1.1.2015

Kuuman Kartanon tienoo

Niin,

Aiemminkin kirjoitin kartanosta mutta näin vuoden aluksi tuli hajanaisia ajatuksia. Kartanon rakennukset ovat näemmä myynnissä,

Siinä tien vieressä oli lampi josta käytiin haavilla ottamassa ruutanoita haukisyöteiksi. Siis me ja Ookreenin Pentti sekä Alangon moottoripyöräilevät veljekset. En ihan tarkkaan tiedä missä Kuuman nuoriso kulutti aikaansa tai kokoontui ennen iltarientoihinsa lähtöä. Saviniemen Markku on kirjoittanut jostain kivestä Siron tienhaarassa ja toisaalta kaupalla oli sellainen tasainen hiekkakenttä, siellä olisi mopoille ollut runtailutilaa, penkkejä ehkä ei.

Joka tapauksessa Latovainiolaisilla oli osuuskassan katos jossa joutilaat saattoivat tirpata penneillä ja vähän töniä nahistellakin. Jengiytyminen littyi paljolti koulupiirijakoon. Oppikoululaiset eriytyivät sekä Kuuman ja Latovainon koulut toimivat kaveripiirijakona.

 Nikanderin tienoilla oli harmaa vyöhyke jossa koulupiiri jakaantui ja joka talossa ei ollut illan selkään lähtijöitäkään, tehtiin töitä tai luettiin läksyjä. Joskus Kuuman porukka ajeli mopoillaan ehkäpä Rehtilän kioskille asti. Olin todistamassa ilkivaltaa kun tälläisessä tilanteessa mopo jätettiin vartioimatta latovainion postin nurkille. Rajaseudun jätkä avasi bensatankin korkin ja kusi aiemman alakoulukaverinsa tankkiin. Olisiko tässä ollut oppikoulu-kansakoulu syndroomakateus? Tosin kotioloistahan se  paha olo ja jonkinmoisten keppostelun tarve paljon myös heijastuu. Kepponen on harmiton pila joka saattaa vain myöhemmin jopa osallistakin naurattaa mutta jo silloin pidin tuota alhaisena ilkivaltana.

Myöhemmin kun Seppo polki käynnistymätöntä mopoaan kotia kohti kuin polkupyörää, minulle tuli outo olo kun kaverit vaan nauroivat. Joillakuilla on inhottava tapa nauttia toisten pinhuusista ikäänkuin se olisi itselle voimaanuttavaa. Pahojani minäkin tein, mutten uskaltanut sivullisille ihmisille. Kerran heitin jäätyneellä kuusenkävyllä kassan aukiolokyltin halki. Kiusattiin Maijaa kun hän oli postissa töissä. Ajoi meidät luudalla ulos pois häiritsemästä.

Toisella kertaa porukka oli mustasukkainen Kiipun sällille. Tuli riiustelemaan Latovainion tyttöä ja jätti polkupyöränsä kakkostien risteykseen parkkiin. Rajaseudun sällillä oli ruuvimeisseli taskussa ja hän iski satulaan monta reikää. Pyörä lähetettiin menemään yksinään alas kohti Mattilan siltaa pariinkiin otteeseen. Ei se kuitenkaan ajokelvottomaksi särkynyt, mutta outoa oli taas olla siinäkin porukassa.

Ja sitten puolisen vuotta myöhemmin Hakalan kauppias eli Reijo kertoi eräissä juhlissa muille miehille miten hän oli korjannut erään pojan mopoa, jälleen kuuntelin sivusta. Latovainiossa oli kait laitettu sokeria tankkiin. Sokeria sen täytyi olla kun se kaasuttimen tukkinut aine oli kiteytynyt joka paikkaan. Minä olin hiljaa kun siis vain sivusta kuuntelin. Terveellisempää olla sekaantumatta ja ei se oikea tieto enää mitään auta. Joku vaan voisi saada turpaansa ja koston kierre alkaisi.


Ei kommentteja:

Juopotteluun ja tulirokkoon voi kuolla.

Niin, Jopa Latovainiossakin, etenkin jos eletään vuotta 1916.