14.8.2009

Narikkapihlaja

Töissä meillä on jääkaappi johon päivän eväät aamulla laitetaan. Ei sieltäkään kukaan varasta, mutta joskus joku unohtaa sinne ruokansa ja sitten se pilaantuu.

Tälläinen konttipihlaja oli kirkkokansalla muinoin.






Siis Rautalammilla.

13.8.2009

Mökkeröinen

Oli vuokrasellainen minulle, hyyryläiselle. On Vaholan isännän oma.



Näemmä Suonenjoella on tälläinen kirkko.Oma kuvani ei ole sieltä, olisiko kuitenkin tehty samoilla piirustuksilla?

Vai onko kuvatekstissä virhe, kun tälläinenkin kuva löytyy?

Hiekkaa vain, pölyn valkoista hiekkaa vain. Kuinka sitä lie sinne kertynytkään niin paljon? Ja muurahaisia. Kiesimäjärvelle.

Tikka on varmaan ollut käpytikka joka on tehnyt ruustukin. Mikä on ruustukki? Siis kiinnitysjärjestelmä aihiota varten.

Hyvinpä kolo toimii joskin jätehuollossa on vielä puutteita. (Klikkaa kuvaa niin näet rakorakenteen)





12.8.2009

Ontuvan Eriksonin sisko?

Ei sisälle aivan vaan eteiseen,....,lauloi Tapsa Rautavaara ontuvasta Eriksonista. Tämä vahvan sammaleen peitossa oleva risti on koruttoman kaunis. Ei unohdettu leposija männyn juurella koska kukat on kasteltu ja rikkaruohotkin kitketty. Voi olla seurakunnankin hoidossa.




Paikkakunnalla on tälläinen iso puukirkko, luulin että tälläisiä on vain Kerimäellä. Kerimäen puukirkon rakentamisvaiheista kiertää legenda että piirustuksien tuumat ja sentit olisi tulkittu virheellisesti ristiin. -Tarua.



25.7.2009

Mustikkapiirakan ylistys

Niin. Äijä teki mustikkapiirakan joka täytti kaikki piirakan perusprinsiipit:

-itse kerätyistä tuoreista mustikoista
-pullapohjaan


Koetin itse samaa mutta muutama virhe jäi joten kuvaa en viitsi linkittää. Virheet olivat:

-5 min liian pitkä paistoaika -> pohja kuivui
-ei kanamunaa voiteluun eikä ristikkoja pinnalla -> ruma
-mustikoita liian vähän, lisukkeena vadelmaa -> kuningatarpiirakka

No, otettaneen uusiksi ensi viikolla, -ehkä

23.7.2009

Porvoon mitalla

Porvoossa vietettiin juhlaa jonka nimeä en muista




Kirkko oli saanut uudet paanut päällensä. Ilmeisesti ne tervataan paremmin kunhan hieman kuivuvat katolla.



Aleksanteri oli tullut Pietarista hoviväkineen ja talojen julkisivuja oli maalattu.
Kansa hurrasi ja osoitti kunnioitustaan.



ll

18.7.2009

Hildur

On heinäkuun kahdeksastoista armon vuotta 2009 ja kello on 10.12. Menen ja kävelen Hildurin asunnon oven taakse, en soita ovikelloa, en koputa oveen, annan miehen nukkua jos hän vielä nukkuu. Otan siis kuvan.

Olen Hildurille jonkin verran kateellinen, hänellä on seutukunnan kaunein köynnösruusu ja se kukkii juuri nyt. Ruusu on rehevä ja se kukkii kauniisti, kuin villiruusu jossain kaukana lämpimissä maissa. Tämäkin ruusu on saanut kasvaa ilman koulivaa kättä koko kaksikymmentäseitsemänvuotisen ikänsä ajan.

Klikkaa kuvaa niin koko komeus täyttää ruudun.



Kaunis on kukka ja kaunis on suomen suvi.

Itse asunnon omistaja tämä Hildur olisi useankin tarinan arvoinen, hän on kuin villiruusu tässä kvartaalitalouden ja tulosvastuullisuuden hurvattomassa maailmassa. Pieni puhevika yhdistettynä hervottomaan puheripuliin, on yhdistelmä jolla ei arvatenkaan edellytyksiä ollut aikoinaan akateemiselle alalle. Hildur onkin nykyisin mitä parhain yleismies jantunen ja myös paikallisen urheiluseuran kantava voima.

On armoton puurtaja ja hän on halpaa sekä kiitollista työvoimaa siellä missä vain talkooapua tarvitaan. Hildur hoitaa kentät kuntoon ja organisoi juoksutapahtumat. Itseään säästämättä pyöräilee kymmeniä kilometrejä vesisateessakin, jotta seura saa tapahtumansa järjestettyä. Nöyrä ja uuras on tuo Hildur.

Hildur syntyi maanviljelijäpeheeseen, sukutilalle jota on viljelty jo vuosisatoja. Tosin välillä niitä vainiota käyskenteli naapurikansan tinanapit, mutta Hildurin suku tuli takaisin ja sai omansa lopulta uudelleen hallintaansa.

Hildur ei ollut ainoa lapsi ja sukutilalla se polvenvaihdos on aina se paha paikka. Isäntä piti kovin Hildurista ja kun muut lapset opiskeli ja hummaili, Hildur teki kotitilalla töitä uupumatta ja nurisematta aina yli kolmikymppiseksi asti.

Hameväki vain ei kiinnostanut Hilduria ja siksi nuorempi veli oli se jolle talonkirjat jaossa tehtiin. Nuoremmalla veljellä oli jo naapurin tytär katsottuna ja samalla kertaa tuli kolmisenkymmentä hehtaaria hyvää peltoa Hildurin sukutilaan lisää.

No, Hildur on tyytyväinen elämäänsä näinkin. Hän sai sisarosuutena ostettua kaksion rivitalosta ja sen ovenpieleen isänsä istutti hienon köynnösruusun.

Olihan se ensiksi outoa Hildurille kun ei ollut enää askaretta iltaisin. Usein hän pyöräili veljelleen ja siivosi talleja sekä auttoi kylvötöissä. Jotain kränää kuitenkin tuli jossakin vaiheessa uuden nuorikon kanssa ja Hildur antoikin jatkossa enimmät energiansa urheilujärjestön toimintaan.

Oikeastaan Hildur on onnellinen mies. Ei ole kiukkuista vaimoa eikä metelöiviä lapsenlapsia vaivoinaan. Varsin yksinäistä vaan on vain toisinaan, etenkin näin heinäkuussa kun kaikki aktiviteetit ovat keskittyneet perhematkailujen ja -tapahtumien ympärille.

Hildur kuitenkin jo suunnittelee tulevan talven hiihtomatkaa Ruotsiin. Vasaloppet on tullut jo hiihdetyksi muutamaan otteeseen veljen pojan kanssa, ja eiköhän se mene ensi talvenakin, eihän hänellä ole vielä ikää vasta kuin 52.

19.6.2009

Puutalo


Osataan sitä nykyisinkin tehdä silmälle sopivia pytinkejä.
Tätä tehtiin seurantani mukaan pari vuotta, mutta eipä sitä katsoessa silmä sairasta, -kuten Päätalo sanoisi.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...