24.11.2011

Sammaloitunut katto ei vieri

-vai kuinkas se vanha sanonta menikään?

Viime aikoina on ollut puhetta myös ruohokatoista. Norjan alppimajoissahan sellaisia on varsin viljalti. Kestää varmaan hyvin auringon porotusta ja jääkään ei tunkeudu limirakenteisiin.

Kaipa tuolla jatkuvalla kosteudella on joitakin hapertavia ominaisuuksia ja omapainokin jonkinmoinen, eli siis myös huonoja puolia löytyy.

Tässä tälläinen luonnon kasvattama sammalkatto. Kauniin vihreä ja varmaan vielä vesitiiviskin.

23.11.2011

22.11.2011

Lohkolämmittimen johto.


Niin.

Minullekin on se unohtunut tolppaan ja autoon kiinni kun olen ruudusta lähtenyt. Kerran jopa hajosi tuo pistoke, kun liki kilsan ajelin johtoautolla.

Auton päässä oleva johdon pistoke on nykyään pienempi kuin ennen, mutta nykyisessä autossani se on kuitenkin poikittain. Eli ei lähde edestäpäin itsestään vetämällä irti jos unohtaa tolppaan kiinni.

Työkaveri veti koko sähkötolpan nurin ja siis joutui korjaamaan tolpan. Johtohan kuuluu pitää lukitun kannen alla pinhuusissa, ettei lapset saa sähköiskua.

Tuohon hommaan ei ole vielä varoitusvaloja autossa kun sähkölämmitin on auton lisävaruste ja etelän maissa tuiki tuntematon.

Tässä juttua aiheesta.

20.11.2011

Sieluni soitto

Channel four.

Melankolinen hidas valssi.

Hirsitalon entistämistyö.

24.11.2011

Tälläinen se pytinki on tältä puolelta. Ei enää ulkopuolella tapahdu mitään. Näemmä katolle on tullut ilmanvaihtotötteröitä. Ei varmana ollut alkuperäisessä, silloinhan korsteeniin laitettiin vaan yksi raitisilmahormi.





25.4.2011

Porstuakin alkaa olla valmis. Päätyseinään on jäänyt mustakosteusrantu talven lumirajan kohdalle, vai onko raplingin kosteusjuttuja..




Vanhoista kuvista selvisi että porstua oli aikoinaan tässä. Siihen se pitänee siis rustata uudestaan. 20.05.2010




Kostea lumivaippa koettelee 28.02.2010




Talvilevolla. Rappaus on vaalentunut itsestään.





Alkuperäinen oviaukko odottaa vielä puhkaisemistaan ja porstuan teko vanhalle paikalleen.






Raplinkia on jo seinään laitettu. Kohta on ulkoseinä saman näköinen kuin ennen remonttia.
































14.11.2011

Tupakointi



Latovainiolainen isäni oli tupakkimiehiä. Hän poltti Klubi 77 savukkeita, jotka siihen aikaan harvinaiseen tyyliin sammuivat itsekseen. Ei parantunut rupatella liiaksi ellei välillä imaissut. Nykyäänhän suomessa ei saa muunlaisia tupakoita myydäkään.

Tupakointi on vähentynyt kovasti. Työpaikoilla on mentävä jonnekin ulos ovensuuhun kärvistelemään tai joissakin paikoissa pitää myös leimata itsensä vapaa-ajalle. Hyvää kehitystä.

Riippuvuudestahan tuossa touhussa on kysymys ja paha vaiva tuon tavan opetelleekin. Nyt on tullut markkinoille sähkötupakka. Savua ei synny ja höyrykin voi olla nikotiinivapaata. Mahtaneeko yleistyä?

Tuota sähkötupakan mainosesitettä kun katsoo ja mainosmiehiä jos uskoo, niin pelkkää positiivista vaikutusta koko touhussa. Mahtaneeko tulla jopa sukupolvia jotka aloittavat sähkötupakalla ja siirtyvät myöhemmin sähköpiippuun? Eli ei lainkaan tulen kanssa pelaamista, jos tuo niin autuasta on kuin esittely antaa ymmärtää.

Saataisiinkohan toisesta riippuvuutta aiheuttavasta aineesta samanlainen sähköversio?
Lasissa olisi jotain konjakinoloista joka ei pilailulasin tapaan tule lainkaan suuhun asti. Henki alkaisi haista ja lauluakin suusta pukkaisi.

Tasapainoaistia sekoitettaisiin jotta kävely alkaisi horjahdella. Kieli turpoaisi jotta puhe mongertaisi. Aamusella olisi sitten oikein kova jysäri. Mahaan ei kuitenkaan tarvitsisi mitään liuottimia panna, joten samat edut kuin sähkötupakallakin.


tämmöinen

12.11.2011

Suurta hätää suomessakin




Lapsuuteni Latovainiossa ei eletty yltäkylläisyydessä, mutta ei sentään ihan verisesti taisteltu perustarvikkeistakaan. Osuuskaupasta sai venäläisiä sinkkiämpäreitä jonottamatta ja emalikattiloitakin oli tarjolla siinä kuin alumiinisiakin.

Nyt on jonotuksen ja taistelun aika tullut takaisin, ainakin tänne maalikyliin. Mahdammeko me selvitä hengissä itse kukin? Verkkokauppa.com avasi Jätkäsaaressa satojen metrien pituisin jonoin. Ja lentoaseman lähellä oleva Jumbo teki tarjouksen jota noutajilla oli hengenlähtö lähellä. Jos tuonne olisi rusentunut ja henki mennyt niin taistelukentälle olisi jäänyt, -ainakin muistopuheissa noin voisi todeta. -Rautaristi lehdykkein ehkä ansaittu -jopa.

Juttu

10.11.2011

Siuntion itsenäisyys meni


Neuvoa antava kuntalaisäänestys oli ylivoimaisesti itsenäisen Siuntion kannalla. Kunnanvaltuusto päätti kuitenkin toisin. Nyt riittää ihmisillä päiviteltävää ja yksi mies teki ikimuistettavan Lanzaroten reissun, sen muistavat myös kaikki tulevat Suur-Lohjalaiset.

Eihän tuo kunnan nimi yleensä mihinkään katoa, tuossakin tapauksessa se on edelleen Suur-Lohjan taajaman nimi. Onkohan se sitten ikuisesti Suur-Lohja vaikka vuosikymmenien kuluessa muutkin kunnat yhdistyvät ja tulevat paljon suuremmaksi?

Latovainio on ja pysyy itsenäisenä kylänä. Sitä ei uhkaa mikään kylien yhdistäminen. Tai josko Latovainion naapurikylät, Rehtijärvi, Kuuma, Jänhijoki ja Minkiö yhdistetään siihen niin tuloksena on Suur-Latovainio. (Kuvassa isoisäni linjaarirattaat Latovainiolaisen navetan takana)

Viite.

4.11.2011

Viulun hinnan romahdus

Yksi suomen arvoviuluista osoittautuikin Amati-suvun tekemäksi eikä aidoksi Stradivariukseksi. Kauheaa, hinta puolittui sekunneissa ja ei se soikaan enää niin kauniisti. Pahinta olisi ollut jos se oliskin osoittautunut stadivariukseksi, eli Kallion kaupunginosassa 1900 luvulla tehdyksi.

Viite.

Tässä välissä voisi kysyä vaikkapa Äijältä miltä tuntuisi mieheltä joka on soittanut ylpeänä suomen vanhimpia ja hienoimpia urkuja loistokkaasti ja jos ne sitten jonakin päivänä paljastuisivatkin vanhasta kylmäilmakuivurin puhaltimesta ja entisen TVH:n ylijäämä tieopasteputkiloista muoviputkista kasatuista rakennelmasta kyhätyiksi?

Kauheita tapauksia, eli hinnanalennuksia on sattunut ennenkin. Viite YLEn sivuilta: Yksi tapaus sattui Christie's-huutokaupassa lokakuussa 2006. Meklari oli niin syventynyt Picasson Le Reve –taulun huudatukseen, että murjaisi kyynärpäällään ison reiän keskelle taulua. Tuo vuonna 1932 maalattu taulu oli vaihtamassa omistajaa ennätyshintaan, mutta äveriäs sijoittaja luopui ostoaikeistaan vahingon satuttua, mitäs sitä rikkinäistä taulua ostelemaan. -arvaa harmittiko?

Tauluille on sattunut kurjia juttuja myöhemminkin. Myös Picasson toinen taulu, eli The Actor -taulu joutui koville tammikuussa 2010. Tuolloin New Yorkin Metropolitan Museum of Artsissa vierailulla ollut nainen horjahti sillä seurauksella, että 1900-luvun alussa valmistuneeseen teokseen tuli aikasmoinen reikä. Myös tämä teos arvioitiin vähintään 130 miljoonan dollarin arvoiseksi.-siis ennen tätä tärviötä.

Itsekin olin kerran todistamassa ikävää vahinkoa. Billnäsin antiikkimessut v. 2005: Messuosaston ovela esillepanija oli laittanut porsliinisen vaasin kiikkerän tolpan nokkaan ja vieläpä juoniin paikkaan ihan kulkutien linjalle. Kolme iäkästä rouvaa tuli osastolle ja yksi heistä horjahti latialla olleeseen yllättävään kynnykseen, kaatumisen estämiseksi rouva tukeutui nopeasti siihen kiikkerään tolppaan.

Pirstaleita syntyi ja yhden sirpaleen, eli entisen vaasin pohjasta alkoivat esillepanija ja tiputtaja tarkastella hintalappua. Olipas melkomoisen iso summa ja koko tooppi tietysti p-päreinä, siis korjauskelvottomassa kunnossa. En tiedä miten tapaus päättyi mutta punoittava ja harmillisen oloinen oli rouva joka oli vaasin pudottanut, -perin oli kiusaantunut. Jotain kotivakuutuksesta höpötettiin, mutta mites se kotivakuutus julkisissa tiloissa?

Jos oikein ikävä ihminen haluaisi olla ja pahaa ajatella muista, ajattelisin että muutaman tunnin päästä sen saman tolpan nokassa kökötti taas uusi vaasi, tällä kertaa tuplasti kalliimpi hintalappu pohjassaan.

Sattuu vahinkoja myös itse taidepiireissä. Kesällä 2011 haluttiin Englannin Bristolissa muslimien kulttuurikeskuksen avajaisista ikimuistoiset. Talon julkisivussa ollut töherrys kuitenkin häiritsi kulttuurikeskuksen johtajia ja se maalattiin piiloon. Töherrys osoittautui kuuluisen graffititaitelija ja kulttihahmo Banksyn teokseksi.Ilmeisesti tiedonkulussa oli jotain häikkää. Itsekin tuijotin Kiasman seinällä olevaa vaahtosammutinta ihastuneena useita minuutteja, kunnes henkilökunta tuli sanomaan ettei se ole taideteos.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.