Syksyn tulon huomaa lehtien tippumisesta. Mitenköhän tulevaisuudessa kun sähköinen media korvaa perinteiset lehdet?
25.10.2009
6.10.2009
Aamun usvainen hetki
30.9.2009
Kylälukkarin toccata
Musiikki polveilee ja sävelet pirskahtelevat iloissaan keskilaivan kattoon, -sanoisi Yleisradion eläkkeellä oleva kultturitoimittaja Eila-Maija Mirolybow, selostaessaan keskisyksyn kansallista kulttuuritapahtumaamme, eli kylälukkarin toccataa.
26.9.2009
17.9.2009
Kahdeksastoista elokuuta vuonna 2009
Kuoli Kim Dae-jung. Hän oli kuollessaan 84 -vuotias ja vielä vuoteen 2003 Korean tasavallan presidentti. Hän sai aikoinaan (vuonna 2000) Nobelin rauhanpalkinnon lähestymisestään Pohjois-Korean kanssa.
Unohdin kokonaan tämän merkittävän päivämäärän vaikka juuri samana päivänä tuli tasan sata vuotta oman isäni syntymästä.
Sata vuotta, onhan se tasaluku totta tosiaan, kymmenen potenssiin kaksi. Kaksisataavuotispäivää en ole itse enää näkemässä.
Unohdin kokonaan tämän merkittävän päivämäärän vaikka juuri samana päivänä tuli tasan sata vuotta oman isäni syntymästä.
Sata vuotta, onhan se tasaluku totta tosiaan, kymmenen potenssiin kaksi. Kaksisataavuotispäivää en ole itse enää näkemässä.
11.9.2009
Ehtoopohrintaa
Äijä kirjoittaa akuuteista ja ajankohtaisista aiheista ja sai minutkin pohtimaan kun luin selvitystä joka on todella totta joka työpaikalla..
Vanhempia ihmisiä siirretään eläkeputkeen tasaista vauhtia mutta sairaseläkkeelle heitä siirtyy vielä paljon enemmän ja lisäksi kaiken aikaa kiihtyvää vauhtia. Mikä nykyajan työelämässä oikein mättää?
Nimittäin masennuksen takia työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja nyt puhutaan jo kansansairaudesta. (Näitä lukuja tarjoili 4.9.2009 Aamulehti.)Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 49 -vuotta. Hälyttävän alahainen luku.
Ei Latovainiossa aikoinaan tuon ikäiset ihmiset olleet masentuneita vaikka oli köyhiä kirvesmiehiä ja siivoojia, he olivat ainakin ulospäin ihan leppoisia. Mikä nyt on työelämään tullut?
Ihan virallisen tutkimuksen mukaan kuulemma nyt suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan alle 50-vuotiaat koulutetut naiset, jotka työskentelevät ihmissuhde- ja asiantuntija-ammateissa. Miesten tilanne on aikalailla samanlainen. Eli toisten murheet ja empatia heitä kohtaan masentaa auttajansakin?
On myös kolikon kääntöpuoli tai toinen totuus: Jotkut asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä että joissakin instansseissa on sovittu ja järjestetty sellainen juttu että työttömyysputken rinnalle on ujutettu vähin äänin "masennusputki", jonka kautta vähän jo väsähtäneitä työntekijöitä tuupataan eläkkeelle?
Isoimmissa työpaikoissa on tätä asiaa tukeva ilmiö havaittavissa siitä että samaa työtä tekevistä toinen masentuu ja toinen saattaa porskuttaa eteenpäin tasaisen varmaa tahtia.
Kuitenkin monissa firmoissa on erilaisia työssäjaksamisprojekteja mutta kuitenkin ja siitäkin huolimatta toiset uupuvat toiset eivät ja kiihtyvä työvauhti sen vaan kuin jatkuu. Ei voi millään välttyä ajatukselta että tietty karsinta on myös hyväksi työelämän uudistumiselle ja se on otettu yhdeksi työkaluksi ja -välineeksi lomautusten ja irtisanomisten jatkoksi.
Työpaikkahan ei kuitenkaan ole tai ei ainakaan saisi olla ihmiselle ainoa elämänmuoto, niin turha toisaalta on koko kuormaa sysätä työnantajien harteille. Toiset ihmiset masentuvat enemmän kotona ja työttömänä ollessaan kuin kiivastahtisessa työssä konsanaan. Useimmiten kuitenkin masennukseen määrätään sairaslomaa ja joutilaisuutta.
Ja vaikkei mitään sairaslomaa määrättäisi tai diagnoosia tehtäisikään niin moni äkillinen irtisanoutuminen tai heittäytyminen vapaaherraksi voi olla osa ja ilmiö tätä samaa taudinkuvaa.
Vanhempia ihmisiä siirretään eläkeputkeen tasaista vauhtia mutta sairaseläkkeelle heitä siirtyy vielä paljon enemmän ja lisäksi kaiken aikaa kiihtyvää vauhtia. Mikä nykyajan työelämässä oikein mättää?
Nimittäin masennuksen takia työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja nyt puhutaan jo kansansairaudesta. (Näitä lukuja tarjoili 4.9.2009 Aamulehti.)Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 49 -vuotta. Hälyttävän alahainen luku.
Ei Latovainiossa aikoinaan tuon ikäiset ihmiset olleet masentuneita vaikka oli köyhiä kirvesmiehiä ja siivoojia, he olivat ainakin ulospäin ihan leppoisia. Mikä nyt on työelämään tullut?
Ihan virallisen tutkimuksen mukaan kuulemma nyt suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan alle 50-vuotiaat koulutetut naiset, jotka työskentelevät ihmissuhde- ja asiantuntija-ammateissa. Miesten tilanne on aikalailla samanlainen. Eli toisten murheet ja empatia heitä kohtaan masentaa auttajansakin?
On myös kolikon kääntöpuoli tai toinen totuus: Jotkut asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä että joissakin instansseissa on sovittu ja järjestetty sellainen juttu että työttömyysputken rinnalle on ujutettu vähin äänin "masennusputki", jonka kautta vähän jo väsähtäneitä työntekijöitä tuupataan eläkkeelle?
Isoimmissa työpaikoissa on tätä asiaa tukeva ilmiö havaittavissa siitä että samaa työtä tekevistä toinen masentuu ja toinen saattaa porskuttaa eteenpäin tasaisen varmaa tahtia.
Kuitenkin monissa firmoissa on erilaisia työssäjaksamisprojekteja mutta kuitenkin ja siitäkin huolimatta toiset uupuvat toiset eivät ja kiihtyvä työvauhti sen vaan kuin jatkuu. Ei voi millään välttyä ajatukselta että tietty karsinta on myös hyväksi työelämän uudistumiselle ja se on otettu yhdeksi työkaluksi ja -välineeksi lomautusten ja irtisanomisten jatkoksi.
Työpaikkahan ei kuitenkaan ole tai ei ainakaan saisi olla ihmiselle ainoa elämänmuoto, niin turha toisaalta on koko kuormaa sysätä työnantajien harteille. Toiset ihmiset masentuvat enemmän kotona ja työttömänä ollessaan kuin kiivastahtisessa työssä konsanaan. Useimmiten kuitenkin masennukseen määrätään sairaslomaa ja joutilaisuutta.
Ja vaikkei mitään sairaslomaa määrättäisi tai diagnoosia tehtäisikään niin moni äkillinen irtisanoutuminen tai heittäytyminen vapaaherraksi voi olla osa ja ilmiö tätä samaa taudinkuvaa.
14.8.2009
Narikkapihlaja
13.8.2009
Mökkeröinen
Oli vuokrasellainen minulle, hyyryläiselle. On Vaholan isännän oma.
Näemmä Suonenjoella on tälläinen kirkko.Oma kuvani ei ole sieltä, olisiko kuitenkin tehty samoilla piirustuksilla?
Vai onko kuvatekstissä virhe, kun tälläinenkin kuva löytyy?
Hiekkaa vain, pölyn valkoista hiekkaa vain. Kuinka sitä lie sinne kertynytkään niin paljon? Ja muurahaisia. Kiesimäjärvelle.
Tikka on varmaan ollut käpytikka joka on tehnyt ruustukin. Mikä on ruustukki? Siis kiinnitysjärjestelmä aihiota varten.
Hyvinpä kolo toimii joskin jätehuollossa on vielä puutteita. (Klikkaa kuvaa niin näet rakorakenteen)
Näemmä Suonenjoella on tälläinen kirkko.Oma kuvani ei ole sieltä, olisiko kuitenkin tehty samoilla piirustuksilla?
Vai onko kuvatekstissä virhe, kun tälläinenkin kuva löytyy?
Hiekkaa vain, pölyn valkoista hiekkaa vain. Kuinka sitä lie sinne kertynytkään niin paljon? Ja muurahaisia. Kiesimäjärvelle.
Tikka on varmaan ollut käpytikka joka on tehnyt ruustukin. Mikä on ruustukki? Siis kiinnitysjärjestelmä aihiota varten.
Hyvinpä kolo toimii joskin jätehuollossa on vielä puutteita. (Klikkaa kuvaa niin näet rakorakenteen)
12.8.2009
Ontuvan Eriksonin sisko?
Ei sisälle aivan vaan eteiseen,....,lauloi Tapsa Rautavaara ontuvasta Eriksonista. Tämä vahvan sammaleen peitossa oleva risti on koruttoman kaunis. Ei unohdettu leposija männyn juurella koska kukat on kasteltu ja rikkaruohotkin kitketty. Voi olla seurakunnankin hoidossa.
Paikkakunnalla on tälläinen iso puukirkko, luulin että tälläisiä on vain Kerimäellä. Kerimäen puukirkon rakentamisvaiheista kiertää legenda että piirustuksien tuumat ja sentit olisi tulkittu virheellisesti ristiin. -Tarua.
Paikkakunnalla on tälläinen iso puukirkko, luulin että tälläisiä on vain Kerimäellä. Kerimäen puukirkon rakentamisvaiheista kiertää legenda että piirustuksien tuumat ja sentit olisi tulkittu virheellisesti ristiin. -Tarua.
25.7.2009
Mustikkapiirakan ylistys
Niin. Äijä teki mustikkapiirakan joka täytti kaikki piirakan perusprinsiipit:
-itse kerätyistä tuoreista mustikoista
-pullapohjaan
Koetin itse samaa mutta muutama virhe jäi joten kuvaa en viitsi linkittää. Virheet olivat:
-5 min liian pitkä paistoaika -> pohja kuivui
-ei kanamunaa voiteluun eikä ristikkoja pinnalla -> ruma
-mustikoita liian vähän, lisukkeena vadelmaa -> kuningatarpiirakka
No, otettaneen uusiksi ensi viikolla, -ehkä
-itse kerätyistä tuoreista mustikoista
-pullapohjaan
Koetin itse samaa mutta muutama virhe jäi joten kuvaa en viitsi linkittää. Virheet olivat:
-5 min liian pitkä paistoaika -> pohja kuivui
-ei kanamunaa voiteluun eikä ristikkoja pinnalla -> ruma
-mustikoita liian vähän, lisukkeena vadelmaa -> kuningatarpiirakka
No, otettaneen uusiksi ensi viikolla, -ehkä
23.7.2009
Porvoon mitalla
18.7.2009
Hildur
On heinäkuun kahdeksastoista armon vuotta 2009 ja kello on 10.12. Menen ja kävelen Hildurin asunnon oven taakse, en soita ovikelloa, en koputa oveen, annan miehen nukkua jos hän vielä nukkuu. Otan siis kuvan.
Olen Hildurille jonkin verran kateellinen, hänellä on seutukunnan kaunein köynnösruusu ja se kukkii juuri nyt. Ruusu on rehevä ja se kukkii kauniisti, kuin villiruusu jossain kaukana lämpimissä maissa. Tämäkin ruusu on saanut kasvaa ilman koulivaa kättä koko kaksikymmentäseitsemänvuotisen ikänsä ajan.
Klikkaa kuvaa niin koko komeus täyttää ruudun.
Kaunis on kukka ja kaunis on suomen suvi.
Itse asunnon omistaja tämä Hildur olisi useankin tarinan arvoinen, hän on kuin villiruusu tässä kvartaalitalouden ja tulosvastuullisuuden hurvattomassa maailmassa. Pieni puhevika yhdistettynä hervottomaan puheripuliin, on yhdistelmä jolla ei arvatenkaan edellytyksiä ollut aikoinaan akateemiselle alalle. Hildur onkin nykyisin mitä parhain yleismies jantunen ja myös paikallisen urheiluseuran kantava voima.
On armoton puurtaja ja hän on halpaa sekä kiitollista työvoimaa siellä missä vain talkooapua tarvitaan. Hildur hoitaa kentät kuntoon ja organisoi juoksutapahtumat. Itseään säästämättä pyöräilee kymmeniä kilometrejä vesisateessakin, jotta seura saa tapahtumansa järjestettyä. Nöyrä ja uuras on tuo Hildur.
Hildur syntyi maanviljelijäpeheeseen, sukutilalle jota on viljelty jo vuosisatoja. Tosin välillä niitä vainiota käyskenteli naapurikansan tinanapit, mutta Hildurin suku tuli takaisin ja sai omansa lopulta uudelleen hallintaansa.
Hildur ei ollut ainoa lapsi ja sukutilalla se polvenvaihdos on aina se paha paikka. Isäntä piti kovin Hildurista ja kun muut lapset opiskeli ja hummaili, Hildur teki kotitilalla töitä uupumatta ja nurisematta aina yli kolmikymppiseksi asti.
Hameväki vain ei kiinnostanut Hilduria ja siksi nuorempi veli oli se jolle talonkirjat jaossa tehtiin. Nuoremmalla veljellä oli jo naapurin tytär katsottuna ja samalla kertaa tuli kolmisenkymmentä hehtaaria hyvää peltoa Hildurin sukutilaan lisää.
No, Hildur on tyytyväinen elämäänsä näinkin. Hän sai sisarosuutena ostettua kaksion rivitalosta ja sen ovenpieleen isänsä istutti hienon köynnösruusun.
Olihan se ensiksi outoa Hildurille kun ei ollut enää askaretta iltaisin. Usein hän pyöräili veljelleen ja siivosi talleja sekä auttoi kylvötöissä. Jotain kränää kuitenkin tuli jossakin vaiheessa uuden nuorikon kanssa ja Hildur antoikin jatkossa enimmät energiansa urheilujärjestön toimintaan.
Oikeastaan Hildur on onnellinen mies. Ei ole kiukkuista vaimoa eikä metelöiviä lapsenlapsia vaivoinaan. Varsin yksinäistä vaan on vain toisinaan, etenkin näin heinäkuussa kun kaikki aktiviteetit ovat keskittyneet perhematkailujen ja -tapahtumien ympärille.
Hildur kuitenkin jo suunnittelee tulevan talven hiihtomatkaa Ruotsiin. Vasaloppet on tullut jo hiihdetyksi muutamaan otteeseen veljen pojan kanssa, ja eiköhän se mene ensi talvenakin, eihän hänellä ole vielä ikää vasta kuin 52.
Olen Hildurille jonkin verran kateellinen, hänellä on seutukunnan kaunein köynnösruusu ja se kukkii juuri nyt. Ruusu on rehevä ja se kukkii kauniisti, kuin villiruusu jossain kaukana lämpimissä maissa. Tämäkin ruusu on saanut kasvaa ilman koulivaa kättä koko kaksikymmentäseitsemänvuotisen ikänsä ajan.
Klikkaa kuvaa niin koko komeus täyttää ruudun.
Kaunis on kukka ja kaunis on suomen suvi.
Itse asunnon omistaja tämä Hildur olisi useankin tarinan arvoinen, hän on kuin villiruusu tässä kvartaalitalouden ja tulosvastuullisuuden hurvattomassa maailmassa. Pieni puhevika yhdistettynä hervottomaan puheripuliin, on yhdistelmä jolla ei arvatenkaan edellytyksiä ollut aikoinaan akateemiselle alalle. Hildur onkin nykyisin mitä parhain yleismies jantunen ja myös paikallisen urheiluseuran kantava voima.
On armoton puurtaja ja hän on halpaa sekä kiitollista työvoimaa siellä missä vain talkooapua tarvitaan. Hildur hoitaa kentät kuntoon ja organisoi juoksutapahtumat. Itseään säästämättä pyöräilee kymmeniä kilometrejä vesisateessakin, jotta seura saa tapahtumansa järjestettyä. Nöyrä ja uuras on tuo Hildur.
Hildur syntyi maanviljelijäpeheeseen, sukutilalle jota on viljelty jo vuosisatoja. Tosin välillä niitä vainiota käyskenteli naapurikansan tinanapit, mutta Hildurin suku tuli takaisin ja sai omansa lopulta uudelleen hallintaansa.
Hildur ei ollut ainoa lapsi ja sukutilalla se polvenvaihdos on aina se paha paikka. Isäntä piti kovin Hildurista ja kun muut lapset opiskeli ja hummaili, Hildur teki kotitilalla töitä uupumatta ja nurisematta aina yli kolmikymppiseksi asti.
Hameväki vain ei kiinnostanut Hilduria ja siksi nuorempi veli oli se jolle talonkirjat jaossa tehtiin. Nuoremmalla veljellä oli jo naapurin tytär katsottuna ja samalla kertaa tuli kolmisenkymmentä hehtaaria hyvää peltoa Hildurin sukutilaan lisää.
No, Hildur on tyytyväinen elämäänsä näinkin. Hän sai sisarosuutena ostettua kaksion rivitalosta ja sen ovenpieleen isänsä istutti hienon köynnösruusun.
Olihan se ensiksi outoa Hildurille kun ei ollut enää askaretta iltaisin. Usein hän pyöräili veljelleen ja siivosi talleja sekä auttoi kylvötöissä. Jotain kränää kuitenkin tuli jossakin vaiheessa uuden nuorikon kanssa ja Hildur antoikin jatkossa enimmät energiansa urheilujärjestön toimintaan.
Oikeastaan Hildur on onnellinen mies. Ei ole kiukkuista vaimoa eikä metelöiviä lapsenlapsia vaivoinaan. Varsin yksinäistä vaan on vain toisinaan, etenkin näin heinäkuussa kun kaikki aktiviteetit ovat keskittyneet perhematkailujen ja -tapahtumien ympärille.
Hildur kuitenkin jo suunnittelee tulevan talven hiihtomatkaa Ruotsiin. Vasaloppet on tullut jo hiihdetyksi muutamaan otteeseen veljen pojan kanssa, ja eiköhän se mene ensi talvenakin, eihän hänellä ole vielä ikää vasta kuin 52.
19.6.2009
Puutalo
12.6.2009
Ristinsä on meillä itse kullakin
Monella se on ylilihavuus. Itse surkastutin omat sisuskaluni ja ruokaluhalunikin kait olemalla nuorena varsinaisen kranttu ruuan suhteen. Isäni oli eläissään lihava ja veljellänkin sellaista taipumusta on. Itse olen pahimmalta säästynyt.
Latovainiossa oli kyllä lihaviakin jos oikein muistelen. Vahteran emäntä kun ajoi polkupyörää niin satulaa ei näkynyt lainkaan. Näytti kuin hän olisi istunut suoraan metalliputken päällä-
Geeneistähän se lihavuus osittain johtuu sekä kilpirauhasen toiminnoista ja myös itsekurista, jota minulla ei sen ihmeemmin kuitenkaan ole. Amerikan tummaihoisilla on verenpainetta johtuen siitä pitkästä merimatkasta jota orjat joutuivat tekemään. Pohjosen asukkien geenit on viritetty keräämään vararavintoa pitkän talven varalle.
Intiaanien kroppa ei kuitenkaan sovellu lainkaan viinalle -jos kenekään sopii. He alkoholisoituvat tosi helposti ja tämä herra (intiaani) Jon Minnoch lihoi vielä helposti. Hän on lihavin mies ikuna.
Hän kuoli vuonna 1983. Minnoch kärsi ylipainosta jo lapsena: 12-vuotiaana Minnoch painoi 132 kg. Minnoch oli ammatiltaan taksinkuljettaja.
Minnoch ei syönyt sen enempää kuin muutkaan, vaan hänen liikalihavuutensa johtui nestepöhöstä, joka aiheuttaa nesteen kertymistä kudoksiin. Minnochia hoitanut lääkäri arvioikin, että hänen painostaan 408 kg oli nestettä. Minnoch joutui myöhemmin sairaalaan lihottuaan uudestaan 432-kiloiseksi vain runsaassa vuodessa. Minnoch kuoli 42-vuotiaana vuonna 1983. Kuollessaan Minnoch painoi yli 362 kg.
Jo 37-vuotiaana vuonna Minnoch joutui liikalihavuudesta johtuvien sydän- ja hengityselinoireiden vuoksi sairaalaan. Minnochin liikkuminen – ja liikuttelu – oli vaivalloista: hänen sairaalassa ollessaan tarvittiin 13 miestä siirtämään häntä, jotta liinavaatteiden vaihto onnistui. Minnoch laihtui sairaalassa tiukan dieetin ansiosta, ja palatessaan kotiin 16 kuukauden jälkeen, hän painoi enää 216 kg. Painonpudotus on suurin koskaan taltioitu.
Olihan siinä hiukan tukeva mies, jos näin rumasti voi sanoa.
Latovainiossa oli kyllä lihaviakin jos oikein muistelen. Vahteran emäntä kun ajoi polkupyörää niin satulaa ei näkynyt lainkaan. Näytti kuin hän olisi istunut suoraan metalliputken päällä-
Geeneistähän se lihavuus osittain johtuu sekä kilpirauhasen toiminnoista ja myös itsekurista, jota minulla ei sen ihmeemmin kuitenkaan ole. Amerikan tummaihoisilla on verenpainetta johtuen siitä pitkästä merimatkasta jota orjat joutuivat tekemään. Pohjosen asukkien geenit on viritetty keräämään vararavintoa pitkän talven varalle.
Intiaanien kroppa ei kuitenkaan sovellu lainkaan viinalle -jos kenekään sopii. He alkoholisoituvat tosi helposti ja tämä herra (intiaani) Jon Minnoch lihoi vielä helposti. Hän on lihavin mies ikuna.
Hän kuoli vuonna 1983. Minnoch kärsi ylipainosta jo lapsena: 12-vuotiaana Minnoch painoi 132 kg. Minnoch oli ammatiltaan taksinkuljettaja.
Minnoch ei syönyt sen enempää kuin muutkaan, vaan hänen liikalihavuutensa johtui nestepöhöstä, joka aiheuttaa nesteen kertymistä kudoksiin. Minnochia hoitanut lääkäri arvioikin, että hänen painostaan 408 kg oli nestettä. Minnoch joutui myöhemmin sairaalaan lihottuaan uudestaan 432-kiloiseksi vain runsaassa vuodessa. Minnoch kuoli 42-vuotiaana vuonna 1983. Kuollessaan Minnoch painoi yli 362 kg.
Jo 37-vuotiaana vuonna Minnoch joutui liikalihavuudesta johtuvien sydän- ja hengityselinoireiden vuoksi sairaalaan. Minnochin liikkuminen – ja liikuttelu – oli vaivalloista: hänen sairaalassa ollessaan tarvittiin 13 miestä siirtämään häntä, jotta liinavaatteiden vaihto onnistui. Minnoch laihtui sairaalassa tiukan dieetin ansiosta, ja palatessaan kotiin 16 kuukauden jälkeen, hän painoi enää 216 kg. Painonpudotus on suurin koskaan taltioitu.
Olihan siinä hiukan tukeva mies, jos näin rumasti voi sanoa.
23.5.2009
Riston muistotilaisuus
Oli yksinkertainen ja pelkistetty, kuten mies itsekin oli eläissään ollut.
Sari kertoi vieraille että näin oli Risto aikoinaan itsekin toivonut olevan.
Ei turhia hälinöitä ja ei keinotekoisia kehuja miehelle joka ei itsekään kehuja jaellut ja vain kehuista kiusaantui.
Sari oli kutsunut sukua Riston puolelta hänen nuorimman siskonsa välityksellä mutta vieraantuneet hänestä olivat kaikki, ja vain harva tuli. Eivät ehtineet ja onhan sitä touhua monenmoista aina keväisin ihmisillä.
Väen jo mentyä ja Sarin korjatessa piparilautasilta jäljelle jääneitä kastettavia, Sarille iskee apeus pintaan kuin jälkijättöisesti. Muutoin tämä päivä meni kuin horroksesessa, robotinomaisesti pöytä kuitenkin tulee siivottua ja astianpesukoneen suristessa taustalla Sari rojahtaa rottinkituoliinsa.
Muistaa Äijän kertomuksen tilanteesta jossa omaisia ei ollut tätääkään vähää. Joillakin elämä vaan on mollivoittoista vaikka ympärillä soisi minkälaiset balalaikat ja seireenit kutsuisivat juhlimaan kanssaan.
Sari kertoi vieraille että näin oli Risto aikoinaan itsekin toivonut olevan.
Ei turhia hälinöitä ja ei keinotekoisia kehuja miehelle joka ei itsekään kehuja jaellut ja vain kehuista kiusaantui.
Sari oli kutsunut sukua Riston puolelta hänen nuorimman siskonsa välityksellä mutta vieraantuneet hänestä olivat kaikki, ja vain harva tuli. Eivät ehtineet ja onhan sitä touhua monenmoista aina keväisin ihmisillä.
Väen jo mentyä ja Sarin korjatessa piparilautasilta jäljelle jääneitä kastettavia, Sarille iskee apeus pintaan kuin jälkijättöisesti. Muutoin tämä päivä meni kuin horroksesessa, robotinomaisesti pöytä kuitenkin tulee siivottua ja astianpesukoneen suristessa taustalla Sari rojahtaa rottinkituoliinsa.
Muistaa Äijän kertomuksen tilanteesta jossa omaisia ei ollut tätääkään vähää. Joillakin elämä vaan on mollivoittoista vaikka ympärillä soisi minkälaiset balalaikat ja seireenit kutsuisivat juhlimaan kanssaan.
22.5.2009
Rasvatyyni meri
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi aamu-usvaisen kuvajaisen.
Äijä kertoili lasimerestä. Saasteettomien seutujen kirkkaasta kuvajaisesta tai sitten myös tupaantuliaisjuhlien ja baaritiskien kaaosnäystä.
Olen kuullut puhuttavan rasvatyynestä merestä. Aamupoljenollani näin sellaisen, juuri äsken. Usean kilometrin matkalla täysin sileää pintaa, ja vatupassissa. No maan kaareutuminen aiheuttaa pientä vääristymää, mutta kuitenkin.
Pikkukalojen aiheuttamat pienet renkaat aiheuttivat jossain kaukana kehäefektin joka eteni hetken kunnes pysähtyi, tai oikeastaan loiveni ja vaimeni sitten rantaan.
Rasvatyyni, -ruma sana kuin saasteinen. Vesilintujen painajainen. Rasvaa ei kuitenkaan näkynyt, eikä vielä levääkään. Hyvä on kalastajan kalastella kun kohon liikkeet näkyvät selkeästi ja vieheen liikkeen voi nähdä läpi pinnan.
16.5.2009
Vielä kerran kivestä
Piti ajella polkupyörällä pitkin pitäjiä ja kuvata kivipytinkejä ja niiden alkujuuria, olisiko ne viimeiset kuvat sitten tässä:
Naapurikartanon vanha navetta. On siinä massiivisuutta ja kokoa, ikuinen rakennus jos katto vain pidetään kunnossa.
Vuokralaisten töhrimä seinä. Tiilimuuraus ei salli perustuksen liikkumista, siksi rapistuu.
Tässä saman pihapiirin päärakennus. Suitian kartanolinnaa ei naapurit saaneet tärveltyä, vaan jylhänä se siellä mäellä seisoo vieläkin.
Tämmöisen viestin ovat jättäneet seinään. Historiaa sekin, vaikka kaikki koetetettin häivyttää aikoinaan. Vuonna 1956 tuli suomalaiset takaisin.
No, nykynuoriso pyrkii myös tekemään omat kalliopiirustuksensa jälkipolville.
Lopuksi vielä kuva epäonnistuneesta työstä. Kiveä on louhittu kiilaamalla. Lohkeaminen on tapahtunut kuitenkin toisaalta joten jumiin jääneet kiilat on jätetty paikoilleen. Olkoon, jätetään tähän ja mennään kahveelle.
Naapurikartanon vanha navetta. On siinä massiivisuutta ja kokoa, ikuinen rakennus jos katto vain pidetään kunnossa.
Vuokralaisten töhrimä seinä. Tiilimuuraus ei salli perustuksen liikkumista, siksi rapistuu.
Tässä saman pihapiirin päärakennus. Suitian kartanolinnaa ei naapurit saaneet tärveltyä, vaan jylhänä se siellä mäellä seisoo vieläkin.
Tämmöisen viestin ovat jättäneet seinään. Historiaa sekin, vaikka kaikki koetetettin häivyttää aikoinaan. Vuonna 1956 tuli suomalaiset takaisin.
No, nykynuoriso pyrkii myös tekemään omat kalliopiirustuksensa jälkipolville.
Lopuksi vielä kuva epäonnistuneesta työstä. Kiveä on louhittu kiilaamalla. Lohkeaminen on tapahtunut kuitenkin toisaalta joten jumiin jääneet kiilat on jätetty paikoilleen. Olkoon, jätetään tähän ja mennään kahveelle.
15.5.2009
Asuntojen myynti-ilmoittelu on kallistunut
Asuntojen hinnat ovat laskeneet mutta myös myynti-ilmoituksissa tapahtuu, -ne kallistuvat.
Tuo sama talo oli kaksi vuotta sitten myytävänä ja myös saman välittäjän toimesta ja oli silloin samalainen kylttikin, -ihan kuin jenkeissä.
En tiedä myytiinkö se silloin, ainakin silloin tuon kyltin pois oton jälkeen autoja ilmestyi pihalle ja ilmalämpöpumppukin talon seinään asennettiin.
Kuva kuukausi sitten:
Kuva juuri äsken. Kallistunut on:
Tuo sama talo oli kaksi vuotta sitten myytävänä ja myös saman välittäjän toimesta ja oli silloin samalainen kylttikin, -ihan kuin jenkeissä.
En tiedä myytiinkö se silloin, ainakin silloin tuon kyltin pois oton jälkeen autoja ilmestyi pihalle ja ilmalämpöpumppukin talon seinään asennettiin.
Kuva kuukausi sitten:
Kuva juuri äsken. Kallistunut on:
12.5.2009
Paanuseinää
11.5.2009
Kivestä
Berlusconi sanoi jotta suomen vanhat puukirkot saisi purkaa, Kivikirkoista ei ollut puhetta. Tässä kuvassa näkyy useaa tekniikkaa. Kiviaita on vain ladottu tyylikkäästi. Sen takana betoniin upotettuja liuskiviä jotka on kuin koristeena, ei niinkään itse rakenteena. Itse kirkko on jykevää kiveä ennen vuotta 1800, yläosa myöhemmin korjattu ja vasemmassa sivussa on tiilirakennettakin.
Ennen oli tapana haudata aivan seinän viereen. Katolta tippuva vesi ja lumi ropsahteli kivien päälle.
Ennen oli tapana haudata aivan seinän viereen. Katolta tippuva vesi ja lumi ropsahteli kivien päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa
Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...
-
Niin, Uskoisin että joka toisessa yli parikymmentä vuotta vanhassa kotitaloudessa on tihkuttava keittiöhana. Vuoto ei ole vaaralli...
-
Niin, Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b...
-
Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto. Ensin yli moottoritien...