Lapualla

Tornitalon tornihuoneessa ei voi näin talviaikaan yöpyä, joten Sarille ja lapsille on tehty vierashuoneeseen pedit. Tässä samassa äitinsä nukkui silloin, kun se ikimuistoinen Latosaaren reissu tuli tehtyä. Tai no, nukkui ja nukkui. Yöpyi vain yhden yön, ja jo toisena äiti karkasi Topin kortteeriin. Myöhemmin äiti myös sille tiellensä jäi.

Olisi se äiti saanut elää vähän kauemmin, mutta minkäs sille mahtaa kun aikansa tuli. Sari on laskeskellut että jos hän elää yhtä kauan, on hänellä vielä kolmisenkymmentä vuotta elinaikaa. Onhan sitä siinäkin, joskin miten mahtanee tuo eläkeasia olla järjestynyt siihen maailmanaikaan?

Pensasperunahomma voisi tuottaa jotakin pesämunaa, jos sen nyt edes ensin saisi alkuun.
Entisaikaan eläkeläiset jäivät pihamökkeihin moonan varassa elää kituuttamaan. Sanottiin syytinkiläisiksi, ja vanhukset jäivät siihen vähän kuin armonpaloilla elämään. Maalaistaloissa oli useimmiten pihapiirissä mummonmökki, jonka kautta vanhempi sukupolvi kiersi maan poveen.

Jaanalla on letunpaisto meneillään kun Sari palaa reissultaan. Sari antaa yksityiskohtaisen raportin siskolleen ja päivittelee luokkatovereidensa rupsahtamista. Lettuja tuleekin aika iso pino ja rasvankäry täyttää huushollin.
Tässä asunnossa on keittiövehkeet keskellä lattiaa saarekkeena ja hellaakin voi kiertää ympäri. Sari alkaakin annostella taikinaa pannuun toiselta puolelta, ja Jaana kääntelee pikkulettuja toiselta puolelta. Näin on helppo jutella, ja ei tarvitse olla toisilleen selin

Kohti Lapuaa

Sari pyysi että tapahtumista kello 22:n jälkeen ei kerrottaisi, tai saatika ylöspantaisi kirjalliseen muotoon lainkaan. Niin.

Sari on jo sunnuntai-iltapäivällä matkalla kohti Lapuaa. Alla on siskonsa Jaanan auto ja syntymämökin katollakin piti ensin käydä. Piipun päälle unohtui lähtiessä laittaa pelti ja tiiliskivet, joten se asia painoi niin paljon mieltä, että hoidettavahan se oli.

Ajotie on kuivan pakkaslumen kuorruttama ja siksi hiljainen ajella. Noin kaiken kaikkiaan melkomoisen rasittava matka. Onneksi ensi viikko on hiihtolomaviikko, joten ei sentään tarvitse palata samantien Järvenpäähän. Heidille on luvattu ratsastusta islanninhevosilla ja keskimmäinen pääsee käymään Jussin kanssa Uumajassa.

Sari ja Jaana ovat alustavasti sopineet ostoskäynnistä Tuurin kauppakeskuksessa ja ehkä sisarukset jopa yöpyvätkin siellä. Jaanaa edelleenkin rassaa se että kaikki hänen ystävänsä jäivät toisaalle, kun hän itse muutti Jussin kanssa yksiin.

Nämä Sarin satunnaiset käynnit ovatkin olleet Jaanalle todella tärkeitä, ja kuin linimenttiä yksinäisyyden vuotaviin haavoihin. No, tilanne on jo helpottanut kun tuo pikku taapero tuli. Hän täyttää nyt mielen ja antaa arkeen askareet.

Ilta ehtii

Ruokailun jälkeen Sari jaloittelee hieman. Aulassa on kuva tästä rakennuksesta viime kesältä.



Hieno on. Joskin tuo kaunis puisto on takapuolella, kauniimpi kuva sieltäpäin olisi tullut.

Aulaan on joku päräyttänyt joskus motskarilla ja se on jätetty siihen esille.



Ei muuta kuin pissalle ja takaisin pöytään ja drinkkiä tilaamaan.

Hellyttävin osanottaja

Susannan kassin sisältö oli ehdottomasti tapaamisen kohokohta ja kaikkien mielenkiinnon kohde.

Illanvietto

Ruokailuvälineet ravintolahopeaa, viinilasit kristallia ja muutoinkin fiini on kattaus.
Liekitettyä konjakkihärkää, se on Sarin valinta. Osa porukasta on kasvisruokavaliolla ja siksi tai muista syistä, moni ottaa ihan omanlaistaan ruokaa.

Martti pitää tervetuliaspuheen. Hän on porukan ehkä parhaiten menestynyt. Minkkitarhurin poika, joka on osaomistajana Vantaalaisessa Fur-Centerissä. Hänen on varmaan tuo pramea AMG auto, joka tietenkin on parkkeerattu aivan sisääntulon viereen. Puhe alkaa sanoilla: -Paljon on vettä virrannut Kokkolanjoessa sen jälkeen kun tämä sakki valkolakin päähänsä painoi......

Vatsaakin on jo Martillekin kertynyt ja alkava kalju paistaa, -jos tarkkaan katsoo. Osa miehistä on harmaantunut ohimoiltaan charmikkaasti, aivan kuin Kari Tapio varsin. Naisia ei Sari tohdi katsoakaan kovin kriittisesti, yleisesti ottaen hänellä on sellainen tunne, että muut ovat rupsahtaneet enemmän kuin hän itse laisin.

Pääruuan aikana puheensorina yltyy ja maljoja kohotellaan. Kuinkahan suuri lasku tästä mahtaa tulla, miettii Sari ennen kuin alkoholi ehtii enemmälti aivojansa turruttaa. On helppo havaita jo tässä vaiheessa, kenellä porukasta on alkavaa alkoholiongelmaa. Lasi tyhjenee nopeammin kuin muilla, ja ihon pintaverisuonet ovat värjänneet kasvot punakoiksi.

Orkesteri virittelee jo vehkeitään ja Samban kutsuvat rytmit kongarumpujen säestyksellä kiirivät eetteriin. Aulassa Sari näki että illan orkesteri on Martti Metsäkedon orkesteri. Ensitahdit vaikuttavat kovin voimakkailta näin pieneen tilaan mutta ehkä korva tuohon tottuu. Onneksi Sarin huone ei ole ihan tässä yläpuolella, nukkumisesta ei tulisi muuten mitään. No ehkäpä sitä tulee tanssittuakin ihan pikkutunneille asti. Saapi Nähdä.

Tapaaminen

Hotellin takkahuoneesta on varattu oleskelutila mutta juomat pitää jokaisen itse tilata. Väkeä tulee pikkuhiljaa ja mitään yhteistä esittelyä ei voida järjestää heti kättelyssä. Osa väkeä halaa toisiaan kovastikin ja aloittavat keskenään oman elämänkaarensa selostamisen.

Maailmanmestari Herlevikin on tullut paikalle ja hänen saavutuksensa useimmat tietävätkin. Huhutaan myös Keijosta ja Tiinasta jotka kuuleman mukaan olisivat päättäneet itse päivänsä, sen vuoksi heitä ei täällä tänään näy.

Marttilan Seppo saapuu pienessä laitamyötäisessä. Hän ei jaksa kauaa turhia pölistä, vaan alkaa turhia kursailematta riisumaan itseään. Kalsarit hän jättää päällensä ja painuu saunan pukuhuoneeseen, olisihan hän voinut sielläkin riisua, -miettii Sari.

Tuomaalan Otto ei tule, sen sai Sari jo eilen siskoltaan kuullakin. Kovin moni on muuttanut etelään töihin ja ovat nyt samalla vanhempiaan tapaamassa. Kaksi Ruotsissa asuvaa ei ole tullut, mutta sensijaan Tiisosen Liisa on sattumalta lomalla täälläpäin, hän on töissä Braunilla Saksassa.

Saunoja ja pukuhuoneita on vain yksi ja nyt kun Seppo meni ensimmäisenä saunaan, saavat miehet ensimmäisen saunavuoron.Höyryäviä pyyhkeen peittämiä kaljamahaisia miehiä tulee kukin vuorollaan paistamaan makkaraa takkatulen ääreen.

Naisten saunavuorolla osa porukasta varoo kampaustaan ja meikkejään ja jättävät koko peseytymisen väliin. Sari ei sellaisesta perusta, vaan menee muutaman muun naispuolisen kanssa vuorollaan saunaan. Kovin ovat toisenlaiset näkymät silmien edessä suihkuhuoneen atmosfäärissä, kuin mitä oli aikoinaan lukion jumppatunnin jälkeen koulun pesuhuoneessa.

Aika, vuodet syöpöttelyineen sekä raskaudet imetyksineen ovat jättäneet omat jälkensä itse kunkin maalliseen tomumajaan. Birgitalta on poistettu toinen rinta, mutta hän ei sitä mitenkään häpeä, hoidot ovat ohi ja sairaus on kuulemma tipotiessään.

Vilvoittelutauon ja saunajuomien jälkeen koko porukka siirtyy yläkertaan heille varattuun pöytään.

Valtionhotelli

Kokkolan valtionhotelli on hieno ja historiallinen paikka. Ruotsin hallitessa Suomea, kuninkaat hoveineen aina yöpyivät muanmuassa juuri täällä. He tulivat yleensä Ahvenanmaan kautta Turkuun ja jatkoivat rannikkoa pitkin Tornioon. Matka kesti hevospelillä monta vuorokautta ja hevosia vaihdettiin levänneisiin vetojuhtiin, kaupunkien kestikievareissa.

Täällä valtionhotellissa on kuninkaallinen sviitti ja kaunis puutarha. Sviittiin Sarilla ei ole varaa mutta hän on varannut ihan kivan huoneen länsisiivestä. Huoneeseen pääsee jo kolmelta, joten Sari käyttää loppuiltapäivän shoppailuun Kokkolan Stokkalla.

Kasvorasvaa ja uudet kengät tietenkin. Myös paitapuseroita pitää hypistellä ja kahvilassa syödä kinkkutäytteinen patonki. Shoppailu ei ole Sarin mielipuuhaa, rahankäyttö ahdistaa. Nyt kun lapset eivät ole mukana on kuitenkin mahdollisuus kuluttaa aikaa ja kiertää vaaterekkienkin sokkeloissa.

Sarilla ei ole mitään tietoa kuinka moni oikeasti tulee luokkakokoukseen, hän ei edes muista ketä kaikkia hänen luokallaan aikoinaan oli. No tuleehan nyt nähdyksi tälläinenkin tapahtuma, tuskin hän myöhemmin enää osallistuukaan.

Palatessaan puiston halki hotelliin, on helppo huomata miten ilmaston lämpeneminen näkyy täälläkin. Vaikka lunta on viljalti niin joissakin puissa on jo tuoreita silmuja. Hotellia kiertävä ruusupensaisto ei kaikilta osin ole pudottanut lainkaan lehtipeitettään, vaan kaunis vihreänvalkoinen pensasnauha kiertää kuin koristeserpenttiini jyhkeistä luonnonkivistä rakennettua rakennusta.

Kaksi tuntia vielä ja sitten porukalle varattuihin saunatiloihin voisi jo mennä. Tavarat huoneeseen, meikki pintaan ja vielä hetkeksi baariin odottamaan muita tulijoita.