22.7.2010

Lyhyttavarakauppa

Tai siirtomaatavarakauppa. Koska kaupassa oli pitkiäkin tavaroita.







Kummeli tervehti tulijaa.



Puupohjaisia paperikenkiä ja kumisaappaat.

18.7.2010

Ajoneuvo ennen Retu Kivistä

Jos muistatte kuvia Retu Kivisen autosta ja sen etu- sekä takapyöristä niin tässä on vielä vanhempaa. Hevosvetoinen auto. Vain takapyörä.

Ajaja seisoi noilla laudoilla ja pystyssä sojottavat aisat olivat hevosen molemmin puolin.

16.7.2010

Lihasvoimavientiä

Usein puhutaan aivoviennistä. Suomessa kouluttautuneet ihmiset lähtevät valmistuttuaan ulkomaille töihin. Tämä polkupyöräriksakuski vie suomesta lihasvoimaa Berliiniin.

Kuulemma meni naisen perässä kaupunkiin ja elättää itsensä ajeluttamalla turisteja viidellätoista eurolla. Berliini on siitä poikkeuksellinen pääkaupunki ettei siellä juurikaan ole liikenneruuhkia. Toimiva julkinen liikenne aikaansaa sen ettei siellä kannata autolla kurvailla.

Paljon näkee pyöräilijöitä harvalukuisten autojen seassa ja ihan sulassa sovussa etenevät.

7.7.2010

Arkkitehdin taidonnäyte



On siinä pytinki juu.



Metrossa oli myös elävää musiikkia.



Ja metrotunnelit oli kauniita holvikaaria ja klinkkeriä liki kaikki tyynni.

5.7.2010

Aleksanderplatz

Keskuspaikka. Metron sisääntuloaukkojakin on kymmenkunta ja kaikkien nimi tuo sama. Myös rautatieasema on tässä joskin ei päärautieasema ja raitsikatkin kulkevat tästä.



Neptunus kylpee vedessä ja antaa taustan valokuvien ottamiseen.

3.7.2010

Matonpesukelit

Pitkä poutajakso matkaansaattaa mattopyykkäriarmeijan esilletulon. Mattojahan voi pestä vaikka sateella mutta vain nopea kuivuminen takaa raikkaantuoksuiset matot.

Pahimillaan matot pitkään kuivuessaan voivat jopa homehtua. Näin voi käydä jos pitkään sateessa viruvat tai jos kuivumisvaiheen ilmankosteus vaan muutoin on korkea. Siispä nyt oitis matkaan ja seuraavassa ohjeet mattojen pesuun:





Ota matto ja aseta se vedellä täytettyyn pesukaukaloon ja anna vettyä. Tovin jälkeen vedä maton pää pesualustalle.




Lorauta pesuainetta mutkitteleva luirake poikittaissuuntaan.





Vetele juuriharjalla pitkin vedoin ja pese matto suikale kerrallaan.






Kaada ämpäristä vettä päälle ja huuhdo suurimmat vaahtopäät aina suikaleen pestyäsi.





Käännä juuriharja väärinpäin ja painele sillä pitkin vedoin vedet pois maton läpi puristaen.


Vedä uusi kaistale ja toista edellämainittu. Kun tulet päähän, käännä matto ja toinen puoli samallalailla.



Huuhtele puhtaalla vedellä ja valuta ylimääräiset vedet.



Mankeloi kuivaksi ja huuhtele taas. Mankeloi ja huuhtele, mankeloi ja huuhtele, ...riittävän monta varvia. Tämmösellä vehkeellä juu.

Päästä lopuksi altaat tyhjiksi ja pese ne puhtaaksi, huuhtele myös pesutasot. Altaiden alla loriseva vesi tuo mieleen pappavainaan orihevosen.


1.7.2010

Branderburg

Branderburgin portti. Kuinkahan monta kuvaa tuostakin on otettu?





Tilataide on outoa. Iso määrä säännöllisiä kuutioita ja se on siinä.

30.6.2010

Aikakauslehtikatsaus









Maanmerkkejä

Hotelli Adlonin edessä oli tälläinen vanha ajopeli. Ohjaus tapahtuu sauvoista.




Taitaa olla pommituksien tuhoja tämä tämmöinen katonsärkeminen.



Onkohan pääkaupunkia jossa ei ratsastajapatsasta? Täällä tämmöinen.



Maanmerkki jossa on myös ravintola.Yli kolmesataa metriä. Pyörii ja hyörii aivan kuin näsinneula.

29.6.2010

Fritz

Elokuvassa "Pojat" Vesku Loirin äiti lähti sakemannin matkaan. Tämä oluttuoppia pitelevä mies ei kuitenkaan ole Fritz vaan aito nahkahousuinen Saku.



Tämä auto on holja mutta käyttötarkoitus outo, en siis tiedä sen funktiota, en.



Checkpoint Charlie on uhrattu kaupallisuuden alttarille. Vartiosotilaat keekoilevat tippien toivossa ja ottavat kuvia itsestään turistien kainalossa.
Kai kaikella on tarkoituksensa.

28.6.2010

Matkailunähtävyys

Ei siihen kovin ihmeellistä rakennelmaa tarvita kun siitä saadaan kansainvälinen nähtävyys. Ei se itse esine tai kohde vaan ne tarinat ja tapahtumat sen ympärillä. Mitä enemmän tuskaa ja draamaa sen enemmän historiaa.

Pätkä kaupan edessä.



Rösöpinta



Ankeus



Juhannusmaisemaa entiseen itään. Ei ole järveä eikä koivua, ei saunaa eikä tanssilavaa.

13.6.2010

Birgit & Henrik

Aikoinaan he saivat Thorsbyn kartanolta työvuokraa vastaan pienen torpan johon Henrik rakensi töllin ja jossa he sitten asuivat ja elelivät. Vanhenivatkin ja sitten tuli torpparilaki joka antoi torpan heille ihan ikiomaksi. Oli siitä itse rakennetusta töllistä senjälkeen muutaman vuoden päästä molempien soma kuolla pois ja antaa se jälkisäädöksellä esikoiselleen perinnöksi.

Esikoispoikansa Mats ei käynyt kartanossa vaan tiiliruukissa töissä. Löysi sieltä keittolasta vaimonkin itselleen ja he yhdessä jatkoivat ryytimaan hoitoa ja tölliäkin kunnostivat. Uusivat katonkin ja rossipohjan kutteripurutkin vaihdettiin samalla myös kuluneet lattialankut käännettiin ja höylättiin, näin tassantui kulumat ja loppui holotna veto permannon alta. Vuonna -48 tulivat kuitenkin neuvostoliittolaiset ja Mats joutui perheineen muuttamaan muualle.

Voi sitä onnen päivää kun Kekkonen järjesti kuitenkin töllin takaisin vuonna 1956 ja Matskin pääsi korjaamaan naapurin sotkuja. Torppa oli asumiskelvollinen kunhan vain sen hajun ja töryn sai pihalle.

Lopulta Matskin pääsi eläkkeelle ja hän vaimonsa kanssa puheli että tässä perintötorpassa mekin sitten asutaan niin kauan kun jaksetaan, mihinkään maalikyliin tai kerrostaloon ei me muuteta.

Yhtenä iltapäivänä ulkohuussiin mennessään hän kuitenkin näki outoja keltaliivisiä miehiä talonsa nurkalla. -Mitäs porukkaa te olette, mitä keppejä teillä on? Kysyi Mats.

Me linjaamme sitä uutta moottoritietä, se menee tästä ihan huussin takaa, tulee teillekin seurattavaa ettei tarvitse ihan metsikössä asua, sanoi toinen miehistä.

Toinen mies kuitenkin tiesi kertoa että oli nähnyt jonkun paperin jossa koko torppa oli merkitty purettavaksi kun sivutien ramppi tulisi juuri siihen kohtaan.

Mats tunsi polviensa pettävän ja outo kuristava olo painoi sydänalaa. Miten tämän kertoisi vaimolleen jolla oli se paha sydänvikakin?

Nyt tie on jo näin pitkällä ja hyllyvän pohjan paalutuksien yläpäät ovat valmiina tassujen valantaan.



8.6.2010

Aina roiskuu kun räjäytellään

Edellisessä kuvassani oli kallio joka hupenee silmissä. Se murskataan vähitellen ja pikkuhiljaa kuin hellävarainen koiranhännän typistystapahtuma. Ja onhan tässä sitä kallion häntää vielä näkyvissä. Taitaa olla sama kivikolmiokin kuvassa.

Räjäytyksien voimasta kivenpalaset ovat lentäneet jopa yli tien.



1.6.2010

Sortuman syntyminen

Ykköstien kalliolävistykset sortuvat ja putoilevat ajotielle. Näin tapahtuu etenkin keväisin jolloin jää sulaa. Tapahtumaketju alkaa siitä kun vesi virtaa kallion halkeamiin ja jäätyy sinne. Jää laajenee ja murentaa kalliota.

Sulavesi valuu suurempaan halkeamaan ja kiertokulku jatkuu. Lopulta jos lohkare on alaspäin luiska, se tippuu alas ja voi tukkia koko kaistan.

Räjäytyksien jäljiltä on aina se jäljelle jäänyt kallio varsin sirpaleisen oloinen. Siellä se vesi virtaa ja vaara vaanii.

Tämä kuva ei ole ykköstieltä mutta tilanne on pienemmässä mittakaavassa sama. Tämä reuna lohkotaan tästä pian pois.

29.5.2010

Vaikka läpi harmaan kiven

Nyt tienpohjan rakennusprojektiin on tuotu avuksi kivenmurskaimet. Ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja soraa tai sepeliä kun tehdään se siinä samantien tielinjalla olevasta kalliosta.

Mahtavat leuat pitää näissä koneissa olla jotka murikan murskaavat. Kaksi konetta on peräjälkeen, ensimmäinen paloittelee toinen murskaa.



12.5.2010

Koirankakkaongelma

Jos ei pahalla niin hyvällä ajattelivat Nokialaiset ja tekivät tämmöisen systeemin:

Koirankakka-agentti.


Vastaava oli ihmisille aikoinaan. Tampereella tietenkin.

U-käännös

Monen turman alkusyy. Tässä on varmaan navigaattori neuvonut sellaisen tekemään.



Tätä tiedon jyvää tutkimalla löytyisi koko tarina. No siinähän on kyllä kielto ettei saa tutkia.

8.5.2010

Armotappo Latovainiossa

Latovainio sai maanlaajuista julkisuutta sokean peuran ansiosta. Pekka joka tuossa kuvassa pönöttää on aito ja paljasjalkainen Latovainiolainen, murteineen kaikkineen. Ollessani 16 v.hän pelasti meidän lehmän puhaltumiskuolemalta. Apilapelolla lehmät saattavat ahmia apilaa varsin viljalti ja vailla tolkun häivää. Apila kuitenkin pötsissä muodostaa kaasua joka lehmän monimutkaisesta ja neliosaisesta mahasta ei pääse pieruina eikä röyhtäisynä ulos, vaan se turvottaa ja saattaa poksauttaa koko elukan.

Silloin lehmälle juotettiin pullosta öljyä pari litraa ja laitettiin teurasauton kulkusillalle yläkenoon. Ei mennyt kuin vartin verran niin jopas alkoi röyhtäilyttää ja pahanhajuista kaasua tuli ja varsin viljalti tulikin.

Lehmä selvisi ja friskaantui varsin.

Enpä nyt sitten tiedä tuosta peurasta oliko se syytä sokeuden vuoksi tappaa? Kai se sitten oli, eläimellisistä syistä. Opaskoira tuskin olisi ollut käypäinen kaveri moiselle luontokappaleelle. Olisi kai sen peuran voinut taluttaa teurasautoon ja ajaa jonnekin kauas metsätielle ja antaa luonnon hoitaa homma. No metsämies haluaa lihan talteen ettei varekset syö.


7.5.2010

Perustus on tärkeä

Niin tierakennuksessa kuin elämässäkin. Ihminen ei voi valita mihin sukuun tai perheeseen syntyy, ei myös tieura voi valita mitä pohjaa kautta tai miten lyhyintä reittiä insinöörit sen piirtää tai vetää.

Vanha järvenpohja ei ole helppo paikka tehdä tietä. Junttapaalua pitää lyödä vieri viereen ja päälle valaa betonikansi. Jos olisin joku nuorison opettaja ottaisin pateettisen äänen ja esittäisin oppilaille vertauksen ja allaoleva kuva heijastettuna isolle screenille taustalla.

Elämänne on perustusvaiheessa aivan kuin tämä moottoritie. Te nuoret luotte juuri nyt ja tässä pohjaa tulevalle elämällenne ja aina se rakennuspohja ei ole järin tukeva. Tulee vain vahvasti uskoa että se peruskallio sieltä löytyy ja lyödä junttapaalua pohjaan asti.

Opiskelu on se perustus jolle voi rakentaa, aivan kuin junttapaalu jonka varaan tehdään tukeva tie vaikka hyllyvälle suolle. Se hyllyvä suo elää omaa elämäänsä siinä välissä ja tukeva kansi lepää vakaana vankan peruskallioon lyötyjen paalujen varassa siinä ylempänä.

Tässä oli aiemmin kuva miten Länsiväylää rakennettiin.


5.5.2010

Venemies Matti

Kun Aulis lähti rapsutushommasta myötämöykkyineen ei Mattikaan jaksanut enää yksin touhuta veneen kimpussa vaan pani kalut pakkiin ja lähti omaan kattilakuntaansa.

Veneitä on tällä alueella varsin viljalti ja miltei jokaisen vieressä touhuaa viikonloppuisin porukkaa. Jokaisen vene on saatava kesäkuntoon samaksi viikonlopuksi, koska venekerhon autonosturi tulee tiettynä päivänä ja nostaa urakalla veneet vesille. Jos siihen nostoon ei ehdi, tulee kallis pieti erillisnostosta.

Nosturikuski on myös kiukkuinen mies. Nostoliinat pitää mennä paikoilleen vauhdilla ja turhia tupeksimatta. Nostohommissa ei jahkailla, aika on rahaa ja silti vielä hämärän laskeuduttua on muutama vene vielä nostamatta.

Onhan tänne vielä tultava monta kertaa ennen kuin tuo on valmis vesille, mumisee Matti itsekseen ja luo vielä silmäyksen projektiinsa ennen kuin starttaa toyotansa ja lähtee pois.

3.5.2010

Avuliaan Auliksen tragedia

Aulis on luonteeltaan jalo. Hän auttaa aina sukulaisiaan ja tuttaviaan arjen eri askareissa. Vappuaattona Matti kysäisi Aulikselta tulisiko hän kanssaan huomenissa venesatamaan rapsuttamaan venettä kesäkuntoon? Auliksella olisi kyllä ollut oman pihan siivousta mutta Aulis tietysti meni.

Koko vapunpäivä raaputettiin ja hiottiin jotta pinta olisi ottavainen myrkkymaalille. Eihän se myöhemmin siveltävä litku kyllä enää mitään myrkkyä ole, sillä EU kielsi kaikki kunnon tökötit.

Auliksella oli omat eväät ja termari matkassaan, sen voimin jaksettiin Matin venettä puunata aamukahdeksasta aina iltapäivä kolmeen. Aulis tarjosi Matillekin kinkkuvoileipää ja maitoa kun Auliksen vaimo oli niitä laittanut enemmänkin.

Jutustelivat, mutta kun kello huiteli puoli neljää Aulis sanoi että nyt hänen tarvitsisi lähteä saunaan, näin oli kotona sovittu ja Aulishan on mies joka pitää aikataulunsa. Eihän sitä tyhjin käsin -sanoi Matti ja haki autonsa takahuslaarista lyhyen mäyräkoiran.

Ota tästä mäyräkoira kiitokseksi, tehtiinhän me iso urakka ja eihän sitä ilman palkkaa sentään.

Oi voi, tämähän on ihan liikaa, mutta Aulis ottaa kiitollisena vastaan mäyräkoiran ja sitoo sen mustekalalla pyörän tarakalle. On nyt saunajuomaa on tottavie, ei ollut turha työrupeama ei, -myhäilee Aulis kun polkee tyytyväisenä kotia kohti. Laulaa jopa rallia "jos sais kerran reissullansa....".

Puolessaväliä kotimatkaa vastaan tulee tuttu auto josta morjestetaan Aulikselle. Aulis nostaa kättään vastaukseksi mutta samalla pyörän tasapaino järkkyy. Pyörä kallistuu kohti rotvallia ja Aulis joutuu tekemään nopean korjausliikkeen. Nyt Aulis on onneton.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...