26.5.2012

Pergolan valttaus

Pergola on valttia, sanoi Leskelän äijä Haanpään korttiringissä. Eli panin minäkin Valttia pari vuotta vanhaan pergolaan. Kestopuu on hyvä olla luonnon armoilla jonkin aikaa ennen pintakäsittelyä. Siksi vasta nyt kesäkuun kolkuttaessa ovelle ristikon pintakäsittely oli ajankohtainen.  Köynnökset ovat vielä vähän niukat, mutta näillä leveysasteilla olen nähnyt viinirypäleitäkin. Että ei se pergolasta pitäisi olla kiinni.

 Tämä on tehty ilman loveuksia ja ihan itse tehdessä suunniteltu, kevytkin, eli vähän puutavaraa. kukahan käskee ne poikkipuut loveta? Tuo parrunpäädyn viiste on pakollinen. Jos niitä ei ole tulee rakennustarkastaja ja käskee purkaa koko hökötyksen. Ja jos ihan totta puhutaan, pergolan rakentaminenkin kaava-alueelle vaatisi jotain rakennuslupia. Suomalainen perusjuntti ajattelee kuitenkin että vähät luvista, jos käsketään purkamaan niin puran sitten perkule.

 Nyt kun kuvasta tuota katselen niin tuohonhan pitäisi lisätä yksi puu joka suuntaan jotta tiivistyisi, ja eihän nuo vapaat päät kuulu olla noin pitkiä, vaan siis poikkipuu vielä siihen. Kun ei ole lovettu niin tiivistys ja lisäykset vaatii vain rautakaupassa käyntiä ja ruuvaria.


11.5.2012

Musiikin mukana

Nyt pelattavien  jääkiekko-otteluiden lyhyilläkin tauoilla yleisölle soitetaan ripaus reipasta musiikkia. Ja jos kotijoukkue tekee maalin saattaa ilmoille lennähtää vastustajan mielestä ikävää ilomusiikkia, kuin pilkkamusiikkia omiin korviin. Tunnelman luojana musiikki on mitä mainioin. Kuvat, lausutut sanat tai värilliseet koristeet eivät pysty samaan, tosin ihmisen oma mielikuvitus on joskus väkevämpi kuin ulkoiset ärsykkeet.

Raveissa hevoset esitellään gladiaattorimusiikin säestyksellä. Tässä kappaleessa on samoja aineksia ja jotenkin tulee myös yhtäläisyys posetiivariin.



Eli Äijä Wappuna vauhdissa.

Juopotteluun ja tulirokkoon voi kuolla.

Niin, Jopa Latovainiossakin, etenkin jos eletään vuotta 1916.