Saimaan rannalla ruikuttaa.

Niin, Rauha ..Peace ikiaikainen sairaaloiden täyttämä niemennokka on nyt uudelleen kaavoitettu. On Kylpyläkokonaisuus jäähalleineen ja ravintoloineen sekä lasten puuhapuistoineen ja massiivisine lomarakennuksineen. Kaiken keskellä myös vanhoja sairaaloita.

Vuokrattavia ja omaksiostettavia rivitaloja sivuttain niputettuna.

Vielä saneeraamaton mielisairaalaosuus tyhjillään. Kylpylähotellin vieressä.

Rantaa pitkin noin kilometri-kaksi löytyy tämä Tiuruniemen keuhkotautiparantola myös tyhjillään. Viimeksi se on toiminut pakolaiskeskuksena.

Ikkunoita on kivitetty rikki ja tukittu vanereilla. Yksi vaneri on rikottu jotta sinne voi mennä seikkailuretkelle.

Aavemainen tunnelma, etenkin pimeällä.

Mutta sininen saimaa on kaunis ja ihan siinä liki.

Venäläiset kansoittivat näitä enemmänkin silloin kun rupla oli arvossaan.

Rantapolulla on opastauluja joka kertoo entisistä ajoista.

Rauhan rannat ovat täyteen rakennettu mutta ainakin nyt syksyllä asunnot liki tyhjillään -ainakin viikolla.

Rauhan mielisairaalan rakennuksista osa on kunnostettu mutta tässä näkee ulostyönnettyjen parvekkeiden dilemman.

Metsiköstä löytyi tälläinen puutalo joka oli pahuuden vallassa ja läpihomeessa.

Myös uutta rakennuskantaa korjattiin. Tässä oli ilmeisesti jäänyt patolevy asentamatta alunperin. Styroxit oli sentään muistettu asentaa.

Kolilla

Niin,

Kansallismaiseman peruskalliolla.

Auton saa jättää välitasanteelle, ylös voi ajaa vain hetkeksi-

Kiskohissillä pääsee sieltä ilmaiseksi ylös hotellille tai kolin rinteille.

Hotellin terassilta tai takaa hiihtohissin nurkilta näkee jo jylhää kauneutta ilman että tarvitsee polkuja ja kallioita könytä.

Useimmat käyvät ainakin Ukko-Kolilla joka on lähinnä ja sinne pääsee portaita pitkin tai pidempää kautta polkua tallustelemalla. Kaunis järvimaisema avautuu itään ja kohti Venäjän rajaa.

Onhan siellä Akka-Kolikin ja Paha-Koli sekä Pirunkirkko
Akka-Kolilta näkee länteen avautuvat maisemat.

Mänty kasvaa korkeallakin

Tähän ei ole helppo kavuta kun on liukas ainakin sateella.

Löytyy äkkiputouksia tästä Pirunkirkon yläpuolelta.

Selkeästi kaikki on merkitty ja eksyä ei oikein voi

Tässä ei tehnyt mieli kurotella. Ukko-Koli

Joissakin kohdin mentiin siletä kalliota tai rakennettuja portaita pitkin.

Tässä suosittu kuvanottopaikka ja kyllä on sen arvoinenkin.

Mökki Raaseporissa

Niin,

Parin päivän mökki nimeltään Tiira. Paikkakunta Raasepori ja Boxin kylä

Saunamökki rannassa

Varsinainen mökki hieman ylempänä.

Ranta laitureineen. Hanhenkakkojen valtaama.

Sade oli täyttänyt soutuveneen.

                   
                                  Rantasauna.

Naapurin moderni rantahuvila.

Hanhenkakat.

Polku saunalta mökille.

Mökin yläkerta.

Terassi eteläpäädyssä.

Kasvihuoneilmiö

Niin, Vanhan turuntien varrella on hallit joissa on paljon tilpehööriä. Juhannus on oiva hetki käydä tutustumassa.

Dear Roadmouth

Niin,

Kun tullaan Koskelantieltä Koivuniemen mutkasta viitisenkymmentä metriä eteenpäin ollaan Tiensuun Armaksen tienristillä. Armas oli syntynyt jo 1800 luvulla ja piti isännän ohjaksia aina 1960 luvulle, -70 vuotiaaksi. Armaksella ei ollut poikia, joten tilaa jatkoi tyttären poika. Poika nousi vuosikymmenet aamuyöllä  ja lähti ajamaan maitoa. Sen jälkeen alkoivat sitten talon työt.

Tiensuu on laajentunut peltoalaltaan kun siihen liitettiin Kulmalan ja Meron pellot. Tuossa sitten vielä ennen Latovainiontietä on Mattsonin vanha kauppa. Mattson muutti nimensä Murtovaaraksi ja rouvansa oli Terävän koulun opettajanakin. Ei taida Mattsonilla  olla ollut muita kuin kesäasukkaita sitten 50-luvun. (tummempi viivanpätkä keskellä kuvaa)

Armas eli yli 90-vuotiaaksi ja oli nähnyt Latovainion kaikki vaiheet. Jokioislaisia kuoli moni sodassa ja moni hänen lapsuudenkavereistaan, arvelen. Sodat veivät hautaan 212 Jokioislaista, montako Latovainiolaista, sitä en tiedä. Liki jokainen rintamamies sai kuitenkin jonkinlaisia vammoja, useimmiten kranaatinsirpaleita kehoonsa.

Tilasta luopumisensa jälkeen Armas asui samassa mökissä tuolla ylempänä kuin hänen vanhempansakin aikoinaan. Se oli vakiintunut tapa että muutettiin pois päärakennuksesta kun eläkepäivät alkoivat. 80-90 -luvun taitteessa uusi isäntä järjesti latotansseja tilan ladossa. Siellä oli oikein orkesterikin, ihmisiäkin  ja minäkin kerran.

60-luvulla Tiensuu oli liki ainoa Latovainion talo josta läheteltiin uudenvuodenraketteja. Suku kokoontui ja jokainen toi muassaan senaikaisia tulitteita. Sitten 70-luvun lopulla tapahtui oiken kova jysäys jota jälestäpäin kummasteltiin. Isäntä oli vienyt tuonne peltojen keskelle isossa maitotonkkassa dynamiittia. Kilometrin turvaetäisyys joka puolelle ja se kun lasahti, niin oli se varsinainen jytky. Isompi kuin Soinin matkaansaattama konsanaan.

Nykyään kun nämä kaikki kirjoitukset tallennetaan pilvipalveluihin saattaa olla että Armas siellä pilven reunalla lukee tätäkin ja myhäilee hiljaa " voi pojjaat kunpa tietäisitte ja voisinpa kertoa niistä vanhoista kovista ajoista".

Tässä sotapäiväkirjassa on kirjoitettu Tiensuu.nimisen jokioislaisen kaatuminen, aiemmin luulin henkilöä Armaksen veljeksi mutta näin ei ollut. Oikea yläreuna 17.2.1940. Teksti alkaa: Kivinen ja O. Tiensuu vihollisen päästessä.....