinen muuttuu. Ehkäpä Seitsemän veljestä olisi esimerkki, koska kylään asettuvat veljekset ovat koko lailla toisenlaisia ihmisiä kuin Impivaarassa temmeltäneet luonnonlapset.


Kemppisen raportit.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.