11.5.2013

Ärsyttämistä ja provosointia

Niin,

Suomi voitti Venäjän jääkiekossa, sodassa ei aikoinaan mennyt niin hyvin. Jännä ottelu ja viihdyttävä. Jääkiekkoväki ja fanit ovat innoissaan jos Suomen pelaaja saa ärsytettyä venäläisen tappeluun tai polttamaan päreensä.

Laitakahinoissa sanotaan jotain törkeää ja henkilökohtaista, muksitaan ja ronkitaan. Toisen pinna palaa ja hän joutuu jäähylle. Jääkiekossa se kuuluu hyväksyttäviiin käytösnormeihin ja nalkuttavaa vilunkipelaajaa ihaillaan.

Ei ole montaakaan lajia joissa tälläinen käytöskoodi on ihaltavaa ja valmentajien puolelta jopa toivottavaa. Nyrkkeilyssä ehkä punnituksen aikana ollaan melko törkeitä ja matsissa isketään päähän, mutta esim. jalkapallossa saatetaan auttaa jopa kaatunut pelaaja vastapuolen toimesta ylös.

Olisiko valmennusportaassa tarvetta uuden ajan valmentajalle? Tehkää toiselle niin kuin haluatte itsellenne tehtävän. Jos joku tuuppaa sinut kyljestä laitaan, älä hermostu, käännä toinenkin kylki. Pelin jälkeen valmentajat eivät sanoisi pahaa sanaa toisesta joukkueesta, eikä etenkään tuomareista. He tekivät parhaansa, ihan ok porukkaa, vaikka voittivatkin ja virheitähän ne tuomaritkin tekevät, annettaneen  se heille anteeksi.


Alkulämmittelyissä koko vastapuolen joukkue tulisi toivottamaan onnea vastapuolen maalivahdille. Läpsittäisiin suojuksiin ja halattaisiinkin ihan. Innokkaimmat pelaavat antaisivat vastapuolen joukkueen maalivahdille kukkia juuri ennen ottelun alkua. Siinä se kukkapuska sitten olisi maalin katolla vesipullon vieressä muistuttamassa huomaavaisuudesta ja urheilullisesta asenteesta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei helvetti mutta toi kukkapuska sai kyllä repeämään täydellisesti :D :D
Se oli helppo nähdä sielun silmin ja sekös pisti naurattamaan lisää - kuvittele nyt pelikatkon aikana maalivahtia joka nuuskii hänelle ojennettua puskaa :D

Murphy kirjoitti...

Niin.

Jotain viirejä kapteenit vaihtaa ystävällisesti ennen ottelun alkua, mutta heti sen jälkeen aletaan soittaan suuta ja tönimään.

Maalivahtien rituaalit ovat kaavoihin kangistuneita. Maski ylös ja pillipullosta juomaa suuhun ja naamalle. Siihen sopisi myös kukkapuskan haistelu.

Äijä kirjoitti...

Ehkä koko lajin viehätys onkin niille, joita se viehättää, siinä, että sivistys riisutaan pois, ja pelkkä raadollinen voiton tavoittelu keinolla millä hyvänsä sääntöjen puitteissa on se, mitä pelataan.

Olen joskus nähnyt jonkun elokuvan, jossa Paul Newman näytteli ammattikiekkoilijaa. Nimeä en nyt muista. Mutta hänkin ärsytti vastapuolen pelaajaa kuiskimalla tälle tämän vaimon tietystä suuntautuneisuudesta.

Jääkiekon katsomisessa taas näyttäisi olevan semmoinen tarkoitus, että voi riisua aikuisuuden tylsän naamion pois ja hyppiä vaikka ilman paitaa katsomossa naama maan lipun väreihin töherrettynä. Otaksuma ei ole omani, vaan ihan maan ykköslehdestä luettu.

Minä olen kerran tuulettanut hurjasti täällä kotona. Se oli, kun Pyhärannasta kotoisin oleva laulaja voitti Oskar Merikanto- laulukilpailun monia vuosia sitten. Silloin minä hihkuin, kun tunnen laulajan henkilökohtaisesti, ja tiesin, kuinka paljon töitä oli tehty.

Mutta viimeksi olen jääkiekon kohdalla kokenut voimakkaita tunteita joskus 1980- luvulla, kun Suomi sai vissiin hopeaa jossain arvokisoissa. Se ensimmäinen mm-kulta jätti kylmäksi.

Ilmaveivikisojen jälkeen parasta oli kotiinpaluun ilmaveivi

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...