24.11.2011

Sammaloitunut katto ei vieri

-vai kuinkas se vanha sanonta menikään?

Viime aikoina on ollut puhetta myös ruohokatoista. Norjan alppimajoissahan sellaisia on varsin viljalti. Kestää varmaan hyvin auringon porotusta ja jääkään ei tunkeudu limirakenteisiin.

Kaipa tuolla jatkuvalla kosteudella on joitakin hapertavia ominaisuuksia ja omapainokin jonkinmoinen, eli siis myös huonoja puolia löytyy.

Tässä tälläinen luonnon kasvattama sammalkatto. Kauniin vihreä ja varmaan vielä vesitiiviskin.

1 kommentti:

Äijä kirjoitti...

Luja on tiilikatto ja äänetön kovallakin sateella. Ei romise niinkuin pelti. Hurjimmat trombit saattavat joskus tiiliä irroitella, mutta muuten on varsin turvallinen ja vakaa.

Alusrakenteet täytyy olla topakat. Tiili kun vanhetessaan vettyy, ja sitten siihen päälle vielä lumikuormat sun muut.

Meidänkin talossa on tiilikatto. Joskus myrskyn jälkeen pihassa on veikeitä sammalmättäitä, sellaisen neliödesimetrin kokoisia, ovat irronneet katolta.

Ehkä taloyhtiö joskus tekee asialle jotain.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...