Perinteisen kirjan ylistys

Niin,

Olen huono lukija mutta kun jokin kirja tempaa mukaansa niin luen sen intensiivisesti parissa päivässä.

Kirjastossa oli esille otettuna Matti Rämön kirja polkupyörällä Thaimaassa ja Vietnamissa. Mies on kirjoittanut monta muutakin polkupyörämatkakirjaa, kaikki muut oli lainassa kun olisin lainannut lisää.

Hänellä on matkablogikin.  Polkupyörämatkalla joka päivä.

Kirja on kuitenkin aina kirja ja se tulee luettua tarkemmin ja tosiaan hyvä tosikirja tempaa mukaansa. Lukemassani kirjassa muistan vielä näin jälkeenkin päin miten hän päätti tehdä pienen vuoristolenkin. Koska tulee palaamaan samaan paikkaan lenkin jälkeen, hän jätti osan tavaroistaan alas kylään, myös varapinnat. Ja eikös sitten pinna katkennut ja joutui tulemaan bussilla hakemaan pinna korjausta varten.

Häneltä on tullut juuri nyt uusi kirja:

Jotkut ihmiset eivät kaihda haasteita eivätkä pelkää olla luonnon armoilla.

Saastaisia kaikki tyynni.

Nimittäin kahvikannut suomen kodeissa. Monella on Moccamaster keitin jossa on lasinen kannu. Kannun kahva on metallipannalla kiinni kannussa. Katsokaa kannua sisäpuolelta näyttääkö siellä tältä:

Eli ruskea rantu kiertää pannan alla. Hyi.

Siis panta irti. Tarvitaan ristipää ruuvari ja sillä avataan tämä ruuvi:

Se täytynee avata auki asti, jolloin panta lävähtää leveäksi ja koko hoito menee neljään osaan + ruuvi.

Siinä sitten onkin miettimistä miten tuon saa takaisin kasaan. Mutta saahan sen. Pannan sisäpinta puhdistetaan ja tietysti myös kannu:

Harvalla on luurankoja kaapissa, mutta monella on töhnää kahvikannussa.

Voisinpa alkaa kiertämään koteja ja soitella ovikelloja. Tarjolla olisi: Kiuaskivien vaihtoa. Kukkamullan vaihtoa. Kahvikannun pannan alusen puhdistusta. Jääkaapin takusen imurointia. Pesukoneiden desinfiointia. Hellan takusen siivousta. Oven yläkarmin päällisen putsausta pölystä.

Kukaan ei tilaisi työtä mutta monelle tulisi syyllinen olo ja se saattaisi vähentää minun ahdistustani, josko se olisi minulta pois.

Minullako oli koronavirus?

Niin,

Maailmalta kuuluu ikäviä. Koronavirus voi tarttua ja jopa tappaa. Aikoinaan koulun puutyötunneilla tein koronapöydän. Sehän on vähän sukua biljardille mutta ei palloja vaan kiekkoja.

Tekemässäni pöydässä oli nurkissa reiät muttei laatikkoa johon nappulat putoaisivat. Siskoni ompeli niihin reikiin myöhemmin pussit kalastajalangasta. Helppo tyhjentää nurin kääntämällä.

Muistan kun liimasin neljä rimaa sivukehikoiksi mutta opettaja sanoi että älä puhdista pursuavia liimoja pois. Jokin väärinkäsitys, koska juuri nuo liimat olivat ikäviä kun nappulat eivät noudattaneet trigonometrisiä funktioita, jäysteiden vuoksi. Myöhemmin minun oli pakko nävertää ne pois puukolla.

Korona on melkomoisen simppeli peli. Nelinpelinä se voisi olla haastava. Vaikeinta on kun vastapuolen nappi tulee omaan päätyyn ja sitä pitää yrittää poistaa toisesta päädystä kimmauttamalla.

Koronaa pelattiin Latovainiossa.

Ärsyttämistä ja provosointia

Niin,

Suomi voitti Venäjän jääkiekossa, sodassa ei aikoinaan mennyt niin hyvin. Jännä ottelu ja viihdyttävä. Jääkiekkoväki ja fanit ovat innoissaan jos Suomen pelaaja saa ärsytettyä venäläisen tappeluun tai polttamaan päreensä.

Laitakahinoissa sanotaan jotain törkeää ja henkilökohtaista, muksitaan ja ronkitaan. Toisen pinna palaa ja hän joutuu jäähylle. Jääkiekossa se kuuluu hyväksyttäviiin käytösnormeihin ja nalkuttavaa vilunkipelaajaa ihaillaan.

Ei ole montaakaan lajia joissa tälläinen käytöskoodi on ihaltavaa ja valmentajien puolelta jopa toivottavaa. Nyrkkeilyssä ehkä punnituksen aikana ollaan melko törkeitä ja matsissa isketään päähän, mutta esim. jalkapallossa saatetaan auttaa jopa kaatunut pelaaja vastapuolen toimesta ylös.

Olisiko valmennusportaassa tarvetta uuden ajan valmentajalle? Tehkää toiselle niin kuin haluatte itsellenne tehtävän. Jos joku tuuppaa sinut kyljestä laitaan, älä hermostu, käännä toinenkin kylki. Pelin jälkeen valmentajat eivät sanoisi pahaa sanaa toisesta joukkueesta, eikä etenkään tuomareista. He tekivät parhaansa, ihan ok porukkaa, vaikka voittivatkin ja virheitähän ne tuomaritkin tekevät, annettaneen  se heille anteeksi.


Alkulämmittelyissä koko vastapuolen joukkue tulisi toivottamaan onnea vastapuolen maalivahdille. Läpsittäisiin suojuksiin ja halattaisiinkin ihan. Innokkaimmat pelaavat antaisivat vastapuolen joukkueen maalivahdille kukkia juuri ennen ottelun alkua. Siinä se kukkapuska sitten olisi maalin katolla vesipullon vieressä muistuttamassa huomaavaisuudesta ja urheilullisesta asenteesta.

Ääneen ajattelua

Niin,

Kemppinen jonka blogin pikalinkki on tuossa oikealla kirjoitti blogikirjoittamisesta noin. Kemppinen aloitti säännöllisen kirjoittamisen samoin kuin minäkin vuonna 2005. Hänen laskurissaan on jo yli 4 miljoonaa kävijää ja ei yhtään mainosta. Onkin rohvessorimiehiä.

Lapsuuteni Latovainiossa yksinasujat tietysti ajattelivat ja jopa puhuivatkin yksikseen ääneen. Savikon Ruuno oli kuulovammainen ja hänen kuulin puhuvan useinkin yksikseen. Hän ei kuullut jos vieras tuli ja saattoi aikansa kuluksi jatustella. Kuulolaitteen pantuaan hän saattoi tosin ottaa jo osaa keskusteluunkin.

Monenlaisia talentteja oli omalla tavallaan tuo entisaikainen vanha kansa. He olivat tosi pappoja ja mammoja jo minun ikäisenä. Ikäloppuja höppänöitä kun asiaa katsoi lapsen näkökannasta. Esimerkiksi Ahosen Matin pappa osasi sylkäistä sylkymällin siististi sylkykuppiin usean metrin päähän, samalla kun hän vain lookisti keinui keinutuolissaan.

Syrjälän Väinö teki nenäliinastaan pienen oravanoloisen mytyn, tupsukorvineen kaikkineen. Pani sitten sormensa sinne sisälle ja nakutti ikeniään, sai peijooni sen liikkumaan kuin taikuri itsekseen ja hassutti lapsia.

Monesta jo edesmenneestä ihmisestä puhuttiin juttuja ja heidän arvonsa oli vain  noussut kun aika jätti. Kuuman kankaalla asui minun aikanani Hilajärvi jolla oli autonromuja pihalla. Hän korjaili ihmisten radioita ja soitteli levysoittimella juhlissa. Hilajärven kerrotaan syöneen pääosin vain kyläreissullaan, ja silloin valtavasti ja kuorineen jopa kymmenen isoa perunaa lautaselleen. Autostaan oli yksi sylinteri rikki niin hän otti sen männänkin kokonaan pois jotta se ei siellä turhaan ees-taas keikuttanut. Kävihän se kolmellakin.

Ennen Hilajärveä siinä talossa asui Vainion Ranssi (Frans) Hilmansa kanssa. Oli kuulemma erittäin lyhyt mies ja usein kehuskeli miten hänellä kasvaa pitkää kauraa, on jo kuulemma vyötäröön asti. Monen sukupolven yli kerrottiin myös kuinka Ranssi kehuskeli  myös vehkeensä pituudella ja väitti sen olevan pidemmän kuin kissansa häntä. Itse juttujen pointti olikin sitten se mittaustapahtuma kun  asiaa oli tarkastettu Himan ja mittanauhan toimesta. Jääköön kuitenkin koko juttu tähän kirjoittamati ja Vainion Franssin nimikin ylöspanemati kun voi Ranssin perikunta loukkaantua.

Toisessa talossa oli isännällä ryypiskelyn myötä tapana särkeä aina kalusteita kun riita pahaksi emännän kanssa äityi. Eräänkin kerran oli jo jakkarat ja penkkikin säretty ja paiskattu ikkunasta pihalle, kun Joose tarttui puolivalmiiseen ja jo pitkään  väsäämäänsä keinutuoliin. -"Ei kai me Lyyti tätä sentään särjetä?" -sanoi  kuitenkin ennen kuin teki sille mitään. Sanotaan että perheriita päättyi silloin siihen. 

Kalliolle kukkulalle

Niin,

Äitini tyttönimi oli Kallio. Siksi piti viedä polkupyöräni kalliolle katsomaan Murphylandian maisemia.

Tässä vaiheessa lauloimme yhdessä (pyörä ja minä) Murphylandian maakuntalaulun. "Ma kalliolla korkeimmalla oon Murphylandian kielekkeen. Niin kauas kuin silmä siintää nään Järvisiä Lahtisineen. Kas Prismankin torni tuossa, värein kirkkain niin hohtelee ja toinenkin kauppakeskus tuolla ....jne-

Siitä kun zoomasi maksimillaan niin näkyi asemarakennus ja ratapiha. Tuon jälkeen rata jatkuu yksiraiteisena.

Siellä on Citymarket ja nosturi joka rakentaa uusia taloja.

Mikä lie älli ja puhti yht'äkkiä tuolle pyörälle tullut. Yhä ylemmäksi yritti, mutta katajaan taisi kapsahtaa.

Siellä kalliolla kukkulalla ei näkynyt yhtään ilokaasukapselia. Sen sijaan joku pariskunta oli viettänyt grilli-iltaa. Siihen tarvitaan kerttakäyttögrilli, Viru-Valgea ja kaksi kertakäyttölautasta. Roskat jätetään luontoon.

Silmien ikkunat kirkkaiksi.

Niin,

Ihmisillä on leipä tiukassa. Jotkut joutuvat kaupittelemaan silmälasien puhdistusaineita markettien käytävillä.

"Hyvä herra, puhdistetaanpas silmälasinne" Ja jos lähestyt henkilöä, on silmälasisi napattu nopeasti pois päästäsi ja jotakin ainetta suihkaistu linsseihin.

Puhdasta tulee ja tässä on tälläinen setti. En tiedä mitä maksaa mutta tarviihan siinä katetta olla jotta jokainen saisi palkkansa.



Mahtaisi olla myyjällä hämmästys josko kävelisi siihen ja olisi lasit päässä joissa olisi kurillaan liivatteesta tehdyt linssit. Sulaisivat siihen paikkaan suihkautuksen saatuaan ja asiakas lähtisi pois sokeaa näytellen. Kompuroiden ja törmäillen. Olisi myyjä ihmeissään, mitä tuli tehdyksi.

Pesin ikkunoita ja suihkutin lasinpesunestettä ikkunoihin. Tuli tuttu tuoksu ja en heti tiennyt mikä se oli. Sitten myöhemmin puhdistin silmälasejani Specsaversin aineella. Ihan sama haju, liekö samaa ainettakin? Tuo iso pullo maksoi Tarjoustalossa pari euroa, mitä lie markettien suihkuttajien aineet maksaa?

Jos olisi ikävä ihminen niin menisi myymään aluksi liki omakustannushintaan tuota ikkunanpesuainetta sinne samaan markettiin jossa silmälasinpesijätkin päivystää. Näin kesäaikaan voisi vielä kehua että siinä on huurteenpoistoa ja heijastuksenestoa , jota ei muiden kauppiaiden aineissa ole.

Pikku suihkepulloja tosin olisi hyvä olla esillä. Iso mälli hyvääkin ainetta antaa vaikutelman huonoudesta.

Ostakaa nyt säästöpakkaus vain kolme euroa, -huutaisi kovaan hintaan,  ja nuo isot pullot olisivat siinä framilla. Sitten kun joku tulisi rahoineen antaisikin sille pikkupullon ja sanoisi että tämä on säästöpakkaus, eikös tuo maksipakkaus kiinnostaisi, vain kuusi euroa ja siinä on monikertaisesti enemmän.