11.9.2013

Ympäristötaidetta

Niin,

Lapsuuteni Latovainiossa ei ollut sähkökaappeja tien varsilla. Joskus 60-luvun alussa oli vielä yksi puinen sähkömuuntajarakennus, mutta sekin purettiin ja uusi muuntaja pultattiin avoimen taivaan alle kahden sähkötolpan väliin.

Nykyisin asuinpaikkakunnallani on paljon tele- ja sähkökaappeja, jotka toimivat myös graffitien maalausalustoina. Jos pintamaali on graffitien poiston jälkeen päässyt kovin huonoon kuntoon, ne ei kelpaa enää siihenkään.

Jos olisin fiksu mies kehittäisin jonkilaisen halvan ja yleiskäyttöisen skordarin jolla voisi vaatettaa kaikki rumat kaapit. Jos ne töhrittäisiin tärviölle, vaihdettaisiin vaan uusi siihen päälle.

Olisi myös mahdollista tehdä nuorison kanssa sopimus että töhryjä saa tehdä ja purkkejakin kunnan varastolta hakea jos graffitit rajoittuvat niihin ja kukaan ei töhrisi toisten tekemiä graffiteja.




5 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Daa, kaappikortsut olisivat oiva keksintö mutta ovathan jotkut kaupungit oikein osoittaneet nuorisolle paikkoja joihin saapi tagejaan spreijalla. Se oli muuten jumalaton summa mitä esim. VR käyttää vaunujensa puhdistukseen, joskaan en sitä lahon pääni takia tähän hätään muista.

Murphy kirjoitti...

Niin,

Seuraava kuvasarjani onkin otettu sellaisesta seinästä. Se että halutaan oma puumerkki näkyvälle paikalle ei toimi oikein graffitiseinän tapauksessa. Joskin osittain ainakin.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin keskustassa esim Eerikinkadulla on pleksin alla kaapeissa valokuvia jotka viahdetaan noin kerran vuodessa. Yllättäen kaapeja ei sotketa. Halpa konsit.
Vanha muistelee: ennen vanhaan ei tosiaan maalattu Latovainiossa eikä Kuumassa muuntjia. Sitä vastoin kivitettiin posliinisia muuntajie;en minä mutta ne muut. Siitä ne keihäänheittäjät kehittyivät.

Murphy kirjoitti...

Niin,

Ruokoushuoneen ja Osuuskassan nurkilla nuoriso vietti aikaa ja jotain aksöniä piti olla. Tönittiin toisiamme, mopoilla runtailtiin ja minä heitin jäätyneellä kuusenkävyllä yhden kyltin rikki.
-kuriton sukupolvi

Äijä kirjoitti...

Ainahan ne sukupolvet on kurittomia. Pahanteossahan tuota tuli oltua, tosin tuommoinen maalitöhertely jäi tekemättä.

Minun ikäluokallani oli tapana vääntää koulun vaatenaulakoista sellaisen vaatekoukun yläosat (joihin oli kai tarkoitettu laitettavaksi päähine) poikki.
Talonmies tuskastui meihin, ja tuumi: "Prkl, täällä pitäis olla kaikki tehtynä metrin ratakiskosta. Ja just tastan metrin, sillä jos ne on lyhyempiä pätkiä, niin työ varastatton ne, jos pitempiä niin työ väännättön ne mutkalle. Mrrrrmmmh!"

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin, Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias...