Kuuma kivi kopsahti taivaasta.

Niin, liekö tarua vai totta?

Herra Ört Latovainiosta

Niin,

Kuka mahtoi olla,? En tunne laisin, muut nimet on perin tuttuja.

Mangsin syysmarkkinat Inkoo

Niin,

Syksyllä on aina oma seesteinen vaikutuksensa. Ilma viilenee ja puut tiputtelevat lehtiään. Siis Inkooseen Mangsin tilan syystapahtumaan.

Tulijoita tervehti mummo jolla ei vaivaa nivelkulumista laisin:

Parkkipaikkana toimii viljapelto. Ihan ok, kun viljakin on jo laarissa.

Paikalle tulee lähituottajat myös kaukotuottajat ja pienyrittäjät.

Karitsanpotkaa tuli ostettua ja nyt se on hautumassa punaviinissä uunissa.

Lohjalaisia omenoita

Ja tässä hieno Kleinbus, Asiakkaita vain ei.

Lapsille oli pelejä, autoajelua ja eläimiä

Degerby Delin Kisu Järnström myy silakoita ja virvokkeita, myös alkomahoolia ja makkaraa.

Mangsin päärakennus on komea ja paljon on muitakin rakennuksia.

Villisorsaakin on saatavilla

Sivurakennus odottaa maalausta.

Tältä puolelta siisti ja verantakin kunnossa.

Peltojen takana pilkisti tämä. Saattaa olla sukuun kuuluva tämäkin.

Sen vieressä oli rengintupa.

Eläimet kuolivat Lounais-Hämeessä.

Niin, Tammelassa kuoli paljon pässejä kun joku ohikulkeva pässi oli syöttänyt niille omenoita.

Tuosta Liinaharjan lampaiden kuolemisista on ollut juttu iltatpäivälehtiä myöten. Ikävä tapahtuma. K. Liinaharja oli työkaverini täällä etelässä kolmetoista vuotta ja lähtöisin sieltä Tammelasta myös. Ja sitten taannoin oli se Sari Liinaharjan tapaus Rekirikon suunnalla. Nimi on harvinainen ja musiikkisukua kaikki tyynni. Työkaverini isä oli myös opettaja.

Liinaharjan lampaat.

Latovainiosta muistan Kuuselan lehmien kuolemisen 60-luvulla. Taisi olla yli viisi kun söivät apilaa ja puhaltuivat. Raato-Saarinen tuli ja vei ketuille. Myrkky-Saarinen oli eri mies, hoiti ruiskutuksia.

Moni lehmä sairastui ennen ja nyt kun saavat jostain rautaa mahaansa. Se ei sieltä poistu etenkin jos on rosteria. Teurastajat tietävät mitä kaikkea roinaa voi sieltä löytyä.

Hassun oloinen uutinen oli joskus 70-luvulla lehdessä. Lehmä oli puhaltunut ja turvoksissa. Isäntä teki reiän ihan oikeaoppisesti mahan kylkeen ja sieltä alkoi paineet pihistä pois. Mutta meni ja tuo ryökäle koetti vielä tulitikulla, palaako tuo kaasu? Paloihan se ja koko navetta siinä samalla. Juttu ei kertonut korvasiko vakuutus.

Koskelassa yksi lehmä oli vähällä puhaltua mutta Tuomolan veljekset tulivat apuun ja laitettiin lehmä pää korkealle Pekan sonniauton luiskaan. Juotettiin pellavaöljyä ja alkoipas tulla pahan hajuisia röyhtäyksiä, se lehmä friskaantui. 70-lukua.

Ja olikos se eilen kun sikojen teurasauto paloi ja suuri määrä sikoja meni siinä samalla Humppilassa. Voinen vain kuvitella sen kauhean huudon kun siat kiljuvat, siis ne jotka eivät heti pökertyneet savukaasuihin.

Siat korventuivat.

Aselepo

.Niin,

 Jatkosodan taistelut päättyivät tasan 72-vuotta sitten. Suomalaiset marssivat takaisin aiemmin neuvotellun rajan taakse.

Tuon kartan keskipaikkeilla sijaitsee Muolaa. Sieltä tuli paljon siirtolaisia Lounais-Hämeeseen myös Latovainioon. Forssassa sijaitsee nykyäänkin sellainen alue jota sanotaan Pikku-Muolaaksi.

Muistoissani on myös Latovainio-Jänhijoki -Rehtijärvi alueen Muolaan pitäjän Himalan kylän asukkaat. Kartanolla oli paljon alueita joista lohkaistiin asutustiloja ja myös isoimmat maatilat joutuivat luopumaan. Luovuttamisen saattoi estää jos maksoi valtiolle uudisasutuskorvausta.

Latovainioon saapui karjalpiirakka ja karjalanpaisti. Iloisa ja eläväinen heimo jolla oli alkuaikoina paljon yhteisiä kokoontumisia. 60-luvulle tultaessa ja kansakouluun mentäessä/oltaessa lapset eivät ajatelleet ja eivät ehkä tietäneetkään kenen vanhemmat olivat alunperin karjalaisia. Itse en tiedä vieläkään.

Kun ajattelen nyt niin ehkä he joilla oli lyhyt sukunimi? Kuten esim. Horkka, Rämö, Tuusa, Himanen, Kauppi.... voin olla väärässäkin ja olihan varmaan paljon enemmän koska etenkin Kuuman kulmille asutettiin paljon siirtolaisia ja myös ruotsalaisia lahjoitustaloja rakennettiin.

Luulisin että kartanokin luovutti ensisijaisesti maita jotka olivat sille vähämerkityksellisempiä ja kaukana kartanon keskuspaikasta.
Täällä

Talvivarastoja keräämään

Niin,

Lapsuuteni Latovainiossa oli maakellari liki joka talossa. Lisäksi meillä oli "kuoppa" -niminen katettu monttu metsässä jossa oli lisätilaa perunoille.

Oikeastaan kuoppia oli kaksi ja kellarikin oli jaettu kahdeksi kun mammalla oli omat säilytystilansa vaikka sittemmin yksin asustelikin.

Tätä kirjoittaessa nenääni tuoksuu tuttu maakellarin tuoksu, jota nykyaikana rakennuksissa kavahdetaan. Meidän kellari oli sisustettu kauniilla valkokuorrutteisilla nukkapintaisilla puuhyllyillä. Vintillä oli olkia jonne kissat tekivät joskus poikasia. Päädyssä oli myös iso muurahaispesä.

 Ovia oli kaksi, saranoilla ja ilman. Toista käytettiin vain pakkasella.Kellarin sokkelia ei ollut salaojitettu eikä patomuovilevyllä vuorattu. Ei ollut rännejäkään. Maakosteus kuuluu kellariin.

Nyt on myös silakkamarkkinoiden aika. Sekin on perua sykyisestä varautumisesta talveen ja rospuuttokeleihin. Ei entisaikaan olisi talvesta yli hengissä selvinnyt ilman talvivarastoja. Hapatettuja ja umpioituja ruokatarvikkeita tarvittiin. Lihaa suolattiin tiinuihin ja Norjassa kuivataan kalaa.

Kun muistelen miten paljon kellarissamme oli hilloja ja mehuja niin niillä myös pärjättiin, ei limuja juurikaan siihen aikaan osteltu. Talviomenoita käärittiin silkkipaperiin ja vuorattiin sanomalehtiin. Jos hillopurkin päälle oli tullut homekerros, se vain nostettiin pois ja puhuttiin että home parantaa laulunääntä.

Lapsilykkyä latovainiossakin.

Niin,

Joskus oli juttua vanhasta spärdäristä ja miten se oli tehty lampaan suolesta. En tiedä miksi Latovainiossa meillä ja joillakin naapureilla oli niin paljon lapsia? Uskonnosta ei ainakaan ollut kysymys, ehkä tietämättömyyttä ja ajattelua että työvoimaahan niistä sitten myöhemmin. Mutta laiskojahan me, -ainakin minä.

Kansakoulun oppilasluetteloissakin on nimiä joissa alaluokilla voi olla kolmekin saman perheen mukulaa, vähän kuin afrikassa joskin siellä ei koulujakaan.
Sodassa kuoli paljon miehiä ja valtio myös kannusti sodan jälkeen väestönkasvuun ja silloinhan syntyvyys oli tapissaan, nyt se on laskenut joka vuosi.

Kumi kyllä oli jo keksitty mutta tuosta entisaikaisesta lampaansuoli-ehkäisyvälineestä keksin vitsin tässä ja nyt.
Latovainiolainen mies jolla oli yhdeksan lasta kysyi osuuskaupassa toiselta mieheltä jolla oli vain pari:
-mites teillä on noin vähän lapsia, onkos sulla jokin ehkäisykonsti?
toinen vastasi:
-olen käyttänyt lampaan suolta, ja hyvin toimii.
Myöhemmin miehet tapasivat ja keskustelu virisi jälleen samaan asiaan:
-minäkin siirryin nyt siihen lampaan suoleen, mutta tulisitkos joskus vähän auttamaan ja pitämään lampaasta kiinni, kun se pullikoi karkuun niin kovasti.

https://www.stara.fi/2016/02/17/200-vuotta-vanha-kondomi-myytiin-600-eurolla/

Maatiloilla on monta vaaran paikkaa

Niin,

Keskiviikkona 24.08.2016 kuoli yksi mies traktorin peräkärryn alle Kiuruvedellä. Uutinen:

Kiuruvetinen, 1950-luvulla syntynyt mies kuoli jäätyään traktorin perävaunun alle, poliisi tiedottaa. Onnettomuus sattui keskiviikkona kello 20.40 aikaan Kiuruvedellä.

Onnettomuudessa menehtynyt mies oli auttamassa traktorin kuljettajana toiminutta miestä maataloustöissä. Miehet olivat siirtämässä traktoria ja perävaunua pellolta tielle, kun toinen miehistä jäi traktorin perävaunun alle.

Poliisi ja tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta jatkavat onnettomuuden syiden selvittämistä. Traktorin kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Kuljettaja puhalsi nolla promillea. Uutinen loppui.

Maatiloilla oli entisaikaan paljon vaaranpaikkoja vaikkei ollut traktoreitakaan. Oli liikkuvia remmejä ja sirkkeleitä. Myös eläimet olivat arvaamattomia.  Kun traktorit tulivat niin nivelakselit olivat suojaamattomia ja saattoivat tarttua vaatteisiin. Koneita koekäytettiin ja putsattiin usein ihan pyörivän akselin vieressä ja siinä meni jalka.

Korkealaitaista peräkärryä peruuttaessa taakse ei näe juuri mitään. Entisaikaan traktoreissakin oli vain yksi pieni peili ja jos lapset menivät taakse niin kauheita saattoi tapahtua. Nykyään saattaa olla myynnissä peruutustutkia tai -kameroita, mutta jaksaako porukat niitä jokaiseen vehkeeseen kiinnitellä?

Kärpäsen suojelija

Niin, ja  luonnonsuojelijoista:

Elelin Latovainiossa aikoina jolloin Ville Komsi ja kumppanit kahlitsivat itsensä traktoriin Koijärvellä. Muistelisin että maanviljelijät ja metsänomistajat ympäri lääniä paheksuivat tuollaista kiusantekoa varsin paljolti. Itsekin kävin tutustumassa luonnonsuojelijoiden leiriin jossa vaikutti olevan kovin boheemi meno sekä meininki. Kenttäkeittiö porisi, patoa kasattiin laskuojaan ja eikös se sitten viranomaisten toimesta pian räjäytetty.

Silloinen yliopisto-opiskelija ja yksi vihreän liikkeen perustajista eli serkkuni ja nykyinen tohtorisnainen ei tainnut kuitenkaan olla paikalla. Sen sijaan hänen opiskelutoverinsa, nykyinen Kirkkonummen kulttuuritoimenjohtaja oli kiinni samassa kettingissä kuin Ville Komsikin.

Myöhemmin olen lukenut Konikallion kärhämistä lähellä Koijärveä jossa hakkuita vastustettiin liito-oravan papanoihin viitaten. On kait se Humppilan kurkimies Jouko Alhainen suojellut myös metsiä siitä Koskenojan tietämiltä.

Tämä ei ole pelkästään nykyajan kotkotuksia sillä roomalainen, runoilija Vergilius (70 eKr - 19 eKr) vie heistä kaikista voiton. Vergilius oli varakas mies ja  kuuluisimpia roomalaisajan runoilijoita. Hänen suosikkilemmikkinsä oli - ilmeisesti ajan ylellisiä muotivirtauksia parodioiden - kärpänen. Kun kärpänen eräänä päivänä otti ja kuoli, Vergilius järjesti kärpäselleen loisteliaat hautajaiset. Miksikö? -se selviää kirjoituksen lopusta.

Seremonia suoritettiin Vergiliuksen komealla maatilalla Rooman Esquilinus -kukkulalla. Orkesteri oli paikalla lohduttamassa maksettuja surijoita. Juhla oli suuri seurapiiritapahtuma, johon ottivat osaa mm. Vergiliuksen mesenaatti Maecenas, joka piti kärpäselle pitkän ja liikuttavan muistopuheen. Vergilius oli kirjoittanut tilaisuutta varten useita oodeja, ja esitti ne. Kärpäselle oli rakennettu marmorinen mausoleumi, johon se asianmukaisesti laskettiin. Juhlatilaisuus maksoi noin 800 000 sestertiusta.

Myöhemmin on spekuloitu, että Vergilius taisi olla ovelampi kuin mitä juhlatilaisuuden perusteella saattaisi kuvitella. Toinen triumviraatti (Marcus Antonius, Oktavius ja Lepidus) oli aikeissa takavarikoida rikkaiden omaisuuden ja jakaa sen sotaveteraaneille. Yksi poikkeus oli: maapalstoihin, joilla sijaitsi hauta, ei koskettu. Vergilius oli saattanut kuulla suunnitelmista etukäteen. Kun laki säädettiin, Vergilius haki vapautusta sillä perusteella että hänen maallaan sijaitsi mausoleumi. Poikkeuslupa myönnettiin. Vergiliuksen kärpänen oli pelastanut isäntänsä omaisuuden. Jos kärpänen ei ollut Vergiliukselle rakas ennen hautajaisia, niin viimeistään tämän jälkeen. (Jari Lehtistä siteeraten)

Rakkaus luontoon ja Italian maaseutuun on yksi Vergiliuksen runouden keskeisistä teemoista. Hänen läpimurtoteoksensa on vuosina 42–39 eaa. kirjoitettu Paimenlauluja (Bucolica eli Eclogae), jossa hän romantisoi maalaiselämää mutta käsitteli myös aikansa ongelmia, kuten maatilojen pakkoluovutusta sotaveteraaneille. Siis myös kärpäsen hautajaiset rakentui tälle samalle teemalle.

Jotenpa nyt kun arveluni mukaan se Helsinki-Pori rautatielinjaus on vedetty suoraan Latovainion kyläkeskuksen läpi ja maatilojen pellot pirstoten, olisi aika toimia. Suosittelisin että kaikille luonnollisesti kuolleille kotieläimille äkkiä rakennettaisiin yksittäisiä mausoleumeja ja muistomerkkejä, ja juuri siihen mihin epätoivottavaa raideliikennettä on tulevina vuosikymmeninä tulossa.

Latovainiolaista urheilua.

Niin, urheilutoiminnasta Latovainiossa.

Ei saa tollai urheilla! -saattoi mammani sanoa jos teki jotain uhkarohkeaa.

Nythän on Olympialaiset Brasiliassa mutta yhtään latovainiolaista ei ole puolustamassa Suomen värejä. Lapsuudessani Pekka Tasanen heitti moukaria nuorten sarjoissa liki Suomen ennätystä mutta ei ihan. Hän harjoitteli yksinään Latovainion kentällä ja valoi itse moukariringinkin.

Edusti myöhemmin Forssan Alkua ja heitti TUL:n kilpailuissa vuonna 1968 51,24 metriä aikuisten moukaria. Siihen aikaan Suomen paras oli Kauko Harlos ja heitti muistaakseni jotain 63 metriä.

Teppo Aarrenpoika Syrjälä edusti usein Suomea Ruotsi-Suomi maaottelussa 3000 metrin esteissä. Kiriherkkyyttä ei oikein yhtä paljon löytynyt kuin kestävyyttä ja Teppo taisi parhaimmillaan olla Kalevan kisoissa kolmas. Teppo juoksenteli nuorukaisena pääosin Kuuman lenkkiä harjoitellessaan. Myös Minkiön suunnalta oleva Eino Nirkkonen on juossut Kalevan kisoissa.

Einari Tapola oli jonkinmoisen lupaava keihäänheittäjä mutta ei tainnut kuitenkaan olla Kalevan kisoissa. Itse edustin kunniakkaasti Latovainion Lusmut urheiluseuraa. Kerran viikossa kesäaikaan oli lentopalloa seurakunnan nuorisoseuran ohjaajan Esko Kauniston vetämänä. Talvella pelasimme pingistä sisätiloissa. Jalkapallokenttää ei ollut muuta kuin Rehtijärvellä ihan siinä suojeluskuntatalon alapuolella.

Pitää mainita että Kauko Nyström on kuulunut myös Jokioisten Jänne urheiluseuraan jonkin aikaa ja Kaukohan hyppäsi samaan aikaan kuin Pentti Nikula. Antti Mero sai varmaan heiltä hyppykimmokkeen ja hyppäsikin yli kolme metriä seipäällä, putosi purukasaan joka oli Kainon pihalle tuotu.

Katselin viime viikolla monta tuntia Rion Golf-kilpailua. Ypäjällähän on myös iso Golf-kenttä ja sellaisen saisi Latovainioonkin kun sen koko aukean lanaisi tasaiseksi ja liikenteen laittaisi tunneliin keskiosaltaan. Täällä Kirkkonummella on useita Golf-kenttiä ja jokaisessa kunnon kerhotilat ravintoloineen, samaan tapaan Latovainioon investoiden ei tarvitsisi porukoiden enää ABC:lle ajella palaveria pitämään. Voisi ottaa vaikka muutamat napanteritkit ja elämä antaisi sitä parastaan, -emännästä en olisi kyllä niin varma.

Leijonankesyttäjä Latovainiossa

Niin,

 Latovainiossa oli lapsuudessani osuuskauppajuhlat ja esiintymässä oli myös Peräkylän Aatu, muistan sen hyvin.

Sitä en muista kun kiertävä sirkus tuli ja laittoi telttansa Hiukonmäen urheilukentälle. Siellä oli leijonankesyttäjäkin joka temppuili elävän leijonan kanssa. Avasi väkisin sen suun ihan auki ja laittoi päänsäkin leijonan suuhun. Kaikki taputtivat ja kesyttäjä innostui liikaakin. Avasi sepaluksensakin ja laittoi sitten vuorostaan vehkeensäkin leijonan avonaisessa suusta roikkuvan kielen päälle. Mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Lopuksi kesyttäjä kysyi yleisöltä haluaisiko joku kokeilla tätä vaarallista temppua? Oli ensin hiirenhiljaista, mutta sitten mies Latovainiosta hihkaisi että hän kyllä voisi kokeilla!

-oletteko aivan varma, tämähän on vaarallinen temppu, kysyi kesyttäjä.

-eihän tuo jälkimmäinen osuus niin pahalta näyttänyt ja voisin kyllä kokeilla, sanoi mies Latovainiosta. Areenalle kävellessään totesi kuitenkin että hänellä kylläkin on pienempi kieli ja ei ole varma saako hän suutaankaan aivan yhtä avoimeksi kuin tuo leijona äsken.

Jarrupalojen vaihto taakse Opel Astra H.

Niin,

Entisaikaan autoissa oli jarrurummut kaikissa pyörissä ja jarrukengissä oli niitatut kitkapalat. Olen minä sellaisessakin touhussa mukana ollut kun menopelinä oli Moskwitzh Elite.  Tässä latovainiolaisessa Skodassa on varmaan kenkiä ja rumpuja jotta torvet soi.

Minun lauantaihomma oli vaihtaa taakse levyjarrujen jarrupalat. Hommaan tuli katkos kun selvisi että jarrusylinterin mäntää ei voikaan painaa samalla tavoin sisään kuin etujarruissa. Käsijarrun mekaniikka vaatii erikoistyökalua joka löytyikin naapurin Mikalta. Työkalu on simppeli kuin peukaloruuvi. Idea on kiertää mäntää samalla kun sitä sisään painetaan.

Työkalusetti oli tälläinen.

 

Ja tuossa ylempänä se on jo ruuvattuna mäntää painamaan.

Palat olivat settinä jossa oli jopa ruuvit lukitusliimoineen ja myös liuskoja jotka vähentävät jumiutumista. Koko hommahan alkoi siitä että havaitsin yhden jarrulevyn kuumenevan ajossa. Jarrupalatkaan eivät ole hinnankiroissa, työhän se maksaa mutta omalle työlle ei hintaa laiteta.

Olihan minulla lämmönkestävää kuparivaseliiniakin varattuna mutta ei sitä  tuollaisilla liukuliuskoilla varustettuihin kannattanut paljoakaan viljellä. Rasvoissahan on se ongelma että pikeentyvät ajanoloon. Kuvaparin ylempi näyttää miten se valmis vaihtotyö on suoritettu.

Latovainion kansallisasu

Niin, kotiseutuaatteeseen kuuluu myös kansallispuku.

Myöntäisiköhän EU-avustusta josko käynnistäisi projektin Latovainion kansallispuvun elvyttämistä varten. Äidilläni oli vintillä kansallispuku joka taisi olla itsetekemä. Se vain oli lapsuuspaikkakuntansa Auran tai sen alueen kansallispuku. Karjalaisilla oli omansa, joten kovin kirjavaa se oli, ja miehillä en nähnyt mitään niin hienoa kuin esim. pohjalaisilla on. Palokuntajuhlissa palokuntalaisilla oli siistit ja samanlaiset vermeet.

Arkena Latovainion vanhemmilla miehillä pussihousut oli yleiset sekä jalassa jatsarit. Varresta ryppyiset nahkasaappaat niin kuin mustalaisilla. Arkena päässä oli hankkijan lippalakki ihan kuin Pyhämaan kanttorilla remonttitouhuissa on.

Puukko oli arkiaikaan mutta ei sitä juhlissa esillä pidetty. Paita voisi olla sellainen ruudullinen flanelli- tai puuvillapaita. Sarkainen harmaa puolitakki ja sarkainen lakki talvisaikaan. Moottoripyörämiehillä oli roimakäsineet, eli nahkaiset pitkillä varsilla ja niiden sisällä villakintaat, -talvisin. Päässä nahkainen suojakypärä ja ehkäpä muovinen tötterö suun, silmien ja nenän edessä.

Ei noista oikein juhla-asustetta saa, pitäisi keksiä uusi ja väittää että se on ikiaikainen miesten juhla-asu menneiltä vuosisadoilta. Jos joku väittäisi vastaan, niin tuokoon esille valokuvia Latovainiosta 1600-luvulta.

Maltalla näin tälläisen miehen ja useita muitakin jotka olivat perinneasussaan. Tuosta voisi ottaa mallia.

Käyty on ihan ulkomaillakin

Niin, kaikilla paikkakunnilla on kuuluisuutensa ja legendansa. Somerolla ehkä Badding ja Unto Mononen. Mononen saattoi lähteä taksilla Rovaniemelle ja muuttikin sitten mielensä ja palasi samalla taksilla heti takaisin.

Forssassa vanhemmat ihmiset muistavat Eero Nylundin, -maisterin. Pummi ja tuhansien legendojen mies. Puhui useita kieliä ja hänet tunnettiin tempauksistaan aina Turussa asti. (googlaa suomi 24 ja maisteri Nylund)


Legendoissa usein yhteistä on että totuuspohjaa ei juurikaan löydy ja tarinat värittyvät suusta-suuhun kulkeissaan. Jesse James ja Pecos Bill olivat sellaisia villissä lännessä.

Pikkukyläänkin voisi kehittää fiktiivisen henkilön ja kun hänen matkoistaan useampi kertoisi, asia muuttuisikin yllättäen vuosikymmenien jälkeen todeksi.


Esimerkiksi vaikkapa joku Jora jolla olisi ikimuistoisia sattumuksia ja joku olisi aina nähnyt tai kuullut. Joku tietäisi jonkun olleen mukanakin reissuillaan.
Jora muistutti suosittua laulajaa ja piti päässään samanlaista hattuakin. Niinkuin Irwin tai Topi Sorsakoski ikään. Jora saattoi ajaa taksilla suomen päästä päähän ja kun hattu unohtui se tuli toisella taksilla perässä.


Kerran olin Joran kanssa tuollaisella matkalla ja Joraa luultiin maakunnissa tuoksi suosikkilaulajaksi. Pysähdyimme paikallisissa ravintoloissa sekä hotelleissa ja Joran kanssa, me söimme ja yövyimme ilmaiseksi. Hauskaa oli mutta kyllä aamuisin päätäkin särki. Porukka tarjosi juotavaa ja matka jatkui aamulla seuraavaan kaupunkiin. Jora tunnettiinkin jo loppuaikana omana itsenään, koko kansan Jorana. Esikuvana ollut artisti unohdettiin koska hän kuoli. 


Erään kerran menimme Joran kanssa Italiaan, Roomaan ja ihan Vatikaaniin asti. Kansa tungeksi Pietarinkirkon aukiolla ja odotti Paavia tulevaksi pitämään puhettaan. Jora väitti minulle Paavinkin kanssa reissanneensa. Seisoimme siinä joukossa Joran kanssa kun hän yllättäen katosi. Tovin päästä parvekkeelle ilmestyikin Paavi ja yllätyksekseni Jora oli siinä hänen kanssaan.!


Väki kohisi ja taputti, hälinä oli valtava. Kuulin kun turistit eri puolilla kyselivät eri kielillä, kuka on tuo toinen mies? En malttanut olla hiljaa vaan sanoin vieressä olevalle englantilaiselle että hän on Jora latovainiosta -tietenkin.
Mies vastasi minulle skotlantilaisittain murtaen:
-juu juu, kyllä Joran kaikki tietää, mutta kuka on tuo hänen vieressään oleva mies hassussa hatussaan ja sauva kädessään?

Mustikkakukko

Niin,

Äijä aikoinaan mainosti mustikkakukkoa kun minä kehuin pullapohjaan tehtyä mustikkapiirakkaa. No täytyihän tuota kukkoakin kokeilla. Helppo resepti mutta taikinan laittaminen kanneksi oli vaikeinta. Ruistaikina ei oikein pysy levynä.

Maistettukin on, mutta ennaltakin sen arvasi miltä mustikka maistuu ruiskuoressa. Hyväähän se on mutta täyttävää. Lisäksi varmaan terveellisempää kun on kuituja sun muita. Tosin margariinin sijasta laitoin jauhojen joukkoon rutosti voita.

Cheri Honkala ja Latovainio

Niin,

Uskoisin että Cheri Honkalan esivanhemmat ovat lähtöisin Latovainiosta tarkemmin Kuuman kulmilta.  Siellähän asuu Honkoloita, Kivistöjä ja Saviniemiä.

Siis Jenkeissä on kohta vaalit ja kaikki kaksi puoluetta ovat kahtiajakautuneita. Clinton voitti demokraattien esivaalit mutta joukko esivaalit hävinneen Bernie Sandersin kannattajia aikoo järjestää Philadelphiassa erikoisen mielenilmauksen demokraattien puoluekokouksen aikana. Protestoijat aikovat syödä runsaasti papuja ja esittää sitten haisevan vastalauseensa, kertoo NBC-uutiset .

Mielenilmauksen on kutsunut koolle köyhyyden vastainen kansalaisaktivisti, isänsä puolelta suomalaiset sukujuuret omaava Cheri Honkala. Hän oli myös vihreiden varapresidenttiehdokas edellisissä vaaleissa.
Tälläinen mielenilmaus tuo mieleeni eittämättä Jaakko Tepon laulun Hilma ja Onni. Rannalle jäänyt kosija aikoi töräyttää haisevan vastalauseen keinosiementäjän ja Hilman häissä. Tekikö vai ei,- sitä laulu ei kerro mutta surullinen rakkaustarina tottavie. Ja lypsykoneen kytkinkin vielä rikki .

https://youtu.be/4oeTmEhTbc0

:(

Mustikka-aika jälleen

Niin, ja piirakka-aika pullapohjaan tiätty.

Latovainiolaisuus käsitteenä

Niin, josko Latovainiota ei maailmalla oikein tiedetä niin sitä vastoin latovainiolaisuus käsitteenä on perin tuttu. Samoin kuin savolaisuus on käsite niin latovainiolaisuus menee vielä pidemmälle.

Jos ja kun ihmisellä jossain vaiheessa menee huonosti, sairastuu esimerkiksi  humeeti alkaa sassaroimaan tai päinvastoin jos ihminen menestyy ja saa vaikkapa palkintoja ja kunnianosoituksia, syytä etsitään usein lapsuudesta. Useissa tapauksissa myös latovainiolaisuuden esiintymistä epäillään ja sitä saatetaan asiantuntijoiden toimesta asianomaiselta kysellä.

Otetaan vaikkapa esimerkki että joku kovin fiksu ja elämässään menestynyt mies vaikkapa Timo sai soveltuvuustestissä parhaimmat pisteet ja laitoksen professori ihmetteli asiaa: "tämäpäs merkillistä, parhaimmat pisteet kautta aikain, oletteko ehkä latovainiolaisia?" Timon kerrotaan tokaisseen: "olen lähtenyt Latovainiosta mutta latovainiolaisuus ei koskaan lähde minusta""

Latovainiolaisuus käsitetään myös toisiapäin. Esimerkiksi minulle joka olen elämässäni saamapuolelle jäänyt, ja olen vähän tälläinen hesseli. Josko ajan yksisuuntaista katua väärään suuntaan tai koetan mennä virastoon oven saranapuolen kautta, minulle virkavalta tokaisee: " Mitäs te toheloitte Latovainiostako sitä ollaan?

Latovainiolainen on siis joko erittäin fiksu tai todellinen tohelo, mutta useimmiten kuitenkin jotain siltä väliltä. Ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Jänhijoen koulu

Niin,

Siis kansakoulun rakentamisesta Jänhijoelle:

Muutamaa vuotta ennen kuin uusi satavuotisluku 1900 alkoi, oli Jokioisissa kunnanisien toimesta päätetty perustaa ja rakentaa uusi kansakoulu Kiipulle. Kuntakokouksessa oli tätä puoltavia Kiipun miehiä kyllä paikalla mutta Latovainion, Rehtijärven ja Jänhijoen miehet olivat tulleet perin runsaslukuisena paikalle ja heidän ansiostaan  kansakoulu päätettiinkin alkuperäisestä poiketen  perustaa Jänhijoelle.

Lupasivatpa nuo Jänhijoen miehet huomattavan osan rakennuskustannuksista suorittaa luonnossa yli sen, mihin kunnan jäsenyys heitä velvoitti. Tälläistä ei siis olisi tapahtunut ellei kylissä olisi koululle ja koulutukselle annettu arvoa. Ja heti 1900 luvun alettua myös kiipulaiset että vaulammilaiset vaativat myös koulua ja he sellaisen saivatkin. Isänikin aloitti Jänhijoen kansakoulussa, koska asuikin siinä liki. Myöhemmin myös Latovainioon Heikkilän lahjoittamalle tontille valmistui myös Terävän kansakoulu. Terävä on vielä pystyssä mutta Jänhijoki on purettu. Vanha valokuva oppilaista ja katossa olevine öljylamppuineen oli meidän valokuva-albumissa.

 Siis ennen tuota kansakoulua oli vain kiertokoulu ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä muistamme että lukutaitoa opetettiin silloin kirkon toimesta ja etenkin katekismus oli tärkeä osata. Ennen kansakouluaikaa Jokoisissa vuonna 1776 pitäjäkokouksessa tehtiinkin päätös että kaikki 13....25 ikäiset henkilöt, jotka eivät seuraavan vuoden lukukinkereillä osaisi ainakin kolmea katekismuksen lehteä saavat sakkoa 3 äyriä.

Jos sitten ei myöhemminkään osannut niin joutui jalkapuuhun. Niinpä esim. vuonna 1777 Vaulammin Konkön renki Matti Juhonpoika istui jalkapuussa 8 kesäkuuta vuonna 1777. Mitenköhän minulle nykyään kävisi kun en katekismusta ulkoa osaa mutta ehkä tuon oppisi jo työkseen alkaisi harjoittelemaan, vai istuisiko ihan kurillani?

Kiipun kylässä tapahtui

Jokioisten Kiipun kylästä löytyy kirjoitettua tietoa jo 1600 -luvulta.

Perintörälssi-, sukuoikeus- ja lampuotitalot

Osa Jokioisten kartanon alaisista tiloista (kuten Kiipun Klemelä ja Jaakkola) oli perintörälssitiloja, joiden haltijoilla katsottiin olevan tilaansa omistusoikeus ja vain verosuhde kartanoon.

Osa (kuten Kiipun Kara, Kutila ja Valtti sekä Saarten Timari ja Eskola) oli sukuoikeustiloja, joiden omistajaksi katsotttiin kartano, mutta joiden haltijoilla oli tiloihinsa perinnöllinen hallintaoikeus.

Ja viimeinen osa tiloista oli lampuotitiloja eli ns. puhtaita rälssejä, joiden omistajana oli kartano ja tilojen viljelijät olivat vuokraajan asemassa (vuonna 1910 tällaisia olivat esim. Kiipun Mattila, Paara, Heikkilä, Jussila, Lassila ja Kurkku). 

Eri aikoina nämä omistussuhteet saattoivat myös muuttua, kun esim. sukuoikeuksia myytiin kartanolle ja aiempi sukuoikeustila (kuten esim. v. 1872 Kiipulla Paara ja Jussila) muuttuivat lampuotitilaksi.

Jos puhutaan tuon Kutilan ainoasta lapsesta Martti Tuomaanpojasta ja vuodesta 1744 jolloin hän oli 16-vuotias niin voitaisiinko sanoa että hän oli uppiniskainen vaiko vaan kiireinen kotitöissään? Nimittäin vaikka hänen molemmat vanhemmat olivatkin luku- sekä kirjoitustaitoisia oli tuo Martti peijooni vielä täysin oppimaton.

Jokoisten kappalainen Cadenius jonka vastuulla kyläisten opetus oli lähettikin rovasti Amnelille kirjelmän marraskuun 17. 1744. Sen mukaan poika osasi vain huonosti lukea muutamia kirjaimia ja ulkoa tuskin herran rukousta. Cadenius oli omien sanojensa mukaan tutkinut häntä vähintäin 19-20-kertaa ja aina yhtä huonoin tuloksin. Joka katekismuskuulustelun jälkeen oli tämä huolehtiva paimen huokauksin sekä kyynelin, vieläpä jalkapuurangaistuksen peloituksin varoittanut sekä poikaa itseään että vanhempiaan, erityisesti äitiään.

Kyynelin oli Cadenius kerrankin yleisessä katekismuskuulustelussa Kiipun Kurkulla muistuttanut Martin äitiä pitämään huolta poikansa kristillisyyden taidosta, mutta tämäpä olikin huutanut täyttä kurkkua: ” Poikani joka on tehnyt kaikkensa, ei vaan opi lukemaan kirjaa!” Vieläpä oli rovastikin samassa tilaisuudessa kyynelsilmin puhunut tämän pojasta.

Kun hyvä puhe ei auttanut määrättiin Martti saapumaan huhtikuun 22 p:nä 1744 pidettävään pitäjänkokoukseen, jossa hänet kun hän ei ollut tätäkään määräystä noudattanut, tuomittiin vihdoin jalkapuuhun seuraavana sunnuntaina. Poika, joka sai ilmeisesti tukea vanhemmiltaan niskoittelulleen, ei saapunut häpeärangaistustaan kärsimään, vaikka kuudennusmies oli hänelle asiasta tiedoittanut ja siltavouti yhdessä lautamiehen kanssa oli lähetetty häntä tuomaan.

Vasta syyskuun 30 p:nä täytyi nimismies Orellin lähteä itse hakemaan ja tuomaan hänet jalkapuuhun. Vielä tämän jälkeenkin jatkoi poika niskoitteluaan. Sillä saman vuoden marraskuun 15 p:nä oli kappalainen kahdestikin pyytänyt häntä luokseen Kiipun Paaralle, mutta poika oli lähtenyt isänsä kanssa metsään. Myöskään isä ei tahtonut lähettää poikaansa rippikouluun, jota Cadenius oli näihin aikoihin alkanut seurakunnassa pitää.

Seuraavan vuoden heinäkuun 7 p:nä oli Kutilan isä poikineen saapunut pitäjäkokoukseen itsensä rovastin tutkittavaksi. Kysymykseen, miksi ei hän ollut antanut poikaansa, vaikka tämä oli jo seitsemännellätoista ikävuodella, tulla kuulusteluihin tai papin tutkittavaksi, sittenkuin hän laiminlyöntinsä vuoksi oli istunut jalkapuussa, vastasi isä, että hän kerran oli ollut pappilassa, mutta ei rovasti silloin ollut kotona. 

Kristillisen nuhtelun jälkeen lupasi isä nyt viipymättä panna poikansa nauttimaan opetusta, jotta tämä voisi päästä Herran ehtoolliselle. Lisäksi ilmoitettiin isälle, että jos hän vastoin niin monia kehoituksia joko häijyyttään tai työn tyrkytyksen vuoksi pidättää poikansa opetuksesta, täytyy hänen alistua sellaiseen rangaistukseen kuin asetukset säätävät. Myöhemmin asia ei aiheuttanutkaan toimenpiteittä.

Näin jälkikäteen arvioiden tuonajan opettamisessa ja ojentamisessa oli tiukkuutta ja suoraviivaisuutta. Aluksi kyyneleitä ja huokauksia, sitten uhkauksia ja varoituksia sekä jos tämäkään ei tehonnut, lopulta käsi- ja jalkapuu.

Jokioinen 1631-1931 Juhlakirja