Uuninmuuraaja

Tälläinen mies muuraa uuneja työkseen ja on tehnyt aiheesta hyviä kuvasarjoja.

Uuni Latovainiossa

Luin Antti Hyryn kirjan uunista. Pikkutarkkaa selostusta uunin rakentamisesta mutta kuvat olivat uupeluksissa. Hän käytti tavallista ja tulenkestävää tiiliä sekä valumassaa.

Mielikuvituksessani koetin hahmoittaa uunin rakennetta. Ilmeisesti arinan takaosassa oli aukko josta liekit menivät ensin alas ja sieltä uunin sivujen kautta ylös ja sieltä savukaasujen kera päällä olevaan savuhormiin.

Tärkeää on että uuni lämpiää tasaisesti ja että lämpö ei mene savupiipun kautta pihalle. Kivet pitää lämmetä mutta röörit tulee olla nuohottavissa. Lisäksi oli arinan alla kolo johon palon loputtua henkuvat kekäleet vedettiin. Sieltähän ne vasta sitten hyvin lämpöä hehkuivatkin.

Meillä kotona oli myös iso leivinuuni. Olisko koko systeemi ollut parimetriä kanttiinsa. Kulmassa oli hella ja sivussa myös vesisäiliö lämpimän veden saamiseksi. Uuni oli paaltä tasainen ja avoin. Romua täynnä, ei siellä kukaan voinut makoilla. Uunin ja seinän välissä ei ollut rakoa, niinkuin sellaisen Hyry teki omaansa. Hänen uuniaan kiersi 40 cm käytävä, joten uunin saattoi kiertää.

Äiti lämmitti uunin kait noin kerran kuukaudessa. Isoja koivuhalkoja piti polttaa pari pesällistä niin sittenpä uuni oli parahultainen. Polttamisen jälkeen vedettiin uunikolalla hehkuvat kekäleet uunin sivussa olevaan koloon josta ne valuivat arinan alle. Vanha saunavihta oli sidottu puuvarteen ja oli likoamassa vesiämpärissä. Sillä lakaistiin uunin arina noesta ja tuhkasta ennen kuin sinne leipiä saattoi sijoittaa.

Siinä uunissa leivottiin oikein reikäleipiä. Omasta suvun ikiaikaisesta juuresta puutiinussa hapatettuja. Taikina oli raakanakin hyvää mutta saattoi saada vatsan rikki jos sitä varsin viljalti mussutti.

Tiinussa vuorokauden muhittuaan, taikina oli valmista työstettäväksi. Ensin käännettin kyökin ruokapöydän massiivinen pöytälevy toisiapäin ja jauhotettiin se. Sitten leikattiin taikinasta sopiva lohmake alustettavaksi.

Otettiin molemmat kädet käyttöön ja möyhennettiin sitä kun taputusotteessa olevien käsien välissä. Pöytälevy toimi alapuolella tukena ja taikinaa tupsuteltiin siinä kuohkeaksi. Sitten se käännettiin pöytälevylle. Lässyteltiin siinä kämmenpohjilla littanaksi pyoreäksi levyksi.

Sitten otettiin katkaistu lehmänsarven kappale. Sillä tehtiin reikä keskelle ja irroitettu kiekko pantiin takaisin taikinatiinuun. Nyt otettiin haarukka ja pisteltiin nopeasti leivän kehälle useita reikiä. Koristeita kait ne? Sitten leipä varovasti siirrettiin etukäteen jauhotetun leipälaudan päälle kohoamaan.

Leipälapiolla uuniin ja ja sieltä myöhemmin takaisin leipälaudan päälle jäähtymään.

Koiraharrastus

Kun valitsee lemmikikseen koiran tulisi sen kanssa harrastaa. Likkua, juosta ja pomppia yhdessä.

Tässä tapauksessa yhteinen liikuntaharrastus voisi saada naapurin isännän vielä vihaisemmaksi, vaikka kunto kyllä nousisikin.

Kemppinen, Päätalo ja Hyry

Palautin Pentti Haanpään kirjastoon ja lainasin Antti Hyryn Finlandiavoittajan "Uuni".
Teos kuvaa neljänsadan sivun verran perinteisen leivinuunin muuraamista pohjoissuomalaisella uudisrakennuksella, ja teos huipentuu – tai ainakin päättyy – pohjoispohjalaisen rieskan paistamiseen ja maistamiseen. -Näin sanoo esittely.

Eli joidenkin mielestä yhtä pitkäpiimäistä juttua kuin Päätalolla, mutta ei näin ole minulle.

Meillä kotona Latovainiossa oli myös perinteinen muurattu leivinuuni ja siinä sivussa olevine keittohelloineen. En koskaan ajatellut millainen taideteos ja mestarillinen työnäyte tuo uuni oli. Taiten rakennetut savukanavat ja hiilipesät. Metrisiä halkoja siinä poltettiin ja itse tehty ruisleipä oli maittavaa. Tuosta myöhemmin.

Mutta Kemppinenpä on juuri nyt Jokijärvellä Päätalon maisemissa, liki ruskan aikaan. Siellä Taivalkoskella oli ja on Päätalon uuni. Satusedän muuraama ja puuperustuksilla, -haki paikkaansa jonkin aikaa.

Kemppinen sanoo:

Päätaloa pilkataan edelleen verkkaisuudesta ja joutavanpäiväisten asioiden kuvaamisesta. Tuo tuollainen kertoo kaiken tarvittavan pilkkaajasta. Realistit ovat usein ottaneet kuvatakseen tapahtumasarjan, kuten Tolstoi ja Linna ja monessa mielessä Hemingway. Toinen vanha perinne on kehitysromaani, jossa päähenkilö tai joku toinen muuttuu. Ehkäpä Seitsemän veljestä olisi esimerkki, koska kylään asettuvat veljekset ovat koko lailla toisenlaisia ihmisiä kuin Impivaarassa temmeltäneet luonnonlapset.

Kemppisen raportit.

Tulvia ja tuhoja

Hirmumyrsky on tulossa New Yorkin seutuville. Tornitaloja voi kaatua.

Rannikolla vesi on jo noussut ja kosteusvahinkokorjaajilla riittää töitä.

AIna tälläisiä kuvia nähdessäni ihmettelen että miten taloja voi lainkaan korjata alkuperäiseen kuntoon. Puutavara ja eristeet kastuvat ja imevät litratolkulla kosteutta.

Tulvan laskeuduttua kosteus haihtuu kovin hitaasti umpinaisista rakenteista ja pieneliöiden armeija saapuu.

Kuva Pohjois Carolinasta.

Mäyräkoira

Yksinäisellä koiralla on sentään kaveri.

Urkuri Iiro

Yle Teemalta tulee sunnuntaisin Iiro Rantalaisen sarja. Eino Grön ja Frederik muunmuassa on saanut Iiron seurakseen. Nyt Iiro kokeilee ensi kertaa urkujen soittamista, varmaan helppoa kuin nokkahuilulla lurittaisi.

YLE Teema Su 14.08.2011 klo: 21.00

• Linkki tähän ohjelmaan

Iiro irti

Nyt on virsivallankumouksen aika. Laahaavuus loppukoon, ilo alkakoon. Iiro ja pastori Jaakko Heinimäki järjestävät Kallion kirkossa Iiron veisuukoulun. Löytyykö uusi rytmi tai edes yhteys y

Puolitoista metriä ja puoli milliä

Sillan siirto tulee kalliiksi.

Tässä tilanne viime syksyltä.

Ihminen on ihmiselle susi

Kaverille ei jätetä.

Lontoossa ja Birminghamissa nuoriso on tullut sekopäiseksi. Pahantekoja on niin paljon jotta kiinnisjäämisriski pienenee ja se saa porukan aivan älyttömäksi.

Salaa kuvatussa videossa näkyy kuinka joku on mätkinyt poikaa verille. Kaverit tulevat muka auttamaan häntä pystyyn mutta tyhjentävätkin hänen reppunsa ja jättävät oman onnensa nojaan. No, tietää kyllä myös täytyisi edeltävät tapahtumat ja kenen omaisuutta siellä repussa oli.

kaskas siinäpä se, rannan puissa ja oliivilehdoissa

Kaskaiden siritys auringon ollessa ylhäällä oli ennenkuulumaton. Vain koiraat sirittävät ja niitäkin on vaikea havaita puustosta. Yksi köllötti puun kyljessä.
Miten pieni eläin voikaan saada niin kuuluvan äänen?



Anja Snellman viihtyy myös Kreetalla.

Lopuksi supermakrolla otettu kuva kukkasesta.

Agii Theodorin saari

Vain 400 metrin päässä Agia Marinan rannalta sijaitsee historiallinen Agii Theodorin saari. Minolaisen kulttuurin aikana se oli pyhä paikka ja siksi sinne ei pääse nykyäänkään kuin kerran vuodessa.

Vuonna 1574 Ventsialaisten hallitessa saarta he rakensivat sen korkeimmalle paikalle linnoituksen. Osmanien tullessa valloitusretkelle linnoituksen 70 hengen väki ei pärjännyt heille. Päällikkö esitti antautuvansa ja päästi valloittajat portista sisään. Kun suurin osa heistä oli sisällä linnoituksen väki sytytti ruutitynnyrit ja räjäyttivät näin itsensä ja vihollisen pääjoukon.

Nykyään saarella asuu harvinaislaatuisia Kreertan kri-kri vuohia 80 eläimen populaatio, näin rauhoitettu saari toimii suojelusalueena.

Jonkin legendan mukaan saarella asuu hirviö. Ja kuvassa näkyvä luola on hirviön kita. Kuva on otettu 400 metrin päästä zoomilla josta syystä rakeisuus on kuvassa nähtävissä.

Panoraama

Fuji Finepix S kamerassa on mahdollisuus kolmen kuvan panoraamaotokseen. Eli otetaan ensin yksi kuva ja painetaan next. Näyttöön tulee otetusta kuvasta reuna jonka voi asettaa seuraavan kuvan alkureunaan. Näin edetään vielä kolmas kuva kameran kääntyessä kolmen stepin aikana liki 180 astetta.

Tämmöinen tuli hotellin uima-altaan kuvasta:



Ja tälläinen maisema on kahdella kuvalla ilmaistuna.

Outolintu

Kyyhkynen tuli lepäämään parvekkeen varjoon. Kaiket päivät se huhuili lähitienoilla, hu huu huhuu hu.




Oli myös välillä langoilla.

Sisustuselementti

Hotellihuoneen tallelokero oli pultattu keskelle seinää, ruokailupöydän yläpuolelle. Yleensä nuo ovat jossakin vaatesyvennyksessä mutta täälläpä tuon katsottiin ansaitsevan huomion keskipisteenä olemisen arvoisen paikan.



Niinkin vähäinen yksityiskohta kuin välioven ja vessan lukkomekanismit kiinnostivat minua kuvan arvoisesti. Yleisestihän tuonmuotoinen möllykkä toimii kiertämällä, mutta täälläpä se oli muovia ja pyöreän mötikän alapuolella oli kuin liipasin joka painoi lukkotelkeä sisäänpäin. Vessaoven sisäpuolen mötikässä oli lisäksi erillinen telkivipu.

Paitahuumoria

Paljon tehdään paitoja ja jonkin verran myös niihin painetaan tekstejä.
On tekstejä ja kuvia, vähemmän on kuitenkin niitä joissa ei kehtaa kulkea kun kaikki vastaantulevat hymyilee.

Hanian kaupunki ja sen Venetsialainen satama

Venetsialaistenkin asuttama Hania on vanha ja tiiviisti rakennettu kaupunki. Kaupungin lähellä on kuvattu "Zorbas" elokuva.



Satama on suojainen ja täynnänsä rantaravintoloita. Outo mustekalamainen rakennus taustalla.



Jos erehtyy tilaamaan iso ja keskikokoisen oluen, saa valtavan saappaan kokoisen astian jossa on pari litraa olutta. Eihän sellaista kukaan jaksa.



Välimeren vesi on kristallinkirkasta, minneköhän johtavat kaupungin jätevedet?

Kreetan kirkkokavalkadi

Agia Marinan kukkulalla oleva kyläkirkko.





Ja sitten oli junamatka läheiselle appelsiini/oliiviviljelmäkylän kirkolle.



Tällaisia ikonostaaseja oli paljon pihoilla ja tavernojenkin sisääntuloissa. Oma teollisuudenalansa tuo niinkuin Thaimaassakin.

Naapuritalon katto

Harvempi lomalainen Kreetalla kuvailee kattorakenteita, mutta minäpä tein niin.
Alla on tyyppiesimerkki miten auringolämmöllä hoidetaan lämmin vesi.Törröttävistä betoniraudoista myöhemmin.



Eli ne raudathan ovat kiinnityspisteet seuraavan kerroksen paalutukselle. Näitä vailla vesikatetta olevia taloja olikin suurin osa. Vesi valunee reunoilta jos sataa ja aurinko kuivaa, toiminee muutaman kymmenen vuotta kunnes betoni rapautuu.



Eli tästähän sen näkee miten mureneminen on jo alkanut. Onkohan jokin rakennusvero edullisempi jos rakennus on kesken?



Tässä on tehty jopa parvekkeen kaiteet valmiiksi ja muutoin kerros jätetty kesken.



Ja vielä lopuksi aurinkovedenlämmitin/säiliö.

Taverna

Tavernat on usein varustettu asiaankuuluvilla rekvisiitalla.

Onko pullo suuri vai vanha prätkä pieni?




Tämä on viljamyllyn kivi. Sen näkee tasaisesta ulkokehästä ja sisäpinnan uurteista.



Kadunkulman taverna kätki sisäänsä asuinrakennuksen. Mamma ja pappa tulivat sisältä katsomaan miten poikansa touhua pyörittää. Mamma harmaahapsisena istuu lähinnä kameraa. Papalle oli tehty nelinkertainen ohitusleikkaus ja ei mammakaan ihan ilman kremppoja ole säästynyt.





Puut ja köynnökset peittävät suuretkin puutteet rakennuksen julkisivuissa.




Olisikohan tämä jokin viinin tai oliiviöljyn selkeytyskaivo ja siirtolaite?

Kreetan perinneruokaa

No moussakaa ja Kreikkalaista salaattia tietenkin, mutta kaikkia ei ihan perinneruuaksi voi laskea.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.



Uunissa hauduttetua naudanlihaa ja Kreikkalaista salaattia:



Saviruukussa haudutettua lihaa ja riisinmuotoista makaronia juustokuorrutteella.
Liian täyttävää, joskin hyvää.




Uunilammasta yrttipedillä. Mureaa. Viini tuotiin oudosti alumiiniastioissa useammassakin paikassa.




Alkuruokana lampaan maksaa isoina lohkareina, dippikastikkeena sinappi-öljysekoite.




Miljöö oli usein kaunis köynnöksineen. Kattona oliivipuut ja lattiana nurmikko. Musiikkina kaskaiden siritys.