22.2.2013

Työnhaun strategia

Niin. Urheilussa ja elämässä pyritään toteuttamaan jotakin ennalta mietittyä strategiaa, miksei siis sellainen pitäisi olla työnhaunkin taustalla.

Matkahan on maksimissaan se 500-päivää jonka jälkeen reitillä on iso monttu. Monttu on pohjaton ja jos siellä pohja kuitenkin on, niin kylmää vettä siellä ainakin metritolkulla on. Ja jossei siellä kylmää vettä kuitenkaan ole, niin teräviä seipäitä ulosteeseen sotkettuna siellä kuitenkin on.

Tässä alkumatkalla on tärkeää tunnustella omia voimiaan ja katsella minkälaisia reittivaihtoja on tarjolla. Kuntoaan ei voi enää taipaleen aikana kohottaa, eli näillä eväillä mennään. Kilpakumppanit tuntuvat kovinkin virkeiltä ja jopa juniorisarjalaisilta, mutta niiltä puuttuu toivottavasti turnauskestävyys.

 Tasainen puurtaminen ja jokaisen kolon tutkiminen kuulemma palkitaan, huilata ei saa. Olen kuullut aiemmista kisailjoista jotka ovat samalla taipaleella panikoituneet ja eksyneet totaalisesti. Douppingin käyttöä ei myöskään mitenkään valvota, se on pelkästään taivaltajien omalla vastuulla.

Runsas kaksikymmentä vuotta takaperin minä olin tässä samassa kisassa. Alle puolivälin sitten ennestään tuttu sponsori otti hoteisiinsa ja vei limusiinillaan ohi montun ja se oli silloin siinä. Sen matkan aikana olin jo ehtinyt parit treenikurssitkin käymään, silloin se 500 päivän monttu loitontui kurssin perusteella. Nykyisin treenikurssit pitää suorittaa siinä samalla ja kohti monttua taivaltaessaan. Nythän on niin että sinne kylmään monttuun ei kait monikaan huku, -luulisin.

 Tässä Aamusydämellä kaksi positiivista esimerkkiä 50 + tapauksista.

2 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Minäkin olin siinä kisassa silloin. Pärjäsin huonosti, kunnes hakeuduin nykyiseen ammattiini johtaneeseen koulutukseen, ja pullahdettuani yhteiskunnan laitapuolelle 28- vuotiaana pääsin heti 40- vuotiaana takaisin, ja makselin vielä reilun puoli vuosikymmentä vanhoja syntejäni. Olenpa saanut nauttia toisen puoli vuosikymmentä kunnon tuloista (alle suomalaisten keskitulojen, mutta riittävät mainiosti) ja saan vieläkin, koska yt:tä ei ole julistettu.

Olen sitä mieltä, että työllistymishommassa haittaa nyt eniten se, että työnantaja pelkää 50+ -ihmisten palkkaamista kuulemma siitä syystä, että jos ne sairastuvat, tulee kuulemma työnantajalle suuri lasku siitä.

Ei tietenkään asia voi niin olla, että sairastaminen jäisi itse kunkin omalle kontolle. Mutta voitaisiinko siitä vastata porukalla, koko yhteiskunta ja sen kaikki kerrokset? Sairasajan palkka rajoitettaisiin vähemmäksi, ja yleinen sairausvakuutus korvaisi sitten? Vai mikä siinä työnantajalle niin kallista on, kun siihen vetoavat? En oikein tunne näitä asioita.

Murphy kirjoitti...

Niin.

Koska en ole ollut työnantaja koskaan, en tunne tarkkaan mutta sairaslomissa on kait viikon mittainen työnantajavastuu. Uutisoinnissa puhuttiin enemmänkin pysyvän työkyvyttömyyden maksuista. Ilmeisesti isommille työnantajille on olemassa jokin sanktio jos henkilökunta joutuu pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pienemmillä yrityksillä se osuus lienee olematon.

Tuohonkin asiaan tuli jokin vastine jossa mainittiin että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy enemmänkin nuorempaa porukkaa ja vanhemmat sinnittelevät eläkeikään asti.
Sen minä tiedän että työntekijän ja työnantajan maksamat KELA-maksut ovat ikääntyneille suuremmat kuin nuoremmille ja se lienee pieni jarru oikein isoilla ja työvoimavaltaisilla aloilla.

Ihan rehellisesti asiaa ajatellen ja itse itseni nuoreksi pomptyönantajaksi ajatellen, kyllä minäkin mieluimmin oman ikäistäni tai nuorempaa porukkaa ympärilleni töihin ottaisin, kuin jotta organisaation vanhoilla jermuilla rakentaisin. -Muutama ikivanha ja muutama nuori leijona ja loput ihan tavallisia ihmisiä olisi organisaationa passeli.

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin, Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias...