27.10.2006

Muuttolinnut

Kävelyreitti Omenalle kulkee läpi Olarin kartanoiden pellon. Pellolle on pysähtynyt lintuparvi tankkaamaan ennen muuttomatkaansa. Kovalla metelillä linnut ruokailevat, mitä sitten löytävätkin olkisängen joukosta. Mieleen tulee luonnon ihmeellisyys ja monimuotoisuus. Vaistot saavat linnut lentämään talveksi lämpimään ja ankeriaat kutemaan aina ja vain Sargassomerellä. Mahtava voima tuo vaisto.

Montakohan lintua tuossakin lienee? Riistalaskentaa suoritetaan vuosittain ja sekin on taiteenlaji sinänsä. Myös isossakin järvessä olevat kalat saadaan selvitettyä hyvinkin tarkasti. Ensin kalastetaan tiheäsilmäisellä verkolla esimerkiksi tuhat kalaa, merkitään ne ja lasketaan takaisin. Muutaman päivän perästä kalastetaan uudestaan, lasketaan montako merkittyä yksilöä on esimerkiksi tuhannessa kalassa ja järven koko kalamäärä saadaan senjälkeen kertolaskulla.

Amerikan uudisasukkaat laskivat biisoneita ampumalla niitä. Se oli kuitenkin laskentametodi joka aiheutti kränää ja siitä luovuttiin.



26.10.2006

Syksy saa, totta vie.

Kävellessään kohti kauppakeskusta Risto aistii kaikilla aisteillaan syksyn saapumisen. Kosteus, tuuli ja hämäryys ovat tunnetuimpia tunnusmerkkejä. Hänen mielestään vuodenaikojen vaihtelu tuo elämänrytmiin dynaamisuutta ja mielenkiintoakin. Kaamos masentaa mutta senjälkeen on tulossa pirteä talvi ja taas joskus uusi kevät. Vuodenajat jaetaan yleensä neljään, mutta Ristolla on jokaisella vuodenajallakin vielä kolme eri jaksoa.

Esimerkiksi syksyssä on alku-, keski- ja loppusyksy. Nyt eletään alkusyksyn loppuvaihetta. Hän on tehnyt kaikille jaksoille oman mittauskeinonsakin ja sellaisena toimii syksyllä entisen kotipihan nuori vaahtera. Sen puvusta voi havaita useimmat muutkin vuodenaikojen vaihtelut, ainoastaan alku- ja lopputalven hahmottamiseen vaahteralla on suuria vaikeuksia ja tarvitaan muitakin mittavälineitä.

Ristolla oli tarkoitus vielä tarkentaa havainnointiaan ja jakaa nämä ajanjaksot vieläkin pienempiin osiin. Esimerkiksi alkukeväässä on havaittavissa selkeä alkuosa, sitten alkukevään tasaantumisosa, eli keskiosa ja juuri lopussa on alkukevään loppuosa.

Vaikeuksia tuottaa huomata milloin alkukevään loppuosa vaihtuu keskikevään alkuosaksi ja sitten taas keskikevään loppuosan vaihtuessa loppukevään alkuosaksi on vain tietyn koivun hiirenkorvan vivahde-ero.



Mittastandardina toimivan vaahteran, alkusyksyn loppuosan keskivaiheen puku riisuttuna.

25.10.2006

Jalkamiehenä

Risto oikaisee keskuspuiston kautta. Trabant odottanee häntä uskollisesti, ellei sitten ole varastettu, ovat kuulemma kysyttyjä pelejä. Jos hän joskus saa ensimmäisenkin osamaksuerän maksettua, hän liittynee asianmukaiseen kerhoon.

On kiva kuulua johonkin yhteisöön ja jos vaikka saisi oikein sellaisen puseronkin jossa lukisi "Trabant" isolla.

Risto on huolissaan etsintäkuulutuksestaan ja havaitsee kaksi aurinkolasipäistä herraa viereisessä autossa aivan Trabantin lähistöllä. Onkohan nuo etsiviä? En uskalla mennäkään autoon, jatkan kävellen isoon omenaan -päättää hämmentynyt mies.

24.10.2006

Diakonissa

Diakonissa kotiutuu selvitysreissultaan ja hänellä on huonoja uutisia. Riston asiat ovat enemmän solmussa kuin hän luulikaan. Lapsien elatusmaksut ovat rästissä puolelta vuodelta. Lisäksi jossakin virallisen oloisessa lehdessä oli ollut etsintäkuulutus ja viisi eri henkilöä ja yritystä olivat ilmoittaneet että heilläkin olisi saamisia Ristolta.

Tapiolan Energia on tehnyt rikeilmoituksen ja Aulis Junes kunnianloukkausilmoituksen. Lindvallin Topi reklamoi huonosta kaivuutyöstä ja museovirasto penää joitakin viikinkiajan tavaroita. Joku viides valittaa vaan yleisestä häiriöstä jota Riston yleisilme aiheuttaa.

Diakonissa sanookin että nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Risto päättää lähteä kävelylle ja samalla noutaa Trabanttinsa kauppakeskuksesta.

23.10.2006

Ikkuna antaa

Iso ikkuna antaa kaakkoon ja siinä syksyistä maisemaa katsellessaan Riston ajatukset harhailevat melankolisesti, aivan kuten aina ennen kotonaankin renginkaappinsa sisältöä tutkiessaan. Prostataotanta jäi renginkaappiin, mutta aika ajoin nivusissa tuntuva juilinta muistuttaa häntä asioista joita ei koskaan takaisin saa.

Jokioisissa Pöljänterin kotimaisemissa oli ennen terveyskeskusaikoja kunnanlääkäri. Myös hänen tyttärensä opiskeli lääkäriksi ja pitää nykyisinkin vastaanottoaan Forssassa, hänen hoidoissaan Ristokin on käynyt. Lääkäri itse oli lihava mies. Poltti Klubi 77 tupakkaa alinomaan ja pitkät jämäholkit olivat työpöydällään haisemassa.

Vaimonsa oli Seija ja avustajana vastaanotolla. Silloin milloin Seija ei ollut paikalla ja kutsumassa odotustilasta potilaita sisälle, niin lääkäri meni itse pyörillä varustetulla tuolillaan potkiskellen ovelle ja huusi siitä potilaita tutkimushuoneeseen. Erään kerran oli Mattilan isäntä vastaanotolla ja lääkäri kysyi ovelta tuttavallisemmin -Mikäs Mattilan isäntää vaivaa?

-Munat on kipeät, vastasi isäntä.

Koko vastaanotto rähähti nauramaan ja tohtori moitiskelikin häntä myöhemmin että ei saa niin rehellisesti vastata, pitää sanoa vaikka että korva on kipeä.

Toisella kertaa sama isäntä oli taas vastaanotolla ja Seija tuli pyytämään sisälle. Seija kysyi sattumalta samalla lailla että mikäs isäntää vaivaa?

-Korva on kipeä, kuului vastaus.

Seija totesikin heti isännän noustua että voi, voi särkeekö sitä?

-Ei, ei kun ei tule kusta, jatkoi isäntä vastaustaan

20.10.2006

Kivikasa

Elämä on yhtä kivireen vetämistä. Aikoinaan Risto oli työttömänä ja aloitti tontilleen valtaisan kivikeon rakentamisen. Se jäi kesken, niinkuin niin moni muukin hänen aloittamansa homma on jäänyt.

17.10.2006

Etsikon aikaa

Risto ei ota uskoakseen etteikö talosta lainkaan löytyisi kirvesmiehen unohtamia viinakätköjä. Hän katsoo vielä kaikkien vaatekaappien sokkelit. Alimman hyllyn alla on useimmiten tyhjä tila jossa voi säilyttää tavaraa piilossa katseilta. Ei löydy sieltäkään. Vielä WC-huuhtelusäiliöt, liesituulettimen putki, jääkaappipakastimen takana oleva lauhduttimen ympäristö, sähköhellan takunen, loistevalaisimen kotelo. Ei , mitään ei löydy mistään. Tai oikeastaan löytyy kauheasti pölyä, mutta olkoon.

Mies siirtyy ison ikkunan eteen ja katsoo kävelytiellä kävelevää ontuvaa miestä ja hänen vaivalloista kulkuaan. Tulee mieleen entinen sukulaismiehensä Nätti-Jussi.
Juhani Nätti syntyi Karstulassa mutta muutti vanhempineen työn perään pohjoiseen. Oli aikuistuttuaan tunnettu mies Kemijoen uittotyömailla. Milloin ei ollut uitoissa, oli auttamassa maataloissa joiden isännät olivat uitoissa.
Teki töitä myös Posiolla jossa sijaitsee maailman pienin valtio.

Jussilla oli paha kampurajalka. Vasen jalkaterä sojotti taaksepäin ja lumessa kävellessään siitä syntyi vinha jälki. Perästätulijat eivät tienneet oliko siinä tultu vai menty. Jussi oli myös armoton juttumies ja tarinankertoja. Harvasta tavallisesta kouluttamattomasta ihmisestä on tullut niin kuuluisaa kuin Nätti-Jussista tuli.

Vanhemmiten Nätti-Jussi kyllästyi hänestä tehtyihin lehtikirjoitteluihin ja haastatteluihin. Ääni meni piukeaksi ja silmiin punkesi vesi jos häntä koetti jututtaa. Yksi tunnettu juttu hänestä oli kun miesjoukko oli keskustellut keihäänheitosta. Toiset ihmettelivät kun nykyään heitetään jo liki yhdeksänkymppisiä kaariakin.

Mitäs tuo nyt on, totesi Jussi. Olen minäkin heittänyt heinäseivästä liki kuusikymmentä metriä. -No onkos se nyt paljon, pieni heinäseiväshän on liki samankokoinen ja -painoinen kuin keihäskin, totesivat toiset.

-No mutta siinä seipäässä oli silloin heinätkin, vastasi Jussi.

Tuon tapauksen muistoksi Risto teki aikoinaan takapihalleen maailman suurimman kivisen heinäseipään.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...