5.4.2013

Kevätauringon armottomuus

Niin.

Ikkunanpesua tiedossa, muttei ihan vielä. Tosin voisi pestä vaikka pakkasella kun laittaa auton pissapojan nestettä joukkoon. Sen sijaan tässä vanha dokumenttini mattojenpesusta. Perinteestä joka tapahtuu aina vuosittain sitten kun paarmat ovat heränneet ja on poutaviikko tuloillaan, jotta myös matot ehtivät kuivumaan.

Jokainen pesee omalla tyylillään, jokainen saa pestä niinkuin lystää, mutta toiset tyylit ovat oikeita ja toiset vääriä.

 Ensinnäkin, otetaan kulkuväline, sanko, juuriharja, mäntysuopa ja pestävä matto.



No niin täällä ollaan. Tässä on pesuallas ja tuolla mankeli. Ne otetaan käyttöön. Luvallinen käyttöönotto. Kustannettu verovaroin.









Tarvitaan siis pestävä kohde, harja , ämpäri ja pesuainetta. Tässä tapauksessa ei mäntysuopaa vaan Kiilto-merkkistä. Ovat Tampereella tai Lempäälässä näyttäneet minulle ja kaikille autoilijoille lämpötilaa jo yli kolmekymmentä vuotta.



Sitten vaan matto kaukaloon ja vesi lorisemaan, annnetaan imeytyä. On erään vuoden toukokuu ja täällä ei ole kukaan. Rehelliset ja kunnon ihmiset ovat oikeissa töissä.



Kun on imeytynyt ja kaukalo vedestä täysi, vedetään pää lavalle. -Siis maton, oma pää on missä on.




Harja laitetaan tähän asentoon ja ruiskutetaan pullosta pesunestettä mutkitellen, kuin juosten kusten.





Sitten vaan painetaan kaksin käsin ja pitkin vedoin päästä päähän. Kun on valkoinen kerros koko alalla huuhdellaan pesuaine kuituihin, laittamalla ämpärillä vettä ja painamalla liiat pois harjan selällä painaen. Sokeva harja on paras, tulee Korsosta.








Ja taas vedetään uusi kohta mattoa ylös altaasta toimenpidettä varten. Lopuksi heitetään alhaalta pää yli altaaseen ja pestään toinenkin puoli. Huono homma kun pesty osuus menee tähän jalkoihin ja voi likaantua uudestaan.
Jos oikein pedantti olet, ota muovikelmua laskualustaksi mukaan. Jätesäkistä saat tehtyä myös itsellesi pesuessun.
Mutta ei miehiset miehet semmosia, ruvetaan vielä hakkumaan pyykkäriämmäksi. -sitä nykyaikana niin yleistä matonpesukiusausta



 Kun on kaikki pesty voi huuhtoa vielä siinä vedessä ja ottaa lopuksi tulpat auki ja taittaa maton näin valumaan suuremmat vedet pois.





Sitten mankeliin ja huuhdonta, mankeliin ja huuhdonta. Niin monta kertaa kun jaksaa ja aina vettä vaihtaen.
Kun katsoo tätä ylläolevaa kuvaa niin tulee pappavainaan orihevonen mieleen. (-pyyhkii silmänurkkaa ja ryhdistäytyy)

Jos jättää tänne kuivumaan orsille niin linnut kakkii ja varkaatkin voi viedä. Joten yksi matto kyllä kulkee märkänäkin takaisin.







Niin ja semmonen neuvo kaikille mattovarkaille: Älä koskaan varasta märkää mattoa! Kilohinta on huonompi ja litimärän maton mattovarkaalla on pitkät mutta märät jäljet.




7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Noin sitä meilläki ennen matot pestii. Nykyää ku ei mikää pysy oikee käsis, ni matot on alennuttu peseen paineppesuril, pressun päällä. Mutta vaan sillä OIKEELLA mäntysuovalla. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hyvä kuvaus matonpesusta. Pitää laittaa miehelle linkki, että tietää varustuksen. Hän on luvannut tänä kesänäkin pestä kaikki matot. Meillä ei ole painepesuria. Eikä sitä kuulemma tarvita, sanoi mies. Pesköön;) Itse nimittäin uin sen ajan läheisessä järvessä ja sitten kuskaan autolla miehen ja matot kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen siirtynyt selkäni huonon kunnon takia painepesurilinjalle: kastelen matot pesurilla - levitän pesuaineen pesurilla (uskon sen paineen avulla tunkeutuvan syvälle) - annan vaikuttaa suht kauan kun useampi matto yht'aikaa kierroksessa - ja lopuksi huuhtelen.Onhan se helpompaa mutta aikas puhdasta tälläkin metodilla tulee.

Tita kirjoitti...

Saamaran saamara, mistä teitä mattoja peseviä miehiä sikiää - ei täällä ole nähty yhtään koko kylällä!?!

Itte mä mattoni painepesurilla pesen. Ennen kuurasin juuriharjan kanssa hetekan päällä, mutta laiskuus voittaa. Painepesuri on helppo ja puhdasta tulee silläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta Mr. Murphy, teidät on haastettu joten piipahtakaahan Luostarissa.

Murphy kirjoitti...

Juu,

Elisan kaapeli oli poikki toista vuorokautta, joten elämä oli vähän aikaa kuin ilman päreitä silloin kun sähkövaloa ei vielä ollut.

Anonyymi kirjoitti...

No näitä sattuu - tulee riippuvuus esiin :D

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...