20.3.2013

Harrastusta ja puhdetyötä

Niin.

Ennen tietokoneaikaa Latovainiossa puuhasteltiin matonkuteiden tai kirveenvarsien kanssa, klapejakin hakattiin. Naiset kutoi sukkia ja kintaita, kaulaliinoja ja jumppereitakin. Jouluaikaan joku teki himmeleitä.
Minä olen viimepäivät kolannut ja lingonnut lunta takapihalta paikasta toiseen, osittain edestakaisinkin. On siinäkin touhua, joskin luulen että ei siitä askareeksi enää juhannuksena.

Tölkkien repäisyrenksut ovat syrjäyttäneet näpertelyaihiona oljet. Eli ovatko himmelit kuolemassa sukupuuttoon?






Olkia on vaikea löytää, mutta Tiimarista saa mehupillejä. Toisaalta homma tuntuisi kivemmalta jos voisi kierrättää jotakin, eikä tarvitsisi kaupasta tarvikkeita ostaa. Samalla lusmuiluperiaatteella sitten laiska voisi ostaa koko himmelin nettikaupasta joka olisi Intian lapsityövoimalla tehty.

Uskoisin että osaisin tehdä koko huoneen täyttävän himmelin jos viitsisin. En viitsi, sijoitetun pääoman tuotto on huono.

Sensijaan en osaa käsinlypsyä, en lainkaan. Äitini osasi ja tekikin sitä varmaan liki neljäkymmentä vuotta. Pojasta ei ole polvi parantunut. Tuohon voisin oppia jos saisin motivaation. Jokin työllisyyskurssi päivärahoineen jossa harjoiteltaisiin tekniikkaa ja lypsyntuottoa, olisi se motivaatio. Käsittääkseni myös lehmän, tai lypsettävän objektin tuntemus on tärkeä, ei saa liian rajusti repiä.

Harjoituskappaleina voisi käyttää tukevia kumihanskoja tai sitten teettää oikein  keinoutareet, Muistaakseni Jalasjärven juustobaarin eteisessä on sellainen lehmä kumiutarein varustettuna. Nämä kuvat ovat Loimaan Sarka-museosta.


6 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Vähän tuon tapainen, mutta luonnollisemman näköinen oli meillä karjatalouskoulussa harjoitteluvälineenä... siis tosi älytön kapine! Mie en tahtonu saada niistä mitään tulemaan (paitsi työntämällä kuminännin lommolle sisäänpäin niin, että sieltä alkoi tulla lorisemalla) mutta oikean lehmän kanssa onnistui heti.

Murphy kirjoitti...

Niin.

Lehmän vetimessä on tiehyet eikä vain yhtä reikää kuin harjoituskappaleissa. Muistan kun äiti lypsi niin tuli monta suihkua ja ämpäri vaahtosi.


Sanotaanko niitä enää lainkaan vetimiksi? Robottiaikaan ja ei ennen meillä loppuajan konelypsyssäkään niistä varsinaisesti vedetä.

Pitkäksi jalostetut tai jalostuneet nännit.

Rantakasvi kirjoitti...

Tuo kuvassa oleva keltainen lehmä ei ainakaan potkaise. Juu ei, en osaa lypsää.

Peppone kirjoitti...

Lypsyä olen kerran kokeillut ja sain jotain tulemaankin.
Jostain syystä himmelin teko on kiehtonut aina mutta täällä kanikopissa kun ei ole tilaa missä voisi mokoman pajoittaa. Sitä kun ei kerralla kuitenkaan saa valmiiksi niin välivarastoinnin mahdollisuus olisi varsin suotavaa.

Äijä kirjoitti...

Sekä himmelien tekemisen että lypsämisen taito ovat varmaan kadoksissa nykyihmiseltä.

En muuten usko, että nykyinen kaikkeen koulutusta tarjoava ja vaativa maailmanmeno on täysin tärvellyt ihmisen oivalluskykyä.

Tarpeen tullen ihminen oppii lypsämään, metsästämään, teurastamaan ja selviytymään, onpa ollut millaisessa pumpulikorissa tahansa.

En ole lypsyä kokeillutkaan, enkä himmelin tekoakaan. Verkon paikkausta olen yrittänyt, mutta silleen omintakeisesti, ei silmiä uudelleen kutoen vaan reiän tylysti kokoon kursien. Takavuosina hylkeen ryökäleet teki joskus isoja reikiä verkkoihin, ja niinpä lopetin verkkokalastuksen.

Murphy kirjoitti...

Tuo himmeli onkin kun kolmiuloitteinen pikkuverkko.
Sopivaan kehikkoon verkkolangat pinnoitettuna ottaisi kuin katiska mutta joka suunnasta.

Mutta olkoon puheeni mitätön. Ensimmäinen iso kala kun siihen menisi ja teutaroisi, ei se ottaisi enää sen jälkeen mitään.

Saisi niitä ehkä sieppariverkkoina ja uutuudenviehätyksenä myytyä, niinkuin hirvipillejä autoihin aikoinaan.

Vuohia, vai oliko se ulkomaanelävien karjaa, olen nähnyt lypsettävän takaapäin. Joku syy siinäkin lienee vaikka potkuille luulisi olevan enemmän alttiutta.

Turhaa, aivan turhaa

Niin, Havukka-ahon ajattelija tuli ja meni telkkarissa useassa osassa. Katsoin sen aikanaan elokuvissakin ja kuoliaaksinaurattaja ei ...