31.7.2017

Turhaa, aivan turhaa

Niin,

Havukka-ahon ajattelija tuli ja meni telkkarissa useassa osassa. Katsoin sen aikanaan elokuvissakin ja kuoliaaksinaurattaja ei saanut minua hengiltä vaikka aika kehveli oli asusteensa ja ihokin kesi perin paljon.

Jos oikein ajatellaan kukahan se on kautta aikain ollut Latovainion ikimuistettavin henkilö tai mikähän se lie ihmisen tai latovainiolaisenkaan elämän tarkoitus? Ei kukaan osaa hyvin vastata. Minä muistan hyvin Ruunon ja Lyylin, jos patsaita ruvettaisiin perustamaan niin he saisivat puolestani patsaan ja Sylvi myös, kaikki leukamäen väkeä.

Useimman ihmisen elämä on kuitenkin vain kuin vilahdus. Siitä ei jää mitään jälkeä, ellei hän satu olemaan toisena osapuolena uuden ihmisen aikaansaamistapahtumassa jossain ihmisketjussa.

Entä ne ihmiset, jotka saavat aikaan jotain? Heidänkin joukossaan on runsaasti erilaisuutta. Jotkut uskovat jättävänsä omat jälkensä kirjoittamalla allekirjoituksena nimeään tärkeisiin papereihin, jotkut kuvittelevat elävänsä kuolemansa jälkeenkin oltuaan jossain tärkeässä virassa, ylipäällikkönä, alivaltiosihteerinä, kansanedustajana, ylilääkärinä tms. jne. - Mikä on totuus heidän kohdallaan? Tuskinpa mikään. Heidät unohdetaan tyystin. Sen jälkeen kun heidät on haudattu tai tuhkattu, yleisellä tasolla. Joku sukulainen voi vielä haikailla hänen peräänsä, mutta suurelta yleisöltä on hänen elämänsä puhki. Ohi. Kukaan ei tiedä heidän saavutuksistaan. Onko niitä enää edes olemassa?

Turhaa on tännekin näitä pohtia tai ylipäätään mitään kirjoittaa, pitäisi olla ja elää vaan.

Turhaa on elämä. Turhaa kaikki ponnistelu ja yrittäminen. Niistä ei jää mitään jälkeä. Ihminen on yleensä hyvin katoava olento. Onko se hyvä vai paha? Itse kallistun hyvän puolelle. Mitä iloa on kuolleelle jos hänestä tehdään patsas, tai hänen nimeään mainitaan erilaisista suista, vihaisina tai iloisina. Niinkuin Mannerheimikin esimerkiksi.

Sukutukimusta voi tehdä ja löytää sieltä patsaita saaneita henkilöitä, itsekin olen tosi kaukaista sukua Miina Sillanpäälle, onko silläkään mitään lisäarvoa, Miinakin oli vaan ihminen.

Maapallo kulkee reitillään jopa ilman ihmisiä niin kauan kuin kulkee. Sitten se muuttuu mustaksi aukoksi tai joksikin muuksi, tai sulaa mahdottomuuteensa, unelmaansa, ja vie viimeisenkin ihmisen mennessään. Mihin? Sitä emme tiedä.
Kaikki ponnistelu ja aikaansaaminen on ollut turhaa.

Jos osaisi niin pitäisi elää elämäämme iloisina ja nauttien. Huolettomina. Tai moni sanoo että ei voi kun on murheita ja kun on velkaakin ja lastenkin tulevaisuus huolettaa. Auttaako se murehtiminenkaan? ei. Olkaamme otettuja siitä ilosta, että miljardeista siittiöiden kilpajuoksuista me olemme voittajia! Saamme uteliaina kurkistella millaista on elämä maanpallon päällä. Ihailkaamme luontoa. Se on parasta ja monimuotoisinta, mitä maapallolla on katsomisen arvoista. Sekin kestää vain aikansa.

Tänään menin heti aamusella mustikkaan mutta eihän siellä ollut kuin vajaa litra poimittavaksi. Poimin sen mutta sain myös puolitoista litraa kanttarelleja ja tein juuri äsken niistä munakkaan ja söin. Ja viime viikolla olin toisessa metsässä ja löysin mustikoiden lisäksi järkyttävän suuren kusiaispesän. Se oli iso ja merkittävä saavutus tuolta yhteisöltä, ihmiset ei pystyisi koskaan moiseen yhteistyöhön niin olemattomalla palkalla.


2 kommenttia:

RH kirjoitti...

Mie en halua ees hautajaisia, hautapaikasta ja -kivestä puhumattakaan. Tällä hetkellä tuntuu kaikki TODELLA turhalta.

Murphy kirjoitti...

Niin, jonain päivänä kun saat pienen lapsenlapsen syliisi, mieli muuttuu ainakin hetkeksi.

Turhaa, aivan turhaa

Niin, Havukka-ahon ajattelija tuli ja meni telkkarissa useassa osassa. Katsoin sen aikanaan elokuvissakin ja kuoliaaksinaurattaja ei ...