Puita ja köynnöksiä Agia Marinassa

 Niin, Hiekkamaa ja kuivuus matkaansaattaa eroosiovaaran sekä kasvillisuuskin on hieman erilaista kuin suomessa.

Hotelli Theon uima-allas kyllä piti vetensä ja oli siisti. Olkikattoiset baarirakennukset eivä seiniä kaivanneet.

Kaupungilla näki lättänäpuita joka taisi olla katkaistu aiemmin

Ylhäällä kukkulalla oli huvila jonka suojamuuri taisteli eroosiota vastaan köynnöskasvillisuuden avulla.

Talo on rakennettu tontille josta oli hyvät näköalat merelle.

Eroosio oli kuitenkin osittain kaivautunut ympärysmuurin alle  ja tiiliäkin oli vajonnut irti.

Krisna-ravintolan sisäänkäynti oli myös yltympäriinsä köynnöstetty

Ja sitten joka puolella oli taloja joissa oli toinen kerros jätetty vaiheeseen. Taustalla saattaa olla jokin verotus- tai lupajuttu, koska betoniraudat kuitenkin oli jätetty rumasti törröttämään ja varsinaista vesikattoa ei ollut rakennettu laisinkaan.

Kreetan maaseutujunailu/

 Niin, normituristi voi kierää saaren sisäosiin kyliin tai laaksoihin vuokra-autoilla tai istahtaa rantakadulla kulkeviin juniin. Juna on oikeasti traktorivetoinen vaunusto ja maksaa 20 €/ kolmen tunnin kierros. Reittejä on useita, eri päivinä ja eri kellonaikoina. 

Itse osallistuin panimo/saksalainen hautausmaa/oluen maistelu/oliivilaaksoreitille. Helppo ja huoleton tapa. Saksalainen hautausmaa on vaikuutava tuhansine hautoineen ja kukkapeltoineen. Alhaalla meren rajassa on sotilaslentokenttä jossa on kuitenkin kuvauskielto.

Ensiksi pysähdyttiin hautausmaalle ja Kreetan miehityksestä kertovalle museolle. Saksalaiset eivät kuljettaneet sotilaitaan kotimaansa multiin vaan perustivat Kreetan saarelle kalmiston.

Kissoja on Kreetalla paljon mutta tämä ei ole kuvattu hautausmaalla.

Loppuvaiheessa kierrosta pysähdyttiin ruoka/virkistystauolle laaksokylään jossa oli kahvila. Nyt kuivahkona oleva vuoripuro lirutteli kristallinkirkasta vettään ja ankkoja oli aidattu puron kummallekin penkalle. Kahvilanpitäjä heitti välillä ankoille einestä ja senpäiväinen kaakatus alkoi.                                                

Olliiviviljelmiä oli paljon sekä ylhäällä että alhaalla. Tässä näkyy sotilaslentokenttä, jota kautta osin saksalaisetkin tulivat toisessa maailmansodassa.

Kiertoajeluun kuului kahden oluen maistelu pienestä lasista 1€/lasi. Tai sitten olisi voinut ostaa myös mukaansa. Panimo on Hanian ainoa ja raaka-aineet tulevat Kreetalta paitsi saksasta kalkki vai mikä se oli.

Kreetan Agia Marinan yleisilme

 Niin, kävellessä huomaa ja havainnoi sekä puurakenteiden vähäisyyden, siisteyden sekä joidenkin rakenteiden keskeneräisyyden.

Kivi ja muotojen harmonia ei paljoa silmissä sairasta.

Sitten löytyy myös muutamia rakennuksia jotka on hylätty tai jääneet rakennusvaiheessa kesken.

Sähkö- ja telekaapeleita ei ole vedettu julkisivupuolelle kuten Thaimaassa on valtavirtaa. 

Saaren ilmasto ja vandaaleiden vähäisyys matkaansaattaa sen että keskeneräiseksi jääneetkin rakennukset eivät nopeasti happane.

Hotel Theo Kreeta

 Niin, Taksi luuli että tähän kuuluu asiakkaat jättää laukkuineen -ja niin jättikin. Ei sitä kautta osannut respaan mennä, jotta piti siis laskeutua alas ja mennä toista kautta.

Tästä autovuokraamon ja pikkukaupan edestä pääsi lyhyellä kävelyllä respaan. Autojen vuokrahinta olisi ollut 50 €/vrk.

Portaaton kävelyreitti yläkautta alas rannalle oli pidempi ja sama mitä kautta autot tulevat normaalisti alueelle. Hylätty autokin tien varressa oli.

Theo Market sisäänkäynnin lähellä oli pitkään auki ja hinnat edulliset sekä hyllyissä hyvä valikoima tuotteita.

Kreeta Ao Nang, Hotelli Theo

 Niin, koronarajoitukset helpottivat toukokuun puolivälissä niin ettei Finnair vaatinut enään kasvomaskien käyttöä. Kohdemaa Kreikka kuitenkin edellytti että koneessa ja lentokentällä oli maskia pidettävä.

Ei se niin paha ollut.

Perillä sitten oli rinteeseen rakennettu hotelli villoineen. Ei ruuhkaa arkipäivinä. 1.-kohdassa oli vastaanotto ja kerrosta ylempänä majoitushuone parvekkeineen.

Sisääntulotien jyrkkyys yllätti ja taksikin jätti aluksi hieman väärään kohtaan. Myöhemmin selvisi että kompleksista löytyy myös hissi liki katutasolle asti.

Jos käveli vielä ylemmäksi tie päättyi oliviifarmareiden asunnoille, Niiden varsinainen asukasliikenne olikin toista kautta.

Parvekkeelta avautui näkymä puutarhaan sekä merelle.

Uima-allas, ravintola ja aamiastilat olivat muutaman porrasnousun päässä myös. Siistiä pintaa, kuin juuri valmistettu. Koroaikana ilmeisesti kunnostettu. Neljä tähteä. Arkipäivinä ei ollut lapsia ja allatilat perin hiljaiset.

Puolangan Paljakka , Hyrynsalmi maaliskuu 2022 osa 3

 

Niin, taitaa olla retkieväistä yleisin tuo makkararuoka. Retkipaikoilla löytyy niiden käristysfasiliteetit.

Paljakan pirunkirkkoon ei pääse talvisaikaan autolla ihan liki vaan paremmin maisemia näkee jalan tai suksilla.

Reittiopas opastaa enemmänkin kesäaikaista reittiä

Pirunkirkon aarnialue sijaitsee Paljakan luonnonpuiston kupeessa ja on kallioinen ja osin jyrkänteinen rotko, jonka pohjalla virtaa Louhenjoki. 

Pirunkirkon suojelumetsän maisemat ovat hyvin vaihtelevia. Polku Louhenjoelle kulkee sammaleisen vanhan kuusikon halki. Pirunkirkko on paikka, jossa joki virtaa kapeassa kalliorotkossa. Rotkossa on komeita kalliopaaseja ja yhtä niistä nimitetään erikoisen muotonsa takia pirun saarnastuoliksi. Louhenjoen varsi Pirunkirkon ja pirun saarnastuolin tienoilla on sorainen ja viettävä, joten siellä on liikuttava varovasti!

Pirunkirkko sijaitsee neljä kilometrin päässä Paljakasta ja lähelle pääsee myös autolla. Pysäköintialueelta johtaa Pirunkirkolle 600 metriä pitkä polku. 

Paljakan Pirunkirkko on lapsiperheille sopiva retkikohde.

Opasteita on hyvä seurata, tuli millä vaan 

Patikoijat voivat kävellä moottorikelkkauraa pitkin tai sitten lumikengillä hangella.

Alkuun voi lähteä vaikka rakennusjärven tienoilta

Tarvittaessa auton voi jättää tähän risteykseen ja mennä ladulle että polulle alikulun kautta.

Jos jatkaa suksilla ohi pirunkirkon voi mennä Latvavaaran kautta vaikka Ukkohallaan

Paljakka 2022 Maaliskuu osa 2

 Niin, Paljakka sijaitsee Kajaanin yläpuolella ja sieltä löytyy sekä laskettelurinteet että hyvin hoidetut hiihtoreitit.

Reittiopas kertoo kalastuspolun reitistä seuraavaa:

Kalastuspolku vaihtuu talvisin monipuoliseksi lumikenkäilyreitiksi, joka tarjoaa kulkijalleen vaihtelevia korkeuseroja sekä kauniita maisemia. Paljakan matkailukeskuksesta lähtevä reitti kulkee louhenjoen reunoja seuraillen läpi vanhojen niittymaisemien kunnes Neulakosken jälkeen reitti lähtee kääntymään kohti Rakennusjärveä. Rakennusjärvellä kulkijaa odottaa kota, jossa voi pysähtyä evästelmään nuotiolla. Rakennusjärven jälkeen reitti jatkuu nousuvoittoisena kohti Paljakan keskustaa. Reitin pituuden ja korkeuserojen vuoksi  reittiä suositellaan varauksin perheen pienimmille. 

Ihan Paljakkakeskuksen vieressä virtaa puro sekä läheinen Louhenjoki ja myös on kaivettu lampi jossa voi kesäaikaa kalastaa.

Opasteet ovat melko selkeät ja ne samat palvelevat myös UKK-reitin opasteina. Kunnollista latu- ja polkukarttaa ei tahtonut löytyä. Kaupasta sai suttuisen pienen kopion mutta pääasiassa piti tukeutua kännykän maastokarttaan.

Laskettelurinteessä on pieni makkaranpaistokota ja suurempi löytyy siitä vierestä matkailuvaunualueen päädystä. Puut oli hyviä ja niitä oli riittävästi, -sanottaisiin armeijassa.

Kävely-ja hiihtoreitit ovat hoidettuja ja kiertävät myös rakennusjärven jonka rannalla on myös vuokrattavia rakennuksia.

Paljakkakeskuksessa on pieni kyläkauppa ja keilahallikin. Melko hiljaista oli joka puolella, koska koululaisten hiitolomakausi oli jo ohi.

Tässä näkymä laskettelukeskuksen parkkipaikalta. Ylhäällä kajastaa hotelli. Hiljaista on.

Iso liki hätäyöpymiseen soveltuva päivätupa löytyy Pirunkirkolta

Rakennusjärven taukopaikalta löytyi myös siisti ja asiallinen taukopaikka ulkohuusseineen. Savu vaan tuprutti kovin sisälle, arvelinkin porukoille että olisikohan naakka tehnyt joskus pesänsä hormiin? Sinne tuli pariskunta potkukelkallakin lähistöllä olevalta vuokramökiltä. sanoivat olevansa Lahdesta ja majoittuivat pojan vuokraamalla mökillä. Kerroin olevani syntyperäinen Latovainiolainen ja kerroin koko Latovainion historian, kunnes jo he lähtivätkin. :)

Osa reiteistä oli yhteisiä hiihtäjille ja patikoijille. Kun hiihdin Pirunkirkolle vastaan tuli pari patikoijaa jotka olivat kiertämässä tuota ilveskierrosta (13 km). Sulavan lumen aikaan se olisi rankka reitti kun alusta on pääosin vain tallattu kovaksi moottorikelkalla.

Kevätpuro solisi kauniisti ja teki rantatörmiin jääpuikkoja, linnutkin lauloivat. Kauneimmat korpimaisemat saattoi kokea näin kalastuspolku kiertämällä. Aurinkokin paistoi ja elämä antoi sitä parastaan, siis kevään etiäisiä.