Pillerinpyörittäjä

 Niin.

Pillerinpyörittäjä.

Murphy heräsi arkipäivisin herätyskellon soittoon. Hän söi aamiaisensa ja kiirehti jalan kolmen kilometrin päähän. Meni töihinsä tilastovirastoon. Muurahais-ihminen.

Eräänä aamuna  hän havahtui miten paljon paperiroskaa ja kertakäyttömaskeja olikin tuon vakiokävelymatkansa varrella.

Seuraavasta aamusta alkaen hän heräsi puoli tuntia aikaisemmin ja varustautui muovikassilla, että pihdeillä. Keräsi joka päivä mennen-tullen roskat kassiin kotona käärien ne tiukalle pallolle. Palloa hän kuljetti aluksi narulla sidottuna selässään. Vuosien kuluessa kun pallo suureni, hän laittoi pallon läpi akselin ja akseliin kaksi suksisauvaa työntöaisoiksi. 

Murphystä tuli kuuluisa, häntä haastateltiin paikallislehteenkin. Murphy hymyili kuvassa maireasti ja nyt jo rintaan asti ylettyvä roskapallo oli siinä hänen vieressään. 

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Viikon 41 krapusanat ovat kello, ihminen, muurahainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Krapuilua

 

Niin, ovela aavistaa tulevankin

Koko Jokioinen oli aikoinaan vain osa isoa von Willebrandtin kartanoa. Marsalkka Mannerheimin velikin oli omistajana aikoinaan ja viimeisin rahamiesomistaja ennen kuolemaansa ja kartanon valtiolle päätymistä oli Kordelin.

Kordelin omisti ison sahan Raumalla ja loimijokea pitkin oli oiva väylä uittaa tukkeja omalle sahalleen, josta ne voitiin laivata tarvitseville.

Niin ovela ei Kordelin ollut että olisi aavistanut karun kohtalonsa. Risto ja Gerda Ryti olivat todistamassa verityötä hänen syntymäpäivänään.

Kodelinin omaisuus meni valtiolle ja testamentissa oli että kaikki piti muuttaa rahaksi. Se oli huono hetki mutta saihan Valtio Kultarannan ja kulttuuri rahastonsa. Risto Ryti toimi testamentin toimeenpanijana.

Viikon 40 krapusanat ovat aavistaa, ovela, kartano.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/10/02/haadeksen-hupakot/

Heinävesi, Savenaho, Kermankoski, Valamo, Karvio

Niin, syksyllä Heinävedellä ja Valamossa.

Puuruska oli syys-lokakuun vaihteessa maksimissaan

Savenaho-mökki Ruokoveden rannalla

Kermankosken kohalta käännyttiin Wirran Vietävään. 

Heinäveden kulttuurikirkko on sisältäkin mahtava, mutta ei ollut nyt avoinna.

Voisiko tuota paremmin kalliolle perustaa.

Ikiaikaiset penkkirivistöt

Sankarihaudoissa lepäsi 163 heinävetistä sankarivainajaa

Kirkko rakennettiin vuonna 1840. Vuonna 1887 salama iski kirkkoon kesken jumalanpalveluksen ja tappoi talollinen Kettusen. Moni muu vahingoittui.

Kirkon vieressä olevaan mänty-kuusisaarekkeeseen on haudattu useita sukuja.

 

Arvaamaton tulevaisuus.

 

Tositarina.

Aikoinaan Tekusta valmistuttuani hain töitä eri puolilta Suomea ja päädyinkin sitten 70-luvulla kuvaputkitehtaalle Imatralle (Valco). Sehän oli äkkisyvä työpaikka ja päättyi yhtiön talousvaikeuksiin alle vuoden sisällä. Imatralla oli paikallislehti nimeltään Uutis-Vuoksi ja siinä oli samoihin aikoihin uutinen onnettomuuteen joutuneesta lehdenjakajasta:

Asuin Jutinkadulla ja samalla kadulla oli aamuyöstä iso vesilaitoksen vesiputki rinteen läheisyydessä katkennut. Uutisessa kerrottiin että polkupyörällä hämärässä liikkunut lehdenjakaja oli nähnyt tiellä vain ison vesilammikon jo kaukaa. Näytti matalta sadevesilätäköltä. Lehdenjakaja otti kunnnon vauhdin ja oletetun lätäkön kohdalla nosti jalat ylös sivulle.

Lätäkkö olikin syvä, koska voimakas vesivirta oli vienyt hiekan rinteeseen ja jakaja upposikin pyörineen tosi syvälle.  

https://susupetalsanat.files.wordpress.com/2022/09/vko39.jpg
Viikolla 39 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Niin, tuota SusuPetalin haastekuvaa katsoessa mieleeni tulee sanapari ”arvaamaton tulevaisuus”.

Voisi olettaa että rantakallio jatkuu loivana pitkällekin järvelle ja sinne olisi uimataidottomankin turvallista hitaasti kahlata. Kuva ei kuitenkaan kerro kaikkea mitä ihmisilmä lähempää tarkastellen todennäköisesti huomaisi. Vain kuvaa katsoen voisi myös olla niin että kyseessä onkin syöpynyt kallionkieleke ja vesi onkin todella äkkisyvää ihan veden ja kallion yhtymäkohdassa.

Aku Ankka

Eka Aku Ankka

Niin, lapsena me kaikki perheen lapset aloitimme koulutiemme Latovainion Terävän kansakoulussa. Meitä oli seitsemän jotta yhtäaikaa emme koulusta kotiutuneet ja osa minusta vanhemmatkin olivat jo koulunsa lopettaneetkin. Muistikuvieni mukaan Aku Ankka kannettiin meille keskiviikkoisin ja niinä päivinä koetettiin tulla ensimmäisenä kotiin. ”eka-akuankka” -sanalla ilmoitimme toisillemme mikäli samoihin aikoihin kotitiellä olimme tulossa.

Aku Ankassa oli puhekuplia ja ajatuskuplia. Myös kuplia joissa oli mustia pilviä pään päällä sekä salamankuvia. Kuplassa saattoi lukea ”ärinää, murinaa, jupinaa”. Siisti tapa ilmoittaa lukijoille ankkojen tunnetiloja ilman pitkiä sepustuksia

Sohvaa meillä ei ollut vaan lehti luettiin hetekalla. Hetekalla istuttiin ja törtevänä luettiin, -ekana, vaihtoihin ei suostuttu.

Viikon 38 krapusanat ovat ärinä, sohva. vaihtaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/09/18/kennelimist-tunnelmaa/
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Tyytynoja Krapu

 

Juuret Tyytynojan törmällä.

Lapsuuteni Latovainiossa ei ollut jokea eikä järveä, -merestä puhumattakaan. Sen sijaan kotipaikkani ohi virtasi lähisuolta tuleva Tyytynoja. Siellä saattoi kevättulvien jälkeen peseytyä humus-, ja lannoitepitoisessa vedessä. Tyytynoja laskee tuosta kilometrin virtaaman jälkeen Jänhijokeen, joka taas laski kymmenen kilometrin jälkeen Loimijokeen ja Loimijoki johti Huittisten tienoilla Kokemäenjokeen. Näin on vieläkin.

Paikka jossa saatoimme uida paremmin oli puolentoista kilometrin päässä kotoamme ja nimitimme sitä Kuohuksi. Siinä kohdassa meni kävelysilta Jänhijoen ylitse ja suurehkon navetan lantala oli aivan joen rannalla, sitä emme ajatelleet. Keväällähän siinä oli koski mutta perin pienet olivat koskensa kuohut, kuivaan aikaan maanviljelijät ajoivat hevosilla rattaineen siitä yli.

Viikolla 37 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin https://susupetalsanat.wordpress.com
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Sponsored Content

Vihdin Kurjoo, Kurjolampi

 Niin, suomessa on paljon Latovainiontyyppisiä kyläalueita. 21.08.2022 lähdin pyöräilemään Kurjolammen reunalta kohti Kurjoota.

Hevosaluetta tämä vanha myllytie

Niitunmäki. Kuumassa oli talo Vinola ja siinä asuivat Niittymäet.

Voisin veikata että seuraavaksi kaatuu tielle tämä harmaa kuusi juuret ovat jo tyhjän päällä.

Moni on jo kaatunut toiseltakin puolelta sekä ensin tielle.

Kyseessähän on harjulla kulkeva tie

Jotenkin tyylinä on entisaikoina ollut reunustaa tiet kuusiaidoilla. Uhka vai mahdollisuus, -kas siinäpä kysymys.

Tämän mökin kuusiaita on venähtänyt ylipitkäksi ja talokin on lahonnut, terassi hapantunut.

Mäntysuontie. Öhytalo 

Vanha hirsitalo, toisessa päässä ilmeisesti savussauna tai riihi

Pärehöylänpolulle poikkesin. Johti vain yksityismökeille.

Potkukelkka maamerkkinä ja koristeena.

Paikoin oli tien molemmin puolin kansallispuistoa

Pekkapellontie. Siellä viljellään pekkoja.