Levotonta aikaa Latovainiossakin

Niin,

Koko suomen alueella esiintyi liikehdintää ja torpparit menivät lakkoon. Jokioisten torpparit haastettiin oikeuteen kesällä 1916.

Humppilan torille kerääntyi väkeä lähikunnista noin 3000 henkeä seuraamaan tilannetta. Väki marssi Humppilan Huhtaan kautta kantaen kolmeatoista punalippua ja kokoontuivat Humppilan torille pitämään puheita koko päiväksi.

Käräjäistunto päättyi iltapäivällä kello 3 ja julisti viisi henkilöä lakon lietsonnasta kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Torpparit päättivät valittaa tuomioista hovioikeuteen.

59 torpparia tuomittiin häädettäväksi heti torpistaan ja suorittamaan kartanolle korvaukset tekemättömistä torpparipäivistään.

Hämeenlinnasta oli tullut paikalle kahdeksan poliisia paikkakunnan poliisin avuksi, mutta mitään rettelöintiä ei esiintynyt. Kun kartanon isännöitsijä asianajajineen ajoi käräjäpaikan ohitse, hänelle huudettiin "ALAS". Torpparit päättivät jatkaa lakkoa tuomioista huolimatta. 

Uusmaalainen nro 71. kesäkuun 22 vuonna 1916

Torpparielämää Jokioisissa

Niin,

Ei se ollut helppoa vuonna 1903. Josko vaikka isäntä kuoli ja ei päässyt enää suorittamaan taksvärkkipäiviä kartanoon, raukesi asumisoikeus torpassaan. Sitä saattoi olla paljonkin kunnostanut ja perheelleen asuttavaksi kohennellut. Vuokraoikeushan se vaan oli ilman sukutilan lapsilleen perimisoikeutta.

Kordelinin kartano Valtiolle Jokioisissa

Niin,

Koska edesmenneen Kordelinin omistama kartano päätyi suomen valtiolle itsenäisyytemme alussa, on tarpeen mainita miten isosta kokonaisuudesta siinä oli kysymys.

Lisäksi on huomattava että tuon lisäksi tuli myös mainttava määrä alustalaisten hallinoimaa metsä- ja viljelysmaata joihin Kordelinilla oli ollut verotusoikeus.

Ihmisnäyttelyitä

Niin,

Kovasti nykyään surraan esim. delfiinien elinoloista ensin Tampereella ja sittemmin Kreikassa.

Mahtoiko kukaan surra näiden ison ja pienen tytön olemisia aikoinaan?

Aamukymmenestä iltakymmeneen piti olla ihmisten töllisteltävänä.

Niin,
Mites se Latovainio syntyi ja kukas sen ensimmäisen ladon rakensi. Se oli Perttu.

Selviää täältä:

Latovainiolaisia veronmaksajia 20-luvulla.

Niin, ainahan on maksettava mitää ruunu vaatii, eikös juu.

Tällä sivulla

Forssan Lehti 1920

Niin,

Nyt on skannattu vanhoja sanomalehtiä. Ajalta jolloin itsenäinen suomi vasta aloitteli.

Täällä Forssan Lehti

Latovainio ja latovainiosta

Niin,

Päiväni kuluvat hunteeratessani missäs ne Latovainion rajat tarkalleen kulkevat? Jos tullaan kakkostietä Forssasta päin niin on Latovainion varalaskupaikka. Mutta eikös se sijaitse Rehtijärvellä?

No ei kai silläväliä ole, oli miten oli mutta kumminkin. No sitten tulee se Jänhijoki siltoineen. Siitä varmaan alkaa Latovainio, iso aukea ja siinä oli ennen niitä heinälatojakin.

Lyyli kävi piikomassa usein Jaakonkalliossa ja Yönistäkin puhui. Ne jäi varmaan sinne Rehtijärven puolelle, -kait. Siinä Savikon, Jakkolan kohdalla oli kävelysilta yli, kuulin puhuttavan portaista vaikkei siinä mitään rappusia ollut, -holjaa.

Äijälä ja Tuomola ovat selkeitä vaikkei välttämättä ihan aina selviä latovainiolaisia. Ovat olleet jo satoja vuosia ja hyvä kun sukunimi on sama kuin talon nimikin, helppo muistaa toisin kuin joku edesmennyt Klemelä tai Mikkola (Intala, Lehtinen).

Ajettaessa eteenpäin niin loppuuko se Latovainio siihen Viljamaan mäkeen? Tullaan sitten taas Jänhijoelle vai onkos se Minkiötä, niinkuin postiosoite taisi olla ja onkos se vieläkin?

Sovitaan niin että Viljamaa on se raja siinä mutta missäs se Latovainio loppuu Terävään päin mennessä? Sanoisin että Kuuselaan, vai onkos Vilo ja Aronpuro sekä Vehmaa vielä Latovainiota vaiko taasen Jänhijokea? Voi , voi on tää vaikeata.

Eilen Veikolta kysyin ja ainakin hän on paljasjalkainen Jänhijokilainen, mutta siinähän se jokikin virtaa ihan liki. En siis siihen ota kantaa.

Toisaalta selvyyden vuoksi voisin nimetä uuden kylän: Terävän kylä. Se kylä alkaisi sieltä Syrjäsen, Palomäen, Terävän ja Lehtosen kulmilta rajoittuen Jänhijokeen ja päättyen Terävän kouluun.

Sitten alkaisi Latovainio johon kuuluisi Korko, Savikko ja olihan Vahteran Anselmikin peruslatovainiolainen.

Voisin kuvitella jonkun kesselin joskus seisoneen satoja vuosia sitten, Latovainion korkealla kalliolla ja sanoneen: Jänhijokilaisia emme ole,  kuumalaisiksi emme halua tulla, olkoomme siis latovainiolaisia. -vai olikos se ollut se vanha nimi ladenvainiolaisia?

Kultainen turistirysä

Niin,

Matkallamme olimme melkein kultaisen temppelin Wat-Phra-Kaeo sisäpuolella mutta ryysis ja asusteiden täydennys sekä kuumuus sai tuon tutustumisen skippaamaan.

Netistä löytyy paljon kuvia jotta jos olisi outo niin kopoisi esim. täältä kuvia ja kirjoittaisi matkaraportin niinkuin olisi ollutkin ihan perillä asti. Alue on laaja ja Thaimaan ilmastossa tuonne tutustuminen käy työstä.

http://leppilampi.matkabloggaajat.fi/bangkok-suuri-palatsi-wat-phra-kaeo/

Hevosen kengittäminen

Niin,

Hevosen kengittämisessä on huomioitava että mikäli ei ole käytettävissä neljää samanlaista kenkää, tulee eriparit sijoittaa tasapainoisesti. Toinen pari styyrpuurin ja toinen paapuurin puolelle.

Lisäksi nuoretkin kengittäjät tietävät jotta sekä hevosen että ratsastajan tulee olla toimenpiteen aikana rentoutunut. Ratsastaja voi jopa olla makuulla hevosen selän päällä mutta hänet on syytä tukea Barbien ratsastuslippiksellä toimenpiteen ajaksi, suurempia pudotusvammoja välttääkseen.

Ja mikäli hevonen ei rauhoitu niin ainahan sitä voi maanitella rahalla.

Jokilaiva

Niin,

Bangkokissa jos haluaa mennä nopeasti ja välttää ruuhkat kannattaa liikkua vesivehkeellä ja joen suuntaisesti. Pysäkkejä on paljon mutta jos saa huonon paikan ei maisemia paljoa näe.

Wat Po ja Wat Arun  temppeleille tuo kulkuväline on kuitenkin kaikkein järkevin.

Onhan se ikävä jos ihminen ei ennen kuolemaansa ole nähnyt suurBuddan varpaita.

Ei kokenut Wat Pon ryysistä ja massiivisia kiviholveja

Ei kokenut tuota kolikkokilinää. Kun kolikko kuppiin kilahtaa.....

Niin, 10 miljoonan ihmisen kaupunki

Niin,

Bangkok on jonkin verran suurempi kaupunki kuin esim. Forssa.
Ihmiset ovat koko ajan jonnekin menossa tai tulossa tai sitten syömässä nuudelikeittoaan.

Niin, Wat Po

Niin,

Josko suomessa olisi tuollainen temppeli niin aika paljon siellä kävisi turisteja. Pääsymaksu oli jotain 100 Bahtia ja lisäksi sai vesipullon.

Jatkuva turistien virta. Temppeliin menijöiden piti ottaa kengät pois ja niiden kantamista varten sai kangaskassin.

Wat Po

Niin,

Kun Wat Arun on nähty pitää mennä lautalla yli joen. Laiturilta
viiden minuutin kävelymatkan päässä sijaitsee Wat Po, eli lepäävän Buddha temppeli.  Paikka on siis kuuluisa valtavasta Buddhapatsaasta, joka vähän lepäilee. Thaimaan 30 000 temppeliä on jaettu eri kategorioihin: on kuninkaalliset temppelit ja tavalliset temppelit.  Kuninkaalliset temppelit jaetaan vielä kolmeen eri arvoasteikkoon, joista hienoimpaan, eli 1. luokkaan kuuluu 6 temppeliä.  Wat Po on yksi niistä, eli yksi Thaimaan hienoimpia.  Paikalla on yleensä ihan riittävästi porukkaa.  Pituutta Buddhalla 46m päästä varpaisiin.  Jalkopäähän kiertämällä saisi otettua kuvan koko patsaasta, en kuitenkaan onnistunut vaan otin eri pylväiden raosta kuvia.

Patsas on valtava, varmaan korkeuttakin viitisentoista metriä ja hienosti koristellut varpaat.

Toisella puolella sai ostaa kolikoita ison kipon joita ihmiset sitten yksitellen pudottivat kippoihin.

Jotkut laittoivat avustusrahoja seteleinä uurnaan.

Wat Arun temppeli

Niin,

Jokilaivalla matkustaminen ja käyminen temppeleissa on Bangkokin kävijöiden vakiojuttu.  Wat Arunin puolelle pysähtyy turistivene ja siitä pääsee lautalla yli kun maksaa 6 Bahtia eli 20 senttiä.

Korkeuksissa

Niin,

Grand China on 22-kerroksinen hotelli jossa ylimmäisenä on pyörivä ravintola. Tuo kerrosmäärähän ei ole tuossa kaupungissa juuri mitään. Kuitenkin kun asuimme 19-kerroksen tasalla ja huoneessa oli terassi oli sieltä näkyvyys melko kauas.

Ja kurkoitin kaiteen yli miten jäähdytysjärjestelmä toimii ja vettä lorisee.

Bangkok again

Niin,

Chinatownin kadut olivat täynnänsä katukeittiöitä ja tavaran kaupustelijoita. Yöksi kaikki kerättiin pois. ruoka oli hyvää ja turvallista syödä vaikka astiat pestiinkin siinä taivasalla. Kaasulla tai hiilillä kypsennettiin.

Kaksisuuntainen kävelyliikenne olematton kapealla jalkakäytävällä tarkoitti ruuhkaa ja osin kävelyä ajoradalla. Oli myös kokonaan kävelylle pyhitettyjä katuosuuksia.

Ankkaa oli tarjolla edullisesti ja se oli hyvää. Pekingin ankkaa emme kokeilleet.

Grand Palace ja Wat Phra sekä Wat Arunin temppelit olivat myös käyntikohteena ja niistä paljon kuvia myöhemmin.