3.5.2013

Kalliolle kukkulalle

Niin,

Äitini tyttönimi oli Kallio. Siksi piti viedä polkupyöräni kalliolle katsomaan Murphylandian maisemia.



Tässä vaiheessa lauloimme yhdessä (pyörä ja minä) Murphylandian maakuntalaulun. "Ma kalliolla korkeimmalla oon Murphylandian kielekkeen. Niin kauas kuin silmä siintää nään Järvisiä Lahtisineen. Kas Prismankin torni tuossa, värein kirkkain niin hohtelee ja toinenkin kauppakeskus tuolla ....jne-



Siitä kun zoomasi maksimillaan niin näkyi asemarakennus ja ratapiha. Tuon jälkeen rata jatkuu yksiraiteisena.



Siellä on Citymarket ja nosturi joka rakentaa uusia taloja.



Mikä lie älli ja puhti yht'äkkiä tuolle pyörälle tullut. Yhä ylemmäksi yritti, mutta katajaan taisi kapsahtaa.



Siellä kalliolla kukkulalla ei näkynyt yhtään ilokaasukapselia. Sen sijaan joku pariskunta oli viettänyt grilli-iltaa. Siihen tarvitaan kerttakäyttögrilli, Viru-Valgea ja kaksi kertakäyttölautasta. Roskat jätetään luontoon.

5 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Kuulostaa olevan samanlaiset hommat kuin meikäläisellä. Tosin en kalliolle noussut tänään, kunpahan kävin ent. Uusikirkko Tl:ssä Sirppujoen kahta puolta poljeskellen.

Murphy kirjoitti...

Niin,

Muutamia vuosia sitten kuvasit rantatyrskyjä, muistelen.

Sanna kirjoitti...

No johan sulla on omapäinen pyörä! Ettei vain suvussa oo Kallioiden lisäksi muutama Petäjä?

Peppone kirjoitti...

Kauas näkee kalliolta ja taitaa olla niin etteivät suomalaiset paljon tästä omasta maastaan välitä, kaikki paska jää kuin koiralta.

Murphy kirjoitti...

Niin,

Retkeilyreiteillä kyllä yleensä kerätään pois mitä on tuotukin, mutta metsässä ajatellaan ettei kukaan näe.

Viime vuonna kävelin tuon kallion alapuolella jossa on leppäryteikkö. Nuorison harrastus on ollut ilmeisesti tiputtaa sieltä ylhäältä alas painavia esineitä. Tunnistin muutama vuosi sitten seisakkeelta kadonneen pyöränikin romujen joukosta.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.