Ajanlasku Hua Hinissä

Niin,

Majoituskadulla oli rakennustyömaa joka tuntui etenevän ihan käsivoimin mutta nopsaan. Kyseinen kyltti kertoisi tarkemmin jos vain ymmärtäisi. Kyltissä on vuosilukuja, Thaimaassa eltään 543 vuotta edellä meidän tuntemaamme vuosilukua, eli nyt on vuosi 2558.

Seinät tehtiin melko heppoisiksi kun suurin osa tilasta taisi tulla avoimeksi ravintolatilaksi. Tuo rusehtava seinä oikealla.

Sähkö- ja telekaapelointi panee aina ihmettelemään. Selkeämminkin voisi tehdä ja olisikin pakko jos jotain lumikuormaa langoille tapahtuisi.

Hua Hinissä rakennetaan.

Niin,

Kuumuudesta huolimatta ihmiset jaksavat painaa ruumillista työtä ulkosalla. Kauppakeskusta vastapäätä oli ison hyvinvointikeskuksen rakennustyö ja lämpötila oli tämä.

Työntekijöiden skootteriarsenaali oli mittava, jalankulkijoille ei ollut jätetty tilaa.

Ruokataukoja ajatellen paikalle oli saapunut myös mittava määrä ruokakojuja.

Kyltistä ei oikein saa selvää, mutta tulevaa henkilökuntatarvetta ajatellen avoimia vakansseja oli asetettu haettavaksi satoja.

Vastapäätä oli suuri koulurakennus jonka nimi sähköjohtojen varjostuksen vuoksi näyttää ensialkuun huvittavalta.

Hua Hinin ranta

Niin,

Moottoriajelua ei rannoilla näkynyt, leijalautailu oli suosittua. Kurssille olisi heti päässyt ja näytti sen maallikot nopeasti oppivankin. Kysyin mitä tapahtuu jos aloittelija joutuu tuulen mukana ulapalle? Kuulemma tuuli vie pääosin rannan suuntaisesti ja kun leija menee veteen niin aallot tuovat kelluntapukuisen kuitenkin rantaan. Ei rannalla yhtään hukkunutta leijalautailijaa näkynyt jotta kait heidät siiten oli siivottu nopsaan tuhkattavaksi.

Rannalla suoritettu kilometrien kävely poltti jalkani ja Aloe Veraa piti käyttää. Lisäksi otin jalkahoitolassa erityisen vuohenmaitokäsittelyn.

Koska alueella viihtyy Kuningas ja Hua Hinissä on myös mittava armeijan koulutuskeskus, sotalaivat partioivat joka päivä näkömatkan päässä.

Wat Khao Takiap Hua Hin

Niin,

Jos lähtee kävelemään Hotelli Hiltonin  rannasta kohti etelää, pääsee otsikon paikkaan. Siellä on temppeli ja toisella puolella kukkulaa alkaakin  sitten armeijan alue. Itse temppeliin en kävellyt mutta buddan patsaalle kyllä.

Tuolta takaa lähtee polku ylös. Tuolla liikkui turisteja ja oli myös vartija jolla aseena oli ritsa. En tohtinut ottaa kuvaa, mutta vartija hätistelee apinoita ampumalla  kauemmaksi. Turistit saattoivat antaa avustuksia kirstuun tai ostaa lehtikullan sipareita.

Taisi olla enemmänkin buddauskovaiset jotka niitä lehtikullan kappaleita tuon pikkupatsaan kroppaan ja isomman patsaan varpaisiin taputtelivat.

Tässä osassa rantaa on melko hulppeita lomahotelliyhdyskuntia ja suurimmalle osalle rantaa ei päässyt ulkopuolinen mantereen suunnasta. Rantaa pitkin kävelemällä saattoi nousta terasseille kun oli lookisti vaan olevinaan kyseisen hotellin vieraita ja asiakkaita. Sawadi Khrap sanoivat vartijat ja hymyillen tervehtivät.

Tämä alemman kuvan rakennus on tehty sillä periaatteella että jokaisessa kymmenessä ylimmässä kerroksessa tulee olla oma iso ulkouima-allas merinäköalalla.

Liemessä kuumennettua ruokaa Hua Hin

Niin,

Helsingin Kabuki-ravintolassa kerran aiemmin olen syönyt vastaavalla tavalla pöydässä olevista astioista noukkien. Silloin piti istua lattialla kun Japanilaisesta pöydästä joku oli katkonut jalat. Tämä Hua Hinin paikka oli majapaikan vieressä mutta ostoskeskuksessa oli useampikin sushipaikkojen lisäksi.

Noin 7 euroa ja syödä sai nnin paljon kun jaksoi. Ensiksi heitettiin liemeen kasvikset ja sen jälkeen muut sörsselit.

Jokaisessa pöydässä oli oma induktioliesi ja kuppi johon rakennettiin soossi.

Liha-ja äyriäispaloja tiputettiin omaan tahtiin lihaliemeen kypsymään ja siitä tikuilla soossin kautta suuhun.

Vähän tuli tunne kuin olisin Latovainioaikaan ronkkinut hellalla olevasta äidin lihakeittokattilasta luvatta.

Maahanmuuttajat Hua Hinissä

Niin,

Hallitsematonta maahanmuuttoa Hua Hinissä on käsittääkseni hyvin vähän. Ollaan kaukana vieraiden valtioiden maarajoista ja satamien sekä lentokenttien kautta tulevat tarvitsevat viisumit. Maahanmuuttajia silti on paljon. Hua Hin on nimenomaan suomalaisten eläkeläisten suosiossa. Tässä kuvassa ei taida olla eläkeläinen eikä ehkä edes suomalainenkaan, mutta kuva profiloi eräänlaista uusperhettä. Rouvalla on käsissään kaksi lasta, kolmas on miehen vyölaukun edessä.

Aiemmin kerroin herra Kuismasta ja Pu Lius rouvasta. Kuisma oli maahanmuuttaja ja Pu local,  joskin Pu muutti sitä ennen myös,  tosin Suomeen. Hänestä saa hyvää keskustelu- ja tulkkiseuraa josko tulee itse mukaan esim. kansallispuistoretkelle.

Majapaikkaamme vastapäätä oli siisti ja tyylillä tehty omakotitalo. Oli valvontakamera joka nurkalla ja rosteriaitaa portteineen. Marmorilaattaa oli aidassa ja metrin korkuinen nimikyltti. Saksalainen joka tuo viiniä maahan. Tontti oli pieni mutta noistapa piikeistä voi aamusella kerätä tontilletunkeutujien ruhoja jos sellaisia olisi.

Suomessa yleiset huonekasvit kasvavat rehevinä ulkosalla.

Naapuritontti oli aidattu mutta rakentamaton. Hentoinen köynnös etsi epätoivoisesti valoa ja oli myös löytänyt sitä. Kahdelle koiralle asetettiin aamuisin ruokakuppi juuri tuohon paikkaan.

Hua Hin perinneruokaa

Niin,

Perinneruokaa tai ei mutta iltatorilla on kauppias jolla melkomoinen sortimetti. Farangituristi ei tuosta mitään tohtinut ostaa mutta ehkä paikalliset käyvät ja näin ruokkivat perheensä.



Grillatut katkaravut sensijaan  ovat parhautta ,tähteitä tosin jää.

Jäte- ja hulevesiviemäröinti Thaimaa

Niin,

Minua kovin askarruttaa miten toimii ja miten on suunniteltu toimivaksi jätevesiputkistot kaupungeissa. Jalkakäytävillä on ihan säännöllisesti teräsritilöitä ja betonikansia joiden alla kulkee lemuavaa lietettä. Luulen sen olevan sitä itseään jota suomessa kuljetetaan suljetuissa putkistoissa.
Uskoisin että sadekaudella sama kanavointi toimii tehokkaana sadeveden viemärinä. Joissakin kohdissa liikkeiden omistajat ovat päällystäneet ritilöitä levyillä, toiset tyytyvät polttamaan suitsukkeita, eikä se aina niin pahasti lemuakaan.

Tuossa näkyy miten tiheästi ritilät ja huoltoluukut ovat.

Useissa vessoissa on istuttava WC-pönttö mutta toisinaan veden kulutuksen hallitsemiseksi huuhtelu tehdään manuaalisesti vesikauhalla. (säiliö vasemmassa reunassa)

Paperin kanssa filosofia on toinen kuin suomessa. Itse paperikin on ohutta ja helposti murenevaa. Pylly pitäisi huuhdella käsisuihkulla ja kuivauspaperi heittää pytyn sijasta vieressä olevaan roskikseen. Kukaan ei valvo toimivatko turistit näin. Usein ei.

Käsienpesutilat löytyy kaikista  yleisitä ja baarienkin vessoista. Paperia säästetään ja usein tiloissa on froteepyyhe.

Suomalaisenoloista kuljetuspalvelua Hua Hin

Niin,

Kahta pitkittäiskatua ajeli istuimilla varustettu lava-auto ees-taas parinkymmenen minuutin välein. Käden heilautus ja se pysähtyi, saatoi hypätä kyytiin. Jos se oli täynnä voi seisoskella takatuhdolla. Kun halusi jäädä pois, painoi nappia ja pysähtymisen jälkeen piti kävellä kuskin luokse ja ojentaa 10 bahtia. Näin teki myös paikalliset, mitään lippusysteemiä ei ollut. Autot olivat isompia kuin tämä, jotain Toyta Hi-lux luokkaa. Avolavan päälle oli tehty kehikko jossa oli rättikatto sekä takana astinlauta seisomapaikkoineen. Peräänajokolarissa siihen rusentuisi.

Retkiä ja tilausmatkoja varten päivysti kadun varressa useamallakin autolla ja soittaakin saattoi Kuisma ja Pu Lius.
Pu osasi hyvähkösti suomea kun oli asunut vuosia suomessa Kuisman vaimona. Thaimaaseen muuton jälkeen Kuisma, joka oli entinen suomen armeijan sotilas, oli kuollut ja Pu sanoi olevansa leski.

Kuvasin lavabussin kyydissä pääkadun liikennettä ja sattumalla Kuisman auto ilmestyi myös näköpiiriin. (kohdassa jossa liikenne pysähtyy toviksi liikennevalojen vuoksi)
Tuon vieressä olevan auton kulmarautalasti olisi ollut kuin nippu keihäitä jos kyseinen auto olisi tehnyt nokkakolarin.

Joulupuu on rakennettu Hua Hin.

Niin,

Täällä se rakennettiin sananmukaisesti.

Ja välillä huilattiin.

Hua Hin Priorisointi

Niin,

En minä kaikkia rahojani syönyt, olennainen osa meni myös juominkeihin. Talon puolesta tuli kolmen vartin vesipullo, mutta  7 Elevenistä piti myös ostaa vähintään litra lisää päivittäin. Hinta 15 baht. Olut on hintansa väärti ja ei sen edullisempaa kuin suomessakaan eli ravintolassa noin 80 baht iso pullo. Kylmän pullon kondessiveden pöytää kastelevaa vaikutusta estettiin lämpöeristeillä, jotka ovatkin tehokkaita. Vanhemmiten vaan hankala pestä.

Syötyä tuli vain kerran päivässä, yleensä illankorvalla kun kuumuus ja nestetankkaus piti nälän päiväsaikaan loitolla. Yleisilmeenä paikallisasukkaiden osalta oli että jotain pientä he puputtivat kaiken aikaa ja jos ei niin älykännykkää näpelöiitiin.

Ruokaa tilattaessa piti aina erikseen tilata riisi tai perunat ja jos nin halusi oli starttereissa valinnanvaraa.

Skoottereilla liikkujat voivat tankata nopeasti viskipullosta kadun varrelta. Tuollainen arsenaali olisi ollut paha jos olisi sijainnut itsenäisyyspäivänä töölöntorin reunalla ja aktivistien marssireitillä.

Tupakoitsijat ovat kadonneet katukuvasta liki anhittomiin. Thaimaassa pitää tupakkiaskeissa olla niitä rumia syöpäkuvia ja kauppojen piti laittaa myyntitupakat piiloon jo paljon aiemmin kuin suomessa.

Kalaa ja äyriäisiä sen sijaan pitää olla esillä ja paljon. Miten lie Siam- ihmisten terveys ylipäätään kun suolan sijaan käytetään kalakastiketta ja voin sijaan öljyä? Muutamia lihaviakin ihmisiä kyllä näkyi mutta eipä paljoa.

Sapuskasta vielä

Niin,


 Maassa maan tavalla. eli sitä syödään jota saatavilla on ja edullisempaan hintaan kuin suomessa saatavilla yleensä on.

Paneroiduista katkaravuista onkin ollut jo juttua ja kävisivät ne varmaan tuohon hintaan suomessakin hyvin kauppansa josko grilleissä niitä tarjolla olisi.

Ja söin minä paneroimattomiakin ihan vaan, myös paikallisessa katubaarissa.

Tämä annos oli pettymys ja vaatimattomin. Listalla oli seafood ja sehän oli koottu pikkukaloista, vähän kuin makrilleja säilykepurkista. Ruokaa kumminkin ja kaikki söin.

Pizzaa en syönyt laisinkaan vaikkeipa kovin hinnan kiroissa ollutkaan. Eli kokiksen kanssa neljä euroa mutta tuohan on pelkkä tomaattipizza.