Sinikka herättää Riston jo ennen kuutta koska hänen täytyy lähteä. Ristolle on jätetty keittiöön voileipää ja termariin kahvia. Sinikka pyytää vielä varmistamaan että ovi menee lukkoon kun Risto poistuu.
Risto on nyt yksin isossa lukaalissa. Olo on hieman outo kun talon omistajakaan ei tiedä hänen täällä olostaan. Nopeasti Risto tekee aamutoimet ja ajaa autokeitaalle tankkaamaan autonsa.
Hän myös menee hetkeksi baariin lukemaan päivän aviisit ja miettimään mitä nyt tekisi.
Pyörittelee Turkka Malin käyntikorttia sormiensa välissä ja muistelee aikaa jolloin hän sai Mika ja Turkka Malin demokasetin kuunneltavakseen. Vorssalaismurteella laulelut laulut jopa ärsyttävät joitakuita, mutta tältä seudulta kotoisin olevia ja nykyisin muualla asuvia ne viehättävät. Asiassa on sama kotiseutukaiho kuin amerikansuomalaisilla syttyy sieluun aina suomenkieltä kuullessaan.
Poikien ensimmäinen levy oli Runkomäen iltamat. Siinä oli yksi kappale "mää ja hiljane Viljane". Siinä laulussa mää ja hiljane Viljane sekä Viljasen pontiakki seikkailivat Helsingissä. Viljanen oli hiljainen ja totinen mies. Helsingissä pissahädän yllättäessä meni ja virtsasi kadunreunaan. Tuli poliisi ja sanoi: "ei täällä saa kuseksella, se maksaa nyt kympin". "Tossa on kakskymppiä, kuse sääki" -sanoi Viljanen ja antoi rahat poliisille.
Oli myös kappale "anteeks Nieminen". Paikkakunnalla oli eräs Nieminen joka tarjosi aina "anteeks" -sanaa kysymyslauseidensa loppuun tai alkuun. Saattoi myös sanoa sen kiitoksen sijaan ja sai kantaa tuollaista lempinimeä läpi elämänsä. Laulu päättyy sanoihin: "anteeks Nieminen, kun susta laulun tein".
Laulu pumpulienkeleistä ja muut paikalliseen historiaan liittyvät tekstit ovat melkolailla sisäpiirin juttuja ja juju ei varmaan aukene esim. savolaisille. Lisäksi ei poikien laulunääni ehkä ole kaikista melodisemmasta päästä, joten Tom Jonesin veroinen maailmanmaine jää heiltä ehkä saavuttamatta. Toisaalta ei Tom Jones olisi lainkaan yhtä suosittu esiintyjä jonkun rakennuksen harjannostajaisissa, joten puntit ovat tasan tältä osin.
30.5.2006
29.5.2006
Murheenkryyni
Turkka Mali tulee juttelemaan Riston viereen sohvalle. Risto ei oikein tiedä mistä juttelisi ja keksii yhtä'äkkiä hyvän huumoriaiheen. Pierutyyny on Riston mielestä ihmiskunnan kehittämistä esineistä ehkä juuri se joka on matkaansaattanut eniten hyväntahtoista iloa ja naurua.
Risto kertoo Turkalle pitkät tarinat pierutyynystä ja kuinka se tulisi Turkankin sisällyttää harjannostajaisohjelmistoonsa. Turkka naurahtaa mutta ei tyrmää kokonaan ajatusta. Risto kysyy myös keskustelun sopivassa taukopaikassa, olisiko Turkalla tietoa tilapäisestä majapaikasta.
Turkka lupaa kysyä asiaa tuttavapiiriltään, joka onkin todella laaja. On Pertti Munck ja Ilkka Joenpalo, joilla on valtaa sekä asemaa. Jos ei muuta järjesty niin tulet muutamaksi yöksi meille Murheenkryyniin.
Turkka on nimennyt aikoinaan isoisänsäkin omistamankin ison talon sen vaatiman jatkuvan remontin vuoksi uudelleen. Uudelleen se tuli myös suvun haltuun kun Turkka otti ison pankkilainan. Kaikki ikkunat uusittiin ja pihalle rakennettiin tenniskenttä, ulkovuoraus uusittiin ja siinä yhteydessä Turkka maalasi verhouslaudat sisäpuoleltakin, -vahingossa.
Risto on hieman kiusaantunut, hän ei ole tottunut tällä tavoin vonkaamaan yöpymisiä ihmisten nurkkiin. Jokaisella on oma perheensä ja yksityisyytensä. Turkallakin on vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta sekä koira.
Turkka antaa käyntikorttinsa ja poistuu jo synkkenevään yöhön yhdessä Eki Liikasen kanssa.
Sinikka alkaa tehdä petiä Ristolle vinttikamariin ja vihjaa jo muillekin että olisi aika poistua, hänellä on aikainen herätys.
Vinttikamarissa ei uni tahdo tulla silmään. Seinillä on valokuvia Alpo Suhosen Chigagon ajoilta ja muuta jääkiekkorekvisiittaa. Ristolle tulee mieleen myös voisiko hän erakoitua samalla tavoin kuin Turkka Malin appiukko. Hän juopotteli ja muutti lopulta asumaan yksikseen Kiskon ja Pohjan kuntien rajamaille synkkään metsään. Jätti anopin yksikseen kahden lapsen kanssa.
Siellä tuo appiukko asusteli ja eli erakkona. Elonsa päättyi kun naapuri tuli eräänä iltana kylään koskenkorvapullon kanssa. Juopoteltiin ja tuli riitaa tontin rajasta. Appiukko oli tietä tehdessään koukannut puolisen metriä naapurin puolelta. Siitä syystä hän sai seitsemän pistoolinluotia vartaloonsa ja naapuri puolitoistavuotta vankilaa.
Testamenttia ei ollut ja appiukko ei ollut koskaan tunnustanut tyttäriään virallisesti omakseen, joten metsälammen rannalla ollut tila ja Pohjan säästöpankissa olevat rahat menivät hänen veljelleen.
Risto kertoo Turkalle pitkät tarinat pierutyynystä ja kuinka se tulisi Turkankin sisällyttää harjannostajaisohjelmistoonsa. Turkka naurahtaa mutta ei tyrmää kokonaan ajatusta. Risto kysyy myös keskustelun sopivassa taukopaikassa, olisiko Turkalla tietoa tilapäisestä majapaikasta.
Turkka lupaa kysyä asiaa tuttavapiiriltään, joka onkin todella laaja. On Pertti Munck ja Ilkka Joenpalo, joilla on valtaa sekä asemaa. Jos ei muuta järjesty niin tulet muutamaksi yöksi meille Murheenkryyniin.
Turkka on nimennyt aikoinaan isoisänsäkin omistamankin ison talon sen vaatiman jatkuvan remontin vuoksi uudelleen. Uudelleen se tuli myös suvun haltuun kun Turkka otti ison pankkilainan. Kaikki ikkunat uusittiin ja pihalle rakennettiin tenniskenttä, ulkovuoraus uusittiin ja siinä yhteydessä Turkka maalasi verhouslaudat sisäpuoleltakin, -vahingossa.
Risto on hieman kiusaantunut, hän ei ole tottunut tällä tavoin vonkaamaan yöpymisiä ihmisten nurkkiin. Jokaisella on oma perheensä ja yksityisyytensä. Turkallakin on vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta sekä koira.
Turkka antaa käyntikorttinsa ja poistuu jo synkkenevään yöhön yhdessä Eki Liikasen kanssa.
Sinikka alkaa tehdä petiä Ristolle vinttikamariin ja vihjaa jo muillekin että olisi aika poistua, hänellä on aikainen herätys.
Vinttikamarissa ei uni tahdo tulla silmään. Seinillä on valokuvia Alpo Suhosen Chigagon ajoilta ja muuta jääkiekkorekvisiittaa. Ristolle tulee mieleen myös voisiko hän erakoitua samalla tavoin kuin Turkka Malin appiukko. Hän juopotteli ja muutti lopulta asumaan yksikseen Kiskon ja Pohjan kuntien rajamaille synkkään metsään. Jätti anopin yksikseen kahden lapsen kanssa.
Siellä tuo appiukko asusteli ja eli erakkona. Elonsa päättyi kun naapuri tuli eräänä iltana kylään koskenkorvapullon kanssa. Juopoteltiin ja tuli riitaa tontin rajasta. Appiukko oli tietä tehdessään koukannut puolisen metriä naapurin puolelta. Siitä syystä hän sai seitsemän pistoolinluotia vartaloonsa ja naapuri puolitoistavuotta vankilaa.
Testamenttia ei ollut ja appiukko ei ollut koskaan tunnustanut tyttäriään virallisesti omakseen, joten metsälammen rannalla ollut tila ja Pohjan säästöpankissa olevat rahat menivät hänen veljelleen.
28.5.2006
Lapsuusmuistoja.
Turkkaa katsellessa Ristolle tulee mieleen lapsuusajat joita hän vietti paljon Pöljänterin seurana maalaistalossa. Turkan isän kollega oli sillä suunnalla Osmo Laine. Hän saattoi alulle valtaosan seutukunnan vasikoista ja porsaista.
Keinosiementäjän työsuoritus on melko selväpiirteinen ja kaupunkilaiselle ehkä kauhistuskin, mutta työtä siinä kuin mikä muukin palveluammatti. Myös eläinlääkäri joutuu maalla paljon raskaampiin ja sottaisempiin hommiin kuin jossain pieneläinklinikalla. Näissä hoitotoimenpiteissä on aina kolme osapuolta. Hoidettava joka ei sano mitään, on vain kärsivän näköinen ja elänlääkärin tehtävänä on sitten tietää tai arvata miksi. On myös eläimen omistaja joka on huolissaan omaisuudestaan tai lemmikistään. Lääkäri sitten kolmantena jonka vastuulla on ratkaisevat päätökset esim. ravi- tai ratsuhevosen kohtalosta.
Risto oli erään kerran Pöljäntereillä kun emäntä tuli hälyttämään kaiken liikenevän väen eläinlääkärin avuksi navetalle. Pöljäntereiden lehmä oli saanut poikimisen komplikaationa kohdun esiintyöntymän. Emäntä ottaa liinavaatekaapista puhtaita lakanoita, lämmittää kuumaa vettä ja on kovin hermostuneen oloinen. Risto näkee sielunsa silmin tuskaisen lehmän makaavan kohtu sontaruuhessa ja kohta tämän väen työntävän tuota elämän kehtoa takaisin paikkaan minne se on suunniteltukin olevaksi ja pysyväksi.
Ei Risto pikkupoikana silloin tuntenut että hänestä olevan apua ja herkkähermoisena jäikin pirttiin, kaikkien muiden, eli aktiivisen ja monenmoisia asioita nähneen sakin rientäessä lääkärin avuksi. Enää ei Risto muista miten siinä kävi lehmän loppujen lopuksi, mutta tämä rintamakarkuruus on hänen mielessään aina kun eläinlääkäristä puhetta syntyy.
Toiselta kertaa Risto muistaa kun yksi lehmä sai puhalluksen, eli söi liiaksi tuoretta ruohoa jolloin vatsaan syntyy liialti kaasua. Tämä kaasu ei poistu samalla tavoin helposti kuin esimerkiksi Ristolta tapahtuu jatkuvasti, vaan lehmä turpoaa ja voi jopa kuolla. Tuolloin tuo kyseinen lehmä ei kuitenkaan kuollut vaan selvisi kun sen etupää nostettiin korkeammalle ja lehmälle juotettiin runsaasti öljyä.
Keinosiementäjän työsuoritus on melko selväpiirteinen ja kaupunkilaiselle ehkä kauhistuskin, mutta työtä siinä kuin mikä muukin palveluammatti. Myös eläinlääkäri joutuu maalla paljon raskaampiin ja sottaisempiin hommiin kuin jossain pieneläinklinikalla. Näissä hoitotoimenpiteissä on aina kolme osapuolta. Hoidettava joka ei sano mitään, on vain kärsivän näköinen ja elänlääkärin tehtävänä on sitten tietää tai arvata miksi. On myös eläimen omistaja joka on huolissaan omaisuudestaan tai lemmikistään. Lääkäri sitten kolmantena jonka vastuulla on ratkaisevat päätökset esim. ravi- tai ratsuhevosen kohtalosta.
Risto oli erään kerran Pöljäntereillä kun emäntä tuli hälyttämään kaiken liikenevän väen eläinlääkärin avuksi navetalle. Pöljäntereiden lehmä oli saanut poikimisen komplikaationa kohdun esiintyöntymän. Emäntä ottaa liinavaatekaapista puhtaita lakanoita, lämmittää kuumaa vettä ja on kovin hermostuneen oloinen. Risto näkee sielunsa silmin tuskaisen lehmän makaavan kohtu sontaruuhessa ja kohta tämän väen työntävän tuota elämän kehtoa takaisin paikkaan minne se on suunniteltukin olevaksi ja pysyväksi.
Ei Risto pikkupoikana silloin tuntenut että hänestä olevan apua ja herkkähermoisena jäikin pirttiin, kaikkien muiden, eli aktiivisen ja monenmoisia asioita nähneen sakin rientäessä lääkärin avuksi. Enää ei Risto muista miten siinä kävi lehmän loppujen lopuksi, mutta tämä rintamakarkuruus on hänen mielessään aina kun eläinlääkäristä puhetta syntyy.
Toiselta kertaa Risto muistaa kun yksi lehmä sai puhalluksen, eli söi liiaksi tuoretta ruohoa jolloin vatsaan syntyy liialti kaasua. Tämä kaasu ei poistu samalla tavoin helposti kuin esimerkiksi Ristolta tapahtuu jatkuvasti, vaan lehmä turpoaa ja voi jopa kuolla. Tuolloin tuo kyseinen lehmä ei kuitenkaan kuollut vaan selvisi kun sen etupää nostettiin korkeammalle ja lehmälle juotettiin runsaasti öljyä.
27.5.2006
Markka Tuli
Turkka Mali tulee juttelemaan Riston kanssa mahdollisesta uudesta poikkitaiteellisesta produktiosta Helsingin tuleviin euroviisuihin. Turkka teki aikoinaan myös Anneli Saariston menestymättömyyskappaleen, Da Dolce Vitan.
Risto tuntee Turkan hyvin kouluajoiltaan. Turkka on keinosiementäjän poika ja opiskellut myöhemmin yhdessä Tampereella pedagogiaa Arja Korisevan kanssa. Turkan lapsuudenkoti sijaitsee Forssan Häiviässä, juuri siinä ennen Sanomalan painotaloa, Someron tien liittymässä.
Risto ei lämpene millekään typerille euroviisuille, mutta Holjille hän on aina himoinnut pääsevänsä pääesiintyjäksi. Se se vasta olisikin jotain.
Risto tuntee Turkan hyvin kouluajoiltaan. Turkka on keinosiementäjän poika ja opiskellut myöhemmin yhdessä Tampereella pedagogiaa Arja Korisevan kanssa. Turkan lapsuudenkoti sijaitsee Forssan Häiviässä, juuri siinä ennen Sanomalan painotaloa, Someron tien liittymässä.
Risto ei lämpene millekään typerille euroviisuille, mutta Holjille hän on aina himoinnut pääsevänsä pääesiintyjäksi. Se se vasta olisikin jotain.
26.5.2006
Ensiesittely
Talon näyttö onkin jo heti viikon päästä sunnuntaina. Tämä välittäjä sallii omistajan olevan mukana esittelemässä nurkkia. Ensimmäisenä pihalle kurvaa pariskunta pienen lapsen kanssa, rouvalla on maha pystyssä.
Katselevat huoneita, kurkistelevat kaappeihin ja nuuskuttelevat ilmaa homeen hajua havaitakseen. Sarista tuntuu oudolta päästää vieraita ihmisiä kotiinsa. Hän siivosi koko lauantaipäivän, mutta kaikki tuntuu silti kovin epäsiistiltä.
Pariskunta kurkistaa likapyykkikoriinkin kuin siellä olisi jotakin kiinteistön kunnosta kertovaa, -mukamas. Mies koputtelee yläkerran suihkuhuoneen klinkkereitä ja katselee taskulampulla kaakeleiden saumausten tummentumia. Rouva avaa astiakaappeja ja arvioi keittiön toimivuutta. Onneksi Sari on paperoinut astiahyllyt, se voi olla juuri se ratkaiseva ostopäätöksen innoittaja.
Koko aamupäivän Sari on polttanut tuoksuöljykulhossa piparilta tuoksuvaa öljyseosta. Ihmisille tulee alitajuntaisesti mielleyhtymä omaan lapsuuteen ja aikaan jolloin äiti paistoi pipareita. Kotona he sitten vertailevat kokemuksia eri näytöistä ja muistelevat ehkä että siellä kuutamotien talossa oli jokin kotoisa tunnelma.
Seuraava ostajakandidaatti on herraskaisen oloinen mieshenkilö. Kyselee kovasti tontin rakennusoikeudesta ja kaavoitustilanteesta. Nyrpistelee nenäänsä kun kuulee että kiinteistö on puolikas asunto-osakeyhtiöstä. -Varmaankin jokin grynderi joka tekee kiinteistöjalostusta. Jalostukseksi sanotaan sitä että ostetaan asumiskuntoinen omakotitalo isolla tontilla, puretaan se ja rakennetaan rivitalo samaan paikkaan.
Seuraavien kävijöiden kierrokselle Sari ei mene mukaan. Hänen päätään on alkanut särkeä ja masennus iskee pintaan. Hän ei vielä ihan tarkkaan tiedä minne hän muuttaa jos talo menee kaupaksi. Heidikin aloittaa kohta koulun ja olisi hyvä ettei tulisi uutta muuttoa ihan heti.
Sarin äiti asuu nykyisin Lapualla, se on liian kaukana. Kopparössä olisi vuokrattavana talviasuttava mökki Minnan ja Jussin naapurissa mutta se on talvisaikaan huonon tien takana.
Jotenkin tämä Espoo olisi ihan kiva vaikka äitiyslomansijaisuuspesti loppuu ihan pian laboratoriossa. Ehkä sitä jatketaan jos vakinainen jää hoitovapaalle, vielä sitä ei tiedä.
Orionilla olisi ollut työpaikkoja auki ja heillä on työsuhdeasuntojakin mutta Soukan asuntoalue ei tunnu lapsille hyvältä paikalta.
Sari on hämmennyksissä ja päivä päivältä vihaisempi Ristolle, mokomalle luuserin ketkaleelle joka perustaa perheen, mutta liukenee vastuustaan ja jättää heidät oman onnensa nojaan.
Katselevat huoneita, kurkistelevat kaappeihin ja nuuskuttelevat ilmaa homeen hajua havaitakseen. Sarista tuntuu oudolta päästää vieraita ihmisiä kotiinsa. Hän siivosi koko lauantaipäivän, mutta kaikki tuntuu silti kovin epäsiistiltä.
Pariskunta kurkistaa likapyykkikoriinkin kuin siellä olisi jotakin kiinteistön kunnosta kertovaa, -mukamas. Mies koputtelee yläkerran suihkuhuoneen klinkkereitä ja katselee taskulampulla kaakeleiden saumausten tummentumia. Rouva avaa astiakaappeja ja arvioi keittiön toimivuutta. Onneksi Sari on paperoinut astiahyllyt, se voi olla juuri se ratkaiseva ostopäätöksen innoittaja.
Koko aamupäivän Sari on polttanut tuoksuöljykulhossa piparilta tuoksuvaa öljyseosta. Ihmisille tulee alitajuntaisesti mielleyhtymä omaan lapsuuteen ja aikaan jolloin äiti paistoi pipareita. Kotona he sitten vertailevat kokemuksia eri näytöistä ja muistelevat ehkä että siellä kuutamotien talossa oli jokin kotoisa tunnelma.
Seuraava ostajakandidaatti on herraskaisen oloinen mieshenkilö. Kyselee kovasti tontin rakennusoikeudesta ja kaavoitustilanteesta. Nyrpistelee nenäänsä kun kuulee että kiinteistö on puolikas asunto-osakeyhtiöstä. -Varmaankin jokin grynderi joka tekee kiinteistöjalostusta. Jalostukseksi sanotaan sitä että ostetaan asumiskuntoinen omakotitalo isolla tontilla, puretaan se ja rakennetaan rivitalo samaan paikkaan.
Seuraavien kävijöiden kierrokselle Sari ei mene mukaan. Hänen päätään on alkanut särkeä ja masennus iskee pintaan. Hän ei vielä ihan tarkkaan tiedä minne hän muuttaa jos talo menee kaupaksi. Heidikin aloittaa kohta koulun ja olisi hyvä ettei tulisi uutta muuttoa ihan heti.
Sarin äiti asuu nykyisin Lapualla, se on liian kaukana. Kopparössä olisi vuokrattavana talviasuttava mökki Minnan ja Jussin naapurissa mutta se on talvisaikaan huonon tien takana.
Jotenkin tämä Espoo olisi ihan kiva vaikka äitiyslomansijaisuuspesti loppuu ihan pian laboratoriossa. Ehkä sitä jatketaan jos vakinainen jää hoitovapaalle, vielä sitä ei tiedä.
Orionilla olisi ollut työpaikkoja auki ja heillä on työsuhdeasuntojakin mutta Soukan asuntoalue ei tunnu lapsille hyvältä paikalta.
Sari on hämmennyksissä ja päivä päivältä vihaisempi Ristolle, mokomalle luuserin ketkaleelle joka perustaa perheen, mutta liukenee vastuustaan ja jättää heidät oman onnensa nojaan.
23.5.2006
Hallelujah
Myöhemmin selviää mitä tämä porukka on täällä tuumailemassa. Uutta viisukappaletta tietenkin.
Riston havaitessaan Eki Liikaselle syntyy kuningasidea.
Olisi mahdollista jatkaa Lordin viitoittamalla tiellä jos löytyisi viisi Riston näköistä kaveria jotka osaisivat pitää kovaa mekkalaa jonkinnäköiseen rytmiin.
Lordin ongelma on kuminaamioiden aiheuttama allergiareaktio kasvoihin. Se rajoittaa esiintymisiä ja juorulehdille annettavia haastatteluja. Riston näköistä kavereista koostuva porukka olisi kauhistuttavampi ja ei tarvitsisi maskeja lainkaan.
Eki kysyy mitä mieltä Risto itse on, lähteekö hän mukaan projektiin?
Jaa.........., e mää ny tiärä, ei sitä jaksas ittekää kuunnella semmosta kauheeta mekkalaa jos vaikka menestystä sit tulisiki. -vastaa Risto ja vääntää takapuolensa Apen nahkasohvalle.
Riston havaitessaan Eki Liikaselle syntyy kuningasidea.
Olisi mahdollista jatkaa Lordin viitoittamalla tiellä jos löytyisi viisi Riston näköistä kaveria jotka osaisivat pitää kovaa mekkalaa jonkinnäköiseen rytmiin.
Lordin ongelma on kuminaamioiden aiheuttama allergiareaktio kasvoihin. Se rajoittaa esiintymisiä ja juorulehdille annettavia haastatteluja. Riston näköistä kavereista koostuva porukka olisi kauhistuttavampi ja ei tarvitsisi maskeja lainkaan.
Eki kysyy mitä mieltä Risto itse on, lähteekö hän mukaan projektiin?
Jaa.........., e mää ny tiärä, ei sitä jaksas ittekää kuunnella semmosta kauheeta mekkalaa jos vaikka menestystä sit tulisiki. -vastaa Risto ja vääntää takapuolensa Apen nahkasohvalle.
19.5.2006
KOM
Sinikka pyytää sisään ja hyräilee vanhoja työväenlauluja, aivan Kaisa Korhosen tyylin.
Sisälle astuessaan Risto huomaa että täällähän on muitakin. Erkki jokkantii-Liikanen istuu keinutuolissa ja laulaa Anneli Saariston kanssa evakkolauluja.
Mika ja Turkka Mali säestää akustisella kitaralla. Jukka ja Pekka Loukiala olivat myös täällä, mutta ovat kuulemma jo lähteneet. Vesa Enne ja Timo Tervo tulevat kättelemään ja sanovat: "ajat yössä tulet tuolta kaukaa, sua desibelipellet alkaa masentaa".
Outoa, ei Risto osaa tuohon mitään vastata. -Pettäjän tielläkö olet? kysyy sivuhuoneesta Taisto Ahlgrenin näköinen mies ja Risto hämmentyy lisää.
Mitä ihmeen kesseleiltä täällä on? Apen kämppä täynnä hoilottajia ja Apea ei missään.
Risto on täysin laulutaidoton ja vailla rytmitajua. Hentoinen sävelkorvakin paleltui vuoden -73 pakkasissa. Hän tuntee itsensä sivulliseksi mutta enää ei voi perääntyä.
Sisälle astuessaan Risto huomaa että täällähän on muitakin. Erkki jokkantii-Liikanen istuu keinutuolissa ja laulaa Anneli Saariston kanssa evakkolauluja.
Mika ja Turkka Mali säestää akustisella kitaralla. Jukka ja Pekka Loukiala olivat myös täällä, mutta ovat kuulemma jo lähteneet. Vesa Enne ja Timo Tervo tulevat kättelemään ja sanovat: "ajat yössä tulet tuolta kaukaa, sua desibelipellet alkaa masentaa".
Outoa, ei Risto osaa tuohon mitään vastata. -Pettäjän tielläkö olet? kysyy sivuhuoneesta Taisto Ahlgrenin näköinen mies ja Risto hämmentyy lisää.
Mitä ihmeen kesseleiltä täällä on? Apen kämppä täynnä hoilottajia ja Apea ei missään.
Risto on täysin laulutaidoton ja vailla rytmitajua. Hentoinen sävelkorvakin paleltui vuoden -73 pakkasissa. Hän tuntee itsensä sivulliseksi mutta enää ei voi perääntyä.
15.5.2006
Kauheeta, saha palaa
Risto lähestyy jo kehä kakkosta ja kuuntelee radiota. Siellä kerrotaan että Helsingin makasiinien ja Loimaan sahan palon sytyttäjäksi epäillään samaa miestä.
Silloin Risto muistaa kuin hän näki ja haistoi Pöljänterin vaatenaulakossa savunhajuisen hupparin.
Olisiko se Pöljänteri? Hän puhui jostain kulottamisestakin. Hitto soikoon , varmaan se on hän.
Nyt ei kyllä parane olla osallisena eikä kertoa kellekään edes käyneensä niillä main. Sarillekin voi sanoa vain että hoitokuuriin kuuluva nisäterapiatamma sai maitorauhastulehduksen ja se viimeiselle päivälle ajateltu terapiaosuus peruutettiin. Jotenkihan pitää selostaa miksi sitä palaillaan päivää aikaisemmin kotiin kuin piti.
Risto kurvaa jo kotipihalle. Pihalla oudonnäköinen hopeahohtoinen mersu. Sari joskus kertoi että Rolfilla on tuollainen. Rekkari Boss-1, kertoo myös jotakin omistajastaan. Miksi asunnon kaikki verhot ovat kiinni?
Risto astuu verannan kautta porstuaan. Jättää kenkänsä tampuuriin ja hipsuttelee matkalaukkuineen sisälle.
Silloin Risto muistaa kuin hän näki ja haistoi Pöljänterin vaatenaulakossa savunhajuisen hupparin.
Olisiko se Pöljänteri? Hän puhui jostain kulottamisestakin. Hitto soikoon , varmaan se on hän.
Nyt ei kyllä parane olla osallisena eikä kertoa kellekään edes käyneensä niillä main. Sarillekin voi sanoa vain että hoitokuuriin kuuluva nisäterapiatamma sai maitorauhastulehduksen ja se viimeiselle päivälle ajateltu terapiaosuus peruutettiin. Jotenkihan pitää selostaa miksi sitä palaillaan päivää aikaisemmin kotiin kuin piti.
Risto kurvaa jo kotipihalle. Pihalla oudonnäköinen hopeahohtoinen mersu. Sari joskus kertoi että Rolfilla on tuollainen. Rekkari Boss-1, kertoo myös jotakin omistajastaan. Miksi asunnon kaikki verhot ovat kiinni?
Risto astuu verannan kautta porstuaan. Jättää kenkänsä tampuuriin ja hipsuttelee matkalaukkuineen sisälle.
14.5.2006
Veikkolan suoralla
Se tulee mieleen. Anssi Kelahan se oli tietysti. Nyt se taas ei lähde pois mielestä millään.
Tässä kohdin YTV ja espoolaiset ovat olleet ovelia. Ovat tehneet suomen suurimman kaatopaikan -ämmässuon, ihan kiinni Kirkkonummen rajaan.
Vasemmalla on rintamamiestyylinen talo. Aivan kuin Riston lapsuudenkoti Loimaalla. Isänsä rakensi sen vuonna 1948. Naapuriin muutti myöhemmin taiteilija Ilpo Naamola. Naapurissa rintamamies tarvitsi lisää polttopuita ja valoa tontilleen. Hakkasi pois parikymmentä tiheää ja suurta kuusta.
Ilpo Naamolan, tuon patsaidentekijän maisema tärvääntyi ja hän menetti luomisvoimansa. Nosti oikeusjutun ja voitti lopulta korkeimmassa oikeusasteessa. Puiden kaato omalta maalta oli rikollista ja kriminaali tuomittiin maksamaan korvauksia luomisvoiman ehtymisestä.
Se masensi lopullisesti kuin hävitty sota neuvostoliitollekin. Ilpo Naamolan patsaspuisto on elää ja voi hyvin. Parikkalassakin on aivan tien reunassa myös patsaspuisto. Tekijällä mennyt hieman överiksi. Satoja betoni-ihmisiä pitkin maita ja mantuja. Monella on tekohampaat suussa.
Jos joku köyhä sattuu hukkaamaan omansa, sieltä voisi löytyä edullisesti uudet tilalle.
-tai ehkä sitten ei
Tässä kohdin YTV ja espoolaiset ovat olleet ovelia. Ovat tehneet suomen suurimman kaatopaikan -ämmässuon, ihan kiinni Kirkkonummen rajaan.
Vasemmalla on rintamamiestyylinen talo. Aivan kuin Riston lapsuudenkoti Loimaalla. Isänsä rakensi sen vuonna 1948. Naapuriin muutti myöhemmin taiteilija Ilpo Naamola. Naapurissa rintamamies tarvitsi lisää polttopuita ja valoa tontilleen. Hakkasi pois parikymmentä tiheää ja suurta kuusta.
Ilpo Naamolan, tuon patsaidentekijän maisema tärvääntyi ja hän menetti luomisvoimansa. Nosti oikeusjutun ja voitti lopulta korkeimmassa oikeusasteessa. Puiden kaato omalta maalta oli rikollista ja kriminaali tuomittiin maksamaan korvauksia luomisvoiman ehtymisestä.
Se masensi lopullisesti kuin hävitty sota neuvostoliitollekin. Ilpo Naamolan patsaspuisto on elää ja voi hyvin. Parikkalassakin on aivan tien reunassa myös patsaspuisto. Tekijällä mennyt hieman överiksi. Satoja betoni-ihmisiä pitkin maita ja mantuja. Monella on tekohampaat suussa.
Jos joku köyhä sattuu hukkaamaan omansa, sieltä voisi löytyä edullisesti uudet tilalle.
-tai ehkä sitten ei
12.5.2006
Ajatuksia
Ajaessaan Risto miettii onko hänessä jokin luonnevika. Mieliala vaihtelee ja nöksähdyksiä tulee ja menee. Olisi pitänyt käydä vanhalla kotimökilläkin mutta kun perinnönjaon yhteydessä riitaantui siskonsa kanssa niin ei sinnekään ole enää menemistä.
Risto hieman ajatteli lunastaa synnyinkotinsa itselleen kesänviettopaikaksi mutta ei halunnut maksaa siitä perikunnan pyytämää hintaa. Pitkän riitelyn jälkeen se päätyi siskolleen, joka onkin laittanut paikat hyvään timmiin.
Risto muistaa kuinka hän viimeisenä kesänä kävi jättämässä ikäänkuin hyvästit, hänelle niin rakkaille tanhuville. Kulki pihapolut ja katsasti puuliiterit vielä viimeisen kerran. Kurkisti myös pihan leikkimökkiin jossa hän vietti monta nuoruutensa eroottista tuokiota. Seuranaan hemaisevia alusasuisia neitokaisia ja kaikki hymyssä suin. -vain kuvina Anttilan luettelossa, mutta kumminkin.
Käveli myös tuolla kaivopolulla, jolla äitinsä eräänä talvipäivänä kaatui lonkkansa halki. Hän joutui sairaalaan, sai sairaalabakteerin ja jäi sille reissulle. Jos olisi Risto hoitanut hiekotusta tai rakentanut aikanaan vesijohdon sisälle, ei sitäkään tapahtumaketjua olisi tapahtunut.
Hieman hupaisaakin on muistella kuinka äitinsä jäämistöä jaettaessa sisarukset riitelivät vanhoista lumpuista ja joutavista lasikipoista. Siellä ne nyt on arabian ruoka-astiastot jaettuna neljään osaan joista nyt kellekään ei ole mitään iloa. Onneksi ei mitään kylän huutokauppaa järjestetty, jossa vainajan intiimejä alusvaatteita levitellään ja isäntämiehet huutaa kellastuneita kalsareita trasselitarpeikseen. -On Risto sellaisessakin tilaisuudessa ollut.
Mitään täältä ei mukaansa saa ja ei käärinliinoissa ole taskuja, -on hyvä aina muistaa. Ei se tarkoita sitä etteikö kauniita esineitä ja turvallista omaisuutta saisi jokainen kerätä ympärilleen, sen kuin vain taitaa. Siihen ei vaan saa kiintyä liiaksi ja sille ei saa tulla ahneeksi.
Risto muistaa elävästi tuon irtaimiston jakotilaisuuden. Kesken kiivaimman riitelyn Riston piti mennä yksikseen takapihalle ja hänen teki mieli huutaa paha mielensä pihalle. Ei äitinsä varmaan toivonut että hän perinnökseen jättäisi lapsilleen keskinäistä riitaa ja epäsopua. Talon takaa takaisin sisälle kiertäessään Risto silloin pysähtyi ja laski vetensä seinän vierustalle. Vasta hemputtaessaan hän huomasi että juuri siinä on kohta josta äiti aina leikkasi nokkosia keittojensa mausteeksi. - Olikohan sekin lorottelu jotenkin sopimaton teko ja huono hyvästijättö synnyinkodille?
Risto hieman ajatteli lunastaa synnyinkotinsa itselleen kesänviettopaikaksi mutta ei halunnut maksaa siitä perikunnan pyytämää hintaa. Pitkän riitelyn jälkeen se päätyi siskolleen, joka onkin laittanut paikat hyvään timmiin.
Risto muistaa kuinka hän viimeisenä kesänä kävi jättämässä ikäänkuin hyvästit, hänelle niin rakkaille tanhuville. Kulki pihapolut ja katsasti puuliiterit vielä viimeisen kerran. Kurkisti myös pihan leikkimökkiin jossa hän vietti monta nuoruutensa eroottista tuokiota. Seuranaan hemaisevia alusasuisia neitokaisia ja kaikki hymyssä suin. -vain kuvina Anttilan luettelossa, mutta kumminkin.
Käveli myös tuolla kaivopolulla, jolla äitinsä eräänä talvipäivänä kaatui lonkkansa halki. Hän joutui sairaalaan, sai sairaalabakteerin ja jäi sille reissulle. Jos olisi Risto hoitanut hiekotusta tai rakentanut aikanaan vesijohdon sisälle, ei sitäkään tapahtumaketjua olisi tapahtunut.
Hieman hupaisaakin on muistella kuinka äitinsä jäämistöä jaettaessa sisarukset riitelivät vanhoista lumpuista ja joutavista lasikipoista. Siellä ne nyt on arabian ruoka-astiastot jaettuna neljään osaan joista nyt kellekään ei ole mitään iloa. Onneksi ei mitään kylän huutokauppaa järjestetty, jossa vainajan intiimejä alusvaatteita levitellään ja isäntämiehet huutaa kellastuneita kalsareita trasselitarpeikseen. -On Risto sellaisessakin tilaisuudessa ollut.
Mitään täältä ei mukaansa saa ja ei käärinliinoissa ole taskuja, -on hyvä aina muistaa. Ei se tarkoita sitä etteikö kauniita esineitä ja turvallista omaisuutta saisi jokainen kerätä ympärilleen, sen kuin vain taitaa. Siihen ei vaan saa kiintyä liiaksi ja sille ei saa tulla ahneeksi.
Risto muistaa elävästi tuon irtaimiston jakotilaisuuden. Kesken kiivaimman riitelyn Riston piti mennä yksikseen takapihalle ja hänen teki mieli huutaa paha mielensä pihalle. Ei äitinsä varmaan toivonut että hän perinnökseen jättäisi lapsilleen keskinäistä riitaa ja epäsopua. Talon takaa takaisin sisälle kiertäessään Risto silloin pysähtyi ja laski vetensä seinän vierustalle. Vasta hemputtaessaan hän huomasi että juuri siinä on kohta josta äiti aina leikkasi nokkosia keittojensa mausteeksi. - Olikohan sekin lorottelu jotenkin sopimaton teko ja huono hyvästijättö synnyinkodille?
5.5.2006
Gulf huoltoasema.
Riston tankattua Karkkilassa ja siirryttyään pois mittarikentältä hän ajaa sivuun pihan parkkiruutuun, mennäkseen kahville. Tulee outo tunne kun vieressä on aivan samanlainen auto ja autossa istuu vähän samannäköinen mies kuin Risto itse. Tuo vain on vain paljon rumempi, isompi kaljulaikku päälaella ja roikkuvammat posket. -todennäköisesti varsinainen elämässä saamapuolelle jäänyt luuserin kekkeroosi.
Mies lukee suosittua "Kasi" -lehteä intensiiivisesti ja liikuttaa huuliaan samalla. On siinä ruma ja kesselinoloinen mies, mutta jotenkin Risto tuntee jonkin ihmeellisen magneettisen auran säteilyn hänen ja tuon miehen välillä.
Mikä ihmeen juttu mahtaa miehen huulia noin liikuttaa ja miksi mies on liikkeellä samanlaisella autolla kuin hänkin?
Ärsyttävän oloinen mies, vaikka istuu rauhassa autossaan. Oikein tekisi mieli mennä ja koppasta miestä turpiin. Miksiköhän joillekin miehille on rustattu niin ärsyttävä turpavärkki että se innostaa ensin koulukiusaamaan ja senjälkeen aikuisenakin vastaantulijoille tulee jokin vimma haastaa riitaa? -näin vaikka mies itse olisi aivan rauhallinen ja maailmojasyleilevän solidaaris-empaattinen yksilö.
-pitäisiköhän koputtaa auton sivulasiin ja kysyä: "mitäs siinä luet ja muita ihmisiä häiritset olemuksellasi"?
-tai jos vain antaisi olla ja menisi itse kahville.
Nyt se mies kaivaa nenäänsä!
-tuo on jo liikaa, ajattelee Risto ja koputtaa vieraan, mutta ruman miehen auton sivulasiin.
Mies lukee suosittua "Kasi" -lehteä intensiiivisesti ja liikuttaa huuliaan samalla. On siinä ruma ja kesselinoloinen mies, mutta jotenkin Risto tuntee jonkin ihmeellisen magneettisen auran säteilyn hänen ja tuon miehen välillä.
Mikä ihmeen juttu mahtaa miehen huulia noin liikuttaa ja miksi mies on liikkeellä samanlaisella autolla kuin hänkin?
Ärsyttävän oloinen mies, vaikka istuu rauhassa autossaan. Oikein tekisi mieli mennä ja koppasta miestä turpiin. Miksiköhän joillekin miehille on rustattu niin ärsyttävä turpavärkki että se innostaa ensin koulukiusaamaan ja senjälkeen aikuisenakin vastaantulijoille tulee jokin vimma haastaa riitaa? -näin vaikka mies itse olisi aivan rauhallinen ja maailmojasyleilevän solidaaris-empaattinen yksilö.
-pitäisiköhän koputtaa auton sivulasiin ja kysyä: "mitäs siinä luet ja muita ihmisiä häiritset olemuksellasi"?
-tai jos vain antaisi olla ja menisi itse kahville.
Nyt se mies kaivaa nenäänsä!
-tuo on jo liikaa, ajattelee Risto ja koputtaa vieraan, mutta ruman miehen auton sivulasiin.
2.5.2006
Hevoshoidoitta kotiin
Kotiin päättää Risto lähteä jo torstai-iltapäivänä. Hevoshoidoista ei tullut mitään ja ei juuri mistään muustakaan.
-no tulihan nuo saunan lauteet tehdyiksi.
Holjanteri heittää hänet mökille ja hän pakkaa vähät tavaransa. Ei hän tultuaan avannut edes matkalaukkuaan, vain olkalaukusta otti välttämättömimmät tavarat.
Lumi on sulanut jo kaikki ja pihakin hieman upottava. Tehty aikoinaan vain hevosia ja polkupyöriä varten.
Ristolla on aikaa vielä koukata tervehtimässä siskoa, äitiä ja isäänsä hautausmaalla.
Kevättyöt eivät ole vielä kalmistossa alkaneet. On jouluisia kynttilänkuoria ja metallisia lyhtyjä melko monen kiven edessä. Risto kävelee tuttua tietä. -samaa jota hän kulki myös kolmasti kantohihna olallaan.
Miksiköhän naisia ei kelpuuteta lainkaan kantamaan arkkua? Tuossahan olisi naisasialiikkeelle vielä sarkaa kynnettäväksi.
Entäs jos miespuoliset sukulaiset on harvassa ja naisväki haluaisikin laskea omaisensa maan poveen, saisikohan niin tehdä pyydettäessä?
Suurin pelko oli laskuvaiheessa kantohihnan irroitus. Jos yhteispeli ei olisi sovittu ja molemmat kantajat irroittaisivat hihnan arkun ollessa alhaalla, pitäisi jonkun kyyristyä se nostamaan pois montusta. -noloa.
Kerran Risto oli hautajaisissa jossa eräs sukulainen kompastui reunavalliin ja tahri itsensä pahasti kuraan.
Pahimmillaan voisi montun reuna pettää ja seppeleenlaskija pudota romahtaa monttuun niin että arkku vain kopsahtaisi.
Kaikki niistävät nenäänsä kovasti aina avoimen haudan äärellä, onkohan tuo avoin hauta jokin nuhageneraattori?
Ristokin niisti silloin aikoinaan ja silmät sumeana luki seppeleen värssyä.
Siinä se on tuttu kivi. Sen tuntee jo rintamamieslaatastakin jos nimiä ei osaisi lukea. Edusta on siisti, on seurakunnan hoidossa.
Tuohon päälle voi myös jo haudata, mitenköhän ne seurakunnan miehet kaivavat silloin tarkasti ettei tule allaolevien luut esille?
Olisi pitänyt ostaa kukkia tai kynttilä. Ihan tyhjin käsin tuli mies, silloin harvoin kun käy niin pitäisi olla jotain matkassa. Muualla maailmassa tuodaan ruokaa ja juomaakin. Ketuthan ne vain kävisi tuosta hakemassa jos leipää olisi nyt muassaan tuonut.
Risto katsoo hetken nimiä ja kiveä. Pyyhkii silmänurkkaansa, kääntyy jo autolleen ja lähtee ajamaan kohti Olaria.
-no tulihan nuo saunan lauteet tehdyiksi.
Holjanteri heittää hänet mökille ja hän pakkaa vähät tavaransa. Ei hän tultuaan avannut edes matkalaukkuaan, vain olkalaukusta otti välttämättömimmät tavarat.
Lumi on sulanut jo kaikki ja pihakin hieman upottava. Tehty aikoinaan vain hevosia ja polkupyöriä varten.
Ristolla on aikaa vielä koukata tervehtimässä siskoa, äitiä ja isäänsä hautausmaalla.
Kevättyöt eivät ole vielä kalmistossa alkaneet. On jouluisia kynttilänkuoria ja metallisia lyhtyjä melko monen kiven edessä. Risto kävelee tuttua tietä. -samaa jota hän kulki myös kolmasti kantohihna olallaan.
Miksiköhän naisia ei kelpuuteta lainkaan kantamaan arkkua? Tuossahan olisi naisasialiikkeelle vielä sarkaa kynnettäväksi.
Entäs jos miespuoliset sukulaiset on harvassa ja naisväki haluaisikin laskea omaisensa maan poveen, saisikohan niin tehdä pyydettäessä?
Suurin pelko oli laskuvaiheessa kantohihnan irroitus. Jos yhteispeli ei olisi sovittu ja molemmat kantajat irroittaisivat hihnan arkun ollessa alhaalla, pitäisi jonkun kyyristyä se nostamaan pois montusta. -noloa.
Kerran Risto oli hautajaisissa jossa eräs sukulainen kompastui reunavalliin ja tahri itsensä pahasti kuraan.
Pahimmillaan voisi montun reuna pettää ja seppeleenlaskija pudota romahtaa monttuun niin että arkku vain kopsahtaisi.
Kaikki niistävät nenäänsä kovasti aina avoimen haudan äärellä, onkohan tuo avoin hauta jokin nuhageneraattori?
Ristokin niisti silloin aikoinaan ja silmät sumeana luki seppeleen värssyä.
Siinä se on tuttu kivi. Sen tuntee jo rintamamieslaatastakin jos nimiä ei osaisi lukea. Edusta on siisti, on seurakunnan hoidossa.
Tuohon päälle voi myös jo haudata, mitenköhän ne seurakunnan miehet kaivavat silloin tarkasti ettei tule allaolevien luut esille?
Olisi pitänyt ostaa kukkia tai kynttilä. Ihan tyhjin käsin tuli mies, silloin harvoin kun käy niin pitäisi olla jotain matkassa. Muualla maailmassa tuodaan ruokaa ja juomaakin. Ketuthan ne vain kävisi tuosta hakemassa jos leipää olisi nyt muassaan tuonut.
Risto katsoo hetken nimiä ja kiveä. Pyyhkii silmänurkkaansa, kääntyy jo autolleen ja lähtee ajamaan kohti Olaria.
27.4.2006
Nukkumatin luo
Haluaa myös Sari. Keskustelu Rolfin kanssa aivan lopuksi vääntäytyi alueelle joka sai hänet pahalle tuulelle.
Jotenkin tuli puheeksi Sarin lasten päivähoito ja lastenkasvatus.
Rolf alkoi kovasti tilittämään ja kritisoimaan sitä seikkaa että päiväkodeissa on enimmäkseen naisia "hoitotätsykköinä" -jota erityistä nimitystä hän vielä käytti.
Rolfin mielestä päiväkotihenkilökunnasta olisi oltava vähintään puolet miehiä ja heille maksettava sellaista palkkaa että miehetkin sillä pärjäisivät.
Erityisesti pojat saavat nyt kovin lässyn ja pehmomaisen kasvatuksen, etenkin yksinhuoltajaäitien pojat kaipaisivat kovempia arvoja. Ei mitään paperitaitosleikkejä vaan värikuula-ammuntaa ja moottoreiden kanssa roplaamista.
Sellaistahan se miesten miesmäinen elämäkin on.
Rolf kertoi että jos hän perustaisi yksityisen päiväkodin, hän palkkaisi sinne armeijasta eläkkeelle jääneitä upseereja ja työttömiä rakennusmiehia. Opettaisiin elämän perusarvoja, aivan kuten suojeluskuntapojissa aikoinaan.
Sari suutahti ja ei lähtenyt edes samaa matkaa autolle vaan livahti vessareissultaan nopeasti ulos. Jos olisi ollut jokin paukahtava ovi tuolla matkalla, niin sen paukahdus olisi kyllä kantautunut eteisestäkin Rolfin korviin.
Jotenkin tuli puheeksi Sarin lasten päivähoito ja lastenkasvatus.
Rolf alkoi kovasti tilittämään ja kritisoimaan sitä seikkaa että päiväkodeissa on enimmäkseen naisia "hoitotätsykköinä" -jota erityistä nimitystä hän vielä käytti.
Rolfin mielestä päiväkotihenkilökunnasta olisi oltava vähintään puolet miehiä ja heille maksettava sellaista palkkaa että miehetkin sillä pärjäisivät.
Erityisesti pojat saavat nyt kovin lässyn ja pehmomaisen kasvatuksen, etenkin yksinhuoltajaäitien pojat kaipaisivat kovempia arvoja. Ei mitään paperitaitosleikkejä vaan värikuula-ammuntaa ja moottoreiden kanssa roplaamista.
Sellaistahan se miesten miesmäinen elämäkin on.
Rolf kertoi että jos hän perustaisi yksityisen päiväkodin, hän palkkaisi sinne armeijasta eläkkeelle jääneitä upseereja ja työttömiä rakennusmiehia. Opettaisiin elämän perusarvoja, aivan kuten suojeluskuntapojissa aikoinaan.
Sari suutahti ja ei lähtenyt edes samaa matkaa autolle vaan livahti vessareissultaan nopeasti ulos. Jos olisi ollut jokin paukahtava ovi tuolla matkalla, niin sen paukahdus olisi kyllä kantautunut eteisestäkin Rolfin korviin.
26.4.2006
Holjanterin mamma.
Äiti Holjander, eli Holjanterin mamma on ihana pieni pyöreä ihminen. Hyväntahtoinen ja aina iloinen. Köyhissä oloissa kasvanut ja jo nuorena leskeksi jäänyt vai-ihminen.
Hän on kuin ihmiskunnan taimitarhan varjoon istutettu taimi, josta on karussa maassa kasvanut varsinainen jalopuu.
Vaikka hänkin on jo ikäihmisiä ja raskas reissu takana niin herää jo aikaisin ja keittää pojille puuroa. Ristokin herää radion musiikin soittoon, kuin seireenien laulukuoroon. Keittiössä on valmiina lämmintä puuroa ja kahvit kera tuliaisleivonnaisten.
Kyllä elämä on ihanaa, ajattelee Risto. Päänsärkykin on poissa ja kohta suu makeaa vettä täynnä.
Mamma hyräilee radion soitannan mukana " on Pariiseja täynnä tämä maa ...... ja Eiffeltorni joka kylää koristaa", kaataa lisää kahvia kyselee Sarin ja lasten kuulumisia. Tuo hyväntahtoinen nainen etsii komerostaan vielä lämpimiä villasukkia Riston jalkaan ja on kaikin tavoin ystävällinen.
Olisipa kaikki ikäihmiset hänen kaltaisiaan ja osaisimmepa antaa heille arvostusta heidän arvonsa mukaisesti.
Hän on kuin ihmiskunnan taimitarhan varjoon istutettu taimi, josta on karussa maassa kasvanut varsinainen jalopuu.
Vaikka hänkin on jo ikäihmisiä ja raskas reissu takana niin herää jo aikaisin ja keittää pojille puuroa. Ristokin herää radion musiikin soittoon, kuin seireenien laulukuoroon. Keittiössä on valmiina lämmintä puuroa ja kahvit kera tuliaisleivonnaisten.
Kyllä elämä on ihanaa, ajattelee Risto. Päänsärkykin on poissa ja kohta suu makeaa vettä täynnä.
Mamma hyräilee radion soitannan mukana " on Pariiseja täynnä tämä maa ...... ja Eiffeltorni joka kylää koristaa", kaataa lisää kahvia kyselee Sarin ja lasten kuulumisia. Tuo hyväntahtoinen nainen etsii komerostaan vielä lämpimiä villasukkia Riston jalkaan ja on kaikin tavoin ystävällinen.
Olisipa kaikki ikäihmiset hänen kaltaisiaan ja osaisimmepa antaa heille arvostusta heidän arvonsa mukaisesti.
24.4.2006
Lentokentälle ja Latovainioon
Pitihän se arvata että Holjanteri nukahti autoon heti kun piili hieman lämpesi. Pöljänteri menee yksin mammoja vastaan kun Ristokin jää autoon odottamaan.
Vuorokausi on jo vaihtunut ja Ristolla on outo tunne että kevätkin on kovin pitkällä. Ei ole montaa päivää kun hän vielä lapioi lunta mökin pihalta mutta nyt on jo kaikki sulaneet.
Kevät tulee nykyään nopeammin kuin ennen.
Porukkaa tulee hallista matkalaukkujensa kanssa ja suurin osa kovastikin päivettyneitä. Matka on takana ja rahat menneet. Joillakin on vielä useiden tuntien kotimatka jonnekin päin suomea. Ristoakin ramasee ja jotenkin harmittaa koko elämä.
Turhaan tuli mentyä Tulisuudelmaankin kuuntelemaan Konosen vuodatusta. Turhaan tuli katseltua toisten tanssimista, kun ei itse osaa niin tulee vain paha mieli. -Turhaan, aivan turhaan.
Hikinen mies rönöttää takapenkillä ja haisee kuin laama. Risto ostaa aina stick-deodorantteja. Säästösyistä hän ei kuitenkaan ota muovisuojusta pois vaan käyttää sitä sellaisenaan. -Eihän ne silloin tehoa kunnolla ja Risto haiseekin joka reiästä ja huokosesta kuin mätänevä ketunraato.
Mammat ja Pöljänteri tulevat pakaaseineen, tuntevat he Riston jottei suurempia esittelyjä kaivata. Holjanteri ei edes herää. Amerikanrauta lipuu myöhemmin vanhaa Vihdintietä pitkin Latovainiota kohti.
Tällä kertaa Ristolle tehdään peti Holjanterin kammariin ja mies kietoutuu filttiin kello neljä aamuyöstä. -Päätä särkee.
Vuorokausi on jo vaihtunut ja Ristolla on outo tunne että kevätkin on kovin pitkällä. Ei ole montaa päivää kun hän vielä lapioi lunta mökin pihalta mutta nyt on jo kaikki sulaneet.
Kevät tulee nykyään nopeammin kuin ennen.
Porukkaa tulee hallista matkalaukkujensa kanssa ja suurin osa kovastikin päivettyneitä. Matka on takana ja rahat menneet. Joillakin on vielä useiden tuntien kotimatka jonnekin päin suomea. Ristoakin ramasee ja jotenkin harmittaa koko elämä.
Turhaan tuli mentyä Tulisuudelmaankin kuuntelemaan Konosen vuodatusta. Turhaan tuli katseltua toisten tanssimista, kun ei itse osaa niin tulee vain paha mieli. -Turhaan, aivan turhaan.
Hikinen mies rönöttää takapenkillä ja haisee kuin laama. Risto ostaa aina stick-deodorantteja. Säästösyistä hän ei kuitenkaan ota muovisuojusta pois vaan käyttää sitä sellaisenaan. -Eihän ne silloin tehoa kunnolla ja Risto haiseekin joka reiästä ja huokosesta kuin mätänevä ketunraato.
Mammat ja Pöljänteri tulevat pakaaseineen, tuntevat he Riston jottei suurempia esittelyjä kaivata. Holjanteri ei edes herää. Amerikanrauta lipuu myöhemmin vanhaa Vihdintietä pitkin Latovainiota kohti.
Tällä kertaa Ristolle tehdään peti Holjanterin kammariin ja mies kietoutuu filttiin kello neljä aamuyöstä. -Päätä särkee.
22.4.2006
Paluu
Sari palaa lapsineen kotiin iltapäivällä. Ikävää on maata pitkään kyläreissuilla, siksi hän pakoitti itsensä ylös vaikka väsytti niin vietävästi.
Tulomatkalla hän pysähtyi Tähtelän risteyksen 51. huoltoasemalla tankkaamassa ja näki ilmoitustaululla seuraavan lapun:
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Valittiin kongressiin v. 1846/ Valittiin kongressiin v. 1946
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Valittiin presidentiksi tiistaina marraskuun 6. v.1860/ Valittiin presidentiksi tiistaina marraskuun 8. v..1960
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Seuraaja oli Johnson/ Seuraaja oli Johnson
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Andrew Johnson syntyi v. 1808/ Lyndon B. Johnson syntyi v. 1908
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincolnin murhaaja booth syntyi v. 1839 / Kennedyn murhaaja Oswald syntyi v.1939
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Booth ammuttiin / Oswald ammuttiin
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincolnin sihteeri oli Kennedy / Kennedyn sihteeri oli Lincoln
ABRAHAM LINCOLN/ JOHN F. KENNEDY
Sihteeri varoitti menemästä teatteriin / Sihteeri varoitti menemästä Dallasiin
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincoln sanoi murhapäivänä: on helppoa murhata presidentti/ Kennedy sanoi murhapäivänä: on helppoa murhata presidentti
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Teatteri jossa Lincoln ammuttiin oli Ford-teatteri/ Auto johon Kennedy murhattiin oli Ford Lincoln
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Murhaaja ampui teatterissa ja pakeni tavarataloon/ Murhaaja ampui tavaratalosta ja pakeni teatteriin
Hyvät jälkipolvet seuratkaa tarkoin ketkä valitaan kongressiin vuonna 2046.
-Mitähän tämäkin tarkoittaa? Sari pohti pitkään ajaessaan valvontakameroiden räpsyessä takaisin kotiinsa Espoon Olarin kuutamotielle.
Tulomatkalla hän pysähtyi Tähtelän risteyksen 51. huoltoasemalla tankkaamassa ja näki ilmoitustaululla seuraavan lapun:
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Valittiin kongressiin v. 1846/ Valittiin kongressiin v. 1946
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Valittiin presidentiksi tiistaina marraskuun 6. v.1860/ Valittiin presidentiksi tiistaina marraskuun 8. v..1960
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Seuraaja oli Johnson/ Seuraaja oli Johnson
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Andrew Johnson syntyi v. 1808/ Lyndon B. Johnson syntyi v. 1908
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincolnin murhaaja booth syntyi v. 1839 / Kennedyn murhaaja Oswald syntyi v.1939
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Booth ammuttiin / Oswald ammuttiin
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincolnin sihteeri oli Kennedy / Kennedyn sihteeri oli Lincoln
ABRAHAM LINCOLN/ JOHN F. KENNEDY
Sihteeri varoitti menemästä teatteriin / Sihteeri varoitti menemästä Dallasiin
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Lincoln sanoi murhapäivänä: on helppoa murhata presidentti/ Kennedy sanoi murhapäivänä: on helppoa murhata presidentti
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Teatteri jossa Lincoln ammuttiin oli Ford-teatteri/ Auto johon Kennedy murhattiin oli Ford Lincoln
ABRAHAM LINCOLN / JOHN F. KENNEDY
Murhaaja ampui teatterissa ja pakeni tavarataloon/ Murhaaja ampui tavaratalosta ja pakeni teatteriin
Hyvät jälkipolvet seuratkaa tarkoin ketkä valitaan kongressiin vuonna 2046.
-Mitähän tämäkin tarkoittaa? Sari pohti pitkään ajaessaan valvontakameroiden räpsyessä takaisin kotiinsa Espoon Olarin kuutamotielle.
22.3.2006
Vitjamunat
Miehet istuvat löylyssä, kolme vierekkäin kuin palvattavat porsaat. Holja pyyhkii hikeä kasvoiltaan ja roiskauttaa vedet kiukaalle, näin sillä on aina tapana tehdä vaikka nenäänsä pyyhkisi, -etovaa. Pöljä heittää löylyä ja laittaa hieman olutta löylyveden joukkoon. Maltaan tuoksu täyttää löylytilan ja kuumuus iskee vasten kasvoja.
Risto kumartuu kohti polviaan ja kurkkaa lauteiden alle. Kaikenmaailman törkyä ja roskaa, milloinkahan lie siivottu? Pöljän testikkelit roikkuvat laudepuiden raosta pitkällä alaspäin, on tuollaistenkin kanssa vaikea elää -miettii Risto. Jos tekee remonttia polvillaan niin voi jäädä jalan alle ja miten sen aina päättää kummassa puntissa pitää milloinkin?
Risto muistaa kerrotun vastaavasta miehestä joka meni alasti istumaan öljytynnyrin päälle. Pienempi tulppa oli auki ja munat menivät peräkkäin tynnyriin. Tynnyrissä ne kääntyivät vierekkäin ja mies ei enää päässykään ylös.
Piti leikata sivusta tynnyri auki ja ujuttaa pois reiästä peräkkäin, niinkuin olivat läpi tulleetkin.
Olisi se Pöljälläkin kova kimeä kiljaisu jos lauteiden alla olisi nyt villisika. Sika luulisi luumupuiden hedelmiksi ja näykkäisisi niin että rouskis vaan. -uh Ristoa puistatuttaa kun ajatteleekin, vaikka hän itse on prostataton mies.
Se tynnyriajatus jää pyörimään ikiluuppia Riston mieleen. Mielessään hän näkee kuinka alaston mies kävelee kohti kyläsepän pajaa ja peltileikkuria. Takana tulee kaksi miestä ja kantaa tynnyriä joka on kiinni miehen vehkeissä. Tasatahtia on mentävä eikä vastaantulijoille kannata jäädä kauheasti selittelemään. Jos olisi armeijassa niin kunniaa vastaantulevalle upseerille tehdessä ote pitäisi välillä irroittaa ja alastoman miehen mentävä maahan mahalleen makuulle ja tynnyri ahterin päälle siksi aikaa.
Risto ajattelee ottaa puheeksi eväs-nimityksen tässä maalaisympäristössä jossa siitä ei varmaan ole puhuttu. -Kuules Holja, mitäs mieltä sinä olisit jos joku nimittelisi sinua selän takana evääksi? -kysyy Risto ja heittää vuorostaan kipollisen vettä kiukaalle. - vai evvääksi..., mites kukaan semmooseks .. mutta eihän se kivalta tuntuus, ihan kuin joksikin makkaranpalaksi tai aivottomaksi lihakimpaleeksi haukuttaisiin, sanoo Holja ja kyyristyy hänkin jo kumaraan kun kuuma vesihöyry kiirii ylälauteille.
Risto kertoilee vielä yksityiskohtaisesti minkälaista kieltä tanssiporukoissa kavereista käytetään ja kuinka oudolta se hänestäkin kuullostaa. -Jos joskus ottaisin lampaan mukaani iltatansseihin ja sitten viimeisen valssin jälkeen jatkuvaan mäkättämiseen kyllästyneenä teurastaisin ja söisin sen pihan grillissä niin silloin minäkin voisin sanoa että olin evään kanssa tansseissa, -en muuten ja se on vissi, -sanoo Risto vielä lopuksi ja sihauttaa vissi-sanan hampaidensa välistä samoin kuin vesitippa kiukaan kyljessä olisi pihahtanut.
-no semmonen eväs-sika meillähän oli Sarin kanssa Ämyrillä toissakesänä, enkä nyt puhu tuosta Pöljästä, sanoo Holja ja menee välillä vilvoittelemaan.
Risto kumartuu kohti polviaan ja kurkkaa lauteiden alle. Kaikenmaailman törkyä ja roskaa, milloinkahan lie siivottu? Pöljän testikkelit roikkuvat laudepuiden raosta pitkällä alaspäin, on tuollaistenkin kanssa vaikea elää -miettii Risto. Jos tekee remonttia polvillaan niin voi jäädä jalan alle ja miten sen aina päättää kummassa puntissa pitää milloinkin?
Risto muistaa kerrotun vastaavasta miehestä joka meni alasti istumaan öljytynnyrin päälle. Pienempi tulppa oli auki ja munat menivät peräkkäin tynnyriin. Tynnyrissä ne kääntyivät vierekkäin ja mies ei enää päässykään ylös.
Piti leikata sivusta tynnyri auki ja ujuttaa pois reiästä peräkkäin, niinkuin olivat läpi tulleetkin.
Olisi se Pöljälläkin kova kimeä kiljaisu jos lauteiden alla olisi nyt villisika. Sika luulisi luumupuiden hedelmiksi ja näykkäisisi niin että rouskis vaan. -uh Ristoa puistatuttaa kun ajatteleekin, vaikka hän itse on prostataton mies.
Se tynnyriajatus jää pyörimään ikiluuppia Riston mieleen. Mielessään hän näkee kuinka alaston mies kävelee kohti kyläsepän pajaa ja peltileikkuria. Takana tulee kaksi miestä ja kantaa tynnyriä joka on kiinni miehen vehkeissä. Tasatahtia on mentävä eikä vastaantulijoille kannata jäädä kauheasti selittelemään. Jos olisi armeijassa niin kunniaa vastaantulevalle upseerille tehdessä ote pitäisi välillä irroittaa ja alastoman miehen mentävä maahan mahalleen makuulle ja tynnyri ahterin päälle siksi aikaa.
Risto ajattelee ottaa puheeksi eväs-nimityksen tässä maalaisympäristössä jossa siitä ei varmaan ole puhuttu. -Kuules Holja, mitäs mieltä sinä olisit jos joku nimittelisi sinua selän takana evääksi? -kysyy Risto ja heittää vuorostaan kipollisen vettä kiukaalle. - vai evvääksi..., mites kukaan semmooseks .. mutta eihän se kivalta tuntuus, ihan kuin joksikin makkaranpalaksi tai aivottomaksi lihakimpaleeksi haukuttaisiin, sanoo Holja ja kyyristyy hänkin jo kumaraan kun kuuma vesihöyry kiirii ylälauteille.
Risto kertoilee vielä yksityiskohtaisesti minkälaista kieltä tanssiporukoissa kavereista käytetään ja kuinka oudolta se hänestäkin kuullostaa. -Jos joskus ottaisin lampaan mukaani iltatansseihin ja sitten viimeisen valssin jälkeen jatkuvaan mäkättämiseen kyllästyneenä teurastaisin ja söisin sen pihan grillissä niin silloin minäkin voisin sanoa että olin evään kanssa tansseissa, -en muuten ja se on vissi, -sanoo Risto vielä lopuksi ja sihauttaa vissi-sanan hampaidensa välistä samoin kuin vesitippa kiukaan kyljessä olisi pihahtanut.
-no semmonen eväs-sika meillähän oli Sarin kanssa Ämyrillä toissakesänä, enkä nyt puhu tuosta Pöljästä, sanoo Holja ja menee välillä vilvoittelemaan.
17.3.2006
Kulinaristinen poikamiesmäinen ruokahetki
Kerrotaan kuulumiset ja Risto selostaa miten hän on jo käynyt alkulämmittämässä mökkiä. Autossa olisi viinaksia jos Pöljänterikin lähtisi messiin ja saunan lämmitykseen, parannettaisiin maailmaa ja muisteltaisiin nuoruutta. Otettaisiin myös Holjanteri mukaan. Ristosta tuntuu oudolta kutsua mökin haltijaa hänen omalle mökilleen, mutta hän on sen nyt ikäänkuin ominut viikoksi ja koettaa kääntää sanomisensa sopivan nöyrään muottiin.
-Sopiihan se, sanoo Pöljänteri ja kaivaa pari muovilautasta kaapista, avaa hernekeittopurkin ja laittaa kattilaan lämpenemään. Tiskipöydällä on paperikääreessä ruisleipää ja maitoa löytyy jääkaapista. Syntyy kulinaristinen poikamiesateria jolle Ristokin osallistuu. Ei hänen tästä sivusta katsoen oikeasti kauheasti käy juuri tällä hetkellä kateeksi tämä Pöljänterin poikamieselämä.
Vaikka kotona Sari siivoaakin, hoitaa lapset, vastaa maksuliikenteestä, tekee ruuan ja käy kaupassa, niin silti Risto aina on haikaillut poikamiehen vapauden perään. Yksin ollessa ei kukaan motkottaisi kaljan juonnista ja aikatauluistaankaan ei tarvitse tehdä tiliä. Pöljänterillä on juuri sellainen tilanne, mutta kun se on jatkuvaa niin taitaa olla eri kuin viikon tilapäisvapaus.
Siinä hernekeittoa suuhun lappaessa pohditaan jo koko viikoksi ohjelmaa. Huominen tiistai menisi varmaan jos siellä mökillä korjattaisiin saunan lauteet ja keskiviikkona josko heräisi jo aikaiseen ja iltapäivällä sitten porukalla lähtisi kohti Tulisuudelmaa ja lentoasemaa. Holjanterilla on vanha amerikanrauta johon ne mammat sitten sopii palumatkalla vaikka kolme ihmistä olisi jo mennessä.
Terveystalon ikkunasta näkyy myös Minkiön vanhan meijerin savupiippu. Hulluimpina hetkinään Risto kiipesi tuon piipun puoliväliin siellä sisällä olevia tikkaita pitkin. Hapertuneet noen peittämät kiinnikeet ja humalatila ei ollut mikään hyvä yhdistelmä, mutta hengissä hän selvisi. Toisin kävi Riston ammattikouluaikaiselle kaverille -Käppyrälle. Hän lähti eräs juhannus uimaan Särkän tanssilavan terassilta kohti lähisaarta, mutta uupui kesken ja siltä juhannukselta ei Käppyrän kotiin tullut ilosanomaa vaan poliisi tuli aamusella kertomaan suruviestin.
Samaiseen Vehkajärveen hukkui myös kalastusreissullaan Alankon Ville. Moottoripyörä rannassa odotti turhaan isäntäänsä palaavaksi veneellään. Oli hirvittävä myrsky ja niin siinä kävi vaikka järvi on pieni ja matala. Alankoilla Pöljänteri katsoi aina joskus Sirkus Papukaija TV-ohjelmaa sunnuntaisin, Villen poismentyä sekin rutiini sammui ja Onni Klovni jäi näkemäti, ennen kuin oma TV hankittiin.
-Sopiihan se, sanoo Pöljänteri ja kaivaa pari muovilautasta kaapista, avaa hernekeittopurkin ja laittaa kattilaan lämpenemään. Tiskipöydällä on paperikääreessä ruisleipää ja maitoa löytyy jääkaapista. Syntyy kulinaristinen poikamiesateria jolle Ristokin osallistuu. Ei hänen tästä sivusta katsoen oikeasti kauheasti käy juuri tällä hetkellä kateeksi tämä Pöljänterin poikamieselämä.
Vaikka kotona Sari siivoaakin, hoitaa lapset, vastaa maksuliikenteestä, tekee ruuan ja käy kaupassa, niin silti Risto aina on haikaillut poikamiehen vapauden perään. Yksin ollessa ei kukaan motkottaisi kaljan juonnista ja aikatauluistaankaan ei tarvitse tehdä tiliä. Pöljänterillä on juuri sellainen tilanne, mutta kun se on jatkuvaa niin taitaa olla eri kuin viikon tilapäisvapaus.
Siinä hernekeittoa suuhun lappaessa pohditaan jo koko viikoksi ohjelmaa. Huominen tiistai menisi varmaan jos siellä mökillä korjattaisiin saunan lauteet ja keskiviikkona josko heräisi jo aikaiseen ja iltapäivällä sitten porukalla lähtisi kohti Tulisuudelmaa ja lentoasemaa. Holjanterilla on vanha amerikanrauta johon ne mammat sitten sopii palumatkalla vaikka kolme ihmistä olisi jo mennessä.
Terveystalon ikkunasta näkyy myös Minkiön vanhan meijerin savupiippu. Hulluimpina hetkinään Risto kiipesi tuon piipun puoliväliin siellä sisällä olevia tikkaita pitkin. Hapertuneet noen peittämät kiinnikeet ja humalatila ei ollut mikään hyvä yhdistelmä, mutta hengissä hän selvisi. Toisin kävi Riston ammattikouluaikaiselle kaverille -Käppyrälle. Hän lähti eräs juhannus uimaan Särkän tanssilavan terassilta kohti lähisaarta, mutta uupui kesken ja siltä juhannukselta ei Käppyrän kotiin tullut ilosanomaa vaan poliisi tuli aamusella kertomaan suruviestin.
Samaiseen Vehkajärveen hukkui myös kalastusreissullaan Alankon Ville. Moottoripyörä rannassa odotti turhaan isäntäänsä palaavaksi veneellään. Oli hirvittävä myrsky ja niin siinä kävi vaikka järvi on pieni ja matala. Alankoilla Pöljänteri katsoi aina joskus Sirkus Papukaija TV-ohjelmaa sunnuntaisin, Villen poismentyä sekin rutiini sammui ja Onni Klovni jäi näkemäti, ennen kuin oma TV hankittiin.
15.3.2006
Nimismies Pelttari
Risto astuu poliisilaitoksen ovesta sisälle. Ensimmäisenä on ovi jonka pielessä lukee Nimismies Pelttari. Sinne Risto ei mene vaan vastaanottotiskille ja naisvirkailijan lisäksi paikalla on vanhempi konstaapeli Tuomola. Heille Risto alkaa selostamaan ongelmaansa. Kertoilee pitkin sanakääntein ja kovin kiihdyksissä, jolloin Tuomola hieman hermostuu. "Herra on hyvä ja ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaisiin, ellette pysty osoittamaan selkeää rikosta. Tyhmyydestä saa aina maksaa ja emme ole täällä paimentamassa mihin milloinkin päätätte tililtänne rahaa siirrellä."
Ristokin havahtuu siinä ja nyt jälkikäteen hieman häpeää, olisihan hänen sisäinen varoituskellonsa pitänyt soittaa kun puhutaan virtsavalkaisuista ja tammaterapiasta.
Ristoa ketuttaa niin vietävästi. Aina hän menee ja nolaa itsensä. Ellei hän olisi kertonut kenelläkään hevoshoidoistaan niin tämän voisi jotenkin sietää, mutta kun hän työkavereillekin meni niin kovasti mainostamaan, voi ketkujen ketku!
Risto kääntyy kannoillaan ja palaa rappukäytävään. Kaikkien sekavien ajatuksien lisäksi pakkaa valtaisa ahdistus päälle. Tulee mieleen johtajan ilmoitus ulkoistamisesta ja Risto miettii myös mitä hän tekisi sen oman firman perustamisensa kanssa. Jos hän on itse itsellään töissä niin kenelle sitä sitten valittaa työoloista tai palkasta? On noloa neuvotella itsensä kanssa palkankorotuksesta ja voikohan sitä enää lähteä perjantaisin jo kello kahdelta kotiinkaan?
Nykyisistä työkavereista tulisi alaisia ja ne alkaisivat häntä arvostelemaan samalla tavalla kun hän arvostelee omaa työnantajaansa. Kaikkia ikäviä asioita tulee usein päätettäväksi ja riitojakin voi joutua setvimään. Kallella on vaimokin sairaana ja solidaarisuudesta kait pitäisi hänet palkata firmaansa vaikka Kallen työteho on mitä on. -Joskus jopa heikompi kuin Riston konsanaan.
Riston ajatukset alkaa kiertämään kehää ja hän poistuu sekavin ajatuksin poliisilaitokselta. Ajaa vanhan kehräämön eli Alkon parkkipaikalle, ostaa satsin viinaksia ja kaasuttaa kohti Holjanterin kortteeria Latovainiossa.
Ristokin havahtuu siinä ja nyt jälkikäteen hieman häpeää, olisihan hänen sisäinen varoituskellonsa pitänyt soittaa kun puhutaan virtsavalkaisuista ja tammaterapiasta.
Ristoa ketuttaa niin vietävästi. Aina hän menee ja nolaa itsensä. Ellei hän olisi kertonut kenelläkään hevoshoidoistaan niin tämän voisi jotenkin sietää, mutta kun hän työkavereillekin meni niin kovasti mainostamaan, voi ketkujen ketku!
Risto kääntyy kannoillaan ja palaa rappukäytävään. Kaikkien sekavien ajatuksien lisäksi pakkaa valtaisa ahdistus päälle. Tulee mieleen johtajan ilmoitus ulkoistamisesta ja Risto miettii myös mitä hän tekisi sen oman firman perustamisensa kanssa. Jos hän on itse itsellään töissä niin kenelle sitä sitten valittaa työoloista tai palkasta? On noloa neuvotella itsensä kanssa palkankorotuksesta ja voikohan sitä enää lähteä perjantaisin jo kello kahdelta kotiinkaan?
Nykyisistä työkavereista tulisi alaisia ja ne alkaisivat häntä arvostelemaan samalla tavalla kun hän arvostelee omaa työnantajaansa. Kaikkia ikäviä asioita tulee usein päätettäväksi ja riitojakin voi joutua setvimään. Kallella on vaimokin sairaana ja solidaarisuudesta kait pitäisi hänet palkata firmaansa vaikka Kallen työteho on mitä on. -Joskus jopa heikompi kuin Riston konsanaan.
Riston ajatukset alkaa kiertämään kehää ja hän poistuu sekavin ajatuksin poliisilaitokselta. Ajaa vanhan kehräämön eli Alkon parkkipaikalle, ostaa satsin viinaksia ja kaasuttaa kohti Holjanterin kortteeria Latovainiossa.
Savukatalysaattori
Sarin työviikko sisältää erilaisia näytteiden analysointia ja projektipalavereja. Hänet integroitiin erääseen huippusalaiseen projektiin jonka on tilannut tupakkatehdas. Tupakkatehtaan tavoitteena on kasvattaa myyntiään vaikka suomeen ollaankin puuhaamassa tupakointikieltoa.
Hän oli aiemmin töissä tilitoimistossa ja hetken työttömyyden jälkeen Sari on nyt Espoon yhtyneissä VTT/TKK laboratoriossa äitiyslomansijaisena. Sarin nykyisessä projektissa kehitetään savukekatalysaattoria joka tulee onnistuessaan olemaan maailmanlaajuinen sensaatio.
Tupakointikielto ravintoloissa, parvekkeilla ja ulkosalla kun kielletään v. 2007 totaalisesti, on tiedossa mahtavat markkinat katalysaattorille. Siinä savuke sijoitetaan koteloon johon samaan laitteeseen myös savu keuhkoissa vierailun jälkeen puhalletaan. Katalysaattori muuttaa kaikki päästöt hiilidoksidiksi ja vesihöyryksi.
Ketjupolttajille on isompi versio joka sisältää vyölaukun ja kaasunaamarityyppisen kasvomaskin.
Sen avulla voi työskennellä aivan normaalisti ja tupakoida kuten aivan ennenkin. Idea on kopioitu asbestipurkutyön suojavälineistä, tässä tapauksessa vain nikotiini pyritään pitämään kehon sisällä kun asbesti taas pyritään pitämään ulkona kehosta.
Hankalaa tämäntyyppisessä työryhmässä mukana oleminen on siksi, että projektista ei saa vihjaista sivullisille mitään. Syntyy kiusallisia tilanteita kun Sarin tuttavat kyselevät hänen työstään ja hän vaan joutuu vastaamaan epämääräisiä ympäripyöreitä lauseselitteitä. On kuin hän olisi hieman ylpeä tai ylimielinen kun muut taas kertovat niin vuolaasti omasta työstään ja toimenkuvistaan.
-sellaista tämä elämä on.
Hän oli aiemmin töissä tilitoimistossa ja hetken työttömyyden jälkeen Sari on nyt Espoon yhtyneissä VTT/TKK laboratoriossa äitiyslomansijaisena. Sarin nykyisessä projektissa kehitetään savukekatalysaattoria joka tulee onnistuessaan olemaan maailmanlaajuinen sensaatio.
Tupakointikielto ravintoloissa, parvekkeilla ja ulkosalla kun kielletään v. 2007 totaalisesti, on tiedossa mahtavat markkinat katalysaattorille. Siinä savuke sijoitetaan koteloon johon samaan laitteeseen myös savu keuhkoissa vierailun jälkeen puhalletaan. Katalysaattori muuttaa kaikki päästöt hiilidoksidiksi ja vesihöyryksi.
Ketjupolttajille on isompi versio joka sisältää vyölaukun ja kaasunaamarityyppisen kasvomaskin.
Sen avulla voi työskennellä aivan normaalisti ja tupakoida kuten aivan ennenkin. Idea on kopioitu asbestipurkutyön suojavälineistä, tässä tapauksessa vain nikotiini pyritään pitämään kehon sisällä kun asbesti taas pyritään pitämään ulkona kehosta.
Hankalaa tämäntyyppisessä työryhmässä mukana oleminen on siksi, että projektista ei saa vihjaista sivullisille mitään. Syntyy kiusallisia tilanteita kun Sarin tuttavat kyselevät hänen työstään ja hän vaan joutuu vastaamaan epämääräisiä ympäripyöreitä lauseselitteitä. On kuin hän olisi hieman ylpeä tai ylimielinen kun muut taas kertovat niin vuolaasti omasta työstään ja toimenkuvistaan.
-sellaista tämä elämä on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Niin, Uskoisin että joka toisessa yli parikymmentä vuotta vanhassa kotitaloudessa on tihkuttava keittiöhana. Vuoto ei ole vaaralli... -
Niin, Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b... -
Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto. Ensin yli moottoritien...