28.1.2015

Maidon tuottajahinta on 35 senttiä/litra

Niin,

Maito maksaa runsaan euron kaupassa, hinnan erotus jää välikäsiin. Meijereihin, kuljetuksiin, pakkauksiin, veroihin ja kaupalle. Ruotsissa tuottajahinta on 28 senttiä, en tiedä mitä se kaupassa siellä maksaa.

Aiemmin kun kuljetus oli vaikeampaa niin meijereitä oli joka toisessa kylässä. Kotoanikin ennen minun syntymää maito vietiin Minkiön meijeriin. Ihan siihen viereen missä nyt on museorautatieasema. Kotonani oli purueristeinen maitohuone jossa lypsetty maito säilyi vesijäähdytettynä vuorokauden. Tonkilla niitä kuljetettiin. Sittemmin tuli tankkikeräys ja tankkiautot. Maito vietiin myöhemmin Herajoen meijeriin.

Äitini lypsi lehmiä varmaan nelisenkymmentä vuotta. Tässä hän lypsää suomenkarjaa joka ei ollut mikään hyvä maidontuottajarotu. Näkeehän sen noista utareistakin jotka ovat minimaaliset. Naru lehmän ymprärillä oli kuulemma potkunestäjä. Lehmä oli potkuri joka rauhoittui kun luuli olevansa estetty. Tosin lehmän jalan anatomia on sellainen että tukeva kiriste tuossa kohtaa estää myös liikettä. Myöhemmin kotonani oli vastaava potkurauta joka laitettiin tuohon samaan kohtaan. Ikää tuossa äidilläni on selkeästi alle kaksikymmentä.



Piikkilangathan on nykyisin EU:ssa kielletty ja hyvä onkin. Lehmät repivät niissä itsensä melko pahasti. Menivät yli aitojen luvatta vehreämmille laitumille. Tissithän siinä alimmaisena oli roikkumassa mahan alla ja piikkeihin tarttumassa. Veri ja arpi keräsi sitten kärpäsiä ja haavat ei tahtoneet parantua. Salvaa kun laittoi niin lehmä pitkällä kielellään nuoli voiteet parempiin suihin, mitään suojaliivejä ei meillä ollut toisin kuin nykyisin käytetään. Nehän on nykyisin jalostettu niin että astuvat jopa itse omille utareilleen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin äitini lypsi pääasiassa ayrshirerotuisia lehmiä, yksi oli maatiasrotuakin, nimeltään lemmikki. Lauhkea ja leppoisa. Toista kuin tämä alakuvan kädennuolija joka oli joskus äkäinen mutta herutti hyvin. En enää muista tuon nimeä, kaikilla niillä nimi oli. Äitini oli syntynyt samana vuonna kuin tuo kuuluisa Mikkelin sotaveteraani Hannes Hynönen. Joten ei hän enää lypsä edes robottien avulla. Nykyisin keskimääräinen lehmäluku navetoissakin on 31 eli monikymmenkertainen entisaikoihin verraten. Rautelinin Emiliallakin siinä naapurissa oli vain yksi lehmä aikoinaan. -Vähemmän jos olisi niin voisiko sitä enää lehmätilaksi sanoakaan?




Jossain ihmeteltiin että miksi joku muu kuin loppuasiakas tai tuottaja määrää maidon litrahinnan? Lapsuuteni Latovainiosta muistan miten siihen aikaan oli myös suoramyyntiä ja verojakaan siitä ei maksettu. Tinkiläiset tulivat alumiinisine maitokannuineen kesäaikaan laitumelle ja odottamaan jotta äiti kaataisi osan maidosta heidän kannuunsa. Tuoretta, rasvaista ja pastoroimatonta ei laktoositonta ei iskukuumennettua. Odotuksen aikana oli tilaisuus kertoilla päivän kuulumiset. -Juoruta.


Käsinlypsyssä äiti lypsi ämpäriin ja kaatoi sen maidon siivilän läpi tonkkaan valuvaksi. Siivilään jäi lehmän hännästä irronneet kakkarat ja kärpäset. Kun viimeinen ämpärillinen oli kaadettu, äiti otti vanusuodattimen pois siivilästä ja puristi siihen imeytyneet maidot kissankuppiin. Kuivaksi puristetun suodattimen hän heitti pellolle. Useimmiten kissat senkin löysivät ja söivät sellaisenaan. Kissan maha ei kuitenkaan vanua sulattanut vaan se tuli sitten pitkulaiseksi muuttuneena myöhemmin ulos. Hiekkakasoista niitä vanupatruunoita sitten saattoi löytää vaikkei etsinytkään.

Tulihan sitten alipaineella toimiva sankolypsinkin kuvioihin mukaan. Laitumella ei ollut sähköä mutta traktorin ilmanotosta saattoi sopivalla adapterilla saada laitumellakin sankolypsimeen tarvittavan alipaineen. Vieläkin muistan sen tykyttimen säännöllisen tykytyksen.

21.1.2015

Rikollisen huono

Niin,

Maailmaa on puhuttanut epäonnistuneen huono pienen mattopiiskan näköinen vispilä. Yleensä ei epäonnistuneen tuotteen suunnittelijaa eikä myyjää rangaista sakoilla tai vankilalla, raipaniskuista puhumattakaan.

Ehkä syytä olisi. Paljon pahaa mieltä ne aiheuttavat ja ostajalle silkkaa häpeääkin. Hävettää että tuli langettua ja pakko kärsiä epäkäytännöllisyydestä jonkin aikaa.

Itse olen tottunut käyttämään teen ja kahvin kanssa sokerin sijasta hunajaa. Olen kokeillut kiinteää ja juoksevaa. Juoksevassa ongelma on sen annostelu ellei ole hyvä kaatonokka. Lidlistäkö ostin vai mistä lie löysin kuvantunlaisen kahvalla ja sulkuläpällä varustetun hunajapurkin. Siitä se alkoi se usean viikon piina.



Periaatteessa hyvä idea mutta tuo rakenne tuhrii kaikki paikat. Kun tuota kallistaa ja painaa läpän auki kaikki tuntuu menevän ok. Nokkaan jääneen tipan voi pyyhkiä sormeen ja sormen nuolaista mutta ylös muovitötteröön jää aikapommi:

Nokkasysteemi on kiinnitetty tuohon lasipurkkiin niin että yläosan hunajahyytelöä valuu itsekseen sieltä purkin ulkokylkeä alas ihan järkijään. Jos siihen laittaa taltrikin alle niin purkki hitsautuu hunajan kanssa siihen. Laitoin aina taitellun talouspyyhkeen siihen alle mutta hunaja imeytyi siitäkin läpi ja hitsautui hyllyyn.

Huh huh, onneksi nyt tuo satsi on loppu. Taidan ostaa seuraavaksi kiinteää hunajaa ja siirryn lusikkalohkojaksi

Olethan sinäkin naapurisi vartija?

Niin,

Uutisaiheena viime päivinä oli miten liettualainen varasliiga jäi kiinni. Tälläkin paikkakunnalla olivat rosvonneet omakotitaloja vuonna 2012. Vahinko on jo tapahtunut ja uusia rosmoja tulee. Päiväsaikaankin he menevät asuntoihin tai öisin, jos ovat havainneet ettei asunnossa ole liikettä ollut.

Poliisi on useasti kehoittanut seuraamaan naapuruston epämääräistä liikennettä ja hämärässä hiippailevia. Onhan siitäkin ehkä apua mutta yleensä ollaan jälkijättöisiä tai sitten tulee turhia poliisisoittoja sukulaisten vierailukäyntien johdosta.

Tuossa naapuritontilla olen jo useamman vuoden seurannut talon purkua, uuden rakentamista ja asukkaiden poismuuttotouhua. Nyt se on sisältä liki tyhjä mutta kyllä siellä silti liikettä näkyy vaikkei pihatöitä tehdäkään. Eilen outo pakettiauto tuli ja kaksi miestä liikkui sisään ja ulos, Menivät luukusta vintillekin ja varmaan oli omistajan tilaama asennustyö. Tuolla tavoin voi tehdä myös melko rauhassa asunnon tyhjennyskeikkoja. Tullaan pakulla ja haalarit päällä ja ollaan kuin oltaisiin asiallisella asialla. Erään espoolaisen omakotitalon pihaan ilmeistyi pari kesää takaperin pihan haravoitsijoita. Naapuri vain katseli että onpas tuollaisiakin yrittäjiä nykyaikana. Myöhemmin talon omistaja valitti että huusholli oli ryöstetty.

Jos olisin rosmo ja mulla olisi kaveri, alkaisin nyt talvisaikaan harjaamaan rappusia ja kolaamaan pihapolkuja. Kaveri menisi takaoven läpi ja hakisi ne naisväen kultakorut vaatekaapin sukkapinon takaa. Perintöhopeatkin messiin ja menoksi. Vintille en viitsisi kiivetä, vaatteet tulisi lasivillaisiksi.

Kaverin kyllä pyytäisin katsomaan myös jäteastian, likapyykkikorin sekä pakastimen sisällön. Ne kuulemma on sellaisia paikkoja johon arvoesineet kannattaa piilottaa kun pidemmäksi aikaa pois lähtee.


20.1.2015

Lipastin kirjasuositus.

Niin.
Sain vinkin kirjasta joka olikin melko mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu. Tuli luettua liki yhteen pötköön ja nyt sitten on vuorossa saman kirjailijan toinen eli Perinnönjako. Tuo Roope Lipastin Rajanaapuri on kuin omasta elämästäni kun olen aivan samoin seurannut naapuritontin tapahtumia. Rakennuksen purkua, uuden tekemistä ja sen myyntiä sekä tyhjenemistä.

Vielä en tiedä tuleeko siihen uudet asukkaat kun tänään päädyn luukusta meni vintille parikin miestä ja veteli sinne jotain johtoja. Olisikohan hälytysjärjestelmän asennusta tai sitten vain joku johdotus olisi unohtunut.




8.1.2015

Voihan spirulina

Niin,

Linssejä ostaessani siinä hyllyssä vieressä näin oudon nimen Spirulina. 12,95 E/100 gr siis 129 E /kg
Nettiä sitten tarkemmin tutkiessa selvisi että se on puhtaissa olosuhteissa kasvatettua ja kuivattua levää. Erittäin terveellistä ja laihduttavaa. Taitaisi siinä rahapussikin laihtua josko aamupuuron tekisi tuosta ja kymmenisen kiloa sitä kuukausittain söisi.

 Blogisivu tosin kertoo että viidelläkympillä pärjää, itse ostan vain Möllerin kalanmaksaöljyä ja se maksaa 10 E /100 kpl. Tokmannissa on tosin jokin kilpaileva tuote puolet halvemmalla. Kaipa näitä luontaistuotteita ja ravintolisiä ostellaan kun ihan sitä varten on omia kauppoja tälläkin paikkakunnalla.



6.1.2015

Pakastimen sulatus

Niin,

Nyt se taas oli oiva hetki sulattaa pakastin. Kun oli imurointi samalla menossa niin pölypussi pois ja imuri puhaltamaan 1700 W teholla lämpöä kaapin sisuksiin. Alkoi jäät ropista ritilöille. Mikähän pirun himo siinäkin on että kun alkavat irrota, pitää ihmisenpojan vielä lähteä lisäksi käsin auttelemaan ja hileitä alas rapsimaan? Naapuri aikoinaan puhkaisi pakastelokerikkonsa kylmäkennon kun meni ja leipäveitsellä autteli. Korjaus maksoi liki saman kuin uusi jääkaappi.

Menisiköhän kotivakuutukseen kun sanoisi että joku outo tuli ja typeryyttään puhkoi kennon?



1.1.2015

Kuuman Kartanon tienoo

Niin,

Aiemminkin kirjoitin kartanosta mutta näin vuoden aluksi tuli hajanaisia ajatuksia. Kartanon rakennukset ovat näemmä myynnissä,

Siinä tien vieressä oli lampi josta käytiin haavilla ottamassa ruutanoita haukisyöteiksi. Siis me ja Ookreenin Pentti sekä Alangon moottoripyöräilevät veljekset. En ihan tarkkaan tiedä missä Kuuman nuoriso kulutti aikaansa tai kokoontui ennen iltarientoihinsa lähtöä. Saviniemen Markku on kirjoittanut jostain kivestä Siron tienhaarassa ja toisaalta kaupalla oli sellainen tasainen hiekkakenttä, siellä olisi mopoille ollut runtailutilaa, penkkejä ehkä ei.

Joka tapauksessa Latovainiolaisilla oli osuuskassan katos jossa joutilaat saattoivat tirpata penneillä ja vähän töniä nahistellakin. Jengiytyminen littyi paljolti koulupiirijakoon. Oppikoululaiset eriytyivät sekä Kuuman ja Latovainon koulut toimivat kaveripiirijakona.

 Nikanderin tienoilla oli harmaa vyöhyke jossa koulupiiri jakaantui ja joka talossa ei ollut illan selkään lähtijöitäkään, tehtiin töitä tai luettiin läksyjä. Joskus Kuuman porukka ajeli mopoillaan ehkäpä Rehtilän kioskille asti. Olin todistamassa ilkivaltaa kun tälläisessä tilanteessa mopo jätettiin vartioimatta latovainion postin nurkille. Rajaseudun jätkä avasi bensatankin korkin ja kusi aiemman alakoulukaverinsa tankkiin. Olisiko tässä ollut oppikoulu-kansakoulu syndroomakateus? Tosin kotioloistahan se  paha olo ja jonkinmoisten keppostelun tarve paljon myös heijastuu. Kepponen on harmiton pila joka saattaa vain myöhemmin jopa osallistakin naurattaa mutta jo silloin pidin tuota alhaisena ilkivaltana.

Myöhemmin kun Seppo polki käynnistymätöntä mopoaan kotia kohti kuin polkupyörää, minulle tuli outo olo kun kaverit vaan nauroivat. Joillakuilla on inhottava tapa nauttia toisten pinhuusista ikäänkuin se olisi itselle voimaanuttavaa. Pahojani minäkin tein, mutten uskaltanut sivullisille ihmisille. Kerran heitin jäätyneellä kuusenkävyllä kassan aukiolokyltin halki. Kiusattiin Maijaa kun hän oli postissa töissä. Ajoi meidät luudalla ulos pois häiritsemästä.

Toisella kertaa porukka oli mustasukkainen Kiipun sällille. Tuli riiustelemaan Latovainion tyttöä ja jätti polkupyöränsä kakkostien risteykseen parkkiin. Rajaseudun sällillä oli ruuvimeisseli taskussa ja hän iski satulaan monta reikää. Pyörä lähetettiin menemään yksinään alas kohti Mattilan siltaa pariinkiin otteeseen. Ei se kuitenkaan ajokelvottomaksi särkynyt, mutta outoa oli taas olla siinäkin porukassa.

Ja sitten puolisen vuotta myöhemmin Hakalan kauppias eli Reijo kertoi eräissä juhlissa muille miehille miten hän oli korjannut erään pojan mopoa, jälleen kuuntelin sivusta. Latovainiossa oli kait laitettu sokeria tankkiin. Sokeria sen täytyi olla kun se kaasuttimen tukkinut aine oli kiteytynyt joka paikkaan. Minä olin hiljaa kun siis vain sivusta kuuntelin. Terveellisempää olla sekaantumatta ja ei se oikea tieto enää mitään auta. Joku vaan voisi saada turpaansa ja koston kierre alkaisi.


Höyryjuna ja asema.

Niin, Humppila- Minkiö- Jokioinen kapearaiteinen lähti talvitauolle.