Joulupohdinnan 7. luukku.

Pohdinta 7.

Koulun metallitöissä tein joulukuusenjalan ja luulin että se olisi hyvä. Se jäi kuitenkin äidilleni ja siinä piti pitää erillistä vesiastiaa jotta kuusi ei kuivuisi. Vesi ruostutti kiristysruuvit.

Sittemmin ostin muovisen siron joka oli ontto ja vesitäytteinen, luulin että se olisi ikuinen kuusenjalkani. Se kuitenkin oli liian kevyt ja kuusi kaatui helposti, piti ostaa uusi.

Valurautainen ja kaikin puolin tukeva tuntui toimivalta. Sittemmin tuli kasvatetut ulkomaiset kuuset joiden runko on niin paksu ettei ne mahdu perinteisiin kuusenjalkoihin. Piti veistää runkoa ja nyt se joulukuusi kuivuu varsin nopeasti.

Claes Ohlson on tuonut markkinoille jalan jossa on varsin laaja keskireikä. Vaikuttaa hyvältä mutta ei sitä joulukuusenjalkoja sentään jatkuvasti tohtisi ostella. Ollaan mieluimmin vaikka ilman joulukuusta. Kyllä se tuostakin joku vika paljastuu kun sen käyttöön ottaa.

Joulupohdinnan 6. luukku.

Pohdinta 6.

Sattuneesta syystä viime aikoina olen välttänyt kumartumista ja alhaalta jotain ottaessani olen kyykistellyt. Kyykistelyssä, esim alakaapista kippoa otettaessa polvet vaan tahtovat tulla tielle ja ote-etäisyys jää perin kaukaiseksi. Linnuilla ei tätä ongelmaa olisi.

Niillähän ihmisen polvea vastaava nivel on mahan alla ja jalka taipuu taaksepäin. Tuollainen ominaisuus voisi olla eittämätön etu vaikkapa jalkapalloa pelatessakin, miksiköhän ihmisen jalka on tehty eteenpäin niveltyväksi?

Strutsin potkuhan on voimakas ja juoksunopeus suuri, ihmistä ja strutsia ei voi risteyttää, joten kai se vaan on tyydyttävä nykyiseen rakenteeseeni.

Joulupohdinnan 5. luukku

Pohdinta 5.

Näin itsenäisyyspäivän tiimoilla meitä kehoitetaan muistamaan itsenäisyyden rakentajia, puolustajia ja ylläpitäjiä joten muistakaamme siis.

Rakentajia olivat ne henkilöt jotka eivät suostuneet alistumaan Venäjän ikeen alle vaan harasivat vastaan. Eugen Schauman ampui Bobrikoffin senaatin portaikossa sekä surmasi myös itsensä. Se oli marttyyriteko mutta rikos, joten ei kai sitä sovi muistella, se siitä.

Itsenäisyyttä puolustettiin talvisodassa, myös äitini puolisti maatansa Lotta Svärd järjestössä sillä hän päivysti tulipalopakkasessa Turun ilmavartiossa. Lotta Svärd järjestö lakkautettiin ja kiellettiin joten se siitä. Itsenäisyyttä puolustettiin myös Summan rintamalla jossa isänikin haavoittui ja kantoi sirpaleita kehossaan sekä muita vaurioita humeetissaan elämänsä loppuun asti, joten se siitäkin.

Itsenäisyyden ylläpito? Olemme integroituneet Euroopan Yhteisöön, vaikka joskaan emme kuulu Natoon joten ei kai tässä ihmeempiä. Olen suorittanut asevelvollisuuden ja käynyt kuusi viikkoa kertaamassa, taitaa riittää minun osaltani, se siitäkin siis.

Joulupohdinnan 4. luukku

Pohdinta 4.

Niin. On ongelmia saada matkustamohenkilökuntaa lennoille juuri nyt. Vaikeaa. Junat kulkevat konnarin ja erillisen ravintolavaunun voimalla, löytyisikö tästä ratkaisu lentoliikenteeseenkin?

Turvallisuusohjeet tulisivat monitoreista ja perämies tarkstaisi varauloskäyntien lukitukset. Jo ilmaan päästyä käytävää pitkin tulisi tarjoiluvaunu kuin kädestä käteen kulkeva kolehtihaavi kirkossa.

Siitä voisi ottaa murkinat kortilla ja jos joku pulma olisi perämies tulisi ja kuuntelisi. Entäs viinanmyynti ja erilaiset tuliaiset? Automaatti vaan vessan nurkalle ja säästöjä syntyisi. Liikematkalaisille ja firman rahoilla mällääville olisi sitten omat koneet ja omat sopimukset.

Kai tähänkin touhuun joku roti täytyy löytyä.

Joulupohdinnan 3. luukku

Pohdinta 3.

Niin. Päivittäin kaupassa asiakkaat kopeloivat tätä tavaraa ihan säännöllisesti ja järkijään tietämättä kuitenkaan sen nimeä. Joku sanoo sitä pulikaksi, mutta ei se pulikka ole. Pulikalla tehdään piirakoita.

Joku voi sanoa sitä orreksi mutta ei se mikään kananorsikaan ole. Toinen voi sanoa rimaksi tai ripaksi mutta ne on rakennusmiesten tarvikkeita. Olisiko se kalikka?

Se älähtää johon kalikka kalahtaa, mutta en ole kuullut kenekään älähtävän vaikka se on kalahtanutkin, ei, ei se ole kalikka.

Olisiko se rajapuomi? Ei, rajapuomi on maarajoilla ja ylösnostettava, toisesta päästä akseloitu.

Olisiko se välieroitin? No joo mutta huono nimi, sähkötekniikassa on välieroittimia.
Kapula se voisi olla mutta viestinjuoksijoita tai tollo suussa olevia ei näy silti missään.

Siis kyse on tuosta neliö- tai kolmiomallisesta puu/muovikappaleesta joka laitetaan hihnalle erottamaan omat ostokset edellä- ja jäljestätulevan vastaavista.

Outo asia ettei tuolla arkisella ja yleisellä objektilla ole sellaista nimeä joka olisi heti ensimmäiseksi huulilla kun esineen näkee.

Jos päätalon Herkko eläisi niin hän kyllä tuollaiselle nimen keksisi. Kiertäisi näävelikarvojaan, puhaltelisi paksuja ja pussuttaisi holkkitupakkiaan. Sanoisi lopuksi, "mitä noita kaikkia joutavia hummeetissaan räknäämään, olkoot vaikka suoro"

Joulupohdinnan 2. luukku

Pohdinta 2.

Talvet ovat viime vuosina muuttuneet kylmemmiksi ja runsalumisimmiksi. Tämä muutos on tapahtunut aivan samassa suhteessa kun rakennuksissa ilmalämpöpumput ovat lisääntyneet. Entisaikonahan rakennukset olivat harvoja ja niitä lämmitettiin puilla, öljyllä sekä sähköllä. Osa lämmöstä karkasi ulos ja ilmasto alkoi lämmetä. Nyt on käymässä päinvastoin.

Ilmalämpöpumppu vain siirtää lämpöä ulkoa sisälle jolloin sisälle otettu lämpö on vastaavasti ulkoa pois, eli ulkoilmaa on jäähdytetty ja ulkoilma kylmenee. Tämä trendi on kiistatta todettavissa katsottaessa menneen ja tulevan talven keskilämpötiloja sekä vastaavana aikana asennettujen ilmalämpöpumppujen kasvanutta määrää. On paha pulma, on tottavie.

Ilmalämpöpumpun rakennehan on seuraava:




1. lauhdutin (lämmin puoli)
2. paisuntaventtiili
3. höyrystin (kylmä puoli)
4. kompressori.

Putkiston kylmäaineena toimii
kaasu- ja nesteseos.

Ei tätä kylmää talvea enää suomalainen kestä ja tammikuussa on mentävä Thaimaaseen. Siellä taas ongelma on kärjistynyt toiseen suuntaan. Taloja jäähdytetään jolloin lämpöä siirretään sisältä ulos ja sen seurauksena siellä onkin ulkosalla turkasen kuuma. Alle +30 asteen ei juurikaan mennä edes yöllä, on se kauhea vehje tuollainen ilmalämpöpumppu, juu.

Joulupohdinnan 1. luukku

Äijä aloitti joulukalenterisarjan ja koetan minä sellaista sarjaa jossa pohditaan arkipäivän ongelmia.

1. Ongelma.

Talvikenkien pohjat ovat karkeat ja uritetut jotta pitoa löytyisi sekä lumella että liukkaalla. Tästähän syntyy varsin viljalti ongelmia. Sisälle tullessa kruusauksien välit ovat täynnänsä hiekoitussepeliä ja lunta.

Lumen sitten sisällä sulaessa tuo törky varisee painovoiman vaikutuksesta kenkäkaappiin ja kastelee sekä sotkee paikkoja. Pitäisi olla toisenlainen ratkaisu.

Sellainen pohja joka vivusta vääntämällä suoristuisi kynnyksellä ja roskat jäisi ulos. Tai sitten tehokas lämpöpuhallinharja joka puhdistaisi pohjat eteisessä johonkin kaukaloon. Tämä ongelma on sekä kauppojen että kotien pulma. Harmistuttaa pohdituttaa pientä kulkijaa.