4.10.2014

Elämän tienhaarassa

Niin,

Näinä laman aikoina ikävän moni on elämänsä tienhaarassa. Yrittäjät pohtivat liiketoimintansa jatkamismahdollisuuksia. Maanviljelijät hunteeraavat tuottajahintojen laskua ja kysynnän vähäisyyttä.

Valio on näemmä tuonut Suomi-Oltermannitkit tarjousmyyntiin heti venäläisten juustojen jälkeen. Osuustoimintakin kipuilee. Palkansaajat ovat jääneet työttömäksi tai palkkoja alennetaan kuten Finnairilla.

Ihmisiä masentaa ja on itsetuhoisuutta. Onko enää mitään toivoa vaiko tuhon tietäkö kuljemme?
Optimisti tai pessimisti näkee vain yhden vaihtoehdon kahden tien risteyksessäkin.


3 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Jonkun verran pessimisti voi oppia pois ajatusmallistaan ja uskoa aikojen paranevan. Ainakin omalla kohdallaan. Kun ei mieti pelkästään negatiivisia asioita, niin se Toivontiekin alkaa häämöttää, joskus.

Sanna kirjoitti...

Luin just, että joku raumalainen(kohan se oli) maanviljelijä valitti, että tilipussi on pienentyny jopa 8000 euroa kuukaudessa. Toki viljelijän pitää se leipänsä kesäaikana just tienata, enkä tiedä mikä systeemi niillä on tulojen vertailuun, mutta kahdeksan tonnia! Se on mun kahdeksan ja puolen kuukauden käteenjäävä eläke!

Muutenkin tuntui hullulta, että kun toivotaan aina hyvää satoa, niin sitten kun sellainen saadaan, niin voivotellaan, kun hinnat painuu niin alas. Olisko se paras vaihtoehto sitten vain huono sato ja siitä saatava satokorvaus?

Murphy kirjoitti...

Niin,

Maanviljelys on yritystoimintaa. Tuloista vähennetään uusinvestoinnit, korkomenot ja materiaalikulut. Poistojen vuoksi voi veroja minimoida mutta taseessakin pitäisi olla jotain jotta lainoille on vakuutta.

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin, Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias...