19.3.2013

Elämisen/bloggaamisen tarkoitus?

Niin.

Äidinäitini kuoli jo ennen kuin olin syntynyt. Äitini on myös kuollut. He eivät ikinä oppineet tietokoneen käyttöä, eivät edes tablettia nähneet muuta kuin lääkepurkissa. Kaiken lisäksi mammani käytti enemmänkin pulvereita. Ota Hota se virkistää.

 Panu Rajala kertoo kirjassaan miten Katrilla oli yhteys edesmenneeseen mieheensä. Joskus ajattelen mitähän siellä toispuoleisessa nyt ajateltaisiin jälkikasvun meiningeistä? Tietokoneen vapaa-ajan käyttöä tai bloggausta olisi heille vaikea perustella tai ymmärtää. Ennen se vapaa-aika oli askaretta aamusta iltaan. Heinänkorjuukin tehtiin vaikeimman kautta ja vasikoille jopa revittiin käsin ruohoa.

 Löytyy suomesta vielä nykyäänkin paljon ihmisiä jotka aikovat päästä elämänsä läpi ilman tietokonetta tai sosiaalista mediaa. Vaikea voi tulevaisuudessa olla hoitaa ostoksia tai pankkiasioita jos ei mitään sähköistä viestintä omista.

Roolipelien pelaajat ovat pokkana toisessa todellisuudessa ja se tuntuu realistista oudolta. Jos googlaat omaa nimeäsi saatat myös löytää oman nimesi, jonka joku on ottanut roolipelaajansa hahmoksi. Se virtuaalinen hahmo sitten elää omaa puolijulkista elämäänsä aivan sinusta tietämättä.


Jokuhan oli myös luonut Jörn Donnerille Twitteriin tilin ja vasta nyt selvisi ettei se ollutkaan Jörkka ite.


Mitähän Latovainion mammani olisi sanonut jos olisin kertonut hänelle aikoinaan tuon saman jutun kuin tämän videopätkän tyttö kameralle? Varmaan mammani olisi pelästynyt että onkos pojanpojankin humeeti alkanut sassaroimaan.

Ja ajattelepa omalle kohdallesi asiaa josta tyttö kertoo pätkän lopussa. Olisiko sinulle tullut itku jos ei olisi omalle kohdalle napsahtanut?


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen sanaton.

Missä on tytön oikea elämä, ei ole oikein napsahtunut?

Äijä kirjoitti...

Kyllähän se on, joo...
Lapsena pelattiin Mustaa Pekkaa, sitten Afrikan tähteä ja Monopolia, ja opeteltiin tavallisilla korteilla ns. seurapelejä.
Olen näkemä pudonnut kyydistä, ihan täysin.

Murphy kirjoitti...

Entinen työkaverini oli liki 40. Hän pelasi sellaista roolipeliä jossa mennään metsään ja puetaan ikiaikaiset vaatteet päälle ja pahvimiekkoja&kilpiä on aseina.
Joku korttipeli siinä ilmeisesti on taustalla jonka mukaan juoni etenee.

En sellaistakaan harrastusta laittaisi työpaikkahakemukseni liitteeksi.

Mutta aiempien kommenttienne perusteella uskallan vetää johtopäätöksen, ettei teiltä ihan itku olisi tullut, josko vaikka ei olisi napsahtanutkaan.)

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...