U-käännös

Monen turman alkusyy. Tässä on varmaan navigaattori neuvonut sellaisen tekemään.



Tätä tiedon jyvää tutkimalla löytyisi koko tarina. No siinähän on kyllä kielto ettei saa tutkia.

Armotappo Latovainiossa

Latovainio sai maanlaajuista julkisuutta sokean peuran ansiosta. Pekka joka tuossa kuvassa pönöttää on aito ja paljasjalkainen Latovainiolainen, murteineen kaikkineen. Ollessani 16 v.hän pelasti meidän lehmän puhaltumiskuolemalta. Apilapelolla lehmät saattavat ahmia apilaa varsin viljalti ja vailla tolkun häivää. Apila kuitenkin pötsissä muodostaa kaasua joka lehmän monimutkaisesta ja neliosaisesta mahasta ei pääse pieruina eikä röyhtäisynä ulos, vaan se turvottaa ja saattaa poksauttaa koko elukan.

Silloin lehmälle juotettiin pullosta öljyä pari litraa ja laitettiin teurasauton kulkusillalle yläkenoon. Ei mennyt kuin vartin verran niin jopas alkoi röyhtäilyttää ja pahanhajuista kaasua tuli ja varsin viljalti tulikin.

Lehmä selvisi ja friskaantui varsin.

Enpä nyt sitten tiedä tuosta peurasta oliko se syytä sokeuden vuoksi tappaa? Kai se sitten oli, eläimellisistä syistä. Opaskoira tuskin olisi ollut käypäinen kaveri moiselle luontokappaleelle. Olisi kai sen peuran voinut taluttaa teurasautoon ja ajaa jonnekin kauas metsätielle ja antaa luonnon hoitaa homma. No metsämies haluaa lihan talteen ettei varekset syö.

Perustus on tärkeä

Niin tierakennuksessa kuin elämässäkin. Ihminen ei voi valita mihin sukuun tai perheeseen syntyy, ei myös tieura voi valita mitä pohjaa kautta tai miten lyhyintä reittiä insinöörit sen piirtää tai vetää.

Vanha järvenpohja ei ole helppo paikka tehdä tietä. Junttapaalua pitää lyödä vieri viereen ja päälle valaa betonikansi. Jos olisin joku nuorison opettaja ottaisin pateettisen äänen ja esittäisin oppilaille vertauksen ja allaoleva kuva heijastettuna isolle screenille taustalla.

Elämänne on perustusvaiheessa aivan kuin tämä moottoritie. Te nuoret luotte juuri nyt ja tässä pohjaa tulevalle elämällenne ja aina se rakennuspohja ei ole järin tukeva. Tulee vain vahvasti uskoa että se peruskallio sieltä löytyy ja lyödä junttapaalua pohjaan asti.

Opiskelu on se perustus jolle voi rakentaa, aivan kuin junttapaalu jonka varaan tehdään tukeva tie vaikka hyllyvälle suolle. Se hyllyvä suo elää omaa elämäänsä siinä välissä ja tukeva kansi lepää vakaana vankan peruskallioon lyötyjen paalujen varassa siinä ylempänä.

Tässä oli aiemmin kuva miten Länsiväylää rakennettiin.

Venemies Matti

Kun Aulis lähti rapsutushommasta myötämöykkyineen ei Mattikaan jaksanut enää yksin touhuta veneen kimpussa vaan pani kalut pakkiin ja lähti omaan kattilakuntaansa.

Veneitä on tällä alueella varsin viljalti ja miltei jokaisen vieressä touhuaa viikonloppuisin porukkaa. Jokaisen vene on saatava kesäkuntoon samaksi viikonlopuksi, koska venekerhon autonosturi tulee tiettynä päivänä ja nostaa urakalla veneet vesille. Jos siihen nostoon ei ehdi, tulee kallis pieti erillisnostosta.

Nosturikuski on myös kiukkuinen mies. Nostoliinat pitää mennä paikoilleen vauhdilla ja turhia tupeksimatta. Nostohommissa ei jahkailla, aika on rahaa ja silti vielä hämärän laskeuduttua on muutama vene vielä nostamatta.

Onhan tänne vielä tultava monta kertaa ennen kuin tuo on valmis vesille, mumisee Matti itsekseen ja luo vielä silmäyksen projektiinsa ennen kuin starttaa toyotansa ja lähtee pois.

Avuliaan Auliksen tragedia

Aulis on luonteeltaan jalo. Hän auttaa aina sukulaisiaan ja tuttaviaan arjen eri askareissa. Vappuaattona Matti kysäisi Aulikselta tulisiko hän kanssaan huomenissa venesatamaan rapsuttamaan venettä kesäkuntoon? Auliksella olisi kyllä ollut oman pihan siivousta mutta Aulis tietysti meni.

Koko vapunpäivä raaputettiin ja hiottiin jotta pinta olisi ottavainen myrkkymaalille. Eihän se myöhemmin siveltävä litku kyllä enää mitään myrkkyä ole, sillä EU kielsi kaikki kunnon tökötit.

Auliksella oli omat eväät ja termari matkassaan, sen voimin jaksettiin Matin venettä puunata aamukahdeksasta aina iltapäivä kolmeen. Aulis tarjosi Matillekin kinkkuvoileipää ja maitoa kun Auliksen vaimo oli niitä laittanut enemmänkin.

Jutustelivat, mutta kun kello huiteli puoli neljää Aulis sanoi että nyt hänen tarvitsisi lähteä saunaan, näin oli kotona sovittu ja Aulishan on mies joka pitää aikataulunsa. Eihän sitä tyhjin käsin -sanoi Matti ja haki autonsa takahuslaarista lyhyen mäyräkoiran.

Ota tästä mäyräkoira kiitokseksi, tehtiinhän me iso urakka ja eihän sitä ilman palkkaa sentään.

Oi voi, tämähän on ihan liikaa, mutta Aulis ottaa kiitollisena vastaan mäyräkoiran ja sitoo sen mustekalalla pyörän tarakalle. On nyt saunajuomaa on tottavie, ei ollut turha työrupeama ei, -myhäilee Aulis kun polkee tyytyväisenä kotia kohti. Laulaa jopa rallia "jos sais kerran reissullansa....".

Puolessaväliä kotimatkaa vastaan tulee tuttu auto josta morjestetaan Aulikselle. Aulis nostaa kättään vastaukseksi mutta samalla pyörän tasapaino järkkyy. Pyörä kallistuu kohti rotvallia ja Aulis joutuu tekemään nopean korjausliikkeen. Nyt Aulis on onneton.

Merkkipaalu

Aamupoljennot ovat alkaneet. Maisema muuttuu juuri nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin näillä tienoilla. Tulee moottoritie ja räjäytellään sekä kaivetaan, tehdään jopa kymmenen siltaa tuolle runsaan kymmenen kilometrin matkalle.

Osa silloista on ramppeja ja tule yksi riistasiltakin jossa kasvaa puut ja pensaikot, hirvet voivat mennä yli tien jos sillalle sattuvat. Mutta on talven aikanakin tapahtunut.

Juuri tässä kohdassa porsas ajettiin kotiin.

Tuolla muovisella aurauskepillä hätistettiin, hus hus.




Ja hätistäjänä oli itse Routa.

Chopin Walz

Tälläiset valssilenkkarit oli heitetty puhelinkaapelin päälle. Niitä näkyy nykyisin useissa kaupungeissa ja kukaan ei tiedä miksi niitä sinne laitetaan.

Varsovasta vielä

Tämä pylväs ja aukio on yksi kaupungin kohtauspaikoista. Leveä ja pitkä kävely/pääkatu päättyy myös tähän, jatkuu sitten nupukatuna vanhan kaupungin sokkeloihin..



Tässä kuva bussin ikkunasta. Näin kun tehdään katu ja kävelykatu niin on turistiystävällinen. Kaikki nähtävyydet saman kadun varreilla.



Sitten oli joku outo tyynytappelu. Höyheniä leviteltiin pitkin toria ja ihmisillä oli hauskaa kun sotkivat toisiaan. Holjaa.



Ja tässä tämä kulttuuripalatsi utuisena päivänä. Valtaisa kolossi, neuvostoliiton lahja veljeskansalle.



Kopernikus on yksi kaupungin suurmiehistä ja hänellä on oma yliopisto.

Kaukana kaikesta

.
Kuvat suurenevat klikkaamalla

Kaikki tiet vievät Roomaan mutta kaikki tiet vievät pois tästä kaupungista.



Joku meni naimisiin ja tilastojen mukaan puolikas erosikin, juuri tuona päivänä.



Tuosta puuttuu vain Wille Wallgrenin veistämä Haaviston Manta keimailemasta, ja lehtiäkin saisi olla puissa.



Jos suomessa muistokynttilät ovat valkoisia niin täällä ne ovat punaisia tai keltaisia.



Itämainen tietäjä oli tullut tuomaan sanaa tulkin välityksellä.



Mutta kuulemista enemmän heitä kiinnosti tilaisuuden jälkeen jaetut hedelmät, limppari ja sämpylät.

Pianopenkki

Kaupunki on ylpeä säveltäjästään. Ei riitä että lentokenttä on nimetty säveltäjän mukaan, vaan lisäksi kaupungissa on kymmeniä marmoripenkkejä joiden uumeniin on upotettu elektroniikkaa. Nappia kun painaa niin säveltäjän kappaleet alkavat soida muutaman minuutin. Penkissä on myös tietoa näköpiirissä olevasta kulttuurirakennuksesta.

Soittaja/säveltäjänero on haudattu muille maille vierahille, mutta hänen sydämensä on upotettu tämän kaupungin erään kirkon pylvääseen.



Sitten siellä patsasteli tämä Kyösti Kallion näköinen mies. Nimi oli kulunut heikoksi joten ei tainnut olla velipoikansa. Kumara asento ja ryppyinen palttoo oli.



Oli myös Marskin oloinen patsas. Tämä ratsu ei kuitenkaan ollut peitsari koska astui ristikkäisillä jaloilla. Marskin ratsuhan keikutteli kuin kameli, saman puolen jalat yhtäaikaa.



Tämä herra näyttäisi nojaavan seinään mutta oikeastaan pitelee katosta niskojensa varassa. Kuva on otetty ylöspäin tihrustaen, riski herra mutta kalpoinen perin kalpoinen.



1700 luvulla rakennettu kirkko, ennen ja nyt.





Jokos Äijä tietää pianomiehen kaupungin?

Pääsiäiskaupunki

Joissakin kaupungeissa vietetään pääsiäistä hartaammin kuin toisissa. Tämä on yksi niistä, ehkä selviää mikä kun kuvia tulee enemmän.



Vanhankaupungin aukion reunassa tälläinen pytinki.



Vanha ja uusi lyö kättä. Kurottavat kohti taivasta, graffitit on rumia.



Kirkot oli avoinna ja joihinkin niistä väki jonotti yli puolen kilometrin mittaisena letkana. Pieni eväskori matkassaan joissa otanta pääsiäisruuista, niihin virvottiin ja varvottiin pyhää vettä.



Tämä kaunis hotelli oli pystyssä jo Mannerheimin nuorukaisvuosina. Hänen postinsa tuli sinne.

Kynttilälyhty

On nykyisin kielletty suomessa. Parasta vaan lähetetellä tuolla Thaimaassa jossa on aina kesä.

Lisäenergiaa

Phuketissa ihmetytti tuk-tuk kuskien lepopaikkojen lähellä olevat tyhjät lasipullot. Koska roskiksia ei ole niin niitä on nurmikoilla ja ojissa varsin viljalti.




Kyselyt ja salapoliisityö paljasti että kyse on energiajuomasta. Maksaa noin 20 senttiä ja estää hikoilun, pitää virkeänä että jaksaa valvoa.

Energiajuomat ovat myös matkaansaattaneet uuden termin: "riepoa"

Mustalaismusiikkia

Pertti Palm

Lämpötila sahaa

Aamupäivällä on mitä parhaimmat hiihtokelit kun aurinko paistaa, hanki kantaa ja pakkasta muutama aste. Nyt pitäisi olla vuorotyöläinen ja jatkuva iltavuoro vielä muutama viikko, saattaisin jaksaa mennä hiihtolenkeille.

Äijä on palannut.

Lumen määrä.

Nyt se on mitattu ja todistettu. Kinostamaton kohta takapihalla.
65 cm.

Lumivuosi 2010

Näillä leveysasteilla harvemmin nähdään näin lumisia maisemia. Vuosilukukin on helppo muistaa kun sitä kuitenkin tulevina lumettomina talvina muistellaan.

Lumivaipan kuorruttama pytinki, mutta kestääkö katto suojasään?



Jotenkin sitkeätäkin tuo lumi kun se alkaa roikkua räystäiltä.



Rintamiestalojen puutteelliset yläpohjaeristeet paljastuvat pitkinä jääpuikkoina.



Tässä koulurakennuksessa on odotettavissa kosteusongelmia ja iso remontti. Liikuntahallin pystyseinä vuotaa lämpöä ja pitää seinän kosteana talvipakkasellakin.



Puutkin joutuvat koetukselle lumimassojen alla.



Tämä talo on kylmillään, mahtaako lumet luistaa huopakatolta pois vai sulavatko niille sijoilleen?

Merimatka

Purjehdus merellä käsitti auringonlaskun katselua ja delfiinien puhahduksia. Niitä ei juuri näkynyt mutta pintaan tullessaan puhahtivat, aivan kuin selällään nukkuva ääntelevä ihminen ennen kuin kuorsausongelma on päässyt akuutiksi.



Siinä se aurinko laskee ja punaa maiseman.



Ja tässä vielä lopuksi Karonin liikenneympyrä toiselta puolelta.



Sekä kaupan lämpöpumppupatteri.

Elämä on palloilua pallon pinnalla ja -sisällä.

Tuli Patongilla seurattua kuinka heppu pelleili ison kumipallon kanssa. Meni peijooni sen sisälle kokonaan, tuli sitten ulos lopulta aikansa kekkaloituaan ja pallona pompittuaan. Ulos tullessaan oli saanut veijari tuo kukon heltan päähänsä, kokeili varmaan miltä kukonpojasta tuntuu munasta syntyä. Mutta ei ne untuvikot oikeasti noin valmiin näköisiä ole munasta tullessaan, märkiä kylläkin.

Ei siellä pallon sisällä varmaan kauhean kauaa voi olla kun jo happivajetta alkaa tulla.

Kuvia sieltä sun täältä.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tämä veitsenteroittaja teki työtään rannalla.



Nätti talo.



Lintuja myytävänä. Narulla kuin pyykit konsanaan.



Kauppakeskuksen edustalle rakennettu laiva.