Tuliainen

Kyse ei ole tuliperhosesta.

En tiedä onko Wikipediassa otsikon sanalle selitystä, helposti se selviäisi jos kurkistaisi. Jos minulta kysyttäisiin sen selitystä niin hieman skeptisesti ja vähätellen selostaisin aikuisille tuotavia matkatuliaisia. Lapsille ja kotolaisille ne usein ovat tärkeitäkin.

Tuliainen on jokin arvoltaan vähäinen muistoesine tai ruokatarvike kohdemaasta, jota ei kotimaassa yleisesti ole kaupan. Tuliainen voi ilmentää eksoottisella olemuksellaan matkustusmaan kulttuuria, elinoloja tai eläimistöä.

Äitivainaani naapurin yksi lapsi asui lapissa. Naapuri kävi siellä vuosittain ja toi äidilleni tuliaisena erilaisia poronkarvatötteröitä tai seinäkoristeita. Äidin oli laitettava ne aina esille naapurin vierailuja silmälläpitäen ja loppujen lopuksi niitä oli seinillä ja kirjahyllyssä melkomoinen repertuaari.

Itse näin Ao Nangin rannalla useampanakin aamuna tämän miehen joka kaupusteli kohtuuhinnalla pizzalaatikon oloisia paketteja. Tuliaisia. Olihan sellaiset siis ostettava.

Tuon etu on että se menee pieneen tilaan matkalaukussa ja onhan se innovaationa ovela. Tasainen puulevy on sahattu spiraalinoloisesti ja vinolla terällä jolloin siitä syntyy kiilautuva kartio. Tuliaisen saajat pitävät sitä ehkä tovin esillä ja sen jälkeen se on helppo viedä varastoon ja sieltä kirpparille.

Kännykän käyttö Thaimaassa

Katukuvasta huomaa että kännykkä on "must" myös thaimaalaisen nuorison parissa. Varsin viljalti siihen puhua pälpätetään. Se toimii myös hyvänä toimintojen tehostajana. Hieromapaikoissa on vain perusmiehitys ja lisävoimia kutsutaan nopeasti kännykällä jos asiakkaita enemmälti tulee.

Sonera laski liittymiensä maksuja jos ollaan Thaimaan maaperällä. Se on hyvä asia jos perheenjäsenillä on Soneran liittymät ja lomalla on tarvetta yhteydenpitoon. Tekstiviestien avulla hinta on edullisempaa muutoinkin mutta mitään varmutta aikataulun osalta ei ole kauanko tuon viestin perillemeno kestää. Pitää keksiä lisäkonsteja ja sopia että vastapuoli antaa kuittaushälytyksen kun viesti on vastaanotettu, mutta siihen soittoon ei ole syytä vastata.

Armeijassa minun aikoinani moni soitti kotiin kolikkopuhelimesta ja jos puhelu katkesi, se oli ennalta sovittu viesti että pitäisi kotoapäin soitella köyhälle pojalle varuskuntaan. Ajat ovat muuttuneet, mistä löytäisi nykyään kolikkopuhelimen?
Thaimaassakin niistä oli johdot katkaistu ja vain tyhjät kopit tienvarressa muistuttivat kivikauden ajoista.

7-Eleven on kauppa josta turistit ostavat paikallisia prepaid puhelinliittymiä. Ei tarvitse puheluita kierrättää kotimaan kautta ja vastaanottajankaan ei tarvitse maksaa tulevista puheluista.

Google laittaa nyt täsmämainontaa, eli kun lukee Thaimaa-aiheisia blogeja tulee tämmöisiä mainoksia jossa esitellään että jo suomessa voi ostaa ennen lomamatkaansa kohdemaan puhelinliittymän. Siihen numeroon saa jopa ohjattua oman entisen puhelinnumeronsa kohtuukustannuksin. Lomalla ihmiset kohta ottavatkin kaikki kahleet ja kiviriipat kotomaastaan mukaansa. Laptopit ja tabletit ovat jo ihan peruskauraa uima-allasalueella. Tilinpäätösaikaan siellä varmaan plaraillaan firman kuittitositteita ja otetaan videopuheluja yritysten johtoryhmän kokouksiin.

Prepaid puhelinkortti.

Oma erityishuomionsa on että moni nuori on saanut joululahjaksi älypuhelimen jolla voi siirtää kuvia ja katsella internet uutisia. Silloin varomattomalle voi tulla isojakin jälkilaskuja jos puhelin alkaa päivittämään ohjelmistoaan suomalaisen SIM-kortin välityksellä.

Lisää tietoa.

Koh Jum video

You Tubeen oli näemmä laitettu muutama videopätkäkin Koh Jumista. Tässä yksi.

Kulkuvälineitä

Matka Ao Nangista Koh Jumille auto + lautta maksoi 400 baht/henkilö, eli kymmenen euroa. Taksi tuli noutamaan hotellin pihasta.

Paluumatka Krabin rahtisatamaan tehtiin normaalia isommalla pitkähäntäveneellä + paikallisbussilla, välineillä joita paikallisväestökin käyttää. Hinta 70 baht + 30 baht/henkilö eli 2,5 euroa.

Pitkähäntäveneen moottorin jäähdytys hoidetaan merivedellä ja joissakin on tuloputki akselikotelossa, tässä erilliset letkut jotka kääntyvät moottorin mukana.

Jos haluaa nopeaa kyytiä niin Ao Nangissa näkyi tälläinenkin hirvitys.

Kalastusmatkoille pääsee myös Ao Nangista.

Tai sitten vain tyylikkäästi ja hitaasti saarikierrokselle.

Tämä tiejyrä oli vain rekvisiittana, sillä olisi hankala rymistellä.

Sensijaan tämä olisi söpö peli vaikka Latovainioon kesäksi vietäväksi. Kuskaisin turisteja Minkiön museorautatien asemalle Kirmunharjun kautta ja sitten taas takaisin Latovainionjärven rannoille, pötköttelemään sinne niihin hienoihin loistohotelleihin.

Kylänraitti

Kuivuuden vuoksi vähähumuksinen maasto pöllyää paljon. Siis siellä missä paljon liikutaan jalan tai menopeleillä. Valtio tukee kylien kehittämistä vuosittaisilla määrärahoilla.

Kestopäällystettä tehdään joka vuosi muutamia kilometrejä. Asfalttikoneita ei tänne saareen ole rahdattu vaan väki tekee itse tien teräsbetonista. -Simentistä, sanoisi Päätalo.

Tie kun tulee sileämmäksi niin mopojen ja skoottereiden nopeus nousee. Muutama paha onnettomuuskin on tapahtunut kun kaatunut henkilö on liukunut noihin keskeneräisen osuuden betonirautoihin.

Itse kyläkeskus sisältää muutaman kaupan, sataman ja ravintolan.

Pena soitti taksin ja hän tuli muassaan kaveri. Tuossa piilissä sitten köröteltiin kaikki viisi yhtäaikaa. Hyvin se meni, tie kulkee saaren pituussuunnassa jossa ei mäkiä juurikaan ole.

Ravintolan ruokalistan kansilehdessä oli yksi kirjoitusvirhe, ei haittaa.

Paikallisen koulun kyltti oli näin hieno.

Tässä on se Penan kirjassaan kuuluisaksi tekemä "Big Maman" hampurilaisravintola. Maman pitkä hollantilaismiesvainaahan ei mahtunut kunnolla paikallisen krematorion tuhkausuuniin.

Big Mama hollantilainen näkyy hämärästi kuvan keskellä seisomassa lähellä baaritiskiä. Selkänsä oli kipeä kun oli nostanut jotakin painavaa. Tässäkään ravintolassa ei voi syyttää seinien liiallista tiiviyttä jos huonoa sisäilmaa esiintyy.

Onhan nuo kuvat ja maisemat palmuistaan huolimatta harmaita ja ankeahkoja. Saataisiinpa sinne ilman keinokastelua suomen kesäinen vehreys. Nykyinen maaperä vain ei pidättele yöllisiäkään sateita vaan jo aamulla se taas on ihan rutikuiva.
Rahtilaivoilla vaan sinne on vietävä ja pisnesmiesten myytävä thaimaalaisille suomalaista mustaa multaa.

Näytin paikallisille suomesta lähtöpäiväni maisemakuvaa, ja he ihastelivat puhtautta ja valkoisuutta. Lämpötilainformaatio ei kuvan kautta välity.

Aamukalaan

Niin.

Mökin ikkunat olivat sellaiset lasiset sälekaihtimet joiden kulmaa säätämällä saa sopivan läpivedon. Sängyn päädyssä verhon takana oleva säleikkö jäi huomaamatta ja siksi alkuyö oli melko hikinen. Ilmastointia ei ole vaan whisper puhaltaa vastapäisestä seinästä. Loppuyö oli jo kohtuullinen. Isot raot lattialautojen välissä ja harjakaton sekä seinän väliset raot kierrättävät nekin ilmaa varsin viljalti.

Ennen auringonnousua on syytä lähteä vetämään pitkähännällä kahta rapalaa ja mennä katsomaan saaren itäpäätyyn kun aurinko nousee karstivuorten välistä.

Tässä Pena ja paikan tyttären japanilainen vävykokelas vahtivat siimoja. Mukana oli ruotsalainen pariskunta. Ei napannut vielä ennen auringonnousua.

Tuo kuva on otettu ilman salamaa ja rakeinen. Salamalla otetussa kuvassa paljastuu miten meidän jokaisen ympärillä on "Aura". Tuo avulla selvänäkijät näkevät meitä riivaavat sairaudetkin.

Auringon noustua, alettiin ajamaan saaren suuntaisesti länteen.

Tulihan niitä kalojakin kolme. Ihan syötäviä.

Kaikenkaikkiaan vedet on kalastettu liki tyhjiin. Kaloja syöviä vesilintujakaan ei näy missään. Saarten asukkaiden elinkeino täytyy ottaa lisääntyvässä määrin turismista. Se on sääli. Täällä on jossain määrin myös kumipuuviljelyä. Kumipuu on tuotu alunperin muilta mantereilta ja niidenkin viljely köyhdyttää maaperää.

Useimmat kupit näkyikin käännetyn nurin jotta puu ja maa saa levätä. Tässä kuitenkin vielä tihuutettiin paljoltikin väkilannoitteen voimin.

Koh Pu tai Koh Jum

Sama asia,tai eri kylät samalla saarella.

Aikaisemman postauksen kuvassa näkyi ruskean pitkähäntäveneen kylkeä jolla siis loppumatka taitettiin. Vene oli poikkeuksellisesti lasikuituinen koska se oli saatu tsunamikorvauksena itse veistetyn mennessä tuossa katastrofissa meren pohjaan. Moottori on Kubota.

Saaren näköalaravintola ja bungalowien respa sijaitsee tässä jyrkälle rinteelle rakennetussa rakennuksessa, Jungle Hill.

Lasikuitupitkähäntä tässä kuvassa, taustalla ensimmäisen päivän ilta-auringon painuessa mailleen.

Tässä päärakennus ja vieressä uusin bungalow jossa myös majoituimme. Tuossa oli lämmin vesi ja suihku, muut bungalowit ovat palmujen katveessa ja yhteisillä pesutiloilla varustettuja. Hinnat 400....1300 baht per yö. Gekkojen naksutus ja aamuinen muslimen rukouskutsu kuuluu hintaan.

Naapuruston Bungaloweja. Reppureissaajien ja itsetutkiskelijoiden mestoja. Liikenteen melu ei tavoita, ei rymise ratikat.

Ranta on rauhallinen päivisinkin, vain satunnaisia kulkijoita sekä rapuja & apinoita.

Saattaa rannalla törmätä jopa Penaankiin joka-aamuisella aamukierroksellaan.

No ei sentään janoon eikä nälkään tarvitse kuolla.

Laskuveden aikaan merenpohjan karstikivimuodostelmat tulevat esille ja vaikeuttavat pitkähäntäveneiden rantautumista.

Kun nousee rannalta ylös ja menee polulle joka johtaa kylän keskustaan niin apinat tulevat tervehtimään.

Koh Jum meno

Ao Nangissa kaikki tuntuvat olevan menossa aamupaivällä jonnekin. Pitkähäntäveneiden rivistö täyttää lastinsa ihmisillä jotka menevät lähisaarille. Kadunvarren mopotaksit ajavat 40 bahtilla lähialueilla. Kauemmaksi Krabi Towniin tai temppelialueille voi mennä ex-tempore uudenkarheilla ja hienoilla kaupunkimaastureilla 500...2000 baht/edestakaisin ja odottelu kohteessa.

Etukäteen varaamalla tai menemällä kimppaan hinnat putoavat olennaisesti. Krabi Towniin ja Tesco Shopping Centeriin menee myös avolavabusseja parinkymmennen bahtin korvausta vastaan. Sellaisella tultiin Koh Jumin lautan jälkeinen matka takaisin Ao Nangiin. Olennaista on ettei saa olla kiirus, vaan seikkailumielellä matkassa ja vaikka tarvittaessa roikkua siellä bussin takatasanteella moottoritievauhdissa.
Koko ajan skeptikolle tulee kuitenkin ekalla kerralla epävarma olo. Onkohan tämä kuitenkaan oikea bussi ja minneköhän pienen ihmisen matka vie? Jos olisi Peru tai joku muu vaarallinen maa, ei minun kantti kestäisi ellei myös olisi opasta matkassa.

Ihmisiä menossa seuraavaan kohteeseen. Pitkähäntävene ja kova Samsonite matkalaukku on aikas epäsopivanoloinen kombinaatio.

Tälläisiä mopotakseja Patongissa/Karolla/Katalla ei näkynyt ollenkaan, lienevät liian pienitehoisia vuoristoisessa maastossa. Taustalla lava-auto viemässä ihmisiä Krabi Towniin ja pysähtyy tarvittaessa missä vain taajama-alueen välillä sekä simpukkafossiilialueella. Mind Up Your Head. Tuhannet ja tuhannet turistit ovat kopsauttaneet päänsä tuohon mopotaksin katokseen. Ajoneuvoon pitää mennä kyyristellen ja nöyrällä mielin. Niska köyryssä poistua kuin syyllisenä luimistellen ja näinollen ei oikaista selkäänsä liian aikaisin. Ei ole koripallomiesten menopeli ei.

Katumaasturit kuskaavat suuremmalla budjetilla liikkeellä olevia. Joskaan suomen hintoihin verraten eivät nekään ole hinnan kiroissa. Bensiini on tuontitavaraa täälläkin mutta sen verotuksesta en tiedä.

Tämä mies tässä alla olisi vienyt meidät pitkähäntäveneellään Jumille, mutta helpompi on mennä Krabilta Lantalle menevällä lautalla. Toisaalta Thaimaa on siitä hieno maa että vaikka vene veisi sinut jonnekin saarelle ja lupaisi tulla illaksi hakemaan pois, heihin voi luottaa. Tavaroitasi ei varasteta paikallisten toimesta vaikka jättäisit ne pöydälle vartioimatta. Hotellimme oli turistipoliisin vieressä ja minkäänlaista liikennettä ei paikassa näkynyt. Uudet autot vain olivat passissa ulkopuolella.

Krabin satamaan tuli Penakin vastaan kun oli uusimassa viisumiaan ja hakemassa teräsverkkoa jolla tukittaisiin erään mökin yläreuna apinoiden vierailulta. Lantan lautta pysähtyi puolivälissä jossa sitten Jungle Hillin pitkähäntävene merellä odottamassa. Rinkka, reppu ja avojalat ovat oikea varuste hyppiessä lautalta veneelle. Meri oli tyyni ja nyt hyppy oli helppo nakki.

Krabi & Koh Jum

Niin tai oikeammin vain Krabin provinssi. Tässä aluksi Ao Nangin rantaa, joka on hienohiekkaisempi mutta ruuhkaisempi kuin puolen kilometrin päässä oleva Nopparat Thara Beach.

kuvat suurenee klikkaamalla.

Hiekka on hienoa ja mukava kävellä avojaloin. Tuolla toisessa päässä on apinoita ja puiden katveessa rantaravintoloita ja parikymmentä valtavaa hierontakatosta. Länsimaista lihaa vatkataan ja väännellään 8 euroa tunti.

Elikä tässä yllä on Nopparat. Hiekka on päällystetty tuhatvuotisella simpukankuorimurskalla, hankala kävellä avojaloin ennen kuin jalkapohjat tottuu.
Rapuja kaivautuneina myös aivan tolkuttomasti, ovat siivilöineet hiekkaa hienoiksi pallokuvioiksi.

Tuosta näkee miten varpaat tallaavat pallukoita, ei parane ajatella niiden olevan ulostetta, puhtaampaa on hiekka nyt kuin ennen ravun siivilöintiä.

Ja sitten tähän alle vielä kuva siitä minkälainen on oikea Thaimaalainen arkkitehtuuri parhaimmillaan, eli Nopparatin rantahotelli, joka ei ihan rannassa kuitenkaan ollut.

Niin ja ne simpukankuoret olivat välillä rykelmissä, välillä tasaisena mattona.

Pois pyrystä ja pakkasesta

Yli sata peltikolarissa juuri tänään täällä ruuhkasuomessa. Pois täältä olisi päästävä tai pysyttävä pirtissä. -ajattelee moni.

Jos muistatte niin viime vuonna oli juttua lumenpudottajasta joka myi omaisuutensa ja oli lähdössä Thaimaaseen. Bullshittiä sanon minä, ei sinne vaan niin vaan saa viisumia pitkäksi aikaa ja onhan siinä muitakin mutkia matkassa.

Mutta nyt tulee ensi maanantaista lähtien 10-osainen draamasarja ruotsalaisista jotka ovat oikeasti tai fiktiivisesti lähteneet Thaimaaseen, niinkuin aikoinaan suomalaiset lähti Ruotsiin.

Kyllähän sveduja Thaimaassa on. Esim Tsunamissa kuoli kymmenkertainen määrä ruotsalaisia verraten suomalaisiin. Ja jos menee vaikkapa Karonin tai Patongin baareihin, niin monissapa niissä on ruotsalainen ukkeli isäntänä ja simpsakka Thai vaimo emäntänä.

Tälläinen Tv-sarja siis alkaa.

Mutta minä en katso, en ainakaan kahta ensimmäistä jaksoa.

Mites se maisteri Frangen sanoo? "minä lähden nyt Tampereelle"

Koh Jum Paratiisisaari

Nostanpas tämän aiemmin, eli viime elokuussa kirjoitetun jutun ylös, kun juuri on nyt erittäin ajankohtainen.

Monestakin saaresta tai paikasta käytetään nimitystä paratiisi. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että jos paikassa on useampi ihminen, ympäristö raivattu ja kaikki nykyajan vermeet, ei paikka voi olla paratiisi. Krääsän ja vehkeiden vuoksi siellä silloin on ihmisen paljon helpompi ja viihtyisämpi elää, mutta muut ihmiset ovat helpostikin piina sielulle.

Koh Jumille on nyt vedetty sähkötkin, joten jääkaapit toimii ja whisperit katossa, majat on kuitenkin pääosin bungaloweja.

Naapurin Pena lähtee aina joka vuosi joulukuun alussa paratiisilleen ja palaa vasta helmi- maaliskuussa. Tässä selostus saaresta.

Paikasta siis on julkaistu kirjakin, johon ed. blogisti viittaa ja tekijä on siis Pena.

Bungalowit ovat juuri sellaisia kuin bungalovien tulee ollakin.

Ilmeisesti tätä karttaa ja juttua ei yleensäkään pitäisi julkaista koska jos sinne menee lisää ihmisiä, ei se ole paratiisi laisinkaan.

Ei sinne ihan helppo nytkään ole mennä. Lentokenttää ei ole, ei edes laituriakaan. Turistit pääsevät saarelle Krabilta tai Lantalta lähtevällä lautalla. Saaren edustalla pitkähäntäveneet odottavat merellä, ne vievät sitten loppumatkan. Matkalaukkuturistit aiheuttavat hymyilyä, reppu ja parit vaihtokalsarit ovat riittävät varusteet.

Kansallisarkisto

On tullut muotiin alkaa tutkimaan omia juuriaan. Kait se on ollut tapana aiemminkin, mutta nykyajan tietotekniikka on tullut avuksi. TV-ssä on sarja jossa julkisuuden henkilöt käyvät läpi sukupuutaan. Viimeksi sarjassa oli Vexi Salmi ja seuraavana on vuorossa edesmennyt Teija Sopanen.

Kirkonkirjoista selviää, -sanotaan vielä nykyäänkin. Onhan niitä muitakin arkistoja, esim. kaikki sotapäiväkirjat ovat Kansallisarkistossa. Siellä ovat myös jokaisen sodan- tai armeijan käyneiden kantakortit, elleivät ne ole vielä sotilaspiirin esikunnassa.

Hieno rakennus jossa on paljon tutkijanhuoneita. Pöytä ja valo. Sitten vain vanha patinoitunut opus esille tai mikrofilmi lukijan alle. Sotapäiväkirjoista on digitoitu jo valtaosa, ja ne ovat julkista kauraa ihan internetin kautta, kunhan vain tietää päivämäärän ja joukko-osaston.

Pokrovan Borssi

Mainostus on tehokas tapa tuoda uusia asiakkaita mutta se voi aiheuttaa myös yllätyksiä.

Taloyhtiön talkoisiin ja samalla omaankin käyttöön olen useasti noutanut tuolta maukasta borssia, niin myös viime lauantaina. Nettisivuilla on ohje että viisasta on varata etukäteen jo ennen torstaita.

Alkupäässä kun menin noudolle, niin silti jo vastaan tuli ihmisiä katkeamattomana nauhana omien tyhjien astoidensa kanssa, keitto ja piirakat olivat loppuneet jo heti kättelyssä. Tuota linkin uutista oli luettu satamäärin ja moni päättänyt pistäytyä. Nettisivuilla selviää että on syytä varata mutta tuosta tekstistä ei asia ilmene, siksi useimmat uudet asiakkaat eivät varanneet. Harmillista.

Juttu

Concorde ei lennä enää

Concorde oli Englantilais-ranskalainen projekti joka onnistui mutta lopputulemana kumminkin oli liian tyyris. Nyt ovat laivamatkat ja jopa risteilyaluksetkin kallistuneet

Eli nyt meni sitten Italiassa Costa Concordia nurin.

Ensin se kallistui, jolloin onneksi suurin osa ihmisistä pääsi aluksesta pois rantaan koska ranta oli ihan liki. Nyt se on kumminkin kyljellään riutalla.

Kuvaa kun katsoo niin näkee miten paljon laivasta, eli suurin osa on meren pinnan yläpuolella normaalioloissa, painopiste korkealla kuin kiikkerässä kynttilänjalssa.

Nyt tulee paljon kysymyksiä mieleen. Saaneeko tuota enää mitenkään pystyyn kammettua vaikkapa sen vesitiiviiksi kittaisi ja senjälkeen tyhjäksi pumppaisi? Kyljellään mikä kyljellään. Koitetaanko kumminkin?

No sitten mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Sehän on niin lähellä rantaa että sinne pyrkii varkaat ja seikkailijat. Pitää olla jatkuva vartio. Saisiko sen tuossa paloiteltua ja pois rahdattua? Suurin osa laivan kalustuksesta ja laitteistosta on varmaan vahingoittumatonta, puretaanko se ja viedään uusiokäyttöön?

Jos joku muu kone hajoaa kuin laiva niin ei niitä yleensä niille sijoille jätetä, rumia ja vaarallisia. Viinaakin ja hajuvesiä tuolla paljon sisällä ja korujakin varmana.