30.8.2013

Viisi vuotta vanha auto romuttamolle vaan.

Niin,

Olen ennenkin ihmetellyt ja ihmettelen taas mihin on kadonnut tavaroiden loppuunkäytön hyveellisyys. Nyt taas tuli tälläistä tekstiä julkisuuteen:

Suomalaiset ajavat samalla autolla keskimäärin 11 vuotta. Tutkija on huolestunut luvusta, koska kymmenen vuotta vanha auto voi olla jopa 50 turvattomampi kuin uusi auto. Tieto selviää viime vuonna tehdystä Aalto yliopiston tutkimuksesta.

- Hyvä auton vaihtoväli on noin 4-6 vuotta. Tällöin autokanta pysyy tuoreena ja turvallisena.
Suomen autokanta on Länsi-Euroopan vanhin, mihin osasyyllisenä on korkea verotus. Uusimmilla autoilla ajavat yli 56-vuotiaat.
- Nuorilla, jotka perustavat perhettä ja ottavat asuntolainaa, ei ole varaa uusiin autoihin. Se on harmi, koska heillä on usein pieniä lapsia kyydissään. 

Siis minne ne autot sitten vaihtovaiheessa sitten vietäisiin? Eivät naapurimaatkaat niistä juuri mitään suostu maksamaan ja samaa turvallisuutta kait ne ihmiset muuallakin tarvitsisivat.

Olisivatko suomalaiset valmiita maksamaan autoveroja tiheämmin jos uuden auton veron osuutta pienennettäisiin? Joka tapauksessa autotehtaille tulisi sitten maksaa viiden vuoden välein toistakymmentätuhatta uudesta autosta ja yli viiden vuoden vanhan auton käyttövero nousisi kymmenkertaiseksi nykyisestä.

27.8.2013

Bergträsk by fillari

Niin,

Sienet ovat kuin lohet, kannattaa etsiä vaikkei löytäisikään.

Parhaimmat paikat olisivat sellaisia joihin pääsisi itse hyvin mutta muut huonosti. Sellaisia ei olekaan kuin kartanonomistajalla.

Bergträsk on kuin lampi tai pieni järvi. Pohjoisreuna aivan hetteinen mutta eteläreunalle pääsee polkua pitkin. Polun päässä on unisex pukukoppi jonka nuorisokin on jättänyt tärvelemättä. -kiitos


Sisältä maalaamaton ja jonkin verran viestejä on toki kirjoitettu.



Myös vihko on tuotu jotta voi kirjoittaa viestinsä.


Käen munaa en ole koskaan nähnyt, mutta nyt näin kuvan bolen munasta. Hankalan muotoinen munia.


Ja sitten traagista parisuhdedraamaa, sydänkin murtunut keskeltä. Mahtaneeko viesti olla tavoittanut toisen osapuolen?


Siivousvälineet nurkassa. Ehkei tuolla varpuluudalla voittaisi työtehoseuran palkintoja kuitenkaan.



Mutta laiturikin oli ja muutama sorsa. Vihossa kerrottiin että käki kukkuu vastarannalla.

Kaksi tattia löysin mutta jätin kasvamaan,

26.8.2013

Sulatejuuston morsian

Niin,

Jo aikoinaan osattiin elokuviin sijoittaa tuotemainontaa. Ikivanha suomalainen mustavalkoelokuva, -Koskenlaskijan morsian on oiva esimerkki tästä. (Suomi 1923) O: Erkki Karu. Mykkäelokuva. Elokuva alkaa juuri nyt, mutta ei kunnon töitä tekevät ihmiset päiväsaikaan elokuvia katsele, siksi ei siitä sen enempää.

Alkuvuodesta luin Lasse Lehtisen loppuunsaattaman ja Arto Paasilinnan aloittaman kirjan joka kertoi Nätti Jussista. Se oli olevinaan Nätti Jussin omaelämänkerta, mutta melko fiktiivinen luulisin.

Nätti Jussi väitti että se on hän joka siinä Koskenlaskijapaketin etiketin kuvassa laskee koskea tukilla. Olen koettanut katsoa miehen jalkoja, mutta kovin symmetrisiltä ne näyttäisivät. Oikealla Nätti-Jussilla oli toinen jalka epämuodostunut ja sojotti liki taaksepäin.(näkyy kuvassakin) Joku kun oli nähnyt hänen jalanjälkensä lumessa olikin kovin ihmeissään miten ihminen voi sillä tavoin kävellä ylipäätään.

Hannele Pokka on myös kirjoittanut Nätti-Jussista ja hänestä on paljon muitakin tarinoita.




22.8.2013

Mustikkapiirakka pullapohjaan

Niin,

Joka vuosi kait se on tehtävä. Tänä vuonna meni liki pilalle kun ristikosta unohtui yksi soiro.
Ensimmäisen kerran voitelin ristikon levynä ennen leikkausta, enkä enää mustikoiden päältä niitä yrittänyt rääpiä. Harmi että yksi soiro unohtui.




Viime vuonna saatoin jopa aloittaa ristinollan peluun ristikoiden innoittamana. Siinäkin tuli moka ja nurkkavuotoa.



Tiedän että mustikkakukko olisi terveellisempää syötävää, mutta pitäähän kanoillekin jotain hupia jättää.

21.8.2013

Parahultainen pergola.

Pergola on siis harva katto. Alkukesästä melko mitätön mutta syyskuun vaihteessa parahultaisimmillaan. Sitten on syksy kun villiviinit punertuu, ne on kauniita mutta kertovat korutonta kieltään, -syksy saa.

Parisen vuotta sitten tässä oli vain runko, niinkuin talvisinkin.


Jotain pikkurimoja voisi laittaa tueksi, mutta menee se niinkin että pujottaa aina kun alkaa roikkumaan.

Aidassa on kärhöä ja villiviiniä, varmaan parikymmentä vuotta vanhaa. Pääköynnös on jo peukalon paksuista. Pöydällä on köyhän miehen petromaksi.


Tänä vuonna tein terasssin sisääntuloon riemukaaren. Projekti on monivaiheinen. Kun köynnökset leviävät lisään ristikoita lisää. Villiviinit on vain ohjattu kasvamaan myös tuon katoksen päälle.
Varmaan ainoa ratkaisu suomen pergolariemukaarissa jossa on tavoiteltu itämaista eksotiikkaa laittamalla poikkipuut tuolla tavoin ristiin



19.8.2013

Laskeutuminen maholle rannalle

Niin,

Jos Samoksen koneet olisivat lähteneet ja tulleet mereltäpäin vuorten sijaan, olisi meno ollut hurjemman näköistä.

Maho Beachilla ihmiset ottavat ilon irti koneiden lähdöstä, ottaen hiekkapuhallus- ja kerosiinikylpyjä.
Videossa puolentoista minuutin kohdalla on myös jännää kun laskeutuvat koneet pyyhkäisevät jakaukset uusiksi.


Liikennemerkkien sanomaa

Saattaisi olla outoa ajella kielitaidottomana arabimaissa. Paljon lisätekstiä liikennemerkeissä joista ei ymmärtäisi mitään.

On se outoa joskus suomessakin.







Tässä ilmeisesti ei saa kävellä avojaloin mutta saako kengillä tai saappailla lompsia?



Moottoritien keskikaista-aidan katkoksessa ei saa tehdä U-käännöstä mutta auton kunnossapito on sallittu. Ei sitten muuta kuin pienkorjaamoa siihen perustamaan. Vaihdamme lamput ja pyyhkijän sulat odottaessanne.



Jotkut merkit eivät opastakaan tienkäyttäjää vaan tienkäyttäjä antaakin ohjeita vastuuhenkilöille.

17.8.2013

Kirjan muovitus

Niin, Koululaisten vanhemmat muovittavat lasten kirjoja hiki hatussa. Moni ehkä jopa väärällä tekniikalla. Kuplia voi jäädä ja lapsia siitä kiusataan. Lisäksi on kaksi koulukuntaa miten menetellään kirjan sidontakohdan kanssa. Tässä tapa joka antaa tuplavahvuuden. Onhan totta että mitä vähemmän muovia leikkaa pois, sitä enemmän se vahvistaa kirjaa.

Outoa tuossa on että nurkkien tuplamuovitus tulee kansien päälle. Sitähän lapset sitten alkavat näpräämään ja räpeltämään, paree olisi että kannet olisivat sileät.

14.8.2013

Lemmikkinsä kullakin

Niin,

Eräs mies kertoi kaverilleen että heille hankittiin vuohi lemmikiksi.

-Niinkö tosiaan, missäs sitä aiot pitää kun asut kerrostalossa?

Ihan makuuhuoneessa ajattelin.

-Entäs se haju?

Saa tottua siihen.

Jos ihan totta puhutaan niin Pythagorionissa oli yksi kapteeni joka ilahdutti ihmisiä vuohillaan. Jostain hän haki aina iltaisin jotain vihreää niiden naposteltavaksi. Päiväretkillä ne tietysti pääsivät vehmaimmilekin laitumille.
Eläinten eksoottisuus aiheutti suurta hilpeyttä.

Olette varmaan kuulleet ihmisistä jotka tyrkyttävät lomakuviaan ja puhuvat lomareissuistaan ihan kyllästymiseen asti. -Silloin kun minä olin siellä ja siellä oli sellaista... pälä pälä. Aivan yhtä hankalaa jos joku puhuu harrastuksistaan tai lapsistaan ylenaikaan, ihmiselle jota se ei pätkääkään kiinnosta tai ihmisellä on jokin lapsettomuusongelma. Blogeissa on se etu siinä ei tyrkytetä mitään, kävijät tulevat ja lukevat vapaaehtoisesti tai sitten ei. Samoskuvani on kaikki nyt esitelty ja tässä netistä poimittu vanhempi videopätkä kyseisestä Jianniksesta.



13.8.2013

Ja niin hänet ulkoistettiin Samokselta

Niin,

Ajattelin että josko olisin musikaalinen piraatti, tekisin läksiäisiksi laulun. Sävel olisi Jukka Kuoppamäen laulusta Sininen ja valkoinen.

-Samosmaa kun taakse jää, mitä siitä muistan mää
Muistaisinko kuivuuden, sen kaiken karuuden?


Vuoret jylhät joiden läpi tunneli veden tuo
vaiko ihme kasvit oudot nuo?


Muistanko köyhyyden tai sen kaiken kekseliäisyyden?


Vielä täällä päivän olla vois
ellei vaan parree ole lähtee pois



Ja sitten ikäänkuin lapsi sadepäivänä odottaessaan päiväkodissa äitiä häntä kotiin hakevaksi. Katselee läpi ikkunan ja näkee äidin auton saapuvan.



Äiti tulee ja peruuttaa parkkiruutuun ihan portin viereen.




Ja sitten vain vana jää kun he lähtevät.






12.8.2013

Karbidilamppu

Niin,

Jos en ole koskaan nähnyt Äijän Petromaxia niin en ole myöskään nähnyt karbidilamppua.
Tietoni liittyvät vain Wikipedian antiin.






. Ensimmäiset elokuvaprojektorit käyttivät karbidilamppua kirkkaan ja tasaisen valon saamiseksi. Kalsiumkarbidi valmistetaan kuumentamalla sammuttamatonta kalkkia ja hiiltä n. 3000 asteen lämpötilaan.
Näitä lamppuja käytettiin myös entisaikojen autoissa ja ehkäpä hevoskärryissäkin.

Asetyleeni on tuttu kaasu koulun metallitöistä mutta tuon lampun idea oli että kaasu tehtiin sitä mukaa kun sitä käytettiin. Tuohon karbidiin kun lisättiin lampun säiliöstä vettä, syntyi asetyleenikaasua jonka liekki valaisi.

Tiilenpäitä laskien

Niin,

Moni reissuni menee vain hunteeraten mitä kuvia sitä ottaisi ja mitä niistä jälkikäteen julkipanisi. Harvanpa turistin olen todennut niin viljalti ruokalautasistaan kuvia ottavan ja pienistä askaristaan tiliä tekevän, kuin joku vähäväkinen latovainiolainen tekee.

Jos se vastapäisen rakennuksen sähköveto hunteerautti, niin enemmänkin toteamisen puolelle meni tiilikattojen yleisyys. Olen sen ulkomailla ennenkin humeetiini tallettanut. Thaimaassa näkee ruostuneita aaltopeltikattoja mutta näillä seuduilla pääosin kaunista terrakottaa.

Kyllä olisi Ruukin peltikattomiehellä täällä sarkaa kynnettävään. Tosin vaikea minun on keksiä mikä paremmuus sillä peltikatteella olisi. No, ehkäpä rankkasateella ne roiskepisarat pysyvät konesaumakatteen ulkopuolella paremmin kuin ilmavan tiilikatteen konsanaan.

Suomessa jos tiilikatteita on, niin ei juuri koskaan tälläisella profiililla. Tyhmempi tuohon sanoisi ja toteaisi että onpas tyhmästi ladottu, kun olisi voinut kolmanneksen verran sivusuunnassa venyttää ja kolmasosan tiilimäärästä niin säästää.


Tuossa profiilimallissa taitaa tuo lumikuorman ja ihmisaskeleen kesto olla huonompi, vaikka muutoin se taitaisi olla perin hyvin tuulettuva. Ja vaikka roiskeita läpi menisikin, varoiksi suomessa käytetään aina myös vedenpitäviä aluskatteita.

Se mikä hieman minun silmääni sairasti, oli seikka miten kulmajiirit ja harjatiilirivit oli lisätilkitty. Vaaleaa ruukia ihan järkijään, tuo työtapa antoi töhryisen vaikutelman. Itse olisin toivonut laastisekoituksen olleen samaa terrakottaa kuin tiiletkin, ei se paljoa kalliimpaa olisi.

Parvekkeella kun istukseli hamärän laskeuduttua, aloittivat lepakot lentonsa. Tuonne räystään koloihin lentelivät ees-taas. Olisikohan niillä ollut poikasia kun niin ahkeraan jojottivat?

Monissa päätytiiliriveissä oli tälläinen koriste. Suomessa sen toisi ensimmäinen lumenpudottaja lapioniskullaan alas. Tässä on lisäksi lepakoiden ja lintujen lentoa pyritty rajoittamaan umpeenmuurauksella.


Kyllä kieltämättä täytyy todeta että näky kattojen yläpuolelta on vanhanaikaisempi tiilimaisemassa. Menepä vaikka Tallinnan Toompeanmäelle ja katso vanhaa hansakaupunkia ylhäältäkäsin. Tiilikatoilla on puolensa.
Jos päädyt ja saumat tilkitään niin saattaapi tuo jopa vedenkin pitää.





No löysin minä sieltä yhden antimainoksenkin ja ihan turistiasutuksen keskeltä. Joku ei ole huolehtinut katon kunnosta ja laho on päässyt niskan päälle. Jos edes nuo alastippuneet ja ehjänäsäilyneet kattotiilet taiten pois keräisi, olisi siinäkin pieni pesämuna kierrättäjäuudisrakentajalle.


11.8.2013

Perusmaisema

Matkailuesitteissä on yleensä aina kuvia samoista kohteista. Pythagorionissa ne ovat rantakadun venesatama ja Pythagoraan muistomerkki.

Rantakatu onkin kaunis ja myös  ravintoloille erinomaisen maiseman tuottava kun liikenne järjestetään näin. Autoliikenne rajoitetaan vain kalastusveneitä ja ravintoloita palvelevaksi, iltaisin ei alas edes saa ajaa. Ikävintä on jos kauniit vesikulkuneuvot peitetään ja maisema tärvellään laittamalla joku leveä valtakatu ihan rantaan. Kaikki huviveneet eivät kuitenkaan mahdu ankkuriin laiturin kylkeen, redillä oli myös melkoinen määrä.






Tälläinen puupolkupyörä oli tuotu Samoksessa erään kaupan eteen.


Kahdeksanlonkeroisia mustekaloja kuivatellaan narulla kuin pyykkiä. Ilmeisesti näin niistä saadaan parempaa einestä. Paela ruokana on tuntematon täällä. Eivät ole merenantimet kuitenkaan hinnankiroissa. Lokkeja tai muitakaan vesilintuja ei juuri näkynyt, siksi ruokaa voi pitää avoimen taivaan alla.



10.8.2013

Samoksen pääkaupunki on Samos

Niin,

Entinen pääkaupunki on Pythagoras, mutta kun sinne ei päässyt suuret risteilyalukset niin Vathy muutti nimensä Samokseksi ja siitä tehtiin pääkaupunki,

Paikallisbussit ajavat Pythagorionista Samokseen ja Kokkariin 1,7 E kertahintaan. Matkaa on kymmenisen kilometriä. Oudolta tuntuu kun paikallisetkin maksavat aina käteisellä, mitään sarjalippua tai muuta vuosikorttia ei heillä näkynyt olevan.

Sama bussi kiertää Samoksesta palattaessa lentokentän tai Mytilinin vuoristokylän kautta. Eli mennään siis ihan Castro-vuoren korkeudellekin. Kylävierailu on aikaavievä jos menee kello kahden bussilla, seuraava tulee jolla pääsee pois, vasta puoli kuusi, -johtuu siestasta.

Samoksen kaupunki on ehkä jopa tylsempi kuin Pythagorion, mutta on siellä hieno keskusaukio. Mikä positiivista, ei Samoksen saarella taida olla yhtään supermarkettia. Toisaalta huonoa on ettei julkisilla paikoilla ole paljokaan penkkejä muuta kuin ravintoloissa. Jos haluaa levähtää, pitää tilata jotain tai istua rannan kiviaidalle.




Samoksen tunnuspatsas jököttää keskusaukiolla. Ylemmässä kuvassa näkyy ränsistynyt rauniorakennus taustalla.





Bussiaseman vieressä on tämä särkyneiden toiveiden hotelli. Minulle se toimii todisteena siitä miten betoniraudat alkavat hapertaa betonia kuivassakin ilmanalassa vääjäämättä. Ei tuota kunnosta mitenkään. Jos se olisi tehty kivestä niin korjattavissa olisi.  Kivikirkoissakin tosin ongelma on kivien välinen rappaus. Tampereen tuomiokirkon ulkokuoren kaikki kivet merkittiin, purettiin pois ja uudelleen asennettiin parikymmentä vuotta sitten. Samoin tehtiin juuri hiljan Helsingin rautatieaseman kellotornille.




Illalla ruoka oli sitten vasikkaa sipulihauteessa, 9,5 Euroa.  Rakisnapsi. Toisin kuin Kretalla Kotipolttoinen raki ei kuulunut ravintoloiden vakiotarjottaviin. Taitaa olla jokin poikkeuslaki Kreetalla siinä suhteessa. Viiniä sen sijaan Samoksella tehdään ihan piisaksi asti.

9.8.2013

Pythagoraan yhtälö

Niin,

Sitä tarvitaan jos haluaa tietää liki kaatuneen puun pituuden mittaamatta. Pitää vain mitata pituus maahan nähden ja latvan korkeus maasta. Ja sitten laskea. Pythagoras mietti sitä luolassaan Pythagorionilla.





Siitä hänelle patsas ja rintakuva tehtiin.

Pohjoispää kylästä on liikuntavammaisen kauhistus. Juurikaan jyrkempiä katuja ei voi tehdä ja miten lie kaatosateella on vesi virtaava.



Nurmikonhoitoa ei liiemmälti ole ja rakennusaineet voidaan louhia ihan omalta tontilta.
Ikiaikainen raunio ja nykyaikainen ympäristöjäte ritirinnan.




Päivän ruoka oli pekoniin kääritty kanavarras ja juoma Mythos.




Illalla soi sirtaki ja kitara.


8.8.2013

Marmorinen viimeinen leposija

Pythagorionin hautausmaa oli ortodoksiseen tyyliin kaunis. Kaikki haudatut olivat 2000-luvulta, vietäisiinköhän aiemmin haudattyja toisaalle? Haudankaivajan työ on täällä erilaista kuin suomessa. Matala syvennys ja marmoriset sarkofagit tekivät maiseman. Öljylamppu paloi ikitultaan monella haudalla ja vainajan kuva oli vielä useammassa.





Keskikuvan taustalla näkyy kaupungin ikiaikainen linnoitus. Ja tässä alla avoin hauta odottaa tulijaansa.


Pythagorionin Kristuksen kirkastuskirkko on kait Basilika. Se lienee vuodelta 1824, jolloin Samoslaiset torjuivat Turkkilaisten hyökkäyksen ja säilyivät edelleen itsenäisinä. 6. päivä Elokuuta on Samoslaisten merkkipäivä. Taistelu jatkui vielä neljä vuotta mutta Samos ei kuulunut Turkkiin eikä  Kreikkaan.

Kirkas valo hohtaa kirkastuskirkon takaa.




Basilikan sisäpihalla kasvaa villibasilika. Logothetiksen patsas on myös siinä keskellä. Logothesis julisti vallankumousen alkaneeksi yhdessä piispa Kyrilloksen kanssa vuonna 1821 ja he yhdessä saarelaisten kanssa häätivät turkkilaisen varuskunnan väen pois saarelta.




Päivän ruoka oli kalaruoka. 8,50 E, kevyt versio vihanneksineen.








Verkkokalastus on yleistä mutta myös tälläisiä autonrenkaan muotoisia rysiä näkyi kalastusveneissä.



Ja mikä parasta ravintoloiden interiööri on perin luonnonläheinen. Tässä sitruunapuut varjostivat ravintolan sisäpihaa ja kaskaat soittivat melodioitaan.




Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.