Maanmerkkejä

Hotelli Adlonin edessä oli tälläinen vanha ajopeli. Ohjaus tapahtuu sauvoista.




Taitaa olla pommituksien tuhoja tämä tämmöinen katonsärkeminen.



Onkohan pääkaupunkia jossa ei ratsastajapatsasta? Täällä tämmöinen.



Maanmerkki jossa on myös ravintola.Yli kolmesataa metriä. Pyörii ja hyörii aivan kuin näsinneula.

Fritz

Elokuvassa "Pojat" Vesku Loirin äiti lähti sakemannin matkaan. Tämä oluttuoppia pitelevä mies ei kuitenkaan ole Fritz vaan aito nahkahousuinen Saku.



Tämä auto on holja mutta käyttötarkoitus outo, en siis tiedä sen funktiota, en.



Checkpoint Charlie on uhrattu kaupallisuuden alttarille. Vartiosotilaat keekoilevat tippien toivossa ja ottavat kuvia itsestään turistien kainalossa.
Kai kaikella on tarkoituksensa.

Matkailunähtävyys

Ei siihen kovin ihmeellistä rakennelmaa tarvita kun siitä saadaan kansainvälinen nähtävyys. Ei se itse esine tai kohde vaan ne tarinat ja tapahtumat sen ympärillä. Mitä enemmän tuskaa ja draamaa sen enemmän historiaa.

Pätkä kaupan edessä.



Rösöpinta



Ankeus



Juhannusmaisemaa entiseen itään. Ei ole järveä eikä koivua, ei saunaa eikä tanssilavaa.

Birgit & Henrik

Aikoinaan he saivat Thorsbyn kartanolta työvuokraa vastaan pienen torpan johon Henrik rakensi töllin ja jossa he sitten asuivat ja elelivät. Vanhenivatkin ja sitten tuli torpparilaki joka antoi torpan heille ihan ikiomaksi. Oli siitä itse rakennetusta töllistä senjälkeen muutaman vuoden päästä molempien soma kuolla pois ja antaa se jälkisäädöksellä esikoiselleen perinnöksi.

Esikoispoikansa Mats ei käynyt kartanossa vaan tiiliruukissa töissä. Löysi sieltä keittolasta vaimonkin itselleen ja he yhdessä jatkoivat ryytimaan hoitoa ja tölliäkin kunnostivat. Uusivat katonkin ja rossipohjan kutteripurutkin vaihdettiin samalla myös kuluneet lattialankut käännettiin ja höylättiin, näin tassantui kulumat ja loppui holotna veto permannon alta. Vuonna -48 tulivat kuitenkin neuvostoliittolaiset ja Mats joutui perheineen muuttamaan muualle.

Voi sitä onnen päivää kun Kekkonen järjesti kuitenkin töllin takaisin vuonna 1956 ja Matskin pääsi korjaamaan naapurin sotkuja. Torppa oli asumiskelvollinen kunhan vain sen hajun ja töryn sai pihalle.

Lopulta Matskin pääsi eläkkeelle ja hän vaimonsa kanssa puheli että tässä perintötorpassa mekin sitten asutaan niin kauan kun jaksetaan, mihinkään maalikyliin tai kerrostaloon ei me muuteta.

Yhtenä iltapäivänä ulkohuussiin mennessään hän kuitenkin näki outoja keltaliivisiä miehiä talonsa nurkalla. -Mitäs porukkaa te olette, mitä keppejä teillä on? Kysyi Mats.

Me linjaamme sitä uutta moottoritietä, se menee tästä ihan huussin takaa, tulee teillekin seurattavaa ettei tarvitse ihan metsikössä asua, sanoi toinen miehistä.

Toinen mies kuitenkin tiesi kertoa että oli nähnyt jonkun paperin jossa koko torppa oli merkitty purettavaksi kun sivutien ramppi tulisi juuri siihen kohtaan.

Mats tunsi polviensa pettävän ja outo kuristava olo painoi sydänalaa. Miten tämän kertoisi vaimolleen jolla oli se paha sydänvikakin?

Nyt tie on jo näin pitkällä ja hyllyvän pohjan paalutuksien yläpäät ovat valmiina tassujen valantaan.

Aina roiskuu kun räjäytellään

Edellisessä kuvassani oli kallio joka hupenee silmissä. Se murskataan vähitellen ja pikkuhiljaa kuin hellävarainen koiranhännän typistystapahtuma. Ja onhan tässä sitä kallion häntää vielä näkyvissä. Taitaa olla sama kivikolmiokin kuvassa.

Räjäytyksien voimasta kivenpalaset ovat lentäneet jopa yli tien.

Sortuman syntyminen

Ykköstien kalliolävistykset sortuvat ja putoilevat ajotielle. Näin tapahtuu etenkin keväisin jolloin jää sulaa. Tapahtumaketju alkaa siitä kun vesi virtaa kallion halkeamiin ja jäätyy sinne. Jää laajenee ja murentaa kalliota.

Sulavesi valuu suurempaan halkeamaan ja kiertokulku jatkuu. Lopulta jos lohkare on alaspäin luiska, se tippuu alas ja voi tukkia koko kaistan.

Räjäytyksien jäljiltä on aina se jäljelle jäänyt kallio varsin sirpaleisen oloinen. Siellä se vesi virtaa ja vaara vaanii.

Tämä kuva ei ole ykköstieltä mutta tilanne on pienemmässä mittakaavassa sama. Tämä reuna lohkotaan tästä pian pois.

Vaikka läpi harmaan kiven

Nyt tienpohjan rakennusprojektiin on tuotu avuksi kivenmurskaimet. Ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja soraa tai sepeliä kun tehdään se siinä samantien tielinjalla olevasta kalliosta.

Mahtavat leuat pitää näissä koneissa olla jotka murikan murskaavat. Kaksi konetta on peräjälkeen, ensimmäinen paloittelee toinen murskaa.

Koirankakkaongelma

Jos ei pahalla niin hyvällä ajattelivat Nokialaiset ja tekivät tämmöisen systeemin:

Koirankakka-agentti.


Vastaava oli ihmisille aikoinaan. Tampereella tietenkin.

U-käännös

Monen turman alkusyy. Tässä on varmaan navigaattori neuvonut sellaisen tekemään.



Tätä tiedon jyvää tutkimalla löytyisi koko tarina. No siinähän on kyllä kielto ettei saa tutkia.

Armotappo Latovainiossa

Latovainio sai maanlaajuista julkisuutta sokean peuran ansiosta. Pekka joka tuossa kuvassa pönöttää on aito ja paljasjalkainen Latovainiolainen, murteineen kaikkineen. Ollessani 16 v.hän pelasti meidän lehmän puhaltumiskuolemalta. Apilapelolla lehmät saattavat ahmia apilaa varsin viljalti ja vailla tolkun häivää. Apila kuitenkin pötsissä muodostaa kaasua joka lehmän monimutkaisesta ja neliosaisesta mahasta ei pääse pieruina eikä röyhtäisynä ulos, vaan se turvottaa ja saattaa poksauttaa koko elukan.

Silloin lehmälle juotettiin pullosta öljyä pari litraa ja laitettiin teurasauton kulkusillalle yläkenoon. Ei mennyt kuin vartin verran niin jopas alkoi röyhtäilyttää ja pahanhajuista kaasua tuli ja varsin viljalti tulikin.

Lehmä selvisi ja friskaantui varsin.

Enpä nyt sitten tiedä tuosta peurasta oliko se syytä sokeuden vuoksi tappaa? Kai se sitten oli, eläimellisistä syistä. Opaskoira tuskin olisi ollut käypäinen kaveri moiselle luontokappaleelle. Olisi kai sen peuran voinut taluttaa teurasautoon ja ajaa jonnekin kauas metsätielle ja antaa luonnon hoitaa homma. No metsämies haluaa lihan talteen ettei varekset syö.

Perustus on tärkeä

Niin tierakennuksessa kuin elämässäkin. Ihminen ei voi valita mihin sukuun tai perheeseen syntyy, ei myös tieura voi valita mitä pohjaa kautta tai miten lyhyintä reittiä insinöörit sen piirtää tai vetää.

Vanha järvenpohja ei ole helppo paikka tehdä tietä. Junttapaalua pitää lyödä vieri viereen ja päälle valaa betonikansi. Jos olisin joku nuorison opettaja ottaisin pateettisen äänen ja esittäisin oppilaille vertauksen ja allaoleva kuva heijastettuna isolle screenille taustalla.

Elämänne on perustusvaiheessa aivan kuin tämä moottoritie. Te nuoret luotte juuri nyt ja tässä pohjaa tulevalle elämällenne ja aina se rakennuspohja ei ole järin tukeva. Tulee vain vahvasti uskoa että se peruskallio sieltä löytyy ja lyödä junttapaalua pohjaan asti.

Opiskelu on se perustus jolle voi rakentaa, aivan kuin junttapaalu jonka varaan tehdään tukeva tie vaikka hyllyvälle suolle. Se hyllyvä suo elää omaa elämäänsä siinä välissä ja tukeva kansi lepää vakaana vankan peruskallioon lyötyjen paalujen varassa siinä ylempänä.

Tässä oli aiemmin kuva miten Länsiväylää rakennettiin.

Venemies Matti

Kun Aulis lähti rapsutushommasta myötämöykkyineen ei Mattikaan jaksanut enää yksin touhuta veneen kimpussa vaan pani kalut pakkiin ja lähti omaan kattilakuntaansa.

Veneitä on tällä alueella varsin viljalti ja miltei jokaisen vieressä touhuaa viikonloppuisin porukkaa. Jokaisen vene on saatava kesäkuntoon samaksi viikonlopuksi, koska venekerhon autonosturi tulee tiettynä päivänä ja nostaa urakalla veneet vesille. Jos siihen nostoon ei ehdi, tulee kallis pieti erillisnostosta.

Nosturikuski on myös kiukkuinen mies. Nostoliinat pitää mennä paikoilleen vauhdilla ja turhia tupeksimatta. Nostohommissa ei jahkailla, aika on rahaa ja silti vielä hämärän laskeuduttua on muutama vene vielä nostamatta.

Onhan tänne vielä tultava monta kertaa ennen kuin tuo on valmis vesille, mumisee Matti itsekseen ja luo vielä silmäyksen projektiinsa ennen kuin starttaa toyotansa ja lähtee pois.

Avuliaan Auliksen tragedia

Aulis on luonteeltaan jalo. Hän auttaa aina sukulaisiaan ja tuttaviaan arjen eri askareissa. Vappuaattona Matti kysäisi Aulikselta tulisiko hän kanssaan huomenissa venesatamaan rapsuttamaan venettä kesäkuntoon? Auliksella olisi kyllä ollut oman pihan siivousta mutta Aulis tietysti meni.

Koko vapunpäivä raaputettiin ja hiottiin jotta pinta olisi ottavainen myrkkymaalille. Eihän se myöhemmin siveltävä litku kyllä enää mitään myrkkyä ole, sillä EU kielsi kaikki kunnon tökötit.

Auliksella oli omat eväät ja termari matkassaan, sen voimin jaksettiin Matin venettä puunata aamukahdeksasta aina iltapäivä kolmeen. Aulis tarjosi Matillekin kinkkuvoileipää ja maitoa kun Auliksen vaimo oli niitä laittanut enemmänkin.

Jutustelivat, mutta kun kello huiteli puoli neljää Aulis sanoi että nyt hänen tarvitsisi lähteä saunaan, näin oli kotona sovittu ja Aulishan on mies joka pitää aikataulunsa. Eihän sitä tyhjin käsin -sanoi Matti ja haki autonsa takahuslaarista lyhyen mäyräkoiran.

Ota tästä mäyräkoira kiitokseksi, tehtiinhän me iso urakka ja eihän sitä ilman palkkaa sentään.

Oi voi, tämähän on ihan liikaa, mutta Aulis ottaa kiitollisena vastaan mäyräkoiran ja sitoo sen mustekalalla pyörän tarakalle. On nyt saunajuomaa on tottavie, ei ollut turha työrupeama ei, -myhäilee Aulis kun polkee tyytyväisenä kotia kohti. Laulaa jopa rallia "jos sais kerran reissullansa....".

Puolessaväliä kotimatkaa vastaan tulee tuttu auto josta morjestetaan Aulikselle. Aulis nostaa kättään vastaukseksi mutta samalla pyörän tasapaino järkkyy. Pyörä kallistuu kohti rotvallia ja Aulis joutuu tekemään nopean korjausliikkeen. Nyt Aulis on onneton.

Merkkipaalu

Aamupoljennot ovat alkaneet. Maisema muuttuu juuri nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin näillä tienoilla. Tulee moottoritie ja räjäytellään sekä kaivetaan, tehdään jopa kymmenen siltaa tuolle runsaan kymmenen kilometrin matkalle.

Osa silloista on ramppeja ja tule yksi riistasiltakin jossa kasvaa puut ja pensaikot, hirvet voivat mennä yli tien jos sillalle sattuvat. Mutta on talven aikanakin tapahtunut.

Juuri tässä kohdassa porsas ajettiin kotiin.

Tuolla muovisella aurauskepillä hätistettiin, hus hus.




Ja hätistäjänä oli itse Routa.

Chopin Walz

Tälläiset valssilenkkarit oli heitetty puhelinkaapelin päälle. Niitä näkyy nykyisin useissa kaupungeissa ja kukaan ei tiedä miksi niitä sinne laitetaan.

Varsovasta vielä

Tämä pylväs ja aukio on yksi kaupungin kohtauspaikoista. Leveä ja pitkä kävely/pääkatu päättyy myös tähän, jatkuu sitten nupukatuna vanhan kaupungin sokkeloihin..



Tässä kuva bussin ikkunasta. Näin kun tehdään katu ja kävelykatu niin on turistiystävällinen. Kaikki nähtävyydet saman kadun varreilla.



Sitten oli joku outo tyynytappelu. Höyheniä leviteltiin pitkin toria ja ihmisillä oli hauskaa kun sotkivat toisiaan. Holjaa.



Ja tässä tämä kulttuuripalatsi utuisena päivänä. Valtaisa kolossi, neuvostoliiton lahja veljeskansalle.



Kopernikus on yksi kaupungin suurmiehistä ja hänellä on oma yliopisto.

Kaukana kaikesta

.
Kuvat suurenevat klikkaamalla

Kaikki tiet vievät Roomaan mutta kaikki tiet vievät pois tästä kaupungista.



Joku meni naimisiin ja tilastojen mukaan puolikas erosikin, juuri tuona päivänä.



Tuosta puuttuu vain Wille Wallgrenin veistämä Haaviston Manta keimailemasta, ja lehtiäkin saisi olla puissa.



Jos suomessa muistokynttilät ovat valkoisia niin täällä ne ovat punaisia tai keltaisia.



Itämainen tietäjä oli tullut tuomaan sanaa tulkin välityksellä.



Mutta kuulemista enemmän heitä kiinnosti tilaisuuden jälkeen jaetut hedelmät, limppari ja sämpylät.

Pianopenkki

Kaupunki on ylpeä säveltäjästään. Ei riitä että lentokenttä on nimetty säveltäjän mukaan, vaan lisäksi kaupungissa on kymmeniä marmoripenkkejä joiden uumeniin on upotettu elektroniikkaa. Nappia kun painaa niin säveltäjän kappaleet alkavat soida muutaman minuutin. Penkissä on myös tietoa näköpiirissä olevasta kulttuurirakennuksesta.

Soittaja/säveltäjänero on haudattu muille maille vierahille, mutta hänen sydämensä on upotettu tämän kaupungin erään kirkon pylvääseen.



Sitten siellä patsasteli tämä Kyösti Kallion näköinen mies. Nimi oli kulunut heikoksi joten ei tainnut olla velipoikansa. Kumara asento ja ryppyinen palttoo oli.



Oli myös Marskin oloinen patsas. Tämä ratsu ei kuitenkaan ollut peitsari koska astui ristikkäisillä jaloilla. Marskin ratsuhan keikutteli kuin kameli, saman puolen jalat yhtäaikaa.



Tämä herra näyttäisi nojaavan seinään mutta oikeastaan pitelee katosta niskojensa varassa. Kuva on otetty ylöspäin tihrustaen, riski herra mutta kalpoinen perin kalpoinen.



1700 luvulla rakennettu kirkko, ennen ja nyt.





Jokos Äijä tietää pianomiehen kaupungin?

Pääsiäiskaupunki

Joissakin kaupungeissa vietetään pääsiäistä hartaammin kuin toisissa. Tämä on yksi niistä, ehkä selviää mikä kun kuvia tulee enemmän.



Vanhankaupungin aukion reunassa tälläinen pytinki.



Vanha ja uusi lyö kättä. Kurottavat kohti taivasta, graffitit on rumia.



Kirkot oli avoinna ja joihinkin niistä väki jonotti yli puolen kilometrin mittaisena letkana. Pieni eväskori matkassaan joissa otanta pääsiäisruuista, niihin virvottiin ja varvottiin pyhää vettä.



Tämä kaunis hotelli oli pystyssä jo Mannerheimin nuorukaisvuosina. Hänen postinsa tuli sinne.

Kynttilälyhty

On nykyisin kielletty suomessa. Parasta vaan lähetetellä tuolla Thaimaassa jossa on aina kesä.