21.2.2012

Koh Jum meno

Ao Nangissa kaikki tuntuvat olevan menossa aamupaivällä jonnekin. Pitkähäntäveneiden rivistö täyttää lastinsa ihmisillä jotka menevät lähisaarille. Kadunvarren mopotaksit ajavat 40 bahtilla lähialueilla. Kauemmaksi Krabi Towniin tai temppelialueille voi mennä ex-tempore uudenkarheilla ja hienoilla kaupunkimaastureilla 500...2000 baht/edestakaisin ja odottelu kohteessa.

Etukäteen varaamalla tai menemällä kimppaan hinnat putoavat olennaisesti. Krabi Towniin ja Tesco Shopping Centeriin menee myös avolavabusseja parinkymmennen bahtin korvausta vastaan. Sellaisella tultiin Koh Jumin lautan jälkeinen matka takaisin Ao Nangiin. Olennaista on ettei saa olla kiirus, vaan seikkailumielellä matkassa ja vaikka tarvittaessa roikkua siellä bussin takatasanteella moottoritievauhdissa.
Koko ajan skeptikolle tulee kuitenkin ekalla kerralla epävarma olo. Onkohan tämä kuitenkaan oikea bussi ja minneköhän pienen ihmisen matka vie? Jos olisi Peru tai joku muu vaarallinen maa, ei minun kantti kestäisi ellei myös olisi opasta matkassa.

Ihmisiä menossa seuraavaan kohteeseen. Pitkähäntävene ja kova Samsonite matkalaukku on aikas epäsopivanoloinen kombinaatio.


Tälläisiä mopotakseja Patongissa/Karolla/Katalla ei näkynyt ollenkaan, lienevät liian pienitehoisia vuoristoisessa maastossa. Taustalla lava-auto viemässä ihmisiä Krabi Towniin ja pysähtyy tarvittaessa missä vain taajama-alueen välillä sekä simpukkafossiilialueella. Mind Up Your Head. Tuhannet ja tuhannet turistit ovat kopsauttaneet päänsä tuohon mopotaksin katokseen. Ajoneuvoon pitää mennä kyyristellen ja nöyrällä mielin. Niska köyryssä poistua kuin syyllisenä luimistellen ja näinollen ei oikaista selkäänsä liian aikaisin. Ei ole koripallomiesten menopeli ei.


Katumaasturit kuskaavat suuremmalla budjetilla liikkeellä olevia. Joskaan suomen hintoihin verraten eivät nekään ole hinnan kiroissa. Bensiini on tuontitavaraa täälläkin mutta sen verotuksesta en tiedä.


Tämä mies tässä alla olisi vienyt meidät pitkähäntäveneellään Jumille, mutta helpompi on mennä Krabilta Lantalle menevällä lautalla. Toisaalta Thaimaa on siitä hieno maa että vaikka vene veisi sinut jonnekin saarelle ja lupaisi tulla illaksi hakemaan pois, heihin voi luottaa. Tavaroitasi ei varasteta paikallisten toimesta vaikka jättäisit ne pöydälle vartioimatta. Hotellimme oli turistipoliisin vieressä ja minkäänlaista liikennettä ei paikassa näkynyt. Uudet autot vain olivat passissa ulkopuolella.


Krabin satamaan tuli Penakin vastaan kun oli uusimassa viisumiaan ja hakemassa teräsverkkoa jolla tukittaisiin erään mökin yläreuna apinoiden vierailulta. Lantan lautta pysähtyi puolivälissä jossa sitten Jungle Hillin pitkähäntävene merellä odottamassa. Rinkka, reppu ja avojalat ovat oikea varuste hyppiessä lautalta veneelle. Meri oli tyyni ja nyt hyppy oli helppo nakki.

2 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Se on tosiaan korvia huumaava se pitkähäntien moottoreiden pärinä siinä lahdella Ao Nangin edessä.

Paras varuste pitkähännässä on reppu sekä kameralle ja puhelimelle sellainen Ocean Pack tai vastaava muovinen pussukka, jossa tavarat pysyvät kuivana. Jos merenkäyntiä vähänkin on, niin kastuuhan siellä. Niin, ja tietysti aurinkolasit ja -rasva 50:n suojakertoimella on hyvä olla mukana.

Snorklausreissulla tuli snorklattua välillä paita päällä, ettei olisi palanut. Ne riutat jaksoivat kiehtoa aivan tappiin saakka, meitä huudeltiin joka retkellä, että tulkaahan suomalaiset jo sieltä, että päästään takaisin. Yhdellä retkellä opas torui meitä liian kauas uimisesta.

Mutta sivupoluilta takaisin asiaan ja ytimeen elikkäs pitkähäntiin ja niiden henkilökuntaan.

Turvallisuudestakin huolehtivat. Siinä samassa kehikossa, johon pakollinen varuste elikkäs kuljettajan riippumatto on kiinnitetty, voi olla 4-6 pelastusliivit. Matkustajia helposti parisenkymmentä.

Eihän Ao Nangista pääse mihinkään saarelle ilman pitkähäntien apua. Koh Lantalla pääsivät speedboateilla aivan rantaan saakka hakemaan retkille.

Murphy kirjoitti...

Niin.

Bungalowimme Jungle Hillin pitkähännän pelastusliivit olivat tärkeässä tehtävässä. Moottori valutti öljyä ja niihin oli pyyhitty rasvaisia käsiä sekä käytetty seisoma-alustana ajon aikana.

Pena kertoi myös miten turistit luottavat että tuk-tuk kuskit ja pitkähäntävenekuskit osaavat reitit ja tuntevat vastuunsa. Kuskit saattavat olla pöllyssä ja bensiinkin voi loppua keskelle merta.

Jos vastaan tulee eri kylän pitkähäntävene, ei yleensä auta vaan kännykällä pitää ottaa yhteys kotikylään.

Speedboatista tulee minulta kuva myöhemmin. Neljä mahtavaa perämoottoria perälaudassa.

Pepe Epsanjassa

Rannalla ja auringossa.