7.12.2013

Latovainiossa teemakkaraa

Niin,

Tänään käydessäni kaupassa havaitsin että makkaratiski on totisesti erilainen kuin lapsuuteni Latovainossa. Täysin anhittomissa on nykyisin teemakkara jota ennen ostettiin palana. Nyt meetvurstit ja kinkkuleikkeet ovat vallanneet makkaratiskin.

Teemakkara oli kuin lauantaimakkaraa mutta rasvaklimppejä joukossa. Sipulitee oli sitten mausteisempaa ja berliininmakkara sitten oli jo lihaisampaa.

Latovainion osuuskaupassa Ensio Lahti siivutti käsin makkaran jos niin pyysi. Usein se ostettiin palana. Pekonimakkaraakin taisi olla mutta perin tyyristä. Lenkkimakkaroissa suosittua oli Suomimakkara ja Hakalan halpa. Raakamakkaraa meillä tehtiin kotona.

Kun sika vietiin teurastamoon, sieltä saattoi tilata sian suolet kotiin takaisin. Suolien saavuttua äiti teki ohraryyneistä ja lihasta sekä verestä sekoituksen jota hän työnsi katkaistulla lehmänsarvella suoliin. Niinhän likimain se makkara  tehdään vieläkin esimerkiksi Wurst Fennicalla.



Silloin kuin tuo verstas oli vielä Espoon Kauklahdessa siellä tuli käytyä. Eläköön tuoremakkara!

6 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Muistan lapsuudesta kun Osuuskaupassa myytiin suomimakkaraa ja erikois-suomimakkaraa. Se erikoinen oli hieman kalliimpaa. Ja sipulimakkara oli minusta herkkua.

Sanna kirjoitti...

Mun muistoni lapsuudesta oli K-kauppa Pietarissa tavattu kauppalappu, johon äiti oli laittanut "300g sipuliteetä"... mie syynäsin teehyllyt enkä löytäny semmosta teetä... lihatiskin takana oli myyjä, ja sitä arkana lähestyin kysyäkseni, mistä löydän moista. Se kysyi mitä saisi olla, ja mie mutisin "sipuliteetä..." ja voi mikä helpotus oli, kun myyjä reippaasti vaan että "no paljonko laitetaan?"

Mutta kyllä mie aikuisenakin tunnen itseni tosi usein tosi tyhmäksi.

Murphy kirjoitti...

Niin,

Eihän lapsi voi tietää kaikista hienoista teesekoituksista:)

Itselleni äiti laittoi kauppalapun jossa oli kaunokirjoituksella kirjoitettu jotain jonka luin "rusiryynejä". Sanoin sitten Ensiolle että "ruisryynejä".

Ei sellaista olekaan, -sanoi Ensio ja suositteli ruishiutaleita. Kotiin kun menin niin olisi kuulemma pitänyt olla "riisiryynejä".

Onko sellaistakaan nykyään? Riisejä vain eri muodoissaan.

Kaikkia vanhoja juttuja sitä putkahtaakin mieleen ihan muiden kertomusten perusteella :)

Sanna kirjoitti...

Hih, sama kuin Katariinasta tuli Kalaruna kaunokirjoituksella, kun unohtui teeviiva ja iipisteet... puhumattakaan Riipisen Miinasta...

Yksityisajattelija kirjoitti...

Haha! Juu, inkivääri, ruotsinkieliseltä kauppamoottorilta myyjättäreltä oli vaikeaa saada viiliin maustetta kun "va e' det för en färg, ee, eei meill' ole sellane' färi tääl'."
Vaikka kaapissa oli ja molemmilla kielillä luki että inkivääri ingefärä. Mutta kun ei ole maalia meillä niin ei.

Murphy kirjoitti...

Niin,

Miten lie fiinin vaikutuksen Osuuskaupassa olisin tehnytkään, jos Internet olisi ollut ja josko sieltä olisin jonkin Aasialaisen respetin ainesosia tiskillä lookisti vain luetellut?

Kevätsipulia, papaijaa, sitruunamelissaa ja limeä sun muuta?

-Poika aimontelee, Ensio olisi tokaissut.

Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.