19.12.2014

Tarantula ja Viljami

Niin,

 Kanadan Viljami painiskelee nyt hämähäkkipelkoisen kanssa.

 Lapsuuteni Latovainiossa ei ollut syytä pelätä hämähäkkejä. Oli paljon liiterinnurkkia joissa niitä lymyili. Perimätietona kulki että ristilukin jos meni tappamaan joku sukulaisita kuolee pian. Ihan yhtä tosi juttu kun että jos katsoi huussin alle saa silmäänsä näärännäpyn.

 Kyllä se nykyisinkin vähän inhottavaa on kun menee sienimetsää ja saa naamaansa hämähäkinseitin. Koskaan ei näe sitä mihin se itse hämähäkki vilisti, tuliko puseronkauluksesta sisälle. Latovainiossa kun kerättiin heiniä seipäiltä sinne alle oli joinakin vuosina tehneet peltohiiret pesiään. Vaaleanpunaisia poikasia ihan järkijään ja siskoani inhotti. Söpöjähän ne oli karvattomia ja avuttomia.

Amazonilla voisi tavata Tarantulan, on niitä lemmikkeinä suomessakin. Se se olisi joltisenkin outoa kun sellainen ponnahtaisi hämärässä metsässä suoraan naamalle.


2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Mua ei hämähäkit kammota, paitsi ehkä ne isot varastohämähäkin rumilukset vähän. Mua inhottaa semmoset nivelikkäät tuhatjalkaiset, siirat ja sensellaiset. Pihtihäntä. Skorpioni ehdottomasti, jos niitä täällä luonnossa kävelis... valeskorpioni ei niinkään, se on jo liian pieni.

Rantakasvi kirjoitti...

Minä en inhoa hämähäkkejä mutta sitä en käsitä että tarantella tai vastaava otetaan lemmikiksi. En nukkuisi sellaisessa taloudessa.

Juopotteluun ja tulirokkoon voi kuolla.

Niin, Jopa Latovainiossakin, etenkin jos eletään vuotta 1916.