Tervakosken pillipiipari

Toimii osoitteessa Urkupilli 2 12400 Tervakoski. Eli Porthanin perinteinen urkurakentamo. Aloitteli Kangasalla mutta vuodesta 1988 Tervakoskella.

Tälläistä teollisuutta tuskin ihan heti siirretään Kiinaan. Tervakoskella on tehty setelipaperiakin miksei myös siis paikkakunnalle sovi urkujen rakentaminekin.

Refenssilistastaan näkee että yksissä uruissa menee yli vuosi, joten ei mitään lyhytjännitteistä hommaa.

Kotisivunsa on tässä

Voitollista toimintaa yhtäkaikki.

Viimeinen joulupohdinta

Niin.

Työpaikan taukohetkinä olen usein käynnistänyt pohdinnan jonkun sanonnan alkuperästä. Usein tietoa löytyy ja jos ei löydy niin katsotaan netistä. Mutta noin puoli vuotta sitten tuli tenkkapoo.

Työtoveri kertoi helmasyntinsä olevan runsas suolankäyttö. Kysymys tulikin mistä tuo " helmasynti" -sanonta on saanut alkunsa. Merkitys on tullut likimain selväksi mutta mihin tuo sanonta perustuu, ei löydy vastausta netistäkään.

Oma arvaukseni on että se on jokin perisynti, jo lapsuudesta ihmisen äidin helmoissa roikkuessa lähtöisin oleva mukana kulkeva riesa, maneeri ja tapa. Eli äidin helmasta saanut sanonta alkunsa.

Pelkkä arvaus toistaiseksi. Mikähän lie sanonnan historia?

Joulupohdinnan 23. luukku

Pohdinta 23.

Niin. Pitäisikö pohtia sitä miksi ihmiset pohtivat, -hunteeraavat? Havukka-ahon ajattelija ja Mooses Pessi tekivät pohtimisesta taiteenlajin. Minnes se tuli menee kun se sammuu ja muuta olennaista.

Miksi sitten ihmiset pohtivat blogeissa. Poliitikoillakin kaikilla omansa, heillä se taitaa olla julkisuushakuisuuden matkaansaattamaa narsisimia. Kaikilla on täysi oikeus pohtia ääneen, kirjallisesti tai sitten ihan hiljaa itsekseen.

Turha ehkä onkin pohtia sitä miksi ihmiset pohtivat. Ainahan siellä humeetissa jokin asia kiertää omaa ympyräänsä. Toisaalta ressittömiä ovat sellaiset ihmiset jotka ei turhia pohdiskele.

Joku ehkä nyt pohtii sitä miksi tuokin pohtii tuollaisia pohtimisasioita, pohtikoon. Vielä yksi luukku ja sitten Joulu onkin jo pulkassa. Ja pulkassahan -sanonta on tullut ajoilta jolloin taksvärkkipäivät viillettiin päivän päätteeksi puupalikkaan, pulkkaan

Joulupohdinnan 22. luukku.

Pohdinta 22.

Lapsuudestani muistan boheemin taiteilijan Kalle Aaltosen joka kiersi taloista taloon kaupitellen taulujaan. Vailla vakinaista asuntoa ja nukkui ladoissa sekä tupien lattioilla. Kauhea palttoo päällänsä kesät talvet, hänestä tuli myöhemmin TV-dokumenttikin.

Suomesta löytyy myös nainen joka pistää vieläkin paremmaksi. Nukkuu yönsä ulkona, kesät talvet ja jo useamman vuoden ajan. Matkustaa alinomaa ja lisäksi raahaa mukanaan kauheaa määrää kassejaan muutaman metrin kerrallaan. Missähän lienee tämän joulun?

Joroisissa kesällä.

Padasjoella syksyllä.

Marraskuussa jossain.

Kesäisin kassit siirtyvät kärryillä.



Mikähän saa ihmisen reissaamaan?

Joulupohdinnan 21. luukku

Pohdinta 21.

Maailma on tullut täyteen ihmeellisiä teknisiä vempaimia ja aika halpakäyttöisiäkin. Yksi ihme epeli on autonavigaattori joka kertoo mistä risteyksestä pitää seuraavaksi kääntyä. Mammavainaa olisi ollut semmoisesta ihmeissään.

Tosin pappavainaa tuli joskus markkinoilta nukkuen reessä ja navigaattorina toimi hevonen joka tunsi tien. Sellainen hepokaattori juu.

Netissä on tälläinen palvelu josta näkee missä ne lentokoneet luuraa. Jos odottaa jotakuta jouluksi kotiin näkee onko kone reitillä vai väärästäkö risteyksestäkö sekin on kääntynyt.

Tämmöinen.

Joulupohdinnan 20. luukku

Pohdinta 20.

Niin. Autossa on hyvä olla sisällä lämpöasteita kun ulkona on pakkasta. Kaikki toimii ihan hyvin paitsi pakkasella ja kovalla lumisateella. Kun auto on lämmin niin tuulilasikin on lämmin ja siihen putoilevat lumihiutaleet sulavat auton liikkuessa hitaasti tai sen seisoessa valoissa.

Kun sitten lähdetään maantieajoon tuo sulanut vesi jäätyy läpinäkymättömäksi kelmuksi ja pyyhkijän sulatkin ovat ihan tönkkönä. Tarvittaisiin siis eristetty tuulilasi tai erillinen jäähdytettävä tuulilasi joka ei sulattaisi höytälunta. Se lentäisi tuulen mukana pois ja pyyhkijätkin sen sivuun liippaisivat.