23.11.2011

Yönkiitäjä

Trooppinen ilma ja lämmin alkutalvi tekee tepposia. Suomen suurin kiitäjä pyrki meille kylään.




22.11.2011

Lohkolämmittimen johto.


Niin.

Minullekin on se unohtunut tolppaan ja autoon kiinni kun olen ruudusta lähtenyt. Kerran jopa hajosi tuo pistoke, kun liki kilsan ajelin johtoautolla.

Auton päässä oleva johdon pistoke on nykyään pienempi kuin ennen, mutta nykyisessä autossani se on kuitenkin poikittain. Eli ei lähde edestäpäin itsestään vetämällä irti jos unohtaa tolppaan kiinni.

Työkaveri veti koko sähkötolpan nurin ja siis joutui korjaamaan tolpan. Johtohan kuuluu pitää lukitun kannen alla pinhuusissa, ettei lapset saa sähköiskua.

Tuohon hommaan ei ole vielä varoitusvaloja autossa kun sähkölämmitin on auton lisävaruste ja etelän maissa tuiki tuntematon.

Tässä juttua aiheesta.

14.11.2011

Tupakointi



Latovainiolainen isäni oli tupakkimiehiä. Hän poltti Klubi 77 savukkeita, jotka siihen aikaan harvinaiseen tyyliin sammuivat itsekseen. Ei parantunut rupatella liiaksi ellei välillä imaissut. Nykyäänhän suomessa ei saa muunlaisia tupakoita myydäkään.

Tupakointi on vähentynyt kovasti. Työpaikoilla on mentävä jonnekin ulos ovensuuhun kärvistelemään tai joissakin paikoissa pitää myös leimata itsensä vapaa-ajalle. Hyvää kehitystä.

Riippuvuudestahan tuossa touhussa on kysymys ja paha vaiva tuon tavan opetelleekin. Nyt on tullut markkinoille sähkötupakka. Savua ei synny ja höyrykin voi olla nikotiinivapaata. Mahtaneeko yleistyä?

Tuota sähkötupakan mainosesitettä kun katsoo ja mainosmiehiä jos uskoo, niin pelkkää positiivista vaikutusta koko touhussa. Mahtaneeko tulla jopa sukupolvia jotka aloittavat sähkötupakalla ja siirtyvät myöhemmin sähköpiippuun? Eli ei lainkaan tulen kanssa pelaamista, jos tuo niin autuasta on kuin esittely antaa ymmärtää.

Saataisiinkohan toisesta riippuvuutta aiheuttavasta aineesta samanlainen sähköversio?
Lasissa olisi jotain konjakinoloista joka ei pilailulasin tapaan tule lainkaan suuhun asti. Henki alkaisi haista ja lauluakin suusta pukkaisi.

Tasapainoaistia sekoitettaisiin jotta kävely alkaisi horjahdella. Kieli turpoaisi jotta puhe mongertaisi. Aamusella olisi sitten oikein kova jysäri. Mahaan ei kuitenkaan tarvitsisi mitään liuottimia panna, joten samat edut kuin sähkötupakallakin.


tämmöinen

12.11.2011

Suurta hätää suomessakin




Lapsuuteni Latovainiossa ei eletty yltäkylläisyydessä, mutta ei sentään ihan verisesti taisteltu perustarvikkeistakaan. Osuuskaupasta sai venäläisiä sinkkiämpäreitä jonottamatta ja emalikattiloitakin oli tarjolla siinä kuin alumiinisiakin.

Nyt on jonotuksen ja taistelun aika tullut takaisin, ainakin tänne maalikyliin. Mahdammeko me selvitä hengissä itse kukin? Verkkokauppa.com avasi Jätkäsaaressa satojen metrien pituisin jonoin. Ja lentoaseman lähellä oleva Jumbo teki tarjouksen jota noutajilla oli hengenlähtö lähellä. Jos tuonne olisi rusentunut ja henki mennyt niin taistelukentälle olisi jäänyt, -ainakin muistopuheissa noin voisi todeta. -Rautaristi lehdykkein ehkä ansaittu -jopa.

Juttu

10.11.2011

Siuntion itsenäisyys meni


Neuvoa antava kuntalaisäänestys oli ylivoimaisesti itsenäisen Siuntion kannalla. Kunnanvaltuusto päätti kuitenkin toisin. Nyt riittää ihmisillä päiviteltävää ja yksi mies teki ikimuistettavan Lanzaroten reissun, sen muistavat myös kaikki tulevat Suur-Lohjalaiset.

Eihän tuo kunnan nimi yleensä mihinkään katoa, tuossakin tapauksessa se on edelleen Suur-Lohjan taajaman nimi. Onkohan se sitten ikuisesti Suur-Lohja vaikka vuosikymmenien kuluessa muutkin kunnat yhdistyvät ja tulevat paljon suuremmaksi?

Latovainio on ja pysyy itsenäisenä kylänä. Sitä ei uhkaa mikään kylien yhdistäminen. Tai josko Latovainion naapurikylät, Rehtijärvi, Kuuma, Jänhijoki ja Minkiö yhdistetään siihen niin tuloksena on Suur-Latovainio. (Kuvassa isoisäni linjaarirattaat Latovainiolaisen navetan takana)

Viite.

4.11.2011

Viulun hinnan romahdus

Yksi suomen arvoviuluista osoittautuikin Amati-suvun tekemäksi eikä aidoksi Stradivariukseksi. Kauheaa, hinta puolittui sekunneissa ja ei se soikaan enää niin kauniisti. Pahinta olisi ollut jos se oliskin osoittautunut stadivariukseksi, eli Kallion kaupunginosassa 1900 luvulla tehdyksi.

Viite.

Tässä välissä voisi kysyä vaikkapa Äijältä miltä tuntuisi mieheltä joka on soittanut ylpeänä suomen vanhimpia ja hienoimpia urkuja loistokkaasti ja jos ne sitten jonakin päivänä paljastuisivatkin vanhasta kylmäilmakuivurin puhaltimesta ja entisen TVH:n ylijäämä tieopasteputkiloista muoviputkista kasatuista rakennelmasta kyhätyiksi?

Kauheita tapauksia, eli hinnanalennuksia on sattunut ennenkin. Viite YLEn sivuilta: Yksi tapaus sattui Christie's-huutokaupassa lokakuussa 2006. Meklari oli niin syventynyt Picasson Le Reve –taulun huudatukseen, että murjaisi kyynärpäällään ison reiän keskelle taulua. Tuo vuonna 1932 maalattu taulu oli vaihtamassa omistajaa ennätyshintaan, mutta äveriäs sijoittaja luopui ostoaikeistaan vahingon satuttua, mitäs sitä rikkinäistä taulua ostelemaan. -arvaa harmittiko?

Tauluille on sattunut kurjia juttuja myöhemminkin. Myös Picasson toinen taulu, eli The Actor -taulu joutui koville tammikuussa 2010. Tuolloin New Yorkin Metropolitan Museum of Artsissa vierailulla ollut nainen horjahti sillä seurauksella, että 1900-luvun alussa valmistuneeseen teokseen tuli aikasmoinen reikä. Myös tämä teos arvioitiin vähintään 130 miljoonan dollarin arvoiseksi.-siis ennen tätä tärviötä.

Itsekin olin kerran todistamassa ikävää vahinkoa. Billnäsin antiikkimessut v. 2005: Messuosaston ovela esillepanija oli laittanut porsliinisen vaasin kiikkerän tolpan nokkaan ja vieläpä juoniin paikkaan ihan kulkutien linjalle. Kolme iäkästä rouvaa tuli osastolle ja yksi heistä horjahti latialla olleeseen yllättävään kynnykseen, kaatumisen estämiseksi rouva tukeutui nopeasti siihen kiikkerään tolppaan.

Pirstaleita syntyi ja yhden sirpaleen, eli entisen vaasin pohjasta alkoivat esillepanija ja tiputtaja tarkastella hintalappua. Olipas melkomoisen iso summa ja koko tooppi tietysti p-päreinä, siis korjauskelvottomassa kunnossa. En tiedä miten tapaus päättyi mutta punoittava ja harmillisen oloinen oli rouva joka oli vaasin pudottanut, -perin oli kiusaantunut. Jotain kotivakuutuksesta höpötettiin, mutta mites se kotivakuutus julkisissa tiloissa?

Jos oikein ikävä ihminen haluaisi olla ja pahaa ajatella muista, ajattelisin että muutaman tunnin päästä sen saman tolpan nokassa kökötti taas uusi vaasi, tällä kertaa tuplasti kalliimpi hintalappu pohjassaan.

Sattuu vahinkoja myös itse taidepiireissä. Kesällä 2011 haluttiin Englannin Bristolissa muslimien kulttuurikeskuksen avajaisista ikimuistoiset. Talon julkisivussa ollut töherrys kuitenkin häiritsi kulttuurikeskuksen johtajia ja se maalattiin piiloon. Töherrys osoittautui kuuluisen graffititaitelija ja kulttihahmo Banksyn teokseksi.Ilmeisesti tiedonkulussa oli jotain häikkää. Itsekin tuijotin Kiasman seinällä olevaa vaahtosammutinta ihastuneena useita minuutteja, kunnes henkilökunta tuli sanomaan ettei se ole taideteos.

31.10.2011

Tulvia Thaimaassa

Tulvat ovat vallanneet Thaimaan pääkaupungin. Teollisuushallit ovat pahassa liemessä. Kovalevyjen tuotanto on pysähdyksissä ja vesivahingot mittavia.

Tiet ovat muuttuneet kanaaleiksi, olo on kuin Venetsiassa ikään.

27.10.2011

Urkujen äänitys




Kun Latovainiossa laitoin mikrofonin radion kovaäänisen eteen ja nauhoitin lauantain toivottujen levyjen loppuosaa, se oli äänittämistä. Mauno Kuusiston "se hänelle nyt kertokaa" ja Miliza Korjuksen "Varum" ei tullut mukaan, sensijaan mukaan tuli ovien kolahdukset ja naapurihuoneesta mamman jutustelu siskoilleni.

Siis se oli senaikuista äänittämistä. Urkujen ammattilaiset äänittävät toisella tapaa. Tuossa videossa on pari urkupilliä näemmä korvattu tietyömaalta lainatuilla muovitötteröillä.
(klikkaa tätä allaolevaa tekstiä pari kertaa)


Tämmöistä peliä Olarissa.

17.9.2011

Uuni Latovainiossa

Luin Antti Hyryn kirjan uunista. Pikkutarkkaa selostusta uunin rakentamisesta mutta kuvat olivat uupeluksissa. Hän käytti tavallista ja tulenkestävää tiiliä sekä valumassaa.

Mielikuvituksessani koetin hahmoittaa uunin rakennetta. Ilmeisesti arinan takaosassa oli aukko josta liekit menivät ensin alas ja sieltä uunin sivujen kautta ylös ja sieltä savukaasujen kera päällä olevaan savuhormiin.

Tärkeää on että uuni lämpiää tasaisesti ja että lämpö ei mene savupiipun kautta pihalle. Kivet pitää lämmetä mutta röörit tulee olla nuohottavissa. Lisäksi oli arinan alla kolo johon palon loputtua henkuvat kekäleet vedettiin. Sieltähän ne vasta sitten hyvin lämpöä hehkuivatkin.

Meillä kotona oli myös iso leivinuuni. Olisko koko systeemi ollut parimetriä kanttiinsa. Kulmassa oli hella ja sivussa myös vesisäiliö lämpimän veden saamiseksi. Uuni oli paaltä tasainen ja avoin. Romua täynnä, ei siellä kukaan voinut makoilla. Uunin ja seinän välissä ei ollut rakoa, niinkuin sellaisen Hyry teki omaansa. Hänen uuniaan kiersi 40 cm käytävä, joten uunin saattoi kiertää.

Äiti lämmitti uunin kait noin kerran kuukaudessa. Isoja koivuhalkoja piti polttaa pari pesällistä niin sittenpä uuni oli parahultainen. Polttamisen jälkeen vedettiin uunikolalla hehkuvat kekäleet uunin sivussa olevaan koloon josta ne valuivat arinan alle. Vanha saunavihta oli sidottu puuvarteen ja oli likoamassa vesiämpärissä. Sillä lakaistiin uunin arina noesta ja tuhkasta ennen kuin sinne leipiä saattoi sijoittaa.

Siinä uunissa leivottiin oikein reikäleipiä. Omasta suvun ikiaikaisesta juuresta puutiinussa hapatettuja. Taikina oli raakanakin hyvää mutta saattoi saada vatsan rikki jos sitä varsin viljalti mussutti.

Tiinussa vuorokauden muhittuaan, taikina oli valmista työstettäväksi. Ensin käännettin kyökin ruokapöydän massiivinen pöytälevy toisiapäin ja jauhotettiin se. Sitten leikattiin taikinasta sopiva lohmake alustettavaksi.

Otettiin molemmat kädet käyttöön ja möyhennettiin sitä kun taputusotteessa olevien käsien välissä. Pöytälevy toimi alapuolella tukena ja taikinaa tupsuteltiin siinä kuohkeaksi. Sitten se käännettiin pöytälevylle. Lässyteltiin siinä kämmenpohjilla littanaksi pyoreäksi levyksi.

Sitten otettiin katkaistu lehmänsarven kappale. Sillä tehtiin reikä keskelle ja irroitettu kiekko pantiin takaisin taikinatiinuun. Nyt otettiin haarukka ja pisteltiin nopeasti leivän kehälle useita reikiä. Koristeita kait ne? Sitten leipä varovasti siirrettiin etukäteen jauhotetun leipälaudan päälle kohoamaan.

Leipälapiolla uuniin ja ja sieltä myöhemmin takaisin leipälaudan päälle jäähtymään.

10.9.2011

Koiraharrastus

Kun valitsee lemmikikseen koiran tulisi sen kanssa harrastaa. Likkua, juosta ja pomppia yhdessä.

Tässä tapauksessa yhteinen liikuntaharrastus voisi saada naapurin isännän vielä vihaisemmaksi, vaikka kunto kyllä nousisikin.

4.9.2011

Kemppinen, Päätalo ja Hyry

Palautin Pentti Haanpään kirjastoon ja lainasin Antti Hyryn Finlandiavoittajan "Uuni".
Teos kuvaa neljänsadan sivun verran perinteisen leivinuunin muuraamista pohjoissuomalaisella uudisrakennuksella, ja teos huipentuu – tai ainakin päättyy – pohjoispohjalaisen rieskan paistamiseen ja maistamiseen. -Näin sanoo esittely.

Eli joidenkin mielestä yhtä pitkäpiimäistä juttua kuin Päätalolla, mutta ei näin ole minulle.

Meillä kotona Latovainiossa oli myös perinteinen muurattu leivinuuni ja siinä sivussa olevine keittohelloineen. En koskaan ajatellut millainen taideteos ja mestarillinen työnäyte tuo uuni oli. Taiten rakennetut savukanavat ja hiilipesät. Metrisiä halkoja siinä poltettiin ja itse tehty ruisleipä oli maittavaa. Tuosta myöhemmin.

Mutta Kemppinenpä on juuri nyt Jokijärvellä Päätalon maisemissa, liki ruskan aikaan. Siellä Taivalkoskella oli ja on Päätalon uuni. Satusedän muuraama ja puuperustuksilla, -haki paikkaansa jonkin aikaa.

Kemppinen sanoo:

Päätaloa pilkataan edelleen verkkaisuudesta ja joutavanpäiväisten asioiden kuvaamisesta. Tuo tuollainen kertoo kaiken tarvittavan pilkkaajasta. Realistit ovat usein ottaneet kuvatakseen tapahtumasarjan, kuten Tolstoi ja Linna ja monessa mielessä Hemingway. Toinen vanha perinne on kehitysromaani, jossa päähenkilö tai joku toinen muuttuu. Ehkäpä Seitsemän veljestä olisi esimerkki, koska kylään asettuvat veljekset ovat koko lailla toisenlaisia ihmisiä kuin Impivaarassa temmeltäneet luonnonlapset.


Kemppisen raportit.

28.8.2011

Tulvia ja tuhoja

Hirmumyrsky on tulossa New Yorkin seutuville. Tornitaloja voi kaatua.

Rannikolla vesi on jo noussut ja kosteusvahinkokorjaajilla riittää töitä.

AIna tälläisiä kuvia nähdessäni ihmettelen että miten taloja voi lainkaan korjata alkuperäiseen kuntoon. Puutavara ja eristeet kastuvat ja imevät litratolkulla kosteutta.

Tulvan laskeuduttua kosteus haihtuu kovin hitaasti umpinaisista rakenteista ja pieneliöiden armeija saapuu.

Kuva Pohjois Carolinasta.




13.8.2011

Urkuri Iiro

Yle Teemalta tulee sunnuntaisin Iiro Rantalaisen sarja. Eino Grön ja Frederik muunmuassa on saanut Iiron seurakseen. Nyt Iiro kokeilee ensi kertaa urkujen soittamista, varmaan helppoa kuin nokkahuilulla lurittaisi.

YLE Teema Su 14.08.2011 klo: 21.00


Iiro irti

Iiro irti

Nyt on virsivallankumouksen aika. Laahaavuus loppukoon, ilo alkakoon. Iiro ja pastori Jaakko Heinimäki järjestävät Kallion kirkossa Iiron veisuukoulun. Löytyykö uusi rytmi tai edes yhteys y



10.8.2011

Ihminen on ihmiselle susi

Kaverille ei jätetä.

Lontoossa ja Birminghamissa nuoriso on tullut sekopäiseksi. Pahantekoja on niin paljon jotta kiinnisjäämisriski pienenee ja se saa porukan aivan älyttömäksi.

Salaa kuvatussa videossa näkyy kuinka joku on mätkinyt poikaa verille. Kaverit tulevat muka auttamaan häntä pystyyn mutta tyhjentävätkin hänen reppunsa ja jättävät oman onnensa nojaan. No, tietää kyllä myös täytyisi edeltävät tapahtumat ja kenen omaisuutta siellä repussa oli.


3.8.2011

kaskas siinäpä se, rannan puissa ja oliivilehdoissa

Kaskaiden siritys auringon ollessa ylhäällä oli ennenkuulumaton. Vain koiraat sirittävät ja niitäkin on vaikea havaita puustosta. Yksi köllötti puun kyljessä.
Miten pieni eläin voikaan saada niin kuuluvan äänen?



Anja Snellman viihtyy myös Kreetalla.

Lopuksi supermakrolla otettu kuva kukkasesta.

29.7.2011

Agii Theodorin saari

Vain 400 metrin päässä Agia Marinan rannalta sijaitsee historiallinen Agii Theodorin saari. Minolaisen kulttuurin aikana se oli pyhä paikka ja siksi sinne ei pääse nykyäänkään kuin kerran vuodessa.

Vuonna 1574 Ventsialaisten hallitessa saarta he rakensivat sen korkeimmalle paikalle linnoituksen. Osmanien tullessa valloitusretkelle linnoituksen 70 hengen väki ei pärjännyt heille. Päällikkö esitti antautuvansa ja päästi valloittajat portista sisään. Kun suurin osa heistä oli sisällä linnoituksen väki sytytti ruutitynnyrit ja räjäyttivät näin itsensä ja vihollisen pääjoukon.

Nykyään saarella asuu harvinaislaatuisia Kreertan kri-kri vuohia 80 eläimen populaatio, näin rauhoitettu saari toimii suojelusalueena.

Jonkin legendan mukaan saarella asuu hirviö. Ja kuvassa näkyvä luola on hirviön kita. Kuva on otettu 400 metrin päästä zoomilla josta syystä rakeisuus on kuvassa nähtävissä.







28.7.2011

Panoraama

Fuji Finepix S kamerassa on mahdollisuus kolmen kuvan panoraamaotokseen. Eli otetaan ensin yksi kuva ja painetaan next. Näyttöön tulee otetusta kuvasta reuna jonka voi asettaa seuraavan kuvan alkureunaan. Näin edetään vielä kolmas kuva kameran kääntyessä kolmen stepin aikana liki 180 astetta.

Tämmöinen tuli hotellin uima-altaan kuvasta:



Ja tälläinen maisema on kahdella kuvalla ilmaistuna.



27.7.2011

Outolintu

Kyyhkynen tuli lepäämään parvekkeen varjoon. Kaiket päivät se huhuili lähitienoilla, hu huu huhuu hu.




Oli myös välillä langoilla.

26.7.2011

Sisustuselementti

Hotellihuoneen tallelokero oli pultattu keskelle seinää, ruokailupöydän yläpuolelle. Yleensä nuo ovat jossakin vaatesyvennyksessä mutta täälläpä tuon katsottiin ansaitsevan huomion keskipisteenä olemisen arvoisen paikan.



Niinkin vähäinen yksityiskohta kuin välioven ja vessan lukkomekanismit kiinnostivat minua kuvan arvoisesti. Yleisestihän tuonmuotoinen möllykkä toimii kiertämällä, mutta täälläpä se oli muovia ja pyöreän mötikän alapuolella oli kuin liipasin joka painoi lukkotelkeä sisäänpäin. Vessaoven sisäpuolen mötikässä oli lisäksi erillinen telkivipu.

Paitahuumoria



Paljon tehdään paitoja ja jonkin verran myös niihin painetaan tekstejä.
On tekstejä ja kuvia, vähemmän on kuitenkin niitä joissa ei kehtaa kulkea kun kaikki vastaantulevat hymyilee.

Hanian kaupunki ja sen Venetsialainen satama

Venetsialaistenkin asuttama Hania on vanha ja tiiviisti rakennettu kaupunki. Kaupungin lähellä on kuvattu "Zorbas" elokuva.



Satama on suojainen ja täynnänsä rantaravintoloita. Outo mustekalamainen rakennus taustalla.



Jos erehtyy tilaamaan iso ja keskikokoisen oluen, saa valtavan saappaan kokoisen astian jossa on pari litraa olutta. Eihän sellaista kukaan jaksa.



Välimeren vesi on kristallinkirkasta, minneköhän johtavat kaupungin jätevedet?

25.7.2011

Kreetan kirkkokavalkadi



Agia Marinan kukkulalla oleva kyläkirkko.





Ja sitten oli junamatka läheiselle appelsiini/oliiviviljelmäkylän kirkolle.



Tällaisia ikonostaaseja oli paljon pihoilla ja tavernojenkin sisääntuloissa. Oma teollisuudenalansa tuo niinkuin Thaimaassakin.

Naapuritalon katto

Harvempi lomalainen Kreetalla kuvailee kattorakenteita, mutta minäpä tein niin.
Alla on tyyppiesimerkki miten auringolämmöllä hoidetaan lämmin vesi.Törröttävistä betoniraudoista myöhemmin.



Eli ne raudathan ovat kiinnityspisteet seuraavan kerroksen paalutukselle. Näitä vailla vesikatetta olevia taloja olikin suurin osa. Vesi valunee reunoilta jos sataa ja aurinko kuivaa, toiminee muutaman kymmenen vuotta kunnes betoni rapautuu.



Eli tästähän sen näkee miten mureneminen on jo alkanut. Onkohan jokin rakennusvero edullisempi jos rakennus on kesken?



Tässä on tehty jopa parvekkeen kaiteet valmiiksi ja muutoin kerros jätetty kesken.



Ja vielä lopuksi aurinkovedenlämmitin/säiliö.

24.7.2011

Taverna

Tavernat on usein varustettu asiaankuuluvilla rekvisiitalla.

Onko pullo suuri vai vanha prätkä pieni?




Tämä on viljamyllyn kivi. Sen näkee tasaisesta ulkokehästä ja sisäpinnan uurteista.



Kadunkulman taverna kätki sisäänsä asuinrakennuksen. Mamma ja pappa tulivat sisältä katsomaan miten poikansa touhua pyörittää. Mamma harmaahapsisena istuu lähinnä kameraa. Papalle oli tehty nelinkertainen ohitusleikkaus ja ei mammakaan ihan ilman kremppoja ole säästynyt.





Puut ja köynnökset peittävät suuretkin puutteet rakennuksen julkisivuissa.




Olisikohan tämä jokin viinin tai oliiviöljyn selkeytyskaivo ja siirtolaite?

Kreetan perinneruokaa

No moussakaa ja Kreikkalaista salaattia tietenkin, mutta kaikkia ei ihan perinneruuaksi voi laskea.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.



Uunissa hauduttetua naudanlihaa ja Kreikkalaista salaattia:



Saviruukussa haudutettua lihaa ja riisinmuotoista makaronia juustokuorrutteella.
Liian täyttävää, joskin hyvää.




Uunilammasta yrttipedillä. Mureaa. Viini tuotiin oudosti alumiiniastioissa useammassakin paikassa.




Alkuruokana lampaan maksaa isoina lohkareina, dippikastikkeena sinappi-öljysekoite.




Miljöö oli usein kaunis köynnöksineen. Kattona oliivipuut ja lattiana nurmikko. Musiikkina kaskaiden siritys.

Kreeta, Hania, Agia Marina

Niin. Kuumuus oli +42 auringossa +35 varjossa, illalla hellitti.

Kuvat suurenevat klikkaamalla. Naapuritalon oma varavoimakeskuskin kuvassa. Miten lie saadaan koskaan alas? Tuo meren takana näkyvä manner on karttakuvassa näkyvä ylöspäin sojoittava sormi.




25.6.2011

Juhannustaikoja

Kaikenmaailman viljapellossa alasti pyörimisiä ja vihdan heittämisiä saunan katolle mainostetaan seikkoina jolla tulevaisuuteen voisi nähdä. Tiedä niistä.

Seuraavanlainen taika on kuitenkin melkomoisen takuuvarma ja moni tätä testaa tänäkin juhannuksena. Mene puolisosi kanssa mökille ja sen rantasaunan laiturille. Juo runsaasti taikajuomaa, ota soutuvene ja souda yksin keskelle järveä. Nouse veneessä seisomaan kasvot mökkirantaa kohti ja avaa sepalus.

Siinä sitten laulellen vesiä laskiessasi saatat melkomoisella todennäköisyydellä nähdä tulevan leskivaimosi saunarannassa.

11.6.2011

Möläyttelyistä

Tapanani on möläytellä kuten siskollani Raijallakin. Se on ominaisuus kuin tiikerin raidat. Sama vika Rahikaisella ja kait kuninkaallisillakin.

Nimittäin Englannin kuningatar Elisabetin puoliso prinssi Philip täytti perjantaina 90 vuotta. Mirror-lehti muisti poliittisen korrektiuden puutteesta tunnettua herraa listaamalla 90 tämän ikimuistoisinta möläytystä. Tässä muutama parhaimmistoon kuuluva lausahdus:

Vuodelta 1988: ”Mielestäni prostituoitu ei ole moraalisempi kuin vaimo, mutta molemmat tekevät samaa asiaa.”

Vuonna 1967: ”Haluaisin kovasti vierailla Venäjällä, vaikka ne paskiaiset murhasivatkin puolet perheestäni.”

Vuoden 1981 laman aikana: ”Muutama vuosi sitten kaikki sanoivat, että meillä pitäisi olla lisää vapaa-aikaa ja kaikki tekevät liikaa töitä. Nyt kun kaikilla on vapaata, he valittavat olevansa työttömiä. Ihmiset eivät selvästi osaa päättää mitä haluavat.”

Kansallispuvussa olleelle Nigerian presidentille vuonna 2003: ”Näytät siltä kuin olisit menossa yöunille!”
Brittivaihtarille Pekingissä vuonna 1986: “Jos viivyt täällä vielä kauan, silmäsi muuttuvat vinoiksi."

Pyörätuolissa olevalle vanhainkodin asukkaalle vuonna 2002:” Kompastuvatko ihmiset sinuun?”.

On toki selvää, että Philipin mielestä Britannia on sivistynyttä maailmaa, toisin kuin kaikki muu tällä planeetalla. Maailmanmatkojen aikana kohdatuille brittiläisille opiskelijoille lausutuista huomaavaisuuksista tämä käy selvästi ilmi. Papuassa: ”Etkö olekaan joutunut syödyksi?” Unkarissa: ”Et varmaan ole ollut täällä kauaa, koska sinulla ei ole kaljamahaa.” Pennittömälle opiskelijalle Philip keksi ehdottaa, että tämä voisi säästää rahaa asumalla asuntolassa.

Korkean keulakuvan rooliin kuuluu tarjota viisauden kultajyviä nuorisolle, joka odottaa että heille osoitettaisiin suuntaa. Vieraillessaan Sheffieldissä Fir Valen koulussa, joka nautti mainetta akateemisesta ansioitumattomuudestaan, prinssi Philip tapasi joitakin koulun vanhoja oppilaita. ”Olitteko täällä vanhoina huonoina aikoina? No siksi ette osaa lukea ja kirjoittaa.” Kuningattaren kylään kutsumalle teinipojalle Philip puolestaan lohkaisi ”Ahaa, sinä olet se joka kirjoitti sen kirjeen. Osaat siis kirjoittaa? Ha ha! Hyvin tehty!” Koulun avajaisissa koulutusta pohtiessaan Philip saattaa heittäytyä toisinaan filosofiseksi. ”Lomat ovat erikoinen asia, eikö vain. Lähetät lapsesi kouluun saadaksesi ne pois niskastasi ja sitten ne palaavat takaisin ja tekevät vanhempiensa elämän hankalaksi. Lomat on mitoitettu juuri vanhempien sietokyvyn mukaan.”

Bangladeshilaisen nuorisokerhon edustajien edessä Philip puolestaan sai mielihalun tunnistaa joukosta huumeidenkäyttäjiä. ”Kuka teistä on huumeissa? Tuo tuossa näyttää siltä kuin hän olisi huumeissa!” 13-vuotiasta astronautin uralle pyrkivää poikaa Philip rohkaisi huomioimalla ”voisit pudottaa vähän painoasi”. Tilaisuudessa, jossa Philip seurasi tynnyreitä takovaa kalypso-orkesteria kuurojen lasten seurassa, hänellä ilmeisesti oli joitakin varauksia musiikin suhteen, sillä monarkkimme loihe lausumaan ”Ei ihme että lapset ovat kuuroja.” Bruneilaisia opiskelijoita tavattuaan Philip aprikoi ”enpä tiedä miten he sopeutuisivat jonnekin Glasgowhin tai Sheffieldiin.” Kuningatar Annen koulun opiskelijat käyttivät verenpunaisia koulupukuja, mikä taisi olla melkoinen näky, sillä se kirvoitti Philipiltä ilmoille tokaisun ”te näytätte kaikki aivan Draculan tyttäriltä.”

Yleisesti ottaen on todettava, että asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Kaikki pitää aloittaa aina alusta, sillä ”nuoret ovat samanlaisia kuin ennenkin, yhtä tietämättömiä.”

Prinssi Philipin uteliaisuus muita kansoja ja heidän tapojaan kohtaan on herapaantumaton. Ulkomailla tapaamisissa sopii ottaa puheeksi joitakin yleisiä käsityksiä, joiden paikkansapitävyyden voi samalla kätevästi tarkistaa. Cayman-saarilla Philip kävi suoraan asiaan kysymällä ”Eikö suurin osa teistä ole merirosvojen jälkeläisiä?” Niinikään Karibialla Philip huomioi ”Teillä on riesananne moskiitot, minulla lehdistö.

Australian aboriginaalien nokkamieheltä Philip tiedusteli jutustelevaan sävyyn ”Heittelettekö vieläkin toisianne keihäillä?” Tämä ei suinkaan estänyt Philipiä tulemasta Vanuatulla cargo cultin keskushahmoksi.

Hänen tiedetään vaihtaneen kannattajiensa kanssa lahjoja, mutta jotkut väittävät, että saarelaiset eivät tosiasiassa pidä Philipiä vakavissaan vapahtajana, vaan että kyseessä on salavihkainen pilailu.

Amerikkalaiset ovat aina olleet englantilaisten herkkä kohta, jota sopii kosketella varovaisesti sopivassa seurassa. ”Ihmiset kuvittelevat, että meillä on jyrkkä luokkajärjestelmä, mutta tunnetaan tapauksia, että herttuat ovat naineet tanssityttöjä. Jotkut ovat jopa menneet naimisiin amerikkalaisten kanssa.” Presidentti Obaman kerrottua aamiaisestaan Britannian, Kiinan ja Venäjän johtajien kanssa Philip laukaisi siihen ”Osaatteko erottaa heidät toisistaan?”

Maailman Luonnonsäätiön puhemiehenä prinssi Philip puhui Thaimaassa suorasukaiseen tyyliin ”Maanne on yksi pahamaineisimmista uhanalaisten lajien kauppakeskuksista”, mutta hänellä on tälläkin alalla rajansa. Australiassa hän kieltäytyi koskemasta koalaan. ”Luoja paratkoon, voisin saada siitä jonkin kammottavan taudin”.

Parasta on, että Philipin ei tarvitse edes mennä ulkomaille, kuten hänen ihmettelynsä skottilaiselle autokoulun opettajalle osoittaa: ”Miten saatte pidettyä alkuasukkaat erossa pullosta niin kauan, että he läpäisevät kokeen?” Tavatessaan jamaikalaistaustaisen parlamentinjäsenen Philip kysäisi, mistä kaukaa olette kotoisin, mihin täsmällinen vastaus kuului ”Birminghamista.”

Tom Jones ja Elton John eivät nauti prinssi Philipin suurinta suosiota, ja mies joka keksi punaisen maton, saisi mennä tutkituttamaan päänsä. Independentin päätoimittajan ilmaantuessa tilaisuuteen prinssi Philip oitis kysymään, mitä tekin täällä teette. ”Te kutsuitte minut.” ”No ei teidän silti olisi tarvinnut tulla!” Skotlannin konservatiivijohtajan Annabel Gordien seurassa Philip teki itseään tykö maailmanmiehen ottein. ”Teillä on oikein mukava ruusuke… onko nimettömänne samaa materiaalia?” Pikkupöksyjen kiehtova maailma vangitsi Philipin mielenkiinnon myös hänen tavatessaan muotitoimittaja Serena Frenchin, jolta luonnonsuojelijamme uteli aatteensa varjolla ”Ette kai suinkaan käytä minkistä tehtyjä pikkupöksyjä”?

Cocktailkutsuilla Ms-nappeja kantaneiden naiskansanedustajien seuraan päästyään Philip esitteli itsensä omalla jäljittelemättömällä tavallaan toteamalla ”Jaha, ja täällä on siis feministinurkkaus.”

Kunnon ruoka ja juoma on aina ja ikuisesti tie miehen sydämeen, mutta kuninkaallisille sellaista on yllättävän hankalasti saatavilla. Vaikka Philip totesi Skotlannin Naisteninstituutin kuulijoille peittelemättä, että ”brittiläiset naiset eivät osaa laittaa ruokaa”, niin juhlaillallisetkaan eivät vakuuta. ”En ikinä saa kotiruokaa, vain kaikenlaista hienostelevaa”. Italian pääministerin tarjotessa maansa kalleimpia viinejä Philip tuskastui ja vaati olutta. ”Antakaa olutta, en välitä mitä merkkiä se on, kunhan se on olutta!” Yhdysvaltojen suurlähettilään tultua käymään tarjoamaan näytteitä etelävaltioiden tuotteista, Philip osui asian ytimeen ja kysäisi ”Missä on viski?”. Philipin on kuultu myös osoittaneen yllättävää piittaamattomuutta etiketin vaatimuksista ja murisseen ”Hiiteen istumajärjestys! Tarjotkaa nyt sitä illallista!”

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...